Mitä on sikiödiagnostiikka?
Sikiötutkimuksilla eli sikiödiagnostiikalla seurataan sikiön vointia ja kehitystä raskauden edetessä. Sikiötutkimuksia on monenlaisia ja niiden soveltuvuus riippuu tutkimusajankohdasta. Lue, mitä ne ovat.
Mitä sikiödiagnostiikan tutkimuksia on olemassa?
Tutuin sikiötutkimus on ultraäänitutkimus. Tarjolla on kuitenkin myös muita tutkimuksia, joista osaa käytetään jatkotutkimuksina, kun on havaittu jotain poikkeavaa. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto eri tutkimuksista.
Ultraäänitutkimus
Ultraääniseulontatutkimus on kaikkein yleisin sikiötutkimus, joka tarjotaan kaikille odottajille ilmaiseksi. Seulontatutkimukset ovat vapaaehtoisia, eli tulevat vanhemmat saavat itse päättää, haluavatko osallistua niihin. Ultraäänikuvasta voidaan nähdä esimerkiksi sikiön sydämenlyönnit, raskauden kesto ja sikiön vointi. Kohdussa kasvavan lapsen näkeminen ensi kertaa on monelle ensimmäinen kouriintuntuva merkki raskaudesta ja hyvin tunteellinen hetki. Se koskettaa erityisellä tavalla myös toista tulevaa vanhempaa, joka ei saa jatkuvia muistutuksia raskaudesta erilaisten vaivojen muodossa.
Yhdistelmäseulonta eli ultraääni ja verinäyte
Varhaisraskauden yhdistelmäseulonta koostuu ultraäänitutkimuksesta ja verikokeesta. Se on kaksiosainen tutkimus, jonka tuloksena saadaan laskettua todennäköisyys Downin oireyhtymälle tai jollekin harvinaisemmalle kromosomipoikkeavuudelle. Kaikki raskaana olevat ovat oikeutettuja maksuttomaan yhdistelmäseulontaan, mutta sen voi teettää myös omalla kustannuksella yksityisellä puolella.
NIPT
Yhdistelmäseulonnan tapaan myös NIPT (noninvasiivinen prenataalitutkimus) tehdään odottajan verinäytteestä. Siinäkin tutkitaan, onko sikiöllä kromosomipoikkeavuutta, ja tulos on yhdistelmäseulontaa varmempi. NIPT voidaan tehdä aikaisintaan 10. raskausviikolla, mutta sen joutuu useimmiten maksamaan itse. Joillakin alueilla se on puolestaan korvannut vanhemman ja epätarkemman niskaturvotusmittauksen.
Lapsivesinäyte
Jos muissa sikiötutkimuksissa havaitaan kohonnut kromosomipoikkeavuuden riski, jatkotutkimuksena voidaan tehdä lapsivesipunktio. Siinä lääkäri pistää ohuen neulan kohtuun ja ottaa hieman lapsivettä analysointia varten. Lapsivesinäytettä ei voi ottaa ennen 15. raskausviikkoa, ja on tärkeä tietää, että siihen liittyy hieman kohonnut keskenmenoriski.
Istukkanäyte
Lapsiveden sijaan näyte voidaan ottaa istukasta. Istukkanäytettä tarjotaan, jos sikiöllä tiedetään olevan tiettyjen perinnöllisten sairauksien riski tai aiemmissa tutkimuksissa on havaittu suurempi todennäköisyys kromosomipoikkeavuudelle. Näyte voidaan ottaa jo 11. raskausviikolla, joten sitä voidaan suositella, jos lääkäri arvioi tärkeäksi varmistaa asia mahdollisimman varhain. Istukkanäyte otetaan osapuilleen samalla tavoin kuin lapsivesinäyte, ja myös se lisää hieman keskenmenoriskiä.
Muut sikiötutkimukset
Sikiön vointia voidaan selvittää myös muilla tutkimuksilla. Äidin verinäytteestä voidaan määrittää vasta-aineet muille veriryhmille ja erilaisille virusinfektioille – nämä voi olla tärkeä tietää. Jos taas lapsi ei vaikuta kasvavan normaalisti, kun raskaus etenee, voidaan tehdä ylimääräinen ultraäänitutkimus ja napavirtauksen mittaus. Näin tutkitaan, saako sikiö normaalisti happea ja ravintoa napanuoran kautta.
Onko sikiötutkimuksiin hyvä osallistua?
Tulevilla vanhemmilla on erilaisia syitä osallistua tai olla osallistumatta sikiödiagnostiikan tutkimuksiin. Mikään mielipide ei ole oikein tai väärin. Useimmissa tutkimuksissa ei käy ilmi mitään poikkeavaa. Silti kannattaa miettiä, mitä haluaa tietää ja miksi. Voi olla helpottavaa ja huojentavaa saada varmuus, että kaikki näyttää hyvältä – mutta tutkimus voi aiheuttaa myös ahdistusta mahdollisista ikävistä uutisista ja vaikeista valinnoista. Kenties tutkimukset auttavat henkisesti valmistautumaan siihen, ettei elämä lapsen kanssa vastaakaan omia kuvitelmia. Toiset taas kokevat, ettei tutkimustuloksilla ole väliä. Lapsi on sellainen kuin on ja joka tapauksessa yhtä rakas. Tunnustele siis, miten juuri sinä haluat tehdä – tästä syystä tutkimukset ovat vapaaehtoisia. Sekä odottajalla että puolisolla on myös oikeus keskusteluapuun, jos suhtautuminen tutkimuksiin, niiden tuloksiin tai omiin huolenaiheisiin tuntuu vaikealta tai raskaalta.
Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö
