Koeputkihedelmöitys eli IVF

IVF on lyhennys sanoista ’in vitro fertilisation’, joka tarkoittaa sitä, että hedelmöitys tapahtuu koeputkessa. Siksi sitä kutsutaan koeputkimenetelmäksi. Periaatteena on, että naiselta kerätään munasolut ja mieheltä siittiöt, ne saatetaan yhteen kehon ulkopuolella ja hedelmöitetty munasolu istutetaan takaisin naiseen. Muita tahattoman lapsettomuuden hoitokeinoja ovat stimuloitu munasolun irtoaminen, inseminaatio siittiöillä tai kirurgiset toimenpiteet.

Ikäraja ja IVF-hoidon kustannukset
Julkisessa terveydenhuollossa naisen lapsettomuushoitojen ikäraja on yleisesti 40 vuoden molemmin puolin. Yksityisellä puolella ikäraja on hieman korkeampi.
Kela maksaa hedelmöityshoidoista korvausta naiselle ja miehelle silloin, kun lapsettomuus on sairauden aiheuttama. Pääsäännön mukaan Kela korvaa kolme koeputkihedelmöitystä 43 ikävuoteen asti.

Lahjamunasolut tai -siittiöt
Mikäli hedelmällisyystutkimus osoittaa, ettei naisella ole koeputkihoitoon soveltuvia munasoluja, munasolut kerätään luovuttajalta. Lahjamunasolut ja siittiöt asetetaan soluviljelymaljaan ja prosessi jatkuu alla kuvatulla tavalla. 

Joko munasolujen tai siittiöiden on oltava peräisin hoidettavalta pariskunnalta. Koeputkihedelmöitystä ei voi tehdä niin, että sekä munasolut että siittiöt olisivat peräisin luovuttajilta.
Vuodesta 2007 lähtien myös naisparit saavat tehdä koeputkihedelmöityksiä lahjasiittiöiden turvin.

Näin IVF-hoito tapahtuu

Munasarjojen stimulaatio
IVF-hoidon onnistumisen mahdollisuutta lisätään keräämällä useita munasoluja. Nainen saa hormonistimulaatiota, mikä saa munasarjat tuottamaan useita munasoluja. Munasolut kerätään ennen niiden kulkeutumista munanjohtimiin munasolun irtoamisen yhteydessä. On olemassa useita tapoja saada munasolut kypsymään oikeaan aikaan. Yksi tapa on, että nainen ottaa nenäsumutteena hormoneja kehon asettamiseksi lepotilaan, ennen kuin hän alkaa ottaa munasolujen kypsymistä stimuloivia hormoneja.

Munasolut kypsyvät
Seuraavaksi munasoluja stimuloidaan muodostamaan follikkeleita eli munarakkuloita antamalla follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH). Hormonit on helppo ottaa itse kynää muistuttavalla pistoskynällä, jossa on neulan sijasta kanyyli.
FSH-pistoksia otetaan noin 10 päivän ajan, eli yhtä kauan, kuin munasolun kypsyminen kestää. On yksilöllistä, mikä hormonitaso vaaditaan munasarjojen stimuloimiseksi. Oikean annoksen takaamiseksi otetaan hoidon aikana monta verikoetta.
Kuten hormonit yleensäkin, hoito vaikuttaa sekä mielentilaan että kehoon, mutta niiden vaikutus vaihtelee paljon eri naisilla. Vaikka hormonit lisäävät raskaaksi tulemisen mahdollisuutta, tämä on monille raskas vaihe, jolloin on sekä fyysisiä että psyykkisiä rasitteita.

Munasolut ja siittiöt kerätään
Hoidon lopussa tarkistetaan ultraäänellä, milloin on aika kerätä munasolut. Lääkäri voi emättimen ja kohdun kautta nähdä munasarjoissa olevat nesteen täyttämät rakkulat, joissa munasolut ovat. Hienon kanyylin toisella päällä munarakkuloista imetään neste. Toimenpide kestää 20–40 minuuttia ja voi hieman sattua. Toimenpide tehdään tietysti paikallispuudutuksessa. Kun munasolut on kerätty, lääkärillä on toivottavasti koeputkessa useita munasoluja – vaikka yksikin voi riittää. Samalla kuin munasolut kerätään, mies luovuttaa siittiönestettä. Seuraavassa vaiheessa siittiöneste lingotaan niin, että kaikkein elinvoimaisimmat siittiöt jäävät jäljelle.

Hedelmöitys tapahtuu soluviljelymaljassa
Munasolut puhdistetaan verestä ja muista nesteistä ravintoliuoksen avulla. Sen jälkeen munasolut ja siittiöt siirretään soluviljelymaljaan – ei siis koeputkeen. Malja asetetaan lämpökaappiin, jonka olosuhteet muistuttavat mahdollisimman paljon naisen kehoa eli lämpötila, pH-arvo ja kosteus ovat samat. Nyt siittiön on aika hedelmöittää munasolu.
Siittiö voidaan tarvittaessa ruiskuttaa suoraan munasolun sisään ohuella lasineulalla.
Jo seuraavana päivänä voi nähdä ensimmäiset hedelmöityksen merkit – kaksi solua, jotka nopeasti sulautuvat yhteen ja ensimmäisen solujakautumisen. Keskimäärin 80 prosenttia kaikista soluviljelymaljassa olevista kypsistä munasoluista hedelmöityvät.

Alkion istutus
Noin kolmen päivän kuluttua valitaan hedelmöitynyt munasolu, ja jos hedelmöityneitä munasoluja on useampia, osa pakastetaan mahdollista myöhempää käyttöä varten. Hedelmöitynyt munasolu eli alkio istutetaan kohtuun ja toivotaan, että se kiinnittyy kohdun limakalvoon ja alkaa jakautua. Aivan kuten tavallisen raskauden yhteydessä. Nyt täytyy siis taas odottaa.

Raskaustesti kahden viikon kuluttua
Kaikilla koeputkihoidon kokeneilla pareilla on kokemusta odottamisesta. He ovat odottaneet kuukausia munasolun irtoamisia ja kuukautisia. Sen jälkeen he ovat odottaneet tutkimuksia, koevastauksia ja lopulta koeputkihedelmöitystä. Ainainen odottaminen on usein psyykkisesti raskasta, varsinkin kun ei tiedä varmasti, tuleeko raskautta vai ei.

Odotusaika alkion istutuksesta ensimmäiseen raskaustestiin – kaksi viikkoa – on useimmille erityisen raskasta aikaa. Samaten aika positiivisesta raskaustestistä ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen.

Kaksi kolmesta saa lapsen
Raskaustesti voi osoittautua negatiiviseksi ja alkaa kuukautiset. Tällä kertaa ei siis tullut lasta ja koko prosessi on tehtävä uusiksi.

Noin kolmasosalla naisista raskaus alkaa ensimmäisestä keinohedelmöityksestä. Raskauden todennäköisyys kasvaa jokaista yritystä kohden. Noin kaksi kolmasosaa naisista, jotka yrittävät kolmatta koeputkihedelmöitystään, tulee raskaaksi.
Ennen IVF-hoidon aloittamista kannattaa keskustella siitä, montako kertaa olette valmiit yrittämään. Vaikka myöhemmin olisikin vaikea pitää kiinni päätöksestä, on kuitenkin hyvä puhua asiasta etukäteen.