Raskauden psykologiset oireet - mitä ne ovat?

Juttelimme psykologi Tova Winbladhin kanssa vanhemmuuden henkiselle matkalle lähtemisestä ja siitä, mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu.

Kerro meille, Tova: mistä tietää, onko valmis hankkimaan lapsia?

Mielestäni kyse on ennemmin siitä, että tulee valmiiksi kuin että olisi valmis. Raskaus itsessään tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia valmistautua ja kasvaa uuteen rooliin. Lähes kukaan ei tunne olevansa täysin valmis ennen kuin saa lapsia. Aina on osa-alueita, joilla elämä voisi olla vielä turvatumpaa ja ennakoitavampaa tai oma olo voisi olla vielä vakaampi ja rauhallisempi. Miten voisikaan tuntea itsensä valmiiksi tehtävään, joka jatkuu kellon ympäri loppuelämän ajan? Se on vaikeaa. Usein mielentila on kuitenkin oikea, jos kaipaa lapsia ja haluaa kasvaa ja kehittyä elämässä omistautumalla pääasiassa toiselle ihmiselle. Vaikka ei tuntisi olevansa täysin valmis lapsen tuloon.

Miksi onnen huuma voi vaihtua silmänräpäyksessä huoleen ja epäilyksiin?

Lähes kaikki kokevat alkuraskaudessa jonkin verran epäilyksiä tai ristiriitaisia tunteita. Usein tieto raskaudesta herättää paljon erilaisia tunteita, eivätkä ne ole pelkästään positiivisia. Kenties lasta on toivottu kauan, mutta kun testi onkin positiivinen, olo tuntuu vain tyhjältä ja epätodelliselta. Tai väsymyksen ja pahoinvoinnin iskiessä alkaakin kaduttaa ja mietityttää, oliko raskaus sittenkään kovin hyvä idea. Ehkä raskaus ei ollut suunniteltu, ja edessä on vaikea päätös, joka ottaa voimien ja jaksamisen päälle. Toisaalta on myös mahdollista, että pelkää raskauden menevän kesken eikä siksi uskalla iloita.

Tunteiden kaksinaisuus on osa sitä, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu raskauden alkuvaiheessa – niin raskaana olevalla kuin toisellakin tulevalla vanhemmalla, jos lasta odotetaan yhdessä. Voi olla todella raskasta epäröidä päätöstä lapsen hankinnasta tai heittelehtiä ilon ja paniikin välillä. Tämä on kuitenkin yksi etappi matkalla vanhemmuuteen. Suureen psykologiseen muutokseen liittyy yleensä monimutkaisia tunteita. Mielen on saatava ikään kuin sopeutua tulevaan eri tasoilla. Siksi tunnetila ei ole helppo tai yksinkertainen vaan monitahoinen ja hauras.

Moni tuleva vanhempi kokee myös, että keskittymiskyky heikkenee, ajatukset kääntyvät sisäänpäin ja mihinkään muuhun on vaikea löytää energiaa. Tämä koskee etenkin raskaana olevia. Mikä on syynä?

Osaksi kyse on siitä, miten paljon energiaa raskaus vaatii aivan fyysisesti. Siksi olo voi olla väsyneempi ja keskittyminen vaikeampaa. Toisaalta on myös niin, että psyyken on saatava sopeutua tulevaan suureen tehtävään. Tällöin voi olla vaikea kiinnostua perhe-elämän ulkopuolisista asioista. Ihmismieli on niin nokkela – työstämme tulevaa vanhemmuutta koko ajan, vaikka emme sitä aktiivisesti ajattelisikaan.

Osa koskee raskaudessa negatiivisia tunteita toista tulevaa vanhempaa kohtaan. Miten yleisiä epäilykset ovat, ja mitä näille ajatuksille voi tehdä?

Kaikenlainen epäröinti on yleistä odotusaikana, myös toista tulevaa vanhempaa kohtaan. Voi olla rauhoittavaa tietää, että useimmat kasvavat vanhemman rooliin, kun lapsi on syntynyt. Voi olla vaikea kuvitella konkreettisesti etukäteen, mitä lapsen saaminen oikeastaan merkitsee.

Mitä tehdä, jos puoliso on eri aaltopituudella tai tuntuu, ettei hän ymmärrä raskauteen liittyviä tunteita ja reaktioita?

Ihmisten kokemus raskaudesta ja tunteet, joita odotus herättää, vaihtelevat hurjasti. Siksi on myös tärkeää jakaa omat tunteet ja ajatukset puolison kanssa. Yleensä on helpompaa ymmärtää toista, kun molemmat paljastavat sisimpänsä – niin fyysiset puolet kuin sen, mitä kulloinkin on sydämellä ja mielessä. Jos on vaikeaa käydä keskustelua omin päin, apua on usein saatavana neuvolasta tai muilta ammattilaisilta, joille raskauteen liittyvät tunteet ovat tuttuja.

Kodin remontointi, omakotitalon osto, auton vaihto – mikä psykologinen prosessi aiheuttaa pesänrakennusvietin?

Useimmat nisäkkäät rakentavat pesää ja valmistautuvat poikasten tuloon. Sama koskee meitä ihmisiä. Meille on yksinkertaisesti tärkeää, että lapsi syntyy turvalliseen tilanteeseen ja ympäristöön. Usein on myös nautittavaa ja ihanaa varautua lapsen tuloon konkreettisesti ja käytännössä, koska se tekee asian todellisemmaksi. Käytännön valmistelut voivat olla tapa harjoitella vanhemmuutta jo silloin, kun lapsi on vielä kohdussa sekä kuvitella ja haaveilla, millaista elämästä tulee.

Joillekin tuleville vanhemmille tämä valmistautumisprosessi voi aiheuttaa stressiä. Tällöin vanhempi saattaa vetäytyä ison remontin pariin tai paiskia valtavasti töitä koska tuntee painetta kerätä perheelle rahaa. Vauhtisokeus iskee helposti. Jos tilanne alkaa tuntua kohtuuttomalta, voi olla hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, kannattaako kyseistä asiaa priorisoida ennen lapsen syntymää, vaikka se tuntuisi miten tärkeältä? Lepo ja miettimisaika voivat olla vähintään yhtä tärkeitä valmisteluja lapsen tuloa varten kuin lastenhuoneen saaminen valmiiksi tai täydellisten vaunujen valinta.

Milloin tunteiden lasta kohtaan tulisi herätä?

Odotusaika herättää useimmissa tunteita, mutta ei välttämättä aina juuri niitä, joita olisi odottanut. Jotkut kokevat läheisyyttä syntymätöntä lasta kohtaan ja sujahtavat vanhemman rooliin parissa minuutissa, joiltakin se vie kuukausia. Olemme kaikki erilaisia sen suhteen, miten kiinnymme vauvaan raskausaikana. Mikään tapa ei ole toista parempi tai huonompi! Vaikka ei rakastuisi päätä pahkaa, voi silti olla ilmiömäisen hyvä ja rakastava vanhempi lapselle – tämä on todella tärkeää muistaa.

Onko sinulla vinkkejä, mitä tehdä, jos puoliso tuntee itsensä raskausaikana ulkopuoliseksi esimerkiksi terveydenhuollon piirissä tai muiden ihmisten seurassa?

No, ensinnäkin olen sitä mieltä, että puoliso jää terveydenhuollossa automaattisesti ulkopuoliseksi, koska raskaana olevan hoito keskittyy ennen kaikkea hänen ja sikiön terveyteen. On luonnollista, ettei toiseen tulevaan vanhempaan pystytä panostamaan yhtä paljon resursseja ja aikaa. Joistakin tämä tuntuu kummalliselta, koska puoliso on tietysti aivan yhtä lailla lasta odottava vanhempi. Jos myös muut ihmiset ympärillä keskittyvät vain raskaana olevan kokemukseen, turhautuminen ei ole mikään ihme. Paras tapa tuoda itseään puolisona paremmin esille on uskaltaa ottaa tilaa omille tunteille ja ajatuksille. Osallistua keskusteluihin ja olla mukana neuvolakäynneillä, uskaltaa esittää omia kysymyksiä ja hankkia tietoa omin päin, jotta on perillä asioista siinä missä raskaana olevakin. Tämä yleensä lisää tasa-arvon tunnetta raskausaikana ja parantaa vanhempien tasavertaisuutta myös lapsen synnyttyä.

Raskaudesta nauttimisessa on valtavia eroja. Osa rakastaa odotusaikaa, osa vihaa sitä ja voi todella huonosti. Onko sinulla vinkkejä niille, joista tuntuu, että raskauden mielialanvaihtelut ja kehon muutokset ovat kärsimystä?

Muista, että valittaminen on sallittua – etenkin muille, joilla on samanlaisia kokemuksia! Moni kokee raskaana olemisen todella ikäväksi. Jotta jaksaa sinnitellä loppuun saakka, voi olla tärkeää saada keskustella muiden kanssa, jotka viihtyvät samassa tilanteessa aivan yhtä huonosti. Lisäksi on tärkeää saada valittaa puolisolle ja ystäville raskaudesta. Mielialan ollessa lohduton muut eivät saa luulla, että päätös kaduttaa tai että on huono vanhempi tulevalle lapselle. Neuvolan terveydenhoitajalta saa usein paljon tukea, samoin muun ammattilaisen kuten sosiaaliohjaajan tai psykologin juttusilta. Jos ei pysty nauttimaan raskaudesta, valoisin puoli on, että raskaus päättyy väistämättä ennen pitkää. Tällöin olo muuttuu usein nopeasti täysin. Eniten apua tarvitaan yleensä siihen, että jaksaa sinnitellä ja nauttia muista asioista elämässä, vaikka odotusaika olisi raskasta. Kerro läheisille miltä sinusta tuntuu ja että kaipaat heiltä erityistä huolenpitoa ja piristystä raskausaikana. Yleensä ihmiset ympärillä tarjoavat ymmärrystä ja tukea, kun suinkin saavat tilaisuuden!

Jos on aiemmin kamppaillut esimerkiksi ahdistuksen, masennuksen, syömishäiriön tai muiden psyykkisten haasteiden kanssa, raskaus voi joskus laukaista nämä vaikeudet uudelleen. Tällöin on tärkeää ottaa asia puheeksi neuvolassa, jotta saa oikeanlaista tukea raskauden aikana. Henkistä pahoinvointia ei pidä yrittää kestää vain siksi että kenties ajattelee, että se kuuluisi raskauteen. Päin vastoin: raskaana olevan on erityisen tärkeää hakea apua ongelmiin sekä itsensä että tulevan lapsen vuoksi.