Tarvitseeko lapsi vitamiini- tai kivennäisainelisiä?

Ravintoaineilla tarkoitetaan hiilihydraatteja, rasvoja, valkuaisaineita eli proteiineja, vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Monia vanhempia mietityttää, saako lapsi ruoasta varmasti kaiken tarvitsemansa – varsinkin silloin, kun mikään muu kuin kierrepasta ei tahdo kelvata. Lasten aliravitsemus on kuitenkin hyvin harvinaista länsimaissa. Jos lapsi syö monipuolisesti, sinun ei tarvitse juurikaan miettiä, missä ruoassa on mitäkin ravintoainetta. Lapsi saa yleensä kaiken tarvitsemansa – D-vitamiinia lukuun ottamatta. Jos taas et halua lapsen syövän tai hän ei pysty syömään tiettyjä ruoka-aineita, kuten kalaa tai kananmunia, on myös muutamien muiden ravintoaineiden saantiin kiinnitettävä hieman enemmän huomiota.

Tähän artikkeliin on koottu perusasioita lapsen ravitsemuksesta. Kerromme, mitä kivennäisaineita ja vitamiineja lapsi tarvitsee, mistä eri ravintoaineita saa ja mitä ajatella esimerkiksi lasten D-vitamiini- ja monivitamiinivalmisteista.

K-vitamiinia vastasyntyneelle

K-vitamiini on välttämätön veren hyytymiselle. Vauvat saavat synnytyslaitoksella K-vitamiinipistoksen, eikä K-vitamiinilisää tarvita sen jälkeen.

D-vitamiinia lapselle toisesta viikosta alkaen

D-vitamiinia tarvitaan luuston ja hampaiden muodostukseen, mutta sen tarve jatkuu koko elämän ajan, sillä se ehkäisee luiden haurastumista ja toimii lisätekijänä useissa muissa elintoiminnoissa. Saamme D-vitamiinia kahdesta lähteestä: auringosta ja D-vitamiinipitoisesta ruoasta. Ruokavaliossa keskeisin D-vitamiinin lähde on rasvainen kala, mutta sitä on runsaasti myös kananmunassa ja lihassa. Lisäksi D-vitamiinia lisätään tiettyihin elintarvikkeisiin, kuten moniin maitotuotteisiin.

Lapset eivät kuitenkaan saa ruoasta riittävästi D-vitamiinia. Yksi syy on, että aurinko paistaa täällä pimeässä pohjolassa liian vähän, ja lapsen iho on myös herkkä auringolle. Toinen syy on, ettei lapsi jaksa syödä tarpeeksi, jotta D-vitamiinin tarve täyttyisi. Siksi vauvalle suositellaan aina D-vitamiinitippoja noin viikon iästä kaksivuotiaaksi saakka huolimatta siitä, saako hän rintamaitoa vai korviketta. Jälkimmäisessä on myös lisättyä D-vitamiinia, mutta Ruokavirasto suosittelee tippojen antamista sekä täysimetetyille että äidinmaidonkorviketta saaville lapsille. D-vitamiinia annetaan pidempään, jos lapsi ei esimerkiksi syö rasvaista kalaa tai hän käyttää kasvot, käsivarret ja jalat peittäviä vaatteita. D-vitamiinin antamista suositellaan annettavaksi talvikaudella kaiken ikäisille. Ruokaviraston suosituksissa kerrotaan tarkemmin D-vitamiinin annostelusta eri tilanteissa. Yleensä myös neuvolasta voi kysyä, mikä ohje koskee omaa lasta.

Lapsi tarvitsee rautaa

Nopean kasvun vuoksi pikkulapsen raudantarve on lähes yhtä suuri kuin aikuisen. Esimerkiksi veri- ja maksaruoat sisältävät rutkasti rautaa, mutta sitä on myös lihassa, kananmunissa, äyriäisissä, pavuissa, herneissä ja linsseissä sekä täysjyväviljatuotteissa. Riittävän raudansaannin turvaaminen pelkän ruokavalion avulla voi kuitenkin olla haastavaa, vaikka lapsi rakastaisi verilettuja. Lapsi ei jaksa syödä tarpeeksi suuria annoksia, jotta raudantarve täyttyisi. Siksi on hyvä käyttää raudalla täydennettyjä elintarvikkeita.

Monet lastenruoat, esimerkiksi puurot ja vellit, sisältävät lisättyä rautaa – tarkista asia pakkausmerkinnöistä. On myös hyvä tietää, että rauta imeytyy paremmin, kun sen kanssa nautitaan C-vitamiinia (askorbiinihappoa). Voit lisätä C-vitamiinia lapsen ruokaan vaikkapa hedelmäsoseen tai marjojen muodossa. Etenkin sitrushedelmissä on runsaasti C-vitamiinia.

Tarvitseeko lapsi ravintolisää tai monivitamiinia, jos hän ei syö kunnolla?

D-vitamiinin lisäksi lapselle ei tarvitse juuri koskaan antaa muita ravintolisiä. Joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden yliannostus voi olla vaaraksi. Joskus lapsi voi yksilöllisistä syistä tarvita monivitamiinivalmistetta tai täydennystä jonkin tietyn ravintoaineen saantiin. Näin voi olla esimerkiksi, jos lapsella on allergia lehmänmaidolle tai useammalle viljalle tai lapsen paino ei nouse odotetusti. Älä kuitenkaan ryhdy antamaan ravintolisiä omin päin vaan ainoastaan, jos lääkäri tai ravitsemusterapeutti neuvoo nimenomaan lapsille tarkoitettuja valmisteita. Useimpia monivitamiinivalmisteita tai esimerkiksi kalsium- tai C-vitamiinitabletteja ei ole suunniteltu lapsille, joten on vaikea tietää varmasti, kuinka suuren annoksen lapsi niistä saa.

Useimmiten tärkeintä on, että lapsen ruokavalio on mahdollisimman monipuolinen (tämä tukee myös lapsen suoliston bakteerikannan ja vastustuskyvyn toimintaa) ja sitä täydennetään tarvittaessa elintarvikkeilla, joihin on lisätty tiettyjä ravintoaineita. Jos lapsesi syö hyvin valikoivasti, älä luovuta! Se on yleisempää kuin arvaatkaan, ja uusiin makuihin tottuminen vie oman aikansa. Koeta siihen saakka keksiä luovia tapoja syöttää lapselle proteiinia, hiilihydraatteja, hedelmiä ja vihanneksia hänelle kelpaavassa muodossa. Vaikka kiivi ei kelpaisi, klementiinit ja marjat voivat silti tehdä kauppansa. Ehkä lapsi ei suostu koskemaankaan palkokasveihin, mutta pannukakku maistuu aina, vaikka sekoittaisit taikinaan keitettyjä punaisia linssejä. Avokado voi mennä täydestä smoothien seassa, ja pehmeäksi keitetty porkkana voi olla mieluinen välipala, vaikka porkkanaraaste jäisi lautaselle. Voit siis turvautua toistaiseksi vippaskonsteihin – ja jatkaa samalla uusien makujen tarjoamista. Ennen kuin huomaatkaan, lapsi haluaakin maistaa jotain! Jos tämä kuulosti liiankin tutulta, katso myös kokoamamme lisävinkit lapsen valikoivaan syömiseen.

Mistä eri ravintoaineita saa?

Mitä enemmän lapsen ruokavaliota rajoitetaan esimerkiksi allergian tai kasvisruokavalion vuoksi, sitä tärkeämpää on tietää ja pitää mielessä, mitä ruoka-aineita tarvitsee korvata ja millä. Tähän ei yleensä tarvita ravintolisiä kapseleiden, jauheiden, patukoiden tai tablettien muodossa vaan esimerkiksi vitaminoituja elintarvikkeita ja pois jätettävien ruokien korvaamista toisilla. Seuraavassa on lueteltu kuusi tärkeää ravintoainetta, joiden kanssa on oltava tarkkana, jos ne haluaa – tai tarvitsee – jättää pois.

1. B12-vitamiinia lapsille, jotka eivät syö eläinkunnan tuotteita

B12-vitamiinia on etenkin lihassa, maksassa, kalassa, äyriäisissä, kananmunissa, maidossa ja juustossa. Jos lapsen ruokavalioon kuuluu useita näistä ruoka-aineista, sen saantia ei tarvitse miettiä lainkaan. Jos taas lapsi syö hyvin vähän tai ei lainkaan eläinkunnan tuotteita, hän tarvitsee B12-vitamiinilisää. B12-vitamiini on nimittäin välttämätöntä verisolujen muodostukselle ja hermoston toiminnalle, ja sen puute voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa. Jos lapsesi ei syö eläinperäisiä tuotteita, täydennä hänen ruokavaliotaan esimerkiksi kaura- tai soijajuomilla tai kasvipohjaisilla, jogurttia muistuttavilla välipaloilla, joihin on lisätty B12-vitamiinia. Jos lapsi saa suurimman osan energiantarpeestaan rintamaidosta, se voi riittää turvaamaan riittävän B12-vitamiinin saannin. Tällöin on tietysti tärkeää, että imettävä äiti saa riittävästi B12-vitamiinia, jotta se kulkeutuisi maitoon.

2. Sinkkiä lapselle kehityksen ja kasvun tueksi

Yleisimpiä sinkin lähteitä ovat liha, maitotuotteet ja täysjyväviljatuotteet. Jos lapsi ei syö lihaa tai juo maitoa, sinkin saanti on turvattava muulla tavoin. Sen puute voi nimittäin haitata lapsen kehitystä ja kasvua. Vaihtoehtojen löytäminen ei kuitenkaan yleensä tuota ongelmia, sillä täysjyvävilja sisältää runsaasti sinkkiä. Sama koskee pähkinöitä, jotka ovat mainio lisä niin lasten kuin aikuistenkin kasvisruokavalioon. Sinkkiä lisätään usein myös lasten puuroihin ja velleihin.

3. Kalsiumia lapsen luustolle ja hampaille

Kalsiumia tarvitaan yhdessä D-vitamiinin kanssa luuston ja hampaiden rakennusaineeksi. Pitkäaikainen kalsiumin puute voi myös hidastaa kasvua. Kalsiumia on etenkin maitotuotteissa ja pähkinöissä, mutta myös vihreissä lehtivihanneksissa (joita ei tosin saa antaa liikaa alle yksivuotiaalle). On hyvä tietää, että juustossa on itse asiassa melko vähän kalsiumia – toisin kuin maidossa, jossa sen pitoisuus on paljon suurempi. Jos lapsi ei syö maitotuotteita, hänen tarvitsee nauttia kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita (kuten puuroja, vellejä, soija- tai kaurajuomia).

4. Jodi ylläpitää hormonitasapainoa

Jodia on etenkin kalassa, maidossa ja kananmunissa. Jos lapsen ruokavalio on täysin kasvipohjainen, ruokaan lisättävän pienen suolamäärän on oltava jodioitua. Syynä on, että jodin puute voi häiritä kilpirauhasen toimintaa ja vaikuttaa hormonitasapainoon.

Omega-3-rasvahappoja lapselle (DHA ja EPA)

Omega-3-rasvat ovat tärkeitä lapsen fyysiselle, motoriselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Elimistö ei pysty muodostamaan monityydyttymättömiä rasvahappoja itse, vaan niitä on saatava ravinnosta. Rasvainen kala – kuten lohi, makrilli tai silli – sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, joten kasvispainotteisesti syövän lapsen ruokavaliota on hyvä täydentää sillä. Jos et halua lapsen syövän kalaa tai hän ei voi syödä sitä, energiapitoisia omega-3-rasvahappoja on myös rypsiöljyssä, saksanpähkinöissä ja pellavansiemenöljyssä. Monet kasvissyöjät ja vegaanit käyttävät omega-3-lisänä leväöljyä, mutta sen yliannostus voi olla haitaksi lapselle. Perehdy siis huolellisesti leväöljyn annostukseen, ennen kuin annat sitä lapselle.

6. Seleeni

Useat ruoka-aineet sisältävät seleeniä, mutta sen määrä vaihtelee. Eläinperäisissä elintarvikkeissa, kuten kalassa, sisäelinruoissa, maidossa, kananmunissa ja juustossa, tätä hivenainetta on runsaasti. Jos ei halua syödä näitä tuotteita, ne on korvattava muilla runsaasti seleeniä sisältävillä elintarvikkeilla, kuten pähkinöillä ja siemenillä. Seleenin puute on harvinaista, mutta se voi aiheuttaa vakavia haittoja, kuten sydänlihaksen muutoksia.

Faktantarkistus: Kristiina Malmström, lastenlääkäri