Odottajan ja sikiön toisistaan poikkeavat veriryhmät
Veriryhmä on perinnöllinen ominaisuus, joten lapsen veriryhmä määräytyy biologisten vanhempien veriryhmien mukaan. Ne ovat kuitenkin monimutkaisia eivätkä periydy suoraan. Joskus lapsella voi jopa olla aivan eri veriryhmä kuin vanhemmilla. Tämä voi aiheuttaa hankaluuksia, jos raskaana oleva kuuluu Rh-negatiiviseen veriryhmään.
Veriryhmiä ovat A, B ja O. Jos molempien vanhempien veriryhmät ovat tiedossa, lapsen tuleva veriryhmä on ainakin osittain pääteltävissä. Geenitutkimuksen perusteella nimittäin tiedetään, miten veriryhmien geenit ilmentyvät: A ja B ovat vallitsevia eli dominoivia geenejä, kun taas O on väistyvä eli resessiivinen geeni. Sen vaikutus ei siis tule yhtä todennäköisesti näkyviin.
Miten veriryhmät periytyvät?
Seuraavassa taulukossa on eritelty veriryhmät ja niiden periytyminen, jotta voit helposti päätellä vauvan tulevan veriryhmän.
| Vanhempien veriryhmät | Lapsen veriryhmä |
| 0 ja 0 | 0 |
| 0 ja A | A tai 0 |
| 0 ja B | B tai 0 |
| 0 ja AB | A tai B |
| A ja A | A tai 0 |
| A ja B | A, B, 0 tai AB |
| A ja AB | A,B tai AB |
| B ja B | B tai 0 |
| B ja AB | A, B tai AB |
| B ja AB | A, B tai AB |
| AB ja AB | A, B tai AB |
ABO-veriryhmien lisäksi on olemassa vielä yksi erittäin tärkeä muuttuja, jota kutsutaan reesustekijäksi (josta käytetään lyhenteitä Rh ja Rh D).
Eri veriryhmät ja reesustekijä raskauden aikana
ABO-veriryhmät jaotellaan edelleen Rh-veriryhmiin sen mukaan, onko veressä reesustekijää. Suurimmalla osalla ihmisistä on, eli he ovat Rh-positiivisia. Jos taas veressä ei ole reesustekijää, henkilö on Rh-negatiivinen. Jokaisen odottajan veriryhmä selvitetään verikokeella ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä. Näin ongelmiin voidaan varautua, ja niiltä hyvin todennäköisesti vältytään. Jos raskaana oleva on Rh-negatiivinen ja vauva perii toiselta vanhemmalta Rh-positiivisen veriryhmän, neuvolassa seurataan tarkkaan, ettei sikiön verta pääse sekoittumaan odottajan vereen. Harvinaisissa tapauksissa sikiön Rh-positiivista verta voi kulkeutua istukan läpi odottajan Rh-negatiiviseen vereen, jolloin tämän elimistö alkaa muodostaa veriryhmävasta-aineita raskauden aikana. Tätä kutsutaan immunisaatioksi (veriryhmä- tai reesusimmunisaatioksi).
Veriryhmäimmunisaatio ja sen hoito
Immunisaatio ei vaikuta odottajaan, joten mitään seurattavia oireita ei ole. Sikiölle se voi sijaan aiheuttaa anemiaa. Hoito voi vaihdella hieman asuinpaikan mukaan, mutta immunisaatiota voidaan ehkäistä lääkkeillä. Jos odottajan ja sikiön veri on päässyt sekoittumaan, neuvolasta tehdään lähete äitiyspoliklinikalle, jossa vasta-aineiden määrää veressä ja lapsen vointia seurataan huolellisesti loppuraskauden ajan.
Synnyttäjän ja vauvan toisistaan poikkeavat veriryhmät
Jos odottajalla on todettu veriryhmävasta-aineita, synnytys käynnistetään noin 38. raskausviikolla. Vauvan synnyttyä hänelle tehdään kaikki tavanomaiset seulontatutkimukset. Eri veriryhmät lisäävät vastasyntyneen keltaisuuden todennäköisyyttä, joten hän saattaa tarvita valohoitoa. Harvinaisissa tapauksissa vauva voi tarvita verensiirron. Jos vasta-aineita ei ole havaittu, synnytys etenee tavalliseen tapaan eikä sitä tarvitse käynnistää pelkän veriryhmän eroavaisuuden vuoksi. Aina, kun synnyttäjä on RH-negatiivinen ja vauva RH-positiivinen, synnyttäjälle tarjotaan synnytyksen jälkeen injektoitavaa lääkettä vasta-aineiden muodostumisen ehkäisemiseksi.
Faktantarkistus: Silja Seppänen, laillistetu kätilö
