Affektikohtaus lapsella tai vauvalla

Noin 3–4 prosentilla päiväkoti-ikäisistä lapsista ilmenee niin kutsuttuja affekti- eli tikahtumiskohtauksia. Niissä lapsen tunteet saavat aikaan niin voimakkaan fyysisen reaktion, että hänen henkensä salpautuu ja hän pyörtyy tai menettää tajuntansa. Osalla lapsista affektikohtaukset jäävät yksittäisiksi, osalla niitä voi sattua useinkin. Joissakin harvoissa tapauksissa kohtauksia voi ilmetä jopa useita päivässä. Joskus puhutaan myös affektikouristuksista, sillä kohtauksiin voi liittyä myös kouristusoireita.

Miten affektikohtaus ilmenee?

Ett affektanfall startas oftast av att lapsi suuttuu tai pelästyy toden teolla. Joillakin lapsilla kohtaukseen voi liittyä kouristelua tai raajanykinöitä (jopa lapsen silmät voivat kääntyä nurin). Jotkut lapset taas valahtavat kalpeiksi ja veltoiksi tai yksinkertaisesti pyörtyvät. Kaikille oirekuville on yhteistä, että lapseen on mahdoton saada kontaktia muutaman sekunnin ajan. Lapsen affektikohtaus on vanhemmalle hyvin ahdistava kokemus, mutta kohtaus itsessään on vaaraton. Riskinä on lähinnä, että lapsi voi satuttaa itsensä, jos hän esimerkiksi kaatuu. Kohtaus ei myöskään aiheuta lapselle jälkioireita.

Missä iässä lapsella voi olla affektikohtauksia?

Tikahtumiskohtaukset alkavat lähes aina ennen kahden vuoden ikää, ja niitä esiintyy yleisimmin yksi- ja kaksivuotiailla. Ne voivat kuitenkin alkaa jopa puolen vuoden iässä tai jatkua aina kuusivuotiaaksi saakka. Yleisyydessä ei ole havaittu eroa sukupuolten välillä. Vanhemman helpotukseksi kohtaukset vähenevät lapsen kasvaessa ja niiden tulisi loppua kokonaan kouluikään mennessä, mikäli taustalla ei ole mitään muuta syytä.

Mistä lapsen tai vauvan affektikohtaus johtuu?

Tikahtumiskohtauksen aiheuttaa aivojen verenkierron väliaikainen häiriintyminen ja hapenpuute lapsen voimakkaan tunnekuohun eli niin kutsutun affektin aikana. Toisin sanoen lapsi ei voi hallita tai estää kohtausta, vaan se tapahtuu itsestään. Tikahtumiskohtauksia esiintyy 20–35 %:ssa tapauksista myös muilla perheenjäsenillä, joten niihin liittyy todennäköisesti geneettinen alttius. Silti on edelleen epäselvää, miksi niitä esiintyy joillakin lapsilla mutta ei toisilla. Vaikuttaa myös siltä, että raudanpuute voi joskus (mutta ei aina) olla osasyynä. Jos näin on, rautalisän käytöstä voi olla apua, mutta ennen sen aloittamista on aina käännyttävä lääkärin puoleen. Voi olla rauhoittavaa tietää, ettei affektikohtauksilla ole mitään tekemistä epilepsian tai muiden kouristelukohtauksia aiheuttavien sairauksien kanssa. Jos kohtauksia kuitenkin esiintyy todella paljon, on viisainta tutkia, että kyseessä varmasti ovat affektikohtaukset eikä taustalla ole mitään muuta syytä.

Näin autat lasta tikahtumiskohtauksen sattuessa

Koska kohtauksia ei voi hallita tai estää, vanhemman on opittava vain auttamaan lasta parhaansa mukaan. Itse kohtauksen aikana tulisi pysyä lapsen lähellä ja puhua hänelle mahdollisimman rauhallisesti – vaikka tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty, etenkin ensimmäisellä kerralla. Muista, ettei lasta saa koskaan ravistella, kun yrität saada häneen kontaktia! Sen sijaan voit yrittää ottaa hänet syliin, jos suinkin ehdit. Näin hän ei kaadu ja satuta itseään. Kohtaus kestää muutaman sekunnin, joskus jopa 10-60 sekuntia, minkä jälkeen lapsi alkaa taas hengittää ja reagoi normaalisti. Vaikka tilanne voi tuntua sietämättömältä ja pelottavalta, yritä olla näyttämättä sitä lapselle. Puhu hänelle rauhallisesti, kokeile hieroa tai silitellä häntä ja pidä häntä sylissä. Lapsen tulisi toipua affektikohtauksesta muutamassa minuutissa ja voida jatkaa aiempia puuhiaan.

Jos kohtauksia ilmenee usein, niiden merkit tulevat tutuiksi ajan myötä. Vanhempi voi yrittää tarkkailla niitä ja viedä tarvittaessa lapsen huomiota muualle, kun jokin harmittaa kovasti. Tämä toimii osassa tapauksista. Lisäksi on hyvä kertoa päiväkodissa, että lapsi saa joskus tikahtumiskohtauksia. Näin henkilökunta osaa varautua ja tietää, miten toimia.

Pitääkö lapsi viedä lääkäriin affektikohtauksen jälkeen?

Jos kohtauksia on ollut ennenkin, lapsi voi kohtauksen jälkeen hyvin ja tiedät, että kyseessä on nimenomaan affektikohtaus, lääkäriä ei tarvita. Jos taas kohtaus on ensimmäinen, lapsi on vietävä tutkittavaksi. Mikäli lapsi on muuten terve, diagnoosi perustuu yleensä kohtauksen oirekuvaan ja siihen, onko muilla perheenjäsenillä vastaavia kohtauksia. Lääkäri voi määrätä lisätutkimuksia muiden syiden poissulkemista varten, jos diagnoosi on epävarma. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Jos taas kohtaus kestää pitkään eikä lapsi palaudu sen jälkeen entiselleen, on ehdottomasti hakeuduttava kiireelliseen hoitoon. Sama koskee tilanteita, joissa lapsi alkaa kouristella tai pyörtyy ilman, että tilannetta on edeltänyt suuttuminen tai muu mielipaha. Mikäli lapsi menee kohtauksen aikana kalpeaksi ja on selvästi väsynyt kohtauksen jälkeen, olisi lapselta hyvä tutkia sydänsähkökäyrä ja poissulkea perinnöllinen rytmihäiriösairaus. Lisäksi on tärkeä tietää, että affektikohtauksia ei ilmene vauvoilla ennen puolen vuoden ikää, vaikka he olisivat miten itkuisia. Siksi alle puolivuotias lapsi on aina vietävä lääkäriin, jos hän alkaa kouristella tai häneen ei yhtäkkiä saa kontaktia.

Faktantarkistus: Kristiina Malmström, lastenlääkäri