Synnytykseen liittyvä jännitys ja huoli ovat normaaleja tunteita ja osa kokemukseen valmistautumista. Joskus huoli voi kuitenkin kasvaa niin suureksi, että synnytyspelko estää raskauden tyystin tai vaikuttaa koko odotukseen.
Synnytyspelkoa on monenlaista: se voi vaihdella lievästä huolestumisesta halvaannuttavaan kauhuun. Synnytys voi herättää huolta ja pelkoa myös puolisossa. Lisäksi synnytyspelko voi alkaa jo kauan ennen synnytystä, kenties jo positiivisen raskaustestin jälkeen tai ennen kuin raskaus on edes alkanut. Tavat käsitellä pelkoa ja pyrkiä pääsemään siitä yli vaihtelevat sen mukaan, miten vakavasta pelosta on kyse. Se on nimittäin tunne, jota on mahdollista opetella hallitsemaan. Esimerkiksi pelon syiden ymmärtäminen ja tieto siitä, mitä kehossa tapahtuu, voi auttaa.
Synnytyspelon taustalla voi olla monia eri syitä, joita ovat esimerkiksi seuraavat:
Joskus on vaikea sanoa tarkalleen, mistä synnytyspelko johtuu. Paras lähtötilanne on, jos pelko ja sen syyt pystytään tunnistamaan. Tällöin niitä on helpompi ryhtyä käsittelemään.
Kun kohtaat asian, jota kehosi pitää vaarallisena, elimistösi alkaa erittää stressihormoni adrenaliinia. Tämä on ihmiskunnan alkuhämäristä periytyvä reaktio, josta on muinoin ollut hyötyä: adrenaliini on saanut ihmisen joko pakenemaan tai taistelemaan, kun vastaan on tullut jokin uhka, esimerkiksi villieläin. Ennen synnytystä adrenaliinista on sen sijaan haittaa, sillä se estää mielihyvähormoni oksitosiinin eritystä. Ihminen tarvitsee oksitosiinia tunteakseen olonsa turvalliseksi (tai voidakseen tehdä muiden olon turvalliseksi), ja lisäksi se edistää supistuksia, helpottaa synnytystä ja nopeuttaa toipumista. Stressireaktiota voi kuitenkin lievittää opettelemalla hallitsemaan pelkoa. Koska oksitosiinia on hyvä olla elimistössä paljon, on hyvä tietää, että läheisyys ja kosketus vapauttavat sitä. Sen lisäksi, että halaukset ja ihokontakti tuntuvat miellyttäviltä, ne myös laskevat verenpainetta ja sykettä, vähentävät stressiä ja parantavat yleisesti henkistä hyvinvointia. Itse asiassa imetyskin vapauttaa oksitosiinia, jolloin yhteys äidin ja syntyneen lapsen välillä vahvistuu.
Jos synnytys pelottaa, asiaan kannattaa puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Käsittelemätön pelko ei nimittäin yleensä hälvene itsestään vaan voi pahentua. Jos synnytyspelko vaivaa jo raskauden alussa, se on otettava puheeksi jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Myös puolison on tärkeä käsitellä omia pelkojaan, sillä on vaikea olla hyvänä tukena synnytyksessä, jos oma olo on pelokas tai turvaton. Lisäksi on tärkeää muistaa, että sinulla on aina oikeus omiin tunteisiisi. Niitä ei pidä kyseenalaistaa tai vähätellä. Joku saattaa kommentoida, ettei se niin kamalaa ole tai että kannattaa yrittää olla ajattelematta noin. Tällaisista neuvoista ei yleensä ole juuri hyötyä – vaikka sanoja varmasti tarkoittaa hyvää. Pelko täytyy pikemminkin hyväksyä, jotta sen kanssa voi oppia pärjäämään. Tarvittaessa sinulle ja mahdolliselle puolisollesi voidaan tehdä lähete erityiselle synnytyspelkopoliklinikalle. Pelkopoliklinikalla tarjotaan työkaluja synnytyksen herättämän pelon, ahdistuksen tai stressin käsittelyyn. Joskus matka pelkopoliklinikalle voi olla pitkä tai ensimmäisen käynnin ajankohta on pitkällä loppuraskaudessa. Tässä tapauksessa on hyvä tietää, että useimpien neuvoloiden kautta pääsee myös psykologin vastaanotolle. Tällöin voit pyytää lähetettä keskusteluhoitoon, jos huoli tuntuu liian suurelta. Jos aiempi synnytys on ollut vaikea, ei ole mikään ihme, että seuraava synnytys voi pelottaa. Tällöin asiaa on työstettävä puhumalla tapahtuneesta ja siitä, mitä voidaan tehdä toisin, jotta sama ei toistu. Uudelleensynnyttäjän synnytyspelkoa voidaan käsitellä sekä neuvolassa että pelkopoliklinikalla.
Kun selvität, mikä sinua pelottaa, saat lähtökohdan asian työstämiseen. Ahdistaako sinua esimerkiksi sairaalassa olo, pelkäätkö hallinnan menettämistä tai menetkö paniikkiin ajatellessasi kipua?
Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi