Inseminaatio – näin se toimii
Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö
Joskus raskaaksi tuloon tarvitaan apua hedelmöityshoidoista. Inseminaatio eli keinohedelmöitys on yksi yleisimmistä menetelmistä. Kerromme, miten se tehdään lapsettomuusklinikalla tai itse kotona.
On monia syitä tulla vanhemmaksi inseminaation avulla. Inseminaatiohoito voi paitsi auttaa pariskuntia, joilla on vaikeuksia tulla raskaaksi, myös toteuttaa sateenkaariparin tai itsellisen naisen lapsihaaveen. Niin inseminaatio kuin muutkin hoidot julkisella puolella edellyttävät hedelmällisyys- eli lapsettomuustutkimuksia. Kotona inseminaatio tehdään ilman terveydenhuollon apua – tällöin puhutaan koti-inseminaatiosta tai tuttavallisemmin muumimukimenetelmästä.
Mikä inseminaatio on?
Inseminaatio on hedelmöityshoitomenetelmä, joka voi auttaa raskauden saamisessa alulle. Inseminaatiohoito voidaan tehdä joko lahjasiittiöillä tai oman kumppanin siittiöillä.
Miten inseminaatio tehdään klinikalla?
Klinikalla inseminaatiohoidossa käytetään siis joko oman puolison tai luovuttajan siittiöitä. Lahjasiittiöitä voidaan käyttää esimerkiksi naispareilla ja itsellisillä naisilla – sekä eri sukupuolta olevilla pareilla, jos omia siittiöitä ei ole tai niitä ei voida käyttää siemennesteen huonon laadun takia, vaikean perinnöllisen sairauden riskin vuoksi tai muusta syystä.
Inseminaatiohoito kumppanin siittiöillä
Jos raskaus ei ole alkanut yrityksistä huolimatta ja lapsettomuustutkimuksissa todetaan, että inseminaatiosta voisi olla apua, hoito voidaan toteuttaa puolison siittiöillä. Siittiöt pestään ja ruiskutetaan katetrilla suoraan kohtuonteloon ovulaation aikaan. Siittiöt pääsevät lähemmäs munasolua, mikä parantaa hedelmöittymisen mahdollisuuksia. Inseminaatio yhdistetään melko usein munasolun kypsytyshoitoon. Lääkehoidolla varmistetaan, että munasolu kypsyy ja irtoaa eli ovulaatio tapahtuu.
Inseminaatiohoito lahjoitetuilla siittiöillä
Itse toimenpide tehdään samalla tavoin siittiöiden alkuperästä huolimatta. Lahjasoluhoito vaatii kuitenkin erilaista henkistä valmistautumista, sillä onnistuessaan se saa alulle raskauden, jossa lapsen toinen biologinen vanhempi on tuntematon. Ennen hoitoa onkin käytävä muun muassa psykologin vastaanotolla. On myös hyvä tietää, että luovuttajan henkilöllisyyttä ei koskaan kerrota vanhemmille tai vanhemmalle, mutta lapsella itsellään on oikeus selvittää se tultuaan täysi-ikäiseksi.
Kuka voi päästä inseminaatiohoitoon julkiselle puolelle?
Julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin hakeutuminen edellyttää aina hedelmällisyystutkimuksia. Niihin pääsevät itselliset naiset, naisparit ja eri sukupuolta olevat parit. Inseminaatio voidaan tietenkin tehdä vain, jos raskaaksi haluavalla on kohtu ja mahdollisuus tulla raskaaksi.
Lapsettomuustutkimuksiin pääsyn kriteerit julkisella puolella:
- Raskaaksi haluava ei ole yli 40-vuotias (lisäksi eri sukupuolta olevilla pareilla mies ei saa olla yli 60-vuotias).
- Yhteisiä lapsia on enintään yksi.
- Taustalla ei ole aiempaa sterilisaatiota.
- Painoindeksi eli BMI yli 18, mutta alle 35
- Tupakka- ja nikotiinituotteet tulee lopettaa ennen hoitoon hakeutumista
Mikä on koti-inseminaatio?
Koti-inseminaatiota kutsutaan arkikielessä muumimukimenetelmäksi. Sitä käyttävät esimerkiksi kumppanuusvanhemmat, sateenkaariparit ja itselliset naiset, jotka päättävät tulla vanhemmaksi spermanluovuttajan avulla. Koti-inseminaatio ei kuulu terveydenhuollon piiriin, vaan välineet hankitaan itse ja inseminaatio toteutetaan itse ilman ammattilaisen valvontaa. Tämä koskee tietenkin myös luonnollisesti alkaneita raskauksia.
Koti-inseminaation erityispiirteenä on kuitenkin, että vaikka ennen raskautta olisi tehty sopimus, voi kumpi vaan biologinen vanhempi tai myöhemmin lapsi voi vaatia isyyden tunnustamista. Kun isyys on tunnustettu, on lapsella oikeus saada elatusta juridiselta isältään, hänellä on oikeus tämän perintöön sekä heillä on tapaamisoikeus. On siis tärkeää tutustua huolellisesti koti-inseminaation juridiseen puoleen, ennen kuin ryhdyt tai ryhdytte toimeen!
Miten inseminaatio tehdään kotona?
Koti-inseminaatio tehdään ruiskulla tai kuukautiskupilla. Se täytetään siemennesteellä ja viedään mahdollisimman pitkälle emättimeen. Siittiöt olisi hyvä kerätä samassa paikassa, missä inseminaatio on tarkoitus tehdä. Niiden laatu heikkenee nopeasti kuljetuksessa – etenkin, jos ne joutuvat kosketuksiin ilman kanssa tai altistuvat lämpötilanvaihteluille. Onnistumisen mahdollisuuksia parantaa, jos ovulaation yhteydessä tehdään useita yrityksiä. Lisäksi raskaaksi haluavan kannattaa maata inseminaation jälkeen hetki selällään jalat ylhäällä, jotta siittiöt eivät valu ulos. Sitten vain odotellaan, josko luonto tekisi tehtävänsä. Raskaustestin voi tehdä aikaisintaan kaksi viikkoa inseminaation jälkeen.
Mitä eroa on inseminaatiolla ja IVF-hoidolla?
Sekä inseminaatiossa että IVF-hoidossa on kyse hedelmöityshoidoista, mutta IVF-hoidossa hedelmöitys tapahtuu kehon ulkopuolella laboratoriossa. Se on siis vielä edistyneempi hoitomuoto. Inseminaatiossa siittiöt ruiskutetaan raskaaksi haluavan sisään, ja hedelmöitys tapahtuu kehon sisällä.
Kuinka suuri todennäköisyys inseminaatiolla on tulla raskaaksi?
Inseminaatiolla raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin vaikuttavat useat tekijät, kuten lapsettomuuden syyt ja ikä. Raskaaksi tuleminen vaikeutuu yleensä iän myötä. Jos raskauden edellytykset ovat tutkimusten perusteella hyvät, inseminaatio lahjasiittiöillä onnistuu noin 15 prosentin todennäköisyydellä. Oman kumppanin siittiöillä todennäköisyys on noin 10 prosenttia kussakin kierrossa tai hieman pienempi, jos siittiöiden laadussa on puutteita.
Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö