Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

close

Sikiödiagnostiikka: ultraäänitutkimus, NT-mittaus ja muut tutkimukset

Kaikki odottaville äideille tarjottavat tutkimukset ja kokeet ovat vapaaehtoisia. On tietysti helpottavaa ja rauhoittavaa tietää, että kaikki on niin kuin pitääkin. Samalla sitä voi joutua vaikeiden kysymysten ja valintojen eteen, jos tutkimuksissa ilmenee kromosomipoikkeama tai epämuodostuma.

Joidenkin mieltä rauhoittaa tietää, toisten ei. Mieti, miltä itsestäsi tuntuu. Ottakaa asia puheeksi neuvolassa, jos haluatte lisätietoa. Sikiödiagnostiikassa käytetään monta eri menetelmää. Kaikki tarjotut tutkimukset ja kokeet ovat vapaaehtoisia.

Ultraäänitutkimus eli kaikukuvaus
Kaikille odottaville äideille on tarjolla yleinen ultraäänitutkimus, joka tehdään raskausviikolla 10–13. Tutkimuksen päätarkoituksena on varmistaa, että sikiö on elossa, todeta raskauden kesto ja sikiöiden lukumäärä. Suuret ja vaikeat rakennepoikkeamat voivat näkyä jo tässä tutkimuksessa. Tämä on kivuton, yksinkertainen ja vaaraton menetelmä, jossa ultraäänen avulla saadaan kuva sikiöstä.
Ultraäänet ovat ääniaaltoja, joiden taajuus ylittää ihmisen kuuloalueen. Ultraäänitutkimus tehdään vatsanpeitteiden päältä. Joskus – varsinkin raskauden alkuvaiheessa – tutkimus voidaan tehdä emättimen kautta. Tutkimuksessa tutkitaan kohtua, lasta, lapsivettä, istukkaa ja napanuoraa.

Uusimpien ultraäänilaitteiden avulla voidaan luoda kolmiulotteisia kuvia vatsassa olevasta lapsesta. Kuvien avulla voidaan tehdä tarkkoja lääketieteellisiä havaintoja, koska niissä erottuvat pienimmätkin yksityiskohdat ja rakenteet.

Ultraäänitutkimuksessa näkyvät asiat:

• Lapsen koko.
• Lapsen sydänaktiviteetti.
• Miten raskaus kehittyy.
• Miten pitkällä raskaus on.
• Montako lasta kohdussa on.
• Istukan paikka kohdussa.
• Onko sikiöllä kaikki tärkeät elimet.
• Onko sikiöllä näkyviä epämuodostumia.

Joskus tarjotaan mahdollisuus useampiin ultraäänitutkimuksiin lapsen kasvun tarkistamiseksi.
On mainittava, ettei ultraäänitutkimus ole täysin varma diagnostiikkamenetelmä. Jos syntyy epäilys poikkeamista, tutkimusta täydennetään aina sikiödiagnostiikalla.

Niskaturvotuksen mittaus ja verinäyte
Ultraäänitutkimuksessa mitataan niskan alueen ihopoimu (ns. niskaturvotus eli NT-mittaus). Tutkimus voidaan suorittaa 10. – 13. raskausviikolla. Tätä mittaa käytetään yhdessä verinäytteen kanssa, josta tutkitaan raskaus- ja äitiyshormonien tasot. Näiden avulla pystytään arvioimaan 21 trisomian eli Downin oireyhtymän riskiluku.

Yhdistetyn ultraäänitutkimuksen ja verinäytteen tuloksena saadaan siis tietokoneohjelman avulla laskettu riskiluku eikä mikään varma tieto. Jos haluaa varman tiedon sikiön mahdollisesta kromosomipoikkeamasta, on tehtävä myös lapsivesi- tai istukkanäytetutkimus. Näitä tutkimuksia ei tarjota kaikille odottajille, vaan asian voi ottaa puheeksi neuvolassa.

NT-mittaus – niskan alueen läpikuultavuus
Tutkimuksessa mitataan ultraäänitutkimuksella niskan alueen läpikuultavuus eli sikiön ihon alla niskassa ja kaulassa oleva ohut nestekerros. Kaikilla sikiöillä on nestettä, mutta mitä paksumpi nestekerros on, sitä suurempi kromosomipoikkeaman riski. Vastaus on vielä varmempi, jos NT mittaukseen yhdistetään verinäyte. Katso yllä.

Lapsivesinäyte
Lapsivesinäyte otetaan silloin, kun on lisääntynyt kromosomimuutosten riski. Lääkäri pistää ohuen neulan kohtuun ja imee pienen määrän lapsivettä, joka tutkitaan. Näyte voidaan ottaa aikaisintaan 15. raskausviikolla. Lapsivesinäytteen otto lisää keskenmenon riskiä arviolta 0,5-1 %.

Istukkanäyte
Lapsivesinäytteen vaihtoehtona on istukkanäytetutkimus. Sitä tarjotaan, jos suvussa on tiettyjä perinnöllisiä sairauksia tai jos on suuri todennäköisyys, että sikiöllä on kromosomipoikkeama. Istukkanäyte voidaan ottaa jo 11. raskausviikosta lähtien. Näytettä suositellaan silloin, kun lääkärin arvion mukaan on tärkeä saada tieto varhaisessa vaiheessa. Istukkanäytteen otto lisää keskenmenon riskiä arviolta 0,5-1 %.

Muut kokeet sikiön voinnin tarkistamiseksi
Odottavalta äidiltä voidaan ottaa verinäyte, josta tarkistetaan, onko äidillä vasta-aineita muita veriryhmiä vastaan. Sekä äidin verestä että lapsivedestä voidaan tutkia vasta aineet eri virussairauksille. Jos sikiö ei myöhemmin raskauden aikana kasva odotetusti, voidaan tehdä napanuoran verenvirtausmittaus. Näin nähdään, saako sikiö todella tarvitsemansa hapen ja ravinnon.
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...