Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

close

Sekä synnyttäjä että hänen puolisonsa käyvät läpi tunteita

”Sekä synnyttäjä että hänen kumppaninsa saattavat kokea, ettei synnytystä ”kuuluisi” pelätä. Kun on kyse tunteista, ei ole olemassa oikeaa ja väärää!” – Lastenpsykologi Ingrid Svenssonin haastattelu

Kohtaatko tulevia vanhempia, jotka eivät tunne lainkaan sidettä vatsassa olevaan lapseen?

– Äitiys- ja lastenterveyshuollon psykologina kohtaan vähän väliä raskaana olevia äitejä ja tulevia vanhempia, jotka eivät mielestään tunne sidettä vatsassa olevaan lapseen. Syyt tietenkin vaihtelevat, mutta kyse voi olla siitä, ettei raskaus ollut suunniteltu tai ettei vanhempi syystä tai toisesta ole halunnut ajatella vanhemmuutta. Hän saattaa myös tuntea huolta vatsassa olevasta lapsesta, pelätä, ettei sillä ole kaikki hyvin tai että jotain sattuu. Huolen vuoksi vanhempi ei ehkä uskalla muodostaa sidettä sikiöön.

Millaisia neuvoja sinulla on tapana antaa vanhemmille, jotka ovat huolissaan tunteistaan vatsassa olevaa lasta kohtaan?

– Aloitan yleensä pohtimalla yhdessä vanhemman tai vanhempien kanssa syytä tuntemuksiin ja puen heidän ajatuksiaan ja tunteitaan sanoiksi. Sen jälkeen voimme ottaa puheeksi lapsen, ryhtyä tekemään siitä elävää ja todellista. Keinoja siihen voivat olla, että lapselle annetaan ”työnimi”, sille puhutaan nykyhetken tapahtumista tai kirjoitetaan kirje tai sitten yritetään kuvitella lapsi erilaisissa tulevissa tilanteissa. Lapsen liikkeitä kartoittamalla voimme yhdessä miettiä, millainen persoona vatsassa on, onko hän rauhallista vai vilkasta tyyppiä. Myös lastentarvikkeiden hankkiminen ja kodin valmisteleminen lapsen tuloon voivat saada lapsen tuntumaan todelliselta. Joskus kohdistan vanhempien huomion asioihin, joita he jo tekevät ja jotka mielestäni ovat osoitus lapseen kohdistuvasta huolenpidosta tai siteestä. Niitä voivat olla vaikkapa käden laittaminen vatsalle lapsen potkiessa tai että vanhemmat ovat ottaneet selvää ruoista, joita raskauden aikana ei pidä syödä. 

Mikä voi olla askel tunnesiteen kasvattamiseen vatsassa olevaa lasta kohtaan?

– Vanhemmaksi tulo on mullistavaa aikaa, ja usein silloin suhtautuu asioihin tavallista herkemmin. On yleistä, että vanhemmat alkavat ajatella ja pohtia omaa kasvuaikaansa ja kokemuksiaan huolenpidosta aiempaa enemmän. Näitä tunteita ei pidä säikähtää, vaan niihin kannattaa suhtautua uteliaisuudella. Kannattaa yrittää hyödyntää tilaisuus pohtia omaa lapsuuttaan. Millaisen lapsuuden haluan lapseni saavan? Samanlaisen vai toisenlaisen kuin omani? Tällaisten kysymysten pohdinta on yksi askel tunnesiteen luomisessa vielä syntymättömään lapseen. Vanhemmuuden pohtiminen kääntää myös ajatukset siihen ihmiseen, jonka vanhemmaksi on tulossa.

Mikä on neuvosi vanhemmille, jotka haluavat tuntea itsensä mahdollisimman osallisiksi raskauteen?

– Tärkein neuvoni lasta odottaville pareille on: puhukaa keskenänne! Pukekaa sanoiksi niitä pelkoja, tunteita, odotuksia ja huolia, joita vanhemmaksi tulo synnyttää. Puhukaa siitä, millaista tukea haluatte ja kaipaatte toisiltanne.


Liittyykö raskauteen vaikeita puheenaiheita, joista tulevat vanhemmat eivät tohdi puhua?

– Synnytykseen liittyvä pelko on yksi sellainen asia, josta ei yleensä puhuta. Sitä kokee sekä synnyttäjä että hänen kumppaninsa. Isien synnytyskokemuksista tehdyt tutkimukset osoittavat, että monet isät ovat hyvin levottomia ja peloissaan ennen synnytystä. Tutkimuksissa on ilmennyt, että isät usein pelkäävät äidille tai lapselle tapahtuvan jotain. Lisäksi heillä on suorituspaineita siitä, etteivät he pystykään olemaan tukena siten kuin heiltä mielestään odotetaan. Sekä synnyttäjä että hänen kumppaninsa saattavat kokea, ettei synnytystä ”kuuluisi” pelätä. Kun on kyse tunteista, ei ole olemassa oikeaa ja väärää! Pelosta on tärkeä puhua, oli sitten synnyttäjä tai synnyttäjän kumppani.

Mitä neuvoja antaisit vanhemmille huolentunteidensa käsittelyyn?

– Tässäkin ensimmäinen neuvoni on puhuminen. Jakakaa huoli keskenänne. Pukekaa se sanoiksi. Huolehtiminen on normaalia, mutta jos huoli saa vallan, on olemassa keinoja ja välineitä sen työstämiseen. Yksi tapa voi olla huolentunteiden tarkkailu. Huoli ilmenee usein ”mitä jos” -ajatuksina. Seuraavan kerran kokiessasi näitä ajatuksia kirjoita ne muistiin ja kerro myös, missä olit ajatuksen herätessä, mikä sen aiheutti, kuinka kauan olit huolissasi ja mitä huolesta seurasi (mitä teit). Siten voit alkaa ottaa huolesi hallintaan. Usein huolehtiminen on keino päästä eroon vaikeista tunteista, ja raskaus on, kuten sanottu, monille tavallista voimakkaampien tunteiden aikaa. Se voi olla epämiellyttävää, jollei siihen ole tottunut. Mindfulness eli tietoinen läsnäolo on yksi keino tunteiden käsittelyyn. Siinä on kyse tässä hetkessä läsnä olemisesta. Sivustolla 1177 on ruotsinkielistä lisätietoja aiheesta kiinnostuneille. Lisäksi älypuhelimeen on saatavilla monia hyviä mobiilisovelluksia, jotka sisältävät vanhemmille mukautettuja mindfulness-harjoituksia! Aiheesta on kirjoitettu myös paljon hyviä kirjoja. Jos pelkää huolen ottavan vallan elämästä tai se tuntuu sietämättömältä, kannattaa keskustella terveydenhoitajansa tai äitiys- ja lastenterveyshuollossa työskentelevän psykologin kanssa.

Onko ympäristön suhtautumisessa vanhempiin eroja? Vaikuttaako se vanhempien matkaan kohti vanhemmuutta?

– Heteropareja koskevissa tutkimuksissa on ilmennyt, että ympäristö suhtautuu äiteihin ja isiin eri tavoin. Länsimaisessa yhteiskunnassa naisen tuleminen äidiksi on huomattavasti jäsennetympää kuin isäksi tulo. Raskaus on nykyään sijoitettu lääketieteellisiin kehyksiin. Niiden tarjoamien odotusajan virstanpylväiden eli säännöllisten neuvolakäyntien ja -tarkastusten lisäksi on olemassa myös sosiaalisia prosesseja, jotka ohjaavat naisen äidiksi tulemista. Hän alkaa kieltäytyä alkoholista, lopettaa tupakoinnin, käyttää uudenlaisia vaatteita ja jos hän käy töissä, tekee työpaikallaan valmisteluja poissaoloaan varten. Miesten on pikemminkin jäsennettävä vanhemmaksi tulonsa itse. Neuvolatarkastuksissa käyminen ja synnytysvalmennukseen osallistuminen voivat olla tapoja valmistautua vanhemmuuteen yhdessä, samoin kodin laittaminen kuntoon ja lapselle puhuminen.

Kuuleeko vatsassa oleva lapsi, kun sille puhutaan?

– Kuulee. Tutkimuksissa on havaittu, että jo aivan vastasyntynyt lapsi todella tunnistaa läheistensä kuten sisarustensa ja vanhempiensa äänet. Varsinkin sisarusten äänet tuntuvat olevan erityisen kiinnostavia, mikä voi johtua siitä, että senikäiset sisarukset puhuvat jatkuvasti vatsan korkeudella, jolloin puhe kantautuu suoraan lapsen korviin. Toinen syy voi olla se, että sisaruksilla on kirkkaat äänet, ja vauvojen on havaittu suosivan kirkkaita ääniä tummien sijasta. Kumppani voi siis myös suunnata puheensa vatsalle ja kenties puhua hieman tavallista kirkkaammalla äänellä. Usein näin käykin spontaanisti, kun aikuiset puhuvat pikkulasten kanssa. Kohtaamani vanhemmat ovat kertoneet, että he huomaavat lapsen rauhoittuvan vatsassa ja pysyvän enemmän paikallaan tietynlaisen musiikin soidessa tai vanhemman laulaessa.


”Kiintymyksestä puhuttaessa on tärkeää erottaa lapset aikuisista. Lapsi on se, joka kiintyy vanhempiinsa, eikä toisin päin.”

Mitä lapseen kiintymisellä tarkoitetaan?

– Kiintymyksestä puhuttaessa on tärkeää erottaa lapset aikuisista. Lapsi on se, joka kiintyy vanhempiinsa, eikä toisin päin. Vastasyntynyt lapsi ei selviydy yksin, vaan on täysin riippuvainen toisten halusta hoitaa sitä ja pitää siitä huolta. Aina kun lapsi kokee olevansa vaarassa, niin kutsuttu kiintymysjärjestelmä aktivoituu, ja lapsi hakee läheisyyttä suojelevalta ihmiseltä. Jotkut vertaavat kiintymysjärjestelmää termostaattiin, joka kytkeytyy päälle vaaran hetkellä ja pois päältä, kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tunteakseen olonsa turvalliseksi vauva tarvitsee läheisyyttä, rakkautta ja perustarpeistaan – unesta, ruoasta ja sopivasta lämpötilasta – huolehtimista. Vauvaa ei voi hemmotella piloille!

Tutkijoiden puhuessa kiintymyksestä tai suhteesta lapseen ennen syntymää heillä on tapana käyttää nimitystä prenataalinen kiintymys. Käsite viittaa prosessiin, jossa vanhemman tunteet ja toimet suuntautuvat sikiöön, kontaktiin sikiön kanssa ja henkisen vanhemmuuden kehitykseen. Sikiöön kiintymyksestä puhuminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti oikein, sillä vanhempi ei kiinny lapseen vaan toisin päin. Lapsen on kiinnyttävä vanhempaan. Prenataalista kiintymystä voi sen sijaan pitää prosessina, jonka tarkoituksena on ”herättää” tai käynnistää vanhemman huolenpitojärjestelmä. Vastasyntynyt lapsi tekee kaikkensa saadakseen huolenpitojärjestelmämme käyntiin: se huutaa, itkee ja vaatii huomiota eri tavoin. Ei ole sattumaa, että pidämme vauvoja suloisina. Aivan kuten kissanpennuille ja kaninpoikasille, myös ihmislapsille on eduksi olla suloisia ja herttaisia, jotta haluaisimme pitää heistä huolta.

Voiko tuleva vanhempi tuntea halua huolehtia sikiöstä?

– Huolenpitojärjestelmän käynnistyminen vaatii jonkun, josta välittää ja haluaa pitää huolta. Ympäristö voi auttaa tässä kohtelemalla kumpaakin vanhempaa tulevana vanhempana, vaikka se ei toisessa fyysisesti näykään. Isien tunnesiteitä lapsiinsa tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että tunneside vahvistui, kun isä sai nähdä lapsen ultraäänessä. Tutkimuksen mukaan myös vatsan tunnustelu vahvisti tunnesidettä, mutta ei yhtä paljon kuin ultraääni.

Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...