Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vauvan vanhemmuus on vaativaa. Pikkulapsi tarvitsee fyysistä huolenpitoa ja emotionaalista kontaktia käytännössä kellon ympäri. Joillakin vauvoilla on kuitenkin erityisen voimakkaat tunteet, kova tahti ja suuri tarve virikkeille. Tällöin puhutaan usein suuritarpeisesta tai vaativasta vauvasta (high need baby). Tässä artikkelissa kerromme, mitä käsitteillä tarkoitetaan ja annamme vinkkejä vanhemmille.
Miksi kaikkien muiden lapset pystyvät nukkumaan vaunuissa? Miksi minun lapseni on ainoa, joka ei jaksa leikkiä hetkeäkään aloillaan ja vänkää aina vastaan ruokapöydässä? Miten elää normaalia elämää, kun vauva reagoi sosiaalisiin tilanteisiin niin voimakkaasti? Onko tämä aina tällaista – ja teenkö jotain väärin? Vertailu muihin voi ottaa koville, jos oma lapsi on erityisen vaativa. Se kannattaa jättää sikseen ja keskittyä etsimään keinoja oman arjen helpottamiseen.
Vaativalla eli suuritarpeisella vauvalla (englanniksi high need baby) tarkoitetaan vauvaa, jonka synnynnäinen temperamentti vaikeuttaa itsesäätelyä ja lisää huolenpidon tarvetta muihin lapsiin verrattuna. Vanhemmalle voi olla helpotus löytää sanat, joilla kuvata omaa kokemusta. Yhteiset käsitteet voivat myös auttaa löytämään vertaistukea ja yhteyden muihin samassa tilanteessa oleviin.
On kuitenkin tärkeää huomata, ettei vaativalla vauvalla tarkoiteta mitään tiettyä diagnoosia eikä käytetyillä käsitteillä ole tieteellistä taustaa. Me ihmiset olemme monimutkaisia yksilöitä, joita ei voi määritellä tyhjentävästi yksinkertaisten käsitteiden kautta. Vauvasi on aina ennen kaikkea oma itsensä! Hän on pieni ihminen, jolla on oma temperamentti ja luonne ja joka kasvaa juuri omassa perheessään ja ympäristössään.
Jos oma lapsi on erityisen intensiivinen ja vaativa, mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä (ja tunteita). Vanhempi tuntee herkästi olonsa epäonnistuneeksi ja uupuneeksi. Sukulaiset ja ystävät saattavat olla jatkuvasti tarjoamassa neuvoja – tai sitten arjen pyörittäminen on niin raskasta, ettei ketään jaksa edes tavata. On uskomattoman turhauttavaa, kun antaa aivan kaikkensa, mutta lapsi on silti tyytymätön ja haluaa aina vain enemmän.
Hieman lohtua voi tarjota tieto, että kyse ei yleensä ole vanhemman onnistumisesta vaan lapsen synnynnäisistä ominaisuuksista. Tutkimukset osoittavat selvästi, että ihminen on syntyessään kaikkea muuta kuin tyhjä kirja. Vauvalla on alusta alkaen oma perustemperamenttinsa – geneettinen pohjapiirustus, joka määrittää, miten hän käyttäytyy ja kommunikoi ympäristönsä kanssa. Aivan kuten aikuisetkin, myös lapset ovat luonteiltaan erilaisia. Osa on rauhallisia ja harkitsevia, osa reagoi voimakkaasti sisäisiin ja ulkoisiin kokemuksiin. Asiat, joita yksi lapsi ei edes huomaa, voivat aiheuttaa toiselle valtavasti stressiä.
Useimmat lapset, jotka tuntuvat erityisen suuritarpeisilta ja intensiivisiltä muihin verrattuna, myös ovat sitä. Joskus taas vanhemman omat tarpeet voivat olla niin suuria, että lapsi vaikuttaa erityisen vaativalta. Jos vanhempi jää yksin ilman riittävää tukea ja esimerkiksi univaje, uupumus, stressi tai murhe painaa, hänen jaksamisensa ei ehkä riitä lapsen tuhansien tarpeiden täyttämiseen. Oman lapsen vertailu muihin ei tässä tilanteessa auta. Sen sijaan vanhemman tulisi pyrkiä tunnistamaan omat kasvavat tarpeensa ja huolehtimaan niistä.
Jos lapsesi on suuritarpeinen, hyvään arkeen panostaminen kannattaa. Muista nämä tärkeät seikat:
Suurin osa vaativista ja paljon huolenpitoa vaativista lapsista oppii kasvaessaan säätelemään itseään paremmin eikä tarvitse enää niin paljon ohjausta ja huolenpitoa. Monilla suuria muutoksia tapahtuu jo taaperoiässä, osalla vasta kouluiässä. Toisaalta parin–kolmen vuoden kohdalla vuorossa on uhmaikä, olipa lapsi suuritarpeinen tai ei. Uhma on voimakkaan itsenäistymisen vaihe, jossa lapsi todennäköisesti koettelee omia ja vanhempien rajoja monin tavoin. Olemme koonneet voimakastahtoisten lasten vanhemmille myös hieman vinkkejä kiukunpuuskien taltuttamiseen omaa malttia menettämättä.
Kaikilla lapsilla suuret tarpeet eivät mene ohi, vaan ne osoittautuvatkin neuropsykiatrisiksi haasteiksi. Jos epäilet, että lapsesi voimakkaiden reaktioiden taustalla on jokin neuropsykiatrinen syy (esimerkiksi ADHD), voit aina kääntyä neuvolan puoleen. Erityisen suuritarpeinen lapsi voi tarvita erityisen suurta tukea voidakseen hyvin!
Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi