Vinkkejä sisaruskateuden lievittämiseen

Jotkut lapset rakastavat uutta pikkusisarusta alusta alkaen, kun taas jotkut ovat uutuudenviehätyksen karistua sitä mieltä, että vauvan voisi vaikka palauttaa sairaalaan. Vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät valmistella isosisarusta vauvan tuloon, todellista reaktiota ei voi koskaan tietää etukäteen. Kyseessä on suuri muutos koko perheelle. Isompi lapsi kokee, ettei mikään tunnu enää aivan samalta, ja elämä ikään kuin huojuu. Ei siis ihme, että hän voi reagoida monin tavoin!

Alkuaika uuden perheenjäsenen kanssa

Jos suinkin mahdollista, ensimmäiset päivät on hyvä pyrkiä viettämään perheen kesken. Teidän kaikkien on saatava tottua uusiin rooleihin. Usein tuoreelta isosisarukselta vie aikaa sisäistää asia, ja ennen sitä hänen olonsa on levoton ja jännittynyt. Hän voi kokea tai pelätä jäävänsä ulkopuoliseksi, ja samalla hänen elämänsä tuntuu yhtäkkiä vaikeutuvan ja täyttyvän vaatimuksista, kun on pakko sopeutua uuteen tulokkaaseen. Esikoinen voi miettiä, rakastavatko kuopukselle jatkuvasti lepertelevät vanhemmat häntä sittenkään yhtä paljon kuin ennen. Lisäksi lapselle voi olla pettymys, ettei uusi pikkusisarus vastaa odotuksia: hänhän onkin hirveän tylsä eikä juuri tee muuta kuin itkee! Jos tällaisia ajatuksia on, ne aiheuttavat helposti huonoa omaatuntoa. Toisaalta lapsi voi myös olla huolissaan siitä, miten haavoittuvainen vauva on ja pelätä, että tälle sattuu jotain. Uuden perheenjäsenen saapuminen voi siis aiheuttaa valtavasti erilaisia tunteita, joita todennäköisesti koetaan useimmissa perheissä myrskyisänä alkuaikana. Siksi on hyvä rauhoittaa runsaasti aikaa vietettäväksi perheen kesken.

Miten sisaruskateutta voi ehkäistä?

On luonnollista, ettei vanhempi lapsi saa vanhemmilta yhtä paljon huomiota kuin aiemmin, kun perhe täydentyy uudella vauvalla. Tälle ei voi mitään, mutta asiasta kannattaa silti jutella esikoisen kanssa. Vanhempien on hyvä osoittaa ymmärtävänsä, että huomion jakaminen pikkusisaruksen kanssa ei tunnu erityisen mukavalta vaan voi olla joskus hyvinkin raskasta. Näin mustasukkainen lapsi saa tietää, että on OK olla pettynyt tulokkaaseen tai jopa vihainen tai kateellinen hänelle. Varo syyllistämästä lasta tämän tunteista. Keskity siihen, että ne ovat luonnollisia ja ottavat oman aikansa.

Usein kahden vanhemman perheissä se, joka ei ole synnyttänyt ottaa vauvan tulon jälkeen enemmän vastuuta isommasta lapsesta. Tämä voi olla hyvin antoisaa ja syventää heidän välistään suhdetta. Riskinä on kuitenkin, että esikoinen kokee toisen vanhemman sysänneen hänet kokonaan syrjään kuopuksen tieltä. Vanhempien on hyvä miettiä asiaa huolellisesti, yrittää jakaa vastuuta vauvasta ja kenties vaihdella rooleja, jotta myös isosisarus saa kahdenkeskistä aikaa molempien eikä vain toisen vanhemman kanssa. Kun vanhemmat tekevät vuorotellen asioita isomman lapsen kanssa, myös sisaruskateus vähenee.

Tärkeä tapa ehkäistä sisarusten välistä mustasukkaisuutta on myös yrittää hieman höllätä ylisuojelevaa suhtautumista tulokkaaseen. Luonnollisesti vauvaa on suojeltava, jos mustasukkainen isosisarus yrittää esimerkiksi lyödä häntä. On kuitenkin kaikkien kannalta raskasta, jos vanhemmat rientävät neuvomaan ja vahtimaan ennen kuin isompi lapsi ehtii juuri vilkaistakaan vauvaa. Vanhemman lapsen osallistuminen vauvan hoitoon on hyvä tapa opettaa hänelle, mitä vauvan lähellä saa tai ei saa tehdä. Isosisarus osaa nimittäin hienosti vaikkapa hakea vaipan tai tutin, nostaa jalkoja vaippaa vaihdettaessa, pukea vauvalle myssyn tai peitellä hänet. Näin hän oppii, miten hellästi ja varovasti vauvaa kohdellaan. Lisäksi hän kokee olevansa oikeasti tärkeä pikkusisarukselle, kun vanhemmat antavat hänen osallistua ja auttaa eikä häntä jätetä ulkopuoliseksi.

Tavallista voimakkaampi sisaruskateus

Useimmat lapset ovat hieman mustasukkaisia uudelle pikkusisarukselle. Joskus tunteet voivat kuitenkin olla erittäin voimakkaita, vaikka vanhemmat yrittäisivät ehkäistä ja lievittää niitä parhaansa mukaan. Tällöin edessä on haastava vaihe. Ei ole mitenkään tavatonta, että erityisen mustasukkainen lapsi puhuu rumasti ja yrittää käydä vauvan kimppuun, mikä on rankkaa koko perheelle. Ainoa mitä vanhempi tässä tilanteessa voi tehdä on yrittää ymmärtää mustasukkaisuuden syitä ja auttaa lasta työstämään tunteitaan. Sisaruskateus on raskasta myös isosisarukselle, joten hän tarvitsee lohtua, tukea, piristystä ja vielä lisää lohtua, kun hänellä on oikein vaikeaa. Lapselle on äärimmäisen tärkeää ja lohdullista tulla ymmärretyksi ja rakastetuksi kiukuttelusta huolimatta. Tämä kokemus nopeuttaa myös mustasukkaisuuden tyyntymistä. Muistakaa silitellä ja hellitellä vanhempaa lasta ja suoda hänelle hymyjä ja huomiota siinä missä vauvallekin – niin paljon kuin suinkin jaksatte ja ehditte! Ajan myötä lapsi rauhoittuu ja kokee olonsa turvallisemmaksi.

Pienille lapsille on tyypillistä ilmaista mustasukkaisuutta fyysisesti esimerkiksi nipistämällä, painamalla, lyömällä tai puremalla pikkusisarusta. Vanhemmasta tämä voi tuntua inhottavalta, mutta yritä olla säikähtämättä liikaa. Koeta ajatella, että lapsi toimi vahingossa, kun hänen tunteensa läikkyivät yli. Jos sisarus satuttaa vauvaa säännöllisesti, vanhemman kannattaa tällaisina aikoina vahtia häntä olemalla jatkuvasti lähettyvillä. Näin ikävät tapahtumat voidaan estää. Vaikka tämä ärsyttää ja surettaa, on erittäin tärkeää muistaa, että väkivalta sisarussuhteessa ei ole merkki luonneviasta, huonosta kasvatuksesta tai vihasta sisarusta kohtaan, vaan vaikeudesta hallita impulsseja. Siksi meidän aikuisten on oltava lähellä auttamassa lasta estämään itse itseään. Yleensä väkivaltainen käytös vähenee eikä muodostu suureksi ongelmaksi, kun siitä ei tehdä numeroa. On parempi todeta ykskantaan, ettei vauvaa saa satuttaa ja ohjata lapsen huomio johonkin positiivisempaan.

Kun isompi lapsi tahtoo olla taas pieni

Mustasukkaisuuden lisäksi myös kateus on tyypillinen tunne. Isosisarus katsoo kaihoten vauvan tutteja, tuttipulloja ja vaippoja ja toivoo, että olisi itsekin pieni ja saisi vanhemmilta samanlaista hoivaa ja huomiota. Vanhempia voi turhauttaa, kun lapsi haluaakin taas iltaisin velliä, vaikka siitä on työn ja tuskan kautta päästy eroon. Tämä ei kuitenkaan ole kummallista tai haitallista. Vanhemman lapsen kehitys ei oikeasti ota takapakkia, vaikka häntä hieman hoivataan ja hän saa hetken kokea olevansa taas pieni. Tarjoa siis lisää hoivaa ja huolenpitoa, jos lapsesi sitä toivoo! Kantele, syötä, hellittele, hupsuttele, lässytä tai mitä ikinä lapsi kaipaakaan. Yleensä lapsi nauttii tästä suunnattomasti ja vanhempi saa tilaisuuden ylimääräisiin rakkaudenosoituksiin, jotka ehkäisevät myös mustasukkaisuutta.

Näin voit auttaa mustasukkaista isosisarusta:

• Varmista, ettei vanhempi lapsi tunne syyllisyyttä mustasukkaisuudesta. Kerro ymmärtäväsi, miltä hänestä tuntuu. Jutelkaa asiasta.
   
• Anna isosisaruksen osallistua halun ja mahdollisuuksien mukaan vauvan kanssa vietettyihin hetkiin.
   
• Kehu lasta aina, kun hän tekee jotain kilttiä pikkusisaruksen hyväksi.
   
• Esikoisuus ei saa olla ongelma. Varmista, että lapsi kokee, että on hienoa olla isosisarus.
   
• Jos suinkin mahdollista, varmista, että myös vanhemmalla lapsella on mukavaa, kun vauvaa syötetään. Vanhempi, joka ei pitele ja syötä vauvaa, voi vaikkapa lukea kirjaa vanhemmalle lapselle tai leikkiä hänen kanssaan ulkona. Vaihtoehtoisesti vanhempi lapsi voi leikkiä rauhallisesti lähistöllä tai voitte katsoa yhdessä vaikkapa elokuvaa ruokailun aikana. Jos jaksamista ja mielikuvitusta riittää, vauvaa syöttävä vanhempi voi myös keksiä tarinan, jota jatketaan aina ruokailujen yhteydessä. Lapset eivät yleensä ole turhan tarkkoja juoniaukoista, vaan heistä on usein hauskaa olla mukana keksimässä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
   
• Kotiin hankitaan vauvaa varten kaikenlaista uutta. Voi olla viisasta hankkia lahja uudelta perheenjäseneltä tuoreelle isosisarukselle, jotta hän ei koe jäävänsä paitsi.
   
• Pyydä sukulaisia ja ystäviä tervehtimään ensin vanhempaa lasta ja juttelemaan hänen kanssaan, ennen kuin he siirtyvät ihailemaan tulokasta. Jos he tuovat vauvalle lahjan, heidän kannattaa tuoda jotain myös vanhemmalle lapselle.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi