close

ADHD ja autismi

Useimpien pikkulasten on vaikea istua aloillaan, kuin heillä olisi muurahaisia housuissa. Jotkut taas voivat olla hiljaisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Syynä voivat olla lasten luonteiden ja kehitysvaiheiden eroavaisuudet. Mutta milloin on syytä epäillä, että lapsen poikkeava käytös voisi viitata ADHD:hen tai autismiin?

Pienet lapset voivat olla impulsiivisia ja levottomia, huolestuttavan rauhallisia tai jotain tältä väliltä. Heidän kehityksensä etenee asteittain, ja jotkin vaiheet voivat koetella kärsivällisyyttä. Joissakin tapauksissa lapsen käyttäytymistä voi kuitenkin olla niin vaikea hallita, että se vaikuttaa arjen sujumiseen. Tällöin herää yleensä kysymys, onko lapsella neuropsykiatrisia haasteita, kuten ADHD tai autismin kirjoon kuuluva häiriö. Useimmiten tutkimukset ja tukitoimet ovat ajankohtaisia vasta kouluiässä, mutta jotkut lapset saavat diagnoosin jo paljon aiemmin.

Neuropsykiatrinen diagnoosi

Diagnoosi ei tarkoita, että lapsi olisi sairas tai hänessä olisi jokin vikana, vaan se on tapa kuvata haasteita ja selittää, miksi arki on ollut niin hankalaa. Kun häiriö on todettu, vanhemmalle voidaan tarjota arkea helpottavia työkaluja ja lapselle oikeanlaista tukea, joka auttaa häntä kukoistamaan ja olemaan oma itsensä. Juuri tästä syystä etenkin autismikirjon häiriöiden varhainen tunnistaminen on tärkeää. Lapsi voidaan ohjata tutkimuksiin ADHD:n tai autismin varalta ja hän voi saada niin kutsutun neuropsykiatrisen diagnoosin vain, jos hänen haasteensa aiheuttavat vakavia ongelmia arjessa.

On tärkeää muistaa, että vaikka lapsella todettaisiin jokin tällainen häiriö, hän saattaa olla tietyillä osa-alueilla valtavan lahjakas. Oikeanlaisissa olosuhteissa hänellä ei välttämättä ole mitään ongelmia. Kun lapsi saa ajan myötä oikeat työkalut ongelmia aiheuttavien osa-alueiden käsittelyyn, hänestä voi jopa tuntua, kuin hänellä olisi supervoimia. Vanhemman voi kuitenkin olla vaikea ajatella näin niin hetkinä, kun arki tuntuu olevan täynnä ongelmia tai riitelyä.

Mikä on ADHD?

ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jota esiintyy arviolta joka kahdennellakymmenennellä lapsella. Häiriö ei häviä iän myötä, vaan ADHD:n oireet jatkuvat yleensä myös aikuisiässä. Useimmilla oireet kuitenkin helpottuvat, koska aikuinen on oppinut ymmärtämään ja hallitsemaan niitä paremmin. ADHD:n taustalla on useita tekijöitä, joista yksi on periytyvyys. Lapsen ADHD:n toteamiseen ei ole olemassa yksinkertaista testiä, vaan prosessi on monimutkaisempi. Koska ADHD voi ilmetä eri tavoin, lasta tutkitaan usealla eri osa-alueella. Jos arjessa on vakavia haasteita, tehdään huolellinen selvitys, johon sisältyy lapsen tuntevien henkilöiden haastatteluja, psykologisia testejä ja lääketieteellisiä tutkimuksia. Selvityksen perusteella voidaan todeta, onko lapsella aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.
ADHD:n varhaisia merkkejä voivat olla lapsen vaikeudet seuraavissa asioissa:

  • Tarkkaavuus. Lapsen on vaikea keskittyä mihinkään edes lyhyitä aikoja, istua aloillaan, kuunnella tai ottaa vastaan ohjeita.
  • Impulssien hallinta. Lapsi reagoi ajattelematta, ja hänen mielialansa vaihtelee nopeasti.
  • Yliaktiivisuus. Sopusointuinen sosiaalinen kanssakäyminen muiden lasten kanssa ei tahdo millään onnistua. Leikki on usein hajanaista ja katkonaista.

ADHD:n eri muodot

ADHD voi ilmetä hyvin eri tavoin, ja sillä on kolme eri muotoa:

  • yhdistetty muoto
  • tarkkaamaton muoto
  • yliaktiivis-impulsiivinen muoto.

Aiemmin diagnoosina oli usein ADD (attention deficit disorder) eli tarkkaavuushäiriö, jos lapsen oli vaikea keskittyä ja hänen huomionsa herpaantui helposti. Nykyään puhutaan ADHD:n tarkkaamattomasta muodosta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna ADHD:ta, johon ei kuulu ylivilkkautta tai yliaktiivisuutta.

Toinen vanha nimitys on DAMP (deficit in attention, motor control and perception) eli tarkkaavaisuuden, motorisen hallinnan ja havainnoinnin häiriö. Nykyään se mielletään ADHD:n tyypiksi, johon kuuluu myös motorisia ongelmia. Joskus lapsen on myös vaikea tulkita näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia. DAMP:n sijaan nykyisin puhutaan usein ADHD:n ja DCD:n (developmental coordination disorder) eli kehityksellisen koordinaatiohäiriön yhdistelmästä.

Olipa lapsella mitä haasteita hyvänsä, voitte aina ottaa yhteyden lastenneuvolaan tai perheneuvolan palveluihin saadaksenne apua. Lapsen on saatava tarvittaessa erityistä tukea päiväkotiin. Lapsi voi esimerkiksi tarvita aikuisen, joka on mukana ohjaamassa leikkiä tai auttaa luomaan selkeitä rutiineja ja rakenteita. Niin ympäristön kuin perheen suhtautumisella ADHD-lapseen on suuri merkitys. Voi käydä niinkin, että ADHD:n oireiden vuoksi diagnoosin saanut lapsi ei muutaman vuoden kuluttua enää täytäkään ADHD:n kriteereitä.

Mikä on autismi?

Autismi on neuropsykiatristen häiriöiden kirjo. Autistisen lapsen voi muun muassa olla vaikea ymmärtää ja tulkita ympäristöään. Jos sinulla on pieni lapsi etkä koe oikein saavasi kontaktia häneen, alat ehkä epäillä autismia. Testi rauhoittaisi varmasti mieltäsi, mutta valitettavasti autismikirjon häiriötä on vaikeaa todeta varmuudella, jos kyseessä on vauva tai hyvin pieni lapsi. On kuitenkin olemassa tiettyjä merkkejä, joita voi tarkkailla.
Esimerkiksi seuraavat voivat olla autismin varhaisia merkkejä yli 18 kuukauden ikäisillä lapsilla:

  • Lapsi ei reagoi omaan nimeensä.
  • Lapsi ei ole katsekontaktissa sinuun samaan tapaan kuin muut lapset.
  • Lapsi ei leiki mielikuvitusleikkejä, esimerkiksi että palikka on auto.
  • Lapsi ei osoita esineitä sormella saadakseen sinut katsomaan niitä.

Esimerkiksi seuraavat ovat yleisiä autismin oireita, jotka ilmenevät hieman myöhemmin:

  • Puheen tai kielen kehitys viivästyy tai kehitystä ei tapahdu lainkaan.
  • Leikit ovat erilaisia kuin muiden lasten. Lapsi leikkii lähinnä kovilla leluilla ja usein yksipuolisesti: hän voi esimerkiksi istua kauan aikaa paikallaan pyörittämässä jonkin lelun pyöriä.
  • Lapsi reagoi odottamattomiin tai mataliin ääniin eri tavalla kuin muut.
  • Lapsella on epätavallisia liikkeitä: hän esimerkiksi keinuu, kävelee varpaillaan tai heiluttelee käsiään.
  • Lapsella on jokin erityinen kiinnostuksen kohde; jokin tietty leikki tai tekeminen kiehtoo häntä.
  • Lapsi turhautuu muutoksista, rutiinien keskeytymisestä tai siitä, jos kotona olevat tavarat vaihtavat paikkaa.
  • Lapsen on vaikea ymmärtää epäsuoria kielellisiä ilmaisuja. Hän voi esimerkiksi tulkita lauseen ”Voitko avata ikkunan?” pyynnön sijasta kysymyksenä, johon vastataan kyllä tai ei. Siksi autistiselle lapselle on parempi sanoa esimerkiksi ”Ole kiltti ja avaa ikkuna.”

On myös tärkeää muistaa, että lapsilla on erilaisia luonteita ja kehitysvaiheita. Monia näistä merkeistä voi esiintyä myös ilman että lapsi on autistinen. Mutta jos olette huolissanne, ottakaa yhteys lastenneuvolaan tai perheneuvolaan.

Lastenneuvolan tehtäviin kuuluu arvioida lapsen kehitystä myös neuropsykiatristen haasteiden varalta. Vaikka sinä vanhempana tunnet lapsesi parhaiten, voi olla mukava tietää, että mahdollisten vaikeuksien tunnistaminen ei ole pelkästään sinun harteillasi. Autismikirjon häiriö todetaan useimmiten neljännen ja viidennen ikävuoden välillä, mutta sen merkit ovat usein havaittavissa jo kahden tai kolmen vuoden iässä. Häiriön varhainen havaitseminen on usein tärkeää, sillä diagnoosi voi auttaa vanhempia ja ympäristöä ymmärtämään lasta paremmin. Tutkimusten mukaan autismikirjon häiriöiden esiintyvyys Suomessa on 1-2 prosenttia. Niin kutsuttujen autististen piirteiden ilmenemisen lapsilla uskotaan kuitenkin olevan huomattavasti yleisempää. Autismin taustalla olevia syitä ei tiedetä varmasti, mutta perintötekijöillä on merkitystä samaan tapaan kuin ADHD:n kehittymisessä. Autismikirjon häiriöt ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä.

Noin puolella autistisista lapsista on jonkinasteinen kehitysvamma. Jos lapsella on autismikirjon häiriö, hänen on tärkeää saada noudattaa toistuvia rutiineja tutussa ympäristössä – sekä kotona että päiväkodissa. Erityispedagogiikasta voi olla apua. Lievä autismi eli korkeatasoinen autismi (high-functioning autism) on vanha nimitys, jolla viitattiin aiemmin erityislahjakkaisiin tai normaalilahjakkaisiin autistisiin lapsiin. Joskus diagnoosina oli Aspergerin oireyhtymä. Nykyisin Aspergerin oireyhtymä on vanhentunut nimitys, sillä se mielletään osaksi laajaa autismin kirjoa, johon kuuluu eriasteisia häiriöitä.
Haasteista ja diagnooseista huolimatta on tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö, joka ansaitsee saada parasta tukea omien edellytystensä mukaisesti.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi

Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...