Imukupin käyttö synnytyksessä – miksi ja milloin?

Suomessa noin kymmenen prosenttia lapsista syntyy imukuppiavusteisesti. Imukupin käyttö on hieman yleisempää ensi- kuin uudelleensynnyttäjillä, koska ensimmäisen lapsen ponnistusvaihe on usein haastavampi. Imukuppiin turvaudutaan vain, kun se on todella tarpeen, sillä siihen liittyy myös riskejä. Joskus synnytys kuitenkin tarvitsee saattaa nopeasti loppuun, jottei synnyttäjälle tai lapselle aiheudu haittaa sen pitkittymisestä.

Mikä imukuppi on?

Imukuppi on synnytyksen apuväline, jolla voidaan avustaa ponnistamisessa ja saada lapsi tarvittaessa nopeammin ulos. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi, jos supistukset ovat liian heikkoja ja ponnistusvaihe on pitkittynyt. Imukupin yläosassa on käsipumppu, jolla saadaan aikaan alipaine lapsen päähän kiinnittyvään osaan. Imukuppi on kiinni letkussa (tai vastaavassa), josta lääkäri pitää kiinni, kun hän vetää lasta ulos ponnistusten aikana.

Päätös imuvedosta tehdään aina yhdessä synnyttäjän kanssa, ja sitä ehdotetaan vain, jos synnytyksen pitkittyminen aiheuttaa riskin joko lapselle tai synnyttäjälle. Imukupin käyttö on joka tapauksessa vähemmän kajoava toimenpide kuin esimerkiksi keisarileikkaus eli sektio.

Miten imukuppisynnytys tapahtuu?

Kun imuvetoon on päädytty, ensin tyhjennetään virtsarakko yleensä katetroimalla, jotta lapsen reitti ulos olisi mahdollisimman vapaa. Synnyttäjän tulee olla puoli-istuvassa asennossa jalat aseteltuna jalkatukien varaan. Lantionpohja usein puudutetaan ensin mahdollista välilihan leikkausta varten. Lääkäri kiinnittää imukupin emättimessä olevaan vauvan päähän ja vetää sitä ponnistuksen aikana synnyttäjän samalla ponnistaessa itse. Imuveto toistetaan joka ponnistuksella, kunnes lapsi on ulkona ja tyypillisesti vetoja tarvitaan yhdestä kolmeen. Joskus tarvitaan vain pieni nykäisy, jonka jälkeen imukuppi voidaan irrottaa ja synnyttäjä pystyy itse ponnistamaan lapsen ulos.

On myös tilanteita, joissa imukuppia ei voi käyttää. Vauvan pään on oltava laskeutunut riittävän alas synnytyskanavassa, jotta imukuppiavusteisella synnytyksellä on mahdollisuus onnistua. Jos lapsi on saatava kiireesti ulos eikä imukupin käyttö ole syystä tai toisesta mahdollista tai imukuppisynnytys epäonnistuu, tehdään sen sijaan keisarileikkaus.

Imukuppiavusteisen synnytyksen syitä

Imukuppisynnytykseen voi olla monenlaisia syitä, joita ovat esimerkiksi seuraavat:

• vauvan uhkaava hapenpuute, joka arvioidaan sykekäyrän muutoksista tai vauvan päästä otettujen mikroverinäytteiden tuloksista
• synnyttäjän väsyminen niin, että ponnistamiseen tarvitaan apua
• vauvan tarjontavirhe, esimerkiksi avotarjonta
• synnyttäjän lantionpohjan kudosvastus on erityisen voimakas
• ponnistusvaiheen pitkittyminen
• vauvan pää on erityisen suuri suhteessa synnyttäjän lantioon

Liittyykö imukuppisynnytykseen riskejä?

Imukupin käyttöön synnytyksessä liittyy joitakin riskejä. Siksi on tärkeää muistaa, että sitä käytetään vain todelliseen tarpeeseen, kun lapsi on saatava nopeasti ulos. On melko yleisesti tiedossa, että imukupin käyttöön liittyy suurempi lantionpohjan vaurioiden riski. Toisaalta menetelmät kehittyvät koko ajan, ja pyrkimyksenä on huolellisella tekniikalla vähentää repeämien riskiä imukuppisynnytyksessä. Erityisesti ensisynnyttäjille ja osalle uudelleensynnyttäjistä tehdään imukuppisynnytyksen yhteydessä yleensä episiotomia eli välilihan leikkaus, jonka avulla yritetään välttää peräaukon sulkijalihakseen ulottuvia repeämiä. Useimmat imuvetoon liittyvät repeämät havaitaan heti synnytyksessä ja ne voidaan korjata välittömästi, mikä ehkäisee komplikaatioita kuten inkontinenssia pitkällä aikavälillä. Myös lapsen päänahkaan voi tulla mustelmaa ja turvotusta imukupin kiinnityskohtaan, mikä on yleensä täysin vaaratonta ja häviää muutamassa päivässä. Alue voi kuitenkin olla arka ja vastasyntynyt tarvita kipulääkettä. Hyvin harvoin vastasyntyneillä esiintyy komplikaationa ihonalaisia tai kallon sisäisiä verenvuotoja. Imukuppisynnytys lisää myös hartiadystokian riskiä, jolloin vauvan pään syntymän jälkeen hartiat jäävät jumiin. Muista siis, että imukuppia käytetään vain, jos sen hyödyt ylittävät riskit. Se on apuväline, joka voi pelastaa henkiä.

Vointi imukuppisynnytyksen jälkeen

Voi olla sekä henkisesti että fyysisesti raskasta ja jopa traumaattista, kun synnytys ei päätykään odotetulla tavalla. On tärkeää päästä purkamaan kokemusta lääkärin tai kätilön kanssa ja kuulla vielä syyt, miksi imukupin käyttö oli tarpeen. Usein tämä auttaa käsittelemään asiaa synnytyksen jälkeen. Joskus tunteet ja ajatukset pääsevät valloilleen vasta, kun tuore vanhempi kotiutuu ja saa hieman etäisyyttä kokemukseen. Tällöin keskusteluapua voi hakea äitiys- tai lastenneuvolasta tai pyytää puhelinaikaa synnytystä hoitaneen kätilön kanssa.

Ei myöskään ole tavatonta, että imukuppisynnytys aiheuttaa kipua synnyttäjälle tai lapselle. Molempia voidaan hoitaa kipulääkkeillä. Kuten mainittu, imukupin käyttöön liittyy myös hieman suurempi synnytysvaurioiden riski. Näkyvät vauriot hoidetaan synnytyssairaalassa ja niitä seurataan, mutta joillekin voi kehittyä myös pitkäaikaisempia vaivoja. Jos synnytyksen jälkihoidosta ei ole riittävästi apua, voidaan tehdä lähete lantionpohjan hoitoon erikoistuneelle ammattilaiselle. Synnyttänyt voi myös itse hakeutua lantionpohjan fysioterapiaan.

Faktantarkistus: Ria Malva, laillistettu kätilö