Hedelmällisyystutkimus – näin lapsettomuutta tutkitaan

Aina raskautta ei kuulu hartaasta yrittämisestä huolimatta. Lähete lapsettomuustutkimuksiin voi auttaa asiassa eteenpäin. Tavoitteena on siis selvittää ongelmien syy, jotta voidaan tarjota oikeanlaista hoitoa. Hedelmällisyystutkimukset vievät yleensä pari kuukautta (joskus hieman pidempään), ja ne edellyttävät yleensä vähintään kolmea tai neljää käyntiä klinikalla. Kun tutkimukset on tehty, voidaan yleensä aloittaa jokin hoito.

Miten tutkimuksiin hakeudutaan?

Hedelmällisyystutkimuksia tehdään sekä yksityisellä että julkisella puolella. Voit hakea lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin terveyskeskuksesta, yksityiseltä lääkäriltä, työterveyshuollosta tai opiskelijaterveyshuollosta. Yksityiselle gynekologille hakeuduttaessa tutkimukset voidaan aloittaa heti.

Milloin lapsettomuustutkimuksiin pääsee?

Tutkimukset voidaan käynnistää, kun lasta on yritetty tuloksetta vuoden ajan. Yli 35-vuotiaat naiset, joiden on vaikea tulla raskaaksi, voivat kuitenkin päästä tutkimuksiin jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen, sillä hedelmällisyys kääntyy laskuun iän myötä. Jos taas epäilee, että taustalla voisi olla jokin lääketieteellinen syy, apua voi saada nopeammin ottamalla asian puheeksi lääkärin kanssa. Myös esimerkiksi itselliset naiset ja naisparit voivat hakeutua suoraan tutkimuksiin.

Julkisella puolella kriteerit pariskuntien hedelmällisyystutkimuksiin:

• Raskaaksi haluava ei ole yli 40-vuotias.
• Usein raskaaksi haluavan painoindeksille (BMI) on määritelty yläraja
• Puoliso ei ole yli 60-vuotias.
• Yhteisiä lapsia on enintään yksi.
• Taustalla ei ole aiempaa sterilisaatiota (samaa sukupuolta olevilla pareilla tämä koskee vain puolisoa, joka on tarkoitus tulla raskaaksi).

Yleensä itsellisiä naisia koskevat seuraavat ehdot:

• Nainen ei ole yli 40-vuotias.
• Usein painoindeksille (BMI) on määritelty yläraja.
• Taustalla ei ole aiempaa sterilisaatiota.
• Aiempia biologisia tai adoptoituja lapsia on enintään yksi.

Jos ehdot eivät täyty, on yleensä hakeuduttava omakustanteisesti yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Tämä on luonnollisesti kalliimpaa, mutta toisaalta odotusajat voivat olla lyhyempiä.

Voiko hedelmällisyyttä testata itse?

Olet ehkä kuullut tai lukenut hedelmällisyystesteistä, joita voi tehdä itse kotona. Miten ne eroavat klinikalla tehtävistä tutkimuksista? Suurin osa myynnissä olevista hedelmällisyystesteistä on vain toisella nimellä kaupiteltavia vaihdevuositestejä – ne mittaavat kohonnutta FSH-tasoja, mikä voi olla merkki vaihdevuosien alkamisesta. Yksityiset laboratoriot tarjoavat AMH-mittausta, joka voi antaa tietoa munasarjojen toiminnasta. Hormonitasoja on toki hyvä pitää silmällä, mutta tahattomalle lapsettomuudelle voi olla monia muitakin syitä. Ennen kuin pistät liikaa rahaa ja toivoa kotitesteihin, kannattaa siis tiedostaa, että kokonaistilanne selviää vasta lapsettomuusklinikan tutkimuksissa.

Paljonko lapsettomuustutkimukset maksavat?

Julkisella puolella tutkimukset maksavat yleensä vain kunkin käynnin poliklinikkamaksun verran. Jos hakeutuu suoraan yksityiselle, hinta on kalliimpi. Ei ole mitenkään tavatonta, että pelkät tutkimukset maksavat satoja euroja. Hinnat kuitenkin vaihtelevat sekä klinikan että tarvittavien kokeiden ja käyntien mukaan. Tutkimusten jälkeen ovat vuorossa vielä varsinaiset hedelmöityshoidot, jotka maksavat erikseen.

Miten hedelmällisyyttä tutkitaan?

Yleensä ensikäynnillä tavataan lääkäri, joka selittää, miten tutkimukset etenevät. Lääkärin kanssa käydään läpi sairaushistoria, lääkitykset, terveydentila ja mahdolliset aiemmat raskaudet, jotta hän saa käsityksen lähtötilanteesta. Näiden keskustelujen jälkeen aloitetaan erilaiset tutkimukset ja kokeet. Eri sukupuolta olevien parien kohdalla tutkimuksia tehdään sekä miehelle että naiselle. Siittiöihin liittyvät tahattoman lapsettomuuden syyt ovat nimittäin yhtä yleisiä kuin munasoluihin tai kohtuun liittyvät.

Mitä kokeita hedelmällisyystutkimuksiin sisältyy?

Koska raskaaksi tulon vaikeuksiin voi olla monenlaisia syitä, sekä miehen että naisen hedelmällisyys on tapana tutkia huolellisesti. Tehtävät kokeet ja tutkimukset voivat vaihdella klinikan mukaan, mutta usein niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

• verikokeet
• gynekologinen ultraäänitutkimus
• siemennesteanalyysi (eri sukupuolta olevilla pareilla).

Hormonien mittaukset verinäytteestä

Hedelmöittymisen edellytyksenä on, että siittiöt löytävät munasolun luo otolliseen aikaan. Ovulaatiokartoitus on hyvin tärkeä tutkimus, jolla varmistetaan yhdyntöjen oikea ajoitus. Ovulaatiota selvitetään muun muassa mittaamalla veren hormonitasoja. Jos vaikuttaa siltä, että munasolu ei irtoa kuten pitäisi, lääkäri määrää yleensä heti alkuun munarakkuloita kypsyttävän hormonilääkityksen (munarakkuloiden kypsytyshoito eli ovulaation induktio). Osalle pelkästään tämä riittää saamaan raskauden alulle. Naisilta voidaan ottaa verestä myös kilpirauhaskokeita (ja jos kilpirauhanen ei toimi kuten pitäisi, voidaan aloittaa lääkitys). Joskus myös miehiltä saatetaan ottaa verinäytteitä hormonimäärityksiä ja kromosomianalyysia varten.

Kohdun ja munasarjojen ultraäänitutkimus

Lääkäri tahtoo yleensä tehdä ultraäänitutkimuksen emättimen kautta kohdun ja munasarjojen tarkastamista varten. Tämän gynekologisen perustutkimuksen lisäksi on olemassa tutkimus, jossa tarkastellaan kohdun sisäpuolta ja munanjohtimien läpivirtausta.

Siemennesteanalyysi

Jos mies on mukana hoidoissa, hänen on annettava siemenneste- eli spermanäyte, josta tutkitaan siittiöiden määrä ja liikkuvuus. Jos analyysissa käy ilmi, että siittiöitä on tavallista vähemmän tai ne liikkuvat huonosti, tutkitaan yleensä myös kivespussit ja kivekset. Näin pyritään selvittämään, miksi siittiötuotanto on heikentynyt.

Mitä tapahtuu lapsettomuustutkimuksien jälkeen?

Kun tutkimukset on tehty ja tietoa on kerätty mahdollisimman paljon, voidaan ryhtyä pohtimaan hoitomuodon valintaa. Joissakin tapauksissa ei koskaan saada selville, miksi raskaus antaa odottaa itseään. Tällöin puhutaan selittämättömästä lapsettomuudesta. Hedelmöityshoidot voidaan aloittaa, vaikka syy jäisi selviämättä.

On olemassa erilaisia hoitomuotoja ja -menetelmiä, joita harkitaan tutkimustulosten perusteella. Joskus päädytään munarakkulan kypsytyshoitoon, joskus johonkin varsinaiseen hedelmöityshoitoon, kuten IVF-hoitoon. Ennen tätä voi myös olla tarpeen muuttaa elintapoja, jotka vaikuttavat naisen tai miehen hedelmällisyyteen.

Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö