close

UJO LAPSI

Ujous on luonteenpiirre. Ujo lapsi on usein luonnostaan varovainen, ja häneltä voi kestää jonkin aikaa oppia luottamaan uusiin ihmisiin. Jos vanhempi haluaa rohkaista ujoa lasta, tunteita ei saa koskaan torjua, sillä niissä ei ole mitään hölmöä. Vähättelyn sijaan on pyrittävä tukemaan ja ymmärtämään lasta.

Vanhempaa voi surettaa, jos oma lapsi piiloutuu ujosti jalkojen taakse tarkkailemaan, kun muut lapset pitävät hauskaa leikkipuistossa. Mieleen tulee väkisinkin, että hänellä olisi varmasti hurjan hauskaa, jos hän vain uskaltaisi mennä mukaan. Kenties arka lapsi tarvitseekin hieman rohkaisua – tai sitten hän on tyytyväinen saadessaan edetä omaan tahtiinsa.

Ujous voi saada jännittämään uusia tilanteita

Ujous on melko yleistä, ja toisinaan me kaikki olemme enemmän tai vähemmän varovaisia kanssakäymisessä muiden kanssa. Etenkin silloin, kun eroahdistus vaivaa. Jotkut lapset ovat luonnostaan vähemmän ulospäinsuuntautuneita kuin toiset. Niinpä he tarvitsevat esimerkiksi enemmän aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. He epäröivät ja välttävät ryhmiä. Melko usein he myös jännittävät uusia ja vieraita tilanteita, kuten muiden lasten tapaamista päiväkodissa. On tavallista, että ujo lapsi kiusaantuu, kun häneen kohdistuu liikaa huomiota. Esimerkiksi syntymäpäiväsankarin rooli voi tuntua hänestä todella raskaalta. Äidin tai isän lähellä on turvallista, joten vanhemmista eroon joutuminen voi olla lapselle erittäin vaikeaa.

Ujo lapsi suhtautuu elämään varovaisesti

Joskus lapsen ujous on ohimenevää, joten vanhemman on aina hyvä olla kärsivällinen. Lapsen nuhteleminen tai tunteiden torjuminen väärinä ei missään nimessä auta. Päin vastoin: se todennäköisesti vain lisää lapsen epävarmuutta. Jos ujous ei ole pelkkä vaihe, kärsivällisyyttä vaaditaan vieläkin enemmän. On vain toivottava, että lapsi oppii ajan myötä käsittelemään ujouttaan niin, ettei se rajoita häntä. Ei nimittäin ole mitenkään väistämätöntä, että ujoudesta tulisi ongelma. Se on suureksi osaksi synnynnäinen luonteenpiirre, jonka ei tarvitse haitata elämää lainkaan.

Ujo vai sisäänpäin kääntynyt?

Jos ujoudesta ei ole haittaa, siitä ei ole mitään syytä yrittää päästä eroon. Se, että osa huomiosta suuntautuu luonnostaan sisäänpäin voi itse asiassa olla lapselle elämässä hyödyksi. Lisäksi on eri asia arastella muiden mukaan menemistä ujouden vuoksi kuin olla introvertti eli sisäänpäin kääntynyt luonne, joka ei kaipaa niin paljon sosiaalista vuorovaikutusta. Jos lapsi viihtyy hyvin itsekseen ja liiallinen sosiaalisuus uuvuttaa ja väsyttää häntä, kenties hän ei olekaan ujo vaan introvertti.

Miten rohkaista ujoa lasta?

Joidenkin lasten elämää ujous puolestaan haittaa. Tällöin lapsesta huomaa, ettei hän uskalla tehdä haluamiaan asioita. Mutta miten rohkaista arkaa lasta? Tutkimusten mukaan vanhemmat, jotka pyrkivät motivoimaan lasta lempeästi ja varovasti sekä seuraavat hänen tekemisiään etäältä onnistuvat paremmin kuin vanhemmat, jotka ohjaavat ja vahtivat lasta liikaa. Ujo lapsi ei siis tarvitse vanhemmilta patistelua vaan rauhallisuutta, ymmärrystä ja herkkyyttä.

Näin voit yrittää hälventää lapsen ujoutta:

  • Kerro ymmärtäväsi, miltä lapsesta tuntuu ja vahvista hänen tunteensa rauhallisesti oikeiksi. Koeta olla turhautumatta, vaikka tämä tuntuisi työläältä. Me kaikki olemme erilaisia, joten sinusta helpolta tuntuva asia voi olla lapselle hyvin vaikea.

  • Anna lapsen leikkiä yhden kaverin kanssa kerrallaan. Sen sijaan, että pakottaisit lapsen seurustelemaan samanaikaisesti useiden muiden lasten kanssa, voi olla helpompaa järjestää rauhallisempia tilanteita – esimerkiksi vain yksi leikkikaveri kerrallaan. Jos tämä toimii hyvin, lapsesta voi olla mukavaa löytää kaveri, jonka kanssa hän tuntee olonsa turvalliseksi. Näin hän saattaa rohkaistua tutustumaan muihinkin.

  • Yritä suunnitella päiväkodin aloitus niin, että tutustumisvaiheelle on riittävästi aikaa. Voi olla fiksua viedä lapsi päiväkotiin varhain aamulla ennen pahinta hälinää. 

  • Anna lapsen ensin tarkkailla muita lapsia, jotta hän ymmärtää, mitä nämä tekevät. Ehdota kerran tai pari, miten lapsi voisi mennä mukaan, mutta anna hänen päättää itse. Ole kärsivällinen!

  • Joskus lasta voi auttaa, jos sinä leikit hetken mukana. Näin hänen on helpompi päästä leikkiin sisään.

  • Vaikka tuntuisi, etteivät sosiaaliset tilanteet muutu helpommiksi, älkää lakatko yrittämästä osallistua niihin. Voi näyttää siltä, että lapsi vain seuraa muita sivusta, mutta hänen sisällään tapahtuu paljon. Hän tottuu tilanteeseen vähitellen, kun hän saa ensin tarkkailla.

Milloin ujous on ongelma?

Kuten todettu, luonteeltaan varovainen ja ujo lapsi voi ehdottomasti elää antoisaa elämää ja nauttia siitä niin omin päin kuin ystävienkin kanssa. Kulttuurimme suosii usein ulospäinsuuntautuneisuutta ja rohkeutta, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että ujo lapsi voisi sosiaalisempia ja reippaampia tovereitaan huonommin tai hänellä olisi heikompi itsetunto. Kyse on yksinkertaisesti erilaisista mielenlaaduista, ja kuten lähes aina, molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Joskus kuitenkin ujous voi riistäytyä käsistä ja kehittyä sosiaalisten tilanteiden peloksi, joka estää lasta toimimasta oman tahtonsa mukaan. Kenties lapsi haluaisi esimerkiksi osallistua syntymäpäiväjuhliin mutta ei uskalla – tai hän juttelisi päiväkodissa mielellään muille lapsille, mutta se pelottaa ja tuntuu vaikealta, joten hän jättäytyy ulkopuolelle. Kun lapsi itse kärsii ujoudesta tällä tavoin, voi olla hyvä harjoitella sosiaalisuutta yhdessä ja tukea lasta, jotta hän uskaltaa haastaa itseään. Harjoitelkaa rauhassa pieni askel kerrallaan. Lasta voi esimerkiksi palkita hieman, kun hän uskalsi tehdä haluamansa asian, vaikka häntä ensin ujostutti ja hermostutti. Jälleen on tärkeää olla painostamatta liikaa. Lapsen on saatava edetä omaan tahtiinsa.

Jos lapsen arkuudesta tulee ongelma, joka rajoittaa ja haittaa huomattavasti hänen elämäänsä, on käännyttävä neuvolan tai psykologin puoleen. Näin lapsi saa tarvitsemansa avun ja tuen.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi

Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...