Sisarusten saaminen – vinkkejä mustasukkaisuuteen

Ajatuskin siitä, että omat vanhemmat pitäisi jakaa jonkun toisen kanssa, voi herättää hurjasti mustasukkaisuutta. Se on luonnollinen tunne. Lapsihan ei tiedä, että vanhemman sydän voi kasvaa ja mahduttaa itseensä hurjia määriä rakkautta. Älä siis oleta, että lapsi olisi yhtä tohkeissaan uudesta pienestä perheenlisäyksestä kuin itse olet. Yritä sen sijaan kuunnella häntä ja tukea hänen kaikkia tunteitaan. Koska kaikki lapset ovat erilaisia, on myös paljon erilaisia tapoja valmistella lasta sisaruksen saamiseen. Se, mitä ja millä tavalla tulevasta vauvasta kannattaa kertoa tulevalle isosisarukselle, riippuu jossain määrin lapsen iästä. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen on ymmärtää aikaperspektiiviä ja sitä, mistä sisaruksessa oikeastaan on kyse. Jos kotonasi asuu kaksivuotias, hän suhtautunee vauvaan alussa tunkeilijana ja tuntee sisaruskateutta – riippumatta siitä, miten toimit. Toisaalta pienet lapset sopeutuvat nopeasti, ja pienimmät itse asiassa unohtavat koskaan olleensakaan ainoita lapsia. Jos sisko tai veli syntyy hyvin pian ensimmäisen lapsen jälkeen, voidaan joskus puhua jopa pseudokaksosista. Termi viittaa pienellä ikäerolla syntyneisiin lapsiin, jotka kasvavat kuin kaksosina.

Sisarusten saaminen eri iässä

Jokainen ikävaihe tarjoaa erilaisia haasteita uusien sisarusten suhteen. Ei ole olemassa ihanteellisinta tai helpointa ikää tulla isosiskoksi tai -veljeksi. Jos vanhempi sisarus on noin 1–2-vuotias, käytännön työ ja huolenpito vaatii paljon. Toisaalta lapsen voi olla helpompi hyväksyä uusi perheenjäsen nopeasti. Jos hän taas on 3–5-vuotias, käytännön työ on yleensä kevyempää, mutta sen sijaan ilmassa voi olla enemmän mustasukkaisuutta, sisarkateutta ja konflikteja. Kuusivuotiaan ja sitä vanhemman lapsen kohdalla haaste on se, että ainoaksi lapseksi tottuneen on opittava jakamaan vanhempien huomio. Tottuminen aivan uuteen tilanteeseen voi kestää lapselta jonkin aikaa.

Milloin on paras aika kertoa lapselle, että hän saa sisaruksen?

Ei ole yhtä oikeaa ajankohtaa kertoa sitä, vaan se riippuu täysin lapsen persoonallisuudesta ja iästä – ja omasta elämäntilanteestasi. Monet odottavat, että vatsa on kasvanut näkyvästi, sillä se voi tehdä asian hieman konkreettisemmaksi ja helpommaksi ymmärtää. Salaisuuksien pitäminen ei ole pienenä kovin helppoa, joten jos haluat kertoa uutisen läheisillesi vasta hieman myöhemmin, on parempi kertoa asiasta lapsellekin vasta myöhemmässä vaiheessa.
On hyvä pitää huolta siitä, että tuleva isosisko tai -veli kuulee uutisen aivan ensimmäisten joukossa, ja että hän kuulee sen suoraan vanhemmalta tai vanhemmilta. Lapselle on tarpeettoman raskasta kuulla asiasta ohimennen sukulaiselta, sillä silloin hän voi kokea tulleensa jätetyksi sivuun. Tai ehkä lapsi on jo niin iso, että hän voi itse kertoa suuren uutisen sukulaisille tai ystäville heidän tullessaan käymään?
On hyvä muistaa, että lapsella on hyvä intuitio. Hän huomaa erittäin nopeasti, jos me vanhemmat vaikutamme jotenkin erilaisilta – on siis hyvinkin mahdollista, että lapsi on jo huomannut, ettei kaikki ole ihan ennallaan. Jos koet tilanteen vaikuttavan lapseen kielteisesti ja hän on esimerkiksi tavallista rauhattomampi, on parempi kertoa heti mahassa olevasta vauvasta kuin odottaa.

Näin valmistelet lastasi uuden sisaruksen tuloon

• Jos tunnette toisen vauvaperheen, voi olla hyvä ajatus tavata heitä ennen kuin oma vauvanne syntyy. Vaikka lapsesi ei osoittaisi ajoittain tippaakaan kiinnostusta vauvaa kohtaan, hän voi näin kuitenkin ymmärtää paremmin, mikä vauva on: se on jotakin täysin luonnollista ja ehkä jopa hauskaa.
• Jos lapsi haluaa osallistua vaatteiden tai muiden tarvikkeiden valitsemiseen vauvalle, se voi olla hänelle hyvä tapa kokea olevansa mukana. Jos olet rohkea, voit ehkä antaa isosisaruksen osallistua vauvan nimen miettimiseen.
• On olemassa runsaasti sisaruksen saamisesta kertovia lastenkirjoja, jotka kuvaavat sisaruskateutta kauniisti ja ymmärrettävästi. Lapsen voi nimittäin olla helpompi ymmärtää asioita, jos ne esitetään kuvin. Vanhempana voit joskus palauttaa kirjan asioita hänen mieleensä, kun kohtaatte omassa elämässänne samoja tilanteita: ”muistatko, niin kuin siinä kirjassa…”
• Yleisesti ottaen on hyvä, jos lapsen elämässä ei tapahdu muita isoja muutoksia samaan aikaan, kun sisarus syntyy. Ei tietenkään ole aivan helppoa valita, milloin lapsi oppii pois vaipoista tai aloittaa päiväkodissa. Jos siihen voi kuitenkin vaikuttaa, lapsen kannalta on hienoa, jos kaikki muutokset eivät tapahdu kerralla.
• Koeta olla puhumatta raskausvaivoistasi sillä tavalla, että lapsi ajattelisi kipujen olevan vauvan syytä. Vanhemman pitää toki voida olla väsynyt ja surullinen lastensa nähden. Jos lapsi kuitenkin kuulee, että väsymys johtuu raskaudesta, hän voi alkaa syyttää vauvaa siitä, ettei äiti esimerkiksi jaksa leikkiä.
• Jos vauvan on tarkoitus periä sisaruksensa pinnasänky tai muuta sellaista, mitä hän parhaillaan käyttää, esine kannattaa siirtää varastoon jo etukäteen. Lapsen voi olla helpompi tulla toimeen uuden sisaruksen kanssa, jos hän ei koe, että vauva vie hänen tavaransa.
• Anna lapsen tutustua vauvaan omalla tavallaan, kuten piirtämällä sille, taputtelemalla mahaa, laulamalla sille tai tunnustelemalla sen potkuja. Tämä voi olla hieno tapa osallistaa lasta ja saada hänet innostumaan vauvasta. Tietenkin vain, jos hän itse haluaa.
• Ole rehellinen. Kerro pikkusisaruksen saamisen hyvistä puolista, mutta myös siitä, että vauvat tarvitsevat paljon huomiota ja huolenpitoa. Vältä puhumasta vauvasta leikkikaverina, sillä siihen on vielä aikaa. Sano sen sijaan niin kuin asia on: että aluksi vauvat enimmäkseen nukkuvat, itkevät ja syövät.
• Näytä lapselle kuvia ajasta, kun hän itse oli vastasyntynyt. Kerro, kuinka paljon hän söi ja kuinka paljon häntä kanniskeltiin.
• Vaikka valmistautumisen tarkoitus onkin osallistaa lasta vauvan tuloon, hänen on myös saatava tuntea itsensä huomion keskipisteeksi sen sijaan, että kaikki pyörisi mahassa olevan vauvan ympärillä. Siksi vauvapuhetta ei tarvitse myöskään viedä liiallisuuksiin. Anna lapsen päättää tahti, äläkä yritä saada häntä väkisin kiinnostumaan asiasta.
• Synnytyksen lähestyessä lasta on hyvä valmistella siihen, mitä pian tapahtuu. Lapselle ei tarvitse kertoa synnytyksestä yksityiskohtaisesti, vaan aivan yksinkertaisesti: että ajatte sairaalaan, jossa vauva syntyy, ja että sanotte heippa ennen lähtöä – vaikka se tapahtuisi keskellä yötä. Kerro, kuka pitää huolta lapsesta sillä välin.
• Joskus perheeseen tulee lapsia muulla tavalla kuin raskauden kautta. Silloin odotettavissa voi olla sekä hyvin nopeita käänteitä että erittäin pitkiä odotusaikoja. Adoptio- ja sijoituslapset voivat myös olla samanikäisiä tai vanhempia kuin sisarusta odottava lapsi. Silloin saatetaan tarvita joitakin erityisiä valmistautumistoimia.
• Perheenlisäys on merkittävä tapahtuma koko perheelle. Vaikka kaikki eivät voikaan olla mukana synnytysosastolla, kaikkien tulee löytää oma tapansa toivottaa sisarus tervetulleeksi – ja on muistettava juhlistaa myös sitä, että vanhempi lapsi on juuri tullut isosiskoksi tai -veljeksi!

Kun vauva on tullut kotiin, isosisarus voi halutessaan osallistua sen hoitamiseen. Ehkä hän voi hakea vaipan tai antaa vauvalle tutin. Ei tule unohtaa, että vanhemmalla lapsella on edelleen tarve olla pieni. Tuo tarve voi olla nyt entistä voimakkaampikin, kun hän näkee, kuinka paljon vauvaa huomioidaan. Vanhempien kannattaa muistutella itselleen, ettei lasta tule alkaa kohdella isompana kuin mitä hän on tai asettaa hänelle liian suuria vaatimuksia vain siksi, että perheeseen on tullut vauva. Seuraavasta artikkelista voit lukea lisää sisaruskateudesta ja siitä, miten toimia, kun uusi sisarus on saapunut.

Faktantarkistus: legitimoitu psykologi Tova Winbladh