Hedelmöityshoidot ja muut lapsettomuushoidot

On monia syitä, miksi lapsettomuushoitojen tarve on kasvanut. Etenkin tahaton lapsettomuus on yleistynyt, ja toisaalta hoidoista on apua entistä useammille lääketieteen kehityksen myötä. Hedelmöityshoito on yläkäsite menetelmille, joissa hedelmöitys tapahtuu osittain tai kokonaan elimistön ulkopuolella laboratoriossa. Niitä ovat inseminaatio- ja IVF-hoito. Raskautta voidaan kuitenkin yrittää saada alulle myös muilla keinoin, ja tässä artikkelissa kerromme kaikista käytössä olevista lapsettomuushoidoista. On hyvä tietää, että lasta toivovilla itsellisillä naisilla on sama oikeus hedelmöityshoitoihin kuin heteropareilla ja naispareillakin.

Mikä hoito sopii kenellekin?

Aluksi tehdään aina lapsettomuus- eli hedelmällisyystutkimuksia, ja sopiva hoitomuoto valitaan yhdessä lääkärin kanssa tutkimustulosten ja tahattoman lapsettomuuden syyn mukaan. Päätökseen vaikuttaa myös etenkin hoidettavan naisen ikä. Nuoremmilla on vielä vuosia aikaa tulla raskaaksi, ja tällä voi olla merkitystä jatkon kannalta. Joskus raskauden todennäköisyys ilman hoitoja voi olla niin suuri, että yrittämistä neuvotaan jatkamaan vielä jonkin aikaa. Joskus taas ensimmäinen askel voi olla tarkastella omien elintapojen terveellisyyttä ja koettaa parantaa hedelmällisyyttä muuttamalla niitä.

Tarjolla olevat lapsettomuushoidot

Tutkimustulosten ja lääkärien harkinnan mukaan voidaan päätyä erilaisiin hoitomuotoihin ja niiden yhdistelmiin:

• hormonihoito / munarakkulan kypsytys (ovulaation induktio)
• siittiötuotannon tehostaminen
• inseminaatiohoito puolison siittiöillä
• koeputkihedelmöitys (IVF/ICSI-hoito)
• munanjohtimien tai munasarjojen kirurginen hoito
• lahjasoluhoidot (luovutetuilla munasoluilla tai siittiöillä).

Hormonihoito / munarakkulan kypsytys (ovulaation induktio)

Jos vaikeuksien uskotaan johtuvan ovulaation epäsäännöllisyydestä, sitä voidaan stimuloida eri tavoin. Yleisin vaihtoehto on hormonihoito tableteilla, joita otetaan viitenä päivänä. Kymmenen päivän kuluttua kuurin loppumisesta tehdään ultraäänitutkimus emättimen kautta ja tarkastetaan, ovatko munarakkulat kypsyneet.

Jos tablettihoito ei tehoa, voidaan kokeilla myös pistoshoitoa. Tällöin hormonia pistetään itse kotona (vatsaan tai reiteen) päivittäin noin kahden viikon ajan. Jos ovulaation induktiohoito toimii, raskautta neuvotaan usein yrittämään vielä jonkin aikaa ennen muihin hoitoihin siirtymistä.

Siittiötuotannon tehostaminen

Verikokeiden perusteella lääkäri arvioi voidaanko siitiöntuotantoa parantaa lääkehoidolla. Hoito voi olla suun kautta annettava tabletti tai pistoshoito ja se voi kestää kuukausia.

Inseminaatiohoito puolison siittiöillä

Inseminaatiossa siittiöt ruiskutetaan kohtuun ohuen muovikatetrin kautta hieman ennen ovulaatiota tai juuri ovulaation hetkellä. Ennen tätä miehen on annettava spermanäyte, josta valikoidaan parhaiten liikkuvat siittiöt ruiskutusta varten. Koska siittiöt pääsevät suoraan kohtuun, niiden ei tarvitse uida yhtä pitkälle ja hedelmöittymisen mahdollisuudet ovat melko hyvät, vaikka siemennesteen alkuperäinen laatu olisi hieman heikompi. Inseminaatiohoito puolison siittiöillä on yleinen hoitomuoto myös silloin, jos hoidettavalle on aiemmin tehty jokin kohdunkaulan leikkaus. Itse toimenpide on yleensä nopea eikä tee kipeää. Inseminaatio yhdistetään yleensä munarakkulan kypsytyshoitoon.

Koeputkihedelmöitys

Koeputkihedelmöitys eli niin kutsuttu IVF-hoito on lapsettomuushoidoista kaikkein edistynein. Siihen päädytään yleensä vasta, jos raskautta ei ole saatu alulle useista inseminaatioyrityksistä huolimatta tai on alun perinkin syytä uskoa, etteivät muut hoitomuodot tuota tulosta. Hormonihoidolla kasvatetaan useampia munasoluja, jotka kerätään ja hedelmöitetään laboratoriossa. Yksi tuorealkio siirretään kohtuun kasvamaan ja loput pakastetaan. Koeputkihedelmöitys voidaan tehdä myös mikroinjektiolla, jolloin puhutaan mikroinjektiohedelmöityksestä (ICSI).

Munanjohtimien tai munasarjojen kirurginen hoito

Joskus tarvitaan leikkaushoitoa, jotta raskaus olisi mahdollinen. Syynä voivat olla esimerkiksi kohdun polyypit, munanjohtimia ympäröivät kiinnikkeet tai munasarjojen kystat. Useimmat toimenpiteet tehdään niin kutsuttuina tähystysleikkauksina. Osassa tapauksista raskautta yritetään toimenpiteen jälkeen omin päin, osassa tarvitaan jotakin hedelmöityshoitoa.

Lahjasoluhoidot (luovutetuilla munasoluilla tai siittiöillä)

Joskus lapsen saattaminen alulle edellyttää lahjasoluja. Inseminaatiossa voidaan käyttää luovutettuja siittiöitä, jos omien siittiöiden käyttö ei ole mahdollista. Tämä koskee paitsi itsellisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitoja, myös eri sukupuolta olevia pareja, jos miehen siittiöt eivät ole hedelmöittämiskykyisiä. Luovutettuja munasoluja voidaan puolestaan tarvita, jos esimerkiksi IVF-hoitoa on yritetty useita kertoja tuloksetta, naisella on ennenaikainen menopaussi tai munasarjojen reservi eli jäljellä olevien munarakkula-alkujen määrä alkaa olla vähissä. Lisäksi lahjasoluhoito voi tulla kyseeseen, jos jompikumpi vanhempi kantaa perintötekijää, johon liittyy suuri riski jonkin vakavan sairauden periytymiselle.

Lapsen kantaminen, kun tämä ei ole biologisesti sukua itselle tai mahdolliselle puolisolle, voi herättää monenlaisia tunteita. Päätös voi joskus vaatia jonkin verran sulattelua. Tällöin on hyvä tietää, että lapsettomuusklinikan on aina tarjottava keskusteluapua, kun pohditte lahjasoluhoitoa eri näkökulmista. Lapsen hankinta on iso päätös geeneihin katsomatta, ja ennen sen tekemistä voi olla tarpeen setviä omia tunteita ja käsitellä avoimia kysymyksiä. Jos käytetään lahjasiittiöitä, menetelmäksi voidaan valita ensin inseminaatio. Jos kyseessä on lahjamunasolu, tarvitaan IVF-hoitoa.

On tärkeää muistaa, että Suomessa sukusoluja ei voi luovuttaa anonyymisti. Luovutetusta sukusolusta syntyneellä lapsella on hedelmöityshoitolakiin perustuva oikeus saada tietää lahjoittajan henkilöllisyys. Siksi kaikki siittiöiden tai munasolun lahjoittajan tiedot talletetaan erityiseen rekisteriin, josta lapsella on aikanaan oikeus pyytää tietoja. Vanhemmat sen sijaan eivät voi selvittää luovuttajan henkilöllisyyttä omin päin. Luovuttajalle ja lapselle ei myöskään synny oikeudellisia tai taloudellisia velvoitteita toisiaan kohtaan.

Hedelmöityshoidon hinta

Lapsettomuushoitojen hinnat voivat vaihdella huomattavasti etenkin julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Yksityisellä puolella kaikki kustannukset on maksettava itse, julkisella käynnit ovat vuosittaisen maksukaton piirissä. Klinikoiden välisten erojen lisäksi myös eri hoitojen hinnat eroavat toisistaan. Monimutkaisin hoitomuoto tulee merkittävästi yksinkertaisinta kalliimmaksi.

Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö