ADHD ja autismi lapsilla

Pienet lapset voivat olla hyvin impulsiivisia ja levottomia, huomattavan rauhallisia tai jotain tältä väliltä. He kehittyvät jatkuvasti, ja jotkin kehitysvaiheet voivat koetella vanhemman kärsivällisyyttä. Joskus lapsen haastava käytös voi kuitenkin saada arjen sakkaamaan pahasti – tai se voi poiketa selvästi muista samanikäisistä lapsista. Tällöin voi olla perusteltua hakeutua neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Niissä selviää, onko lapsi mahdollisesti niin kutsutulla neurokirjolla, jolle ADHD ja autismi kuuluvat.

Miten ADHD tai autismikirjon häiriö diagnosoidaan?

Jos arki on haastavaa ja vanhemmalla herää huoli lapsen kehityksestä, ensimmäinen askel on ottaa asia puheeksi päiväkodissa, koulussa tai muiden aikuisten kanssa, jotka viettävät lapsen kanssa paljon aikaa päivisin. Kysy, miten arki näyttäytyy heille. Seuraavaksi varataan yleensä aika neuvolaan tai psykologille. Vastaanotolla keskustellaan lapsesta, arjen sujumisesta ja haasteista, minkä jälkeen lapsi voi saada lähetteen neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Autismiin liittyvät testit, tutkimukset ja arvioinnit tehdään yleensä erikoissairaanhuollon puolella, erikoislääkärin johtamassa moniammatillisessa työryhmässä. ADHD voidaan diagnosoida joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.

ADHD:n tai autismin diagnosointi on usein monivaiheinen prosessi, johon myös lapsen ikä vaikuttaa

• Vanhempien haastattelut lapsen kehityksestä, vahvuuksista ja vaikeuksista.
• Havainnoinnit ja psykologiset testit, joissa psykologi tai muu tutkija tutustuu lapseen ja tarkkailee hänen toimintaansa erilaisissa tilanteissa.
• Varhaiskasvatuksesta tai koulusta saatavat tiedot lapsen toiminnasta ryhmässä ja oppimistilanteissa.
• Lääkärin ja mahdollisesti myös puhe- tai toimintaterapeutin arvioinnit.

On tärkeää muistaa, ettei tutkimusten tavoitteena ole lyödä lapseen leimaa vaan selvittää, mitä hän tarvitsee kehittyäkseen ja kukoistaakseen.

Tärkeä tietää lasten nepsy-piirteistä ja -diagnooseista

Neuropsykiatrisia erityispiirteitä (eli nepsy-piirteitä), jotka ovat yhteydessä ADHD:hen ja autismiin, esiintyy jossain määrin kaikilla. Niin aikuisilla kuin lapsillakin on kaikilla omat luonteensa, tarpeensa ja tapansa olla. Jos kuitenkin nämä piirteet ovat niin voimakkaita, että ne haittaavat selvästi arkea ja ihmissuhteita, diagnoosi voi auttaa selittämään lapsen käytöstä ja haasteita. Mikä tärkeintä, se voi auttaa läheisiä aikuisia ymmärtämään lasta paremmin ja tukemaan hänen kehitystään.

Diagnoosi ei siis ole niinkään lapsen sisäinen ominaisuus kuin tapa kuvata ja luokitella haasteita, joita meillä ihmisillä voi olla. Monet syyt ja taustatekijät vaikuttavat siihen, että joillekin lapsille kehittyy neurokirjolle luokiteltavia haasteita. Vielä ei tiedetä varmasti, miksi joillekin kehittyy nepsy-piirteitä ja toisille ei, mutta tutkimusten mukaan perintötekijöillä on usein osuutta asiaan. Monet lapset ovat vanhempiensa kaltaisia – sekä vahvuuksiltaan, että haasteiltaan.

ADHD lapsilla

ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Se tarkoittaa, että henkilöllä on vaikeuksia hallita tarkkaavuuttaan, impulssejaan ja aktiivisuuttaan. ADHD-lapsen voi olla vaikea pysyä aloillaan, jaksaa odottaa ja pitää yllä keskittymistä sitä vaativiin tehtäviin.

Minkä ikäinen lapsi voi saada lähetteen ADHD-tutkimuksiin?

Useimmat pienet lapset ovat hyvin aktiivisia ja heidän on vaikea keskittyä. He ovat usein levottomia, haluavat liikkua koko ajan ja vaihtavat aktiviteetista toiseen. Siksi ADHD:n tutkimuksia ja arviointeja ei yleensä tehdä eikä diagnoosia aseteta, ennen kuin lapsi on päiväkoti-ikäinen. On yksinkertaisesti vaikea erottaa, liittyvätkö lapsen keskittymisvaikeudet hänen ikäänsä vai jatkuvatko samat haasteet myös hänen kasvaessaan.

Kouluiässä useimpien lasten keskittymiskyky riittää jo pidemmälle. He jaksavat esimerkiksi istua oppitunneilla (jokseenkin) aloillaan, noudattaa ohjeita ja seurata opetusta tarkkaavaisesti. Jos kouluikäisellä lapsella on edelleen huomattavia vaikeuksia keskittyä opetukseen ja seurata sitä, tämä voi olla merkki ADHD:sta. Silti myös monen muun kriteerin tulee täyttyä, jotta lapsi saisi diagnoosin.

Jos lapsella on useita seuraavista piirteistä, hänellä saattaa olla ADHD:lle tyypillisiä haasteita:

• Lapsen keskittyminen häiriintyy helposti, kun ympärillä tapahtuu jotain.
• Lapsi on levoton ja kärsimätön.
• Lapsen on vaikea muistaa tehtäviä tai aikoja.
• Lapsen on vaikea istua pitkään aloillaan.
• Lapsen on vaikea keskittyä ja hän tekee paljon huolimattomuusvirheitä.
• Lapsi ei jaksa pitää yllä keskittymistä samaan asiaan, kuten leikkiin tai koulutehtävään.
• Lapsen on vaikea suorittaa tehtäviä ohjeiden mukaan ja saada niitä valmiiksi.
• Lapsen on vaikea hahmottaa rakenteita ja järjestää esimerkiksi leikkejä tai tehtäviä.
• Lapsi välttelee usein keskittymistä vaativia tehtäviä tai ei halua osallistua niihin.
• Lapsi kadottaa tai unohtelee usein tavaroitaan.
• Lapsi juoksentelee tai kiipeilee mielellään – myös silloin, kun hänen tulisi pysyä aloillaan.
• Lapsen on vaikea leikkiä rauhallisia ja hiljaisia leikkejä.
• Lapsi puhuu todella paljon, vastaa kysymyksiin ennen omaa vuoroaan tai puhuu kysyjän päälle.

ADHD:n eri ilmenemismuodot

ADHD ilmenee eri tavoin eri ihmisillä, vaikka perushaasteet ovatkin samankaltaisia. Se luokitellaan kolmeen ilmenemismuotoon, jotka kuvaavat haasteiden painottumista eri osa-alueille:

• yhdistetty muoto
• pääasiassa tarkkaamaton muoto
• pääasiassa yliaktiivis-impulsiivinen muoto.

Yhdistetty muoto

Yhdistetty muoto on ADHD:n yleisin ilmenemismuoto, jossa haasteita tuottavat sekä impulsiivisuus, yliaktiivisuus että tarkkaamattomuus.

Pääasiassa tarkkaamaton muoto

ADHD:n tarkkaamatonta muotoa kutsuttiin aiemmin ADD:ksi eli tarkkaavuushäiriöksi, jolla tarkoitettiin ADHD:ta ilman hyperaktiivisuutta. Siihen kuuluvat esimerkiksi keskittymisvaikeudet ja nopea kyllästyminen ajattelua vaativiin tehtäviin. Käsitettä ADD käytetään edelleen puhekielessä, mutta diagnoosi on nykyisin ”ADHD, pääasiassa tarkkaamaton esiintymismuoto”.

Pääasiassa yliaktiivis-impulsiivinen muoto

Tässä ADHD:n ilmenemismuodossa lapsen on usein vaikea hallita impulssejaan, esimerkiksi istua aloillaan tai odottaa vuoroaan. Sen sijaan tarkkaavuuden ylläpitäminen ei ole yhtä hankalaa.

ADHD:n hoito ja lääkitys lapsilla

Kun lapsi on saanut ADHD-diagnoosin, perheelle ja kouluun voidaan järjestää erilaisia tukitoimia. Lapsen lähimmät aikuiset eli vanhemmat ja koulun henkilökunta tarvitsevat lähes aina apua sopeutumisessa ja lapsen tukemisessa. Tällä saadaan usein hyviä tuloksia. Lisäksi on olemassa yleisempiä tukitoimia, joista on hyötyä erilaisissa neurokirjon haasteissa (katso lista jäljempänä).

Monille lapsille aloitetaan myös ADHD-lääkitys vaiheissa, joissa heidän uskotaan hyötyvän siitä. On tärkeää ymmärtää, ettei ole olemassa hoitoa, joka ”parantaisi” ADHD:n tai poistaisi siihen liittyvät haasteet kokonaan. Tukitoimista on kuitenkin paljon apua arjessa, ja ne helpottavat niin lapsen kuin koko perheenkin elämää.

Autismikirjon piirteet lapsilla

Autismikirjon henkilöillä ilmenee tyypillisesti haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa sekä rajoittuneita tai joustamattomia käyttäytymismalleja ja vaikeuksia sopeuttaa käyttäytymistään sosiaalisissa tilanteissa. Autistisen lapsen voi olla esimerkiksi vaikea ymmärtää sosiaalisia signaaleja, hän saattaa reagoida voimakkaasti muutoksiin tai hänellä voi olla erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin hän keskittyy voimakkaasti.

Autismiin liittyvät haasteet aiheuttavat usein paljon hankaluuksia arjessa. Sen sijaan autismia ei pidä sekoittaa ujouteen tai sisäänpäin suuntautuneisuuteen. Lapsi voi olla hyvinkin arka tai introvertti ilman, että hänellä on autistisia piirteitä. Monet ujot lapset eivät mielellään ota kontaktia muihin, mutta he voivat silti olla sosiaalisesti taitavia seurassa, jonka he kokevat turvalliseksi.

Jos lapsella on useita seuraavista piirteistä, hänellä saattaa olla autismikirjolle tyypillisiä haasteita:

• Sosiaalinen vuorovaikutus, kuten muiden ihmisten lukeminen ja heidän sanojensa tulkitseminen, on lapselle vaikeaa.
• Lapsen on vaikea rakentaa tai ylläpitää ihmissuhteita.
• Muutokset ovat lapselle vaikeita, eikä hän pidä rutiinien tai arjen kuvioiden menemisestä uusiksi.
• Lapsi voi olla hyvin voimakkaasti kiinnostunut tietyistä aiheista.
• Lapsi voi olla yli- tai aliherkkä erilaisille aistiärsykkeille, kuten äänille, väreille tai hajuille.
• Lapsi uppoutuu helposti yksittäisiin asioihin, jotka stimuloivat jotakin aistia. Hän saattaa esimerkiksi lajitella tietynlaisia leluja tai tuijotella vilkkuvaa valoa tai pyörivää esinettä.
• Kielen kehitys viivästyy.

Autismi on kirjo

Osalla autismikirjolla olevista lapsista todetaan myös älyllistä kehitysvammaisuutta, eli heidän kognitiiviset kykynsä ovat keskimääräistä heikommat ja heidän oppimisensa on hitaampaa. Kirjon toisessa päässä ovat lapset, joiden kognitiiviset kyvyt ovat keskitasoiset tai sitä paremmat. Aiemmin näiden kognitiivisesti hyvätasoisten autismikirjon henkilöiden diagnoosi oli nimeltään Aspergerin oireyhtymä, mutta nykyään puhutaan vain autismikirjon häiriöstä ja sen eri tasoista.

Autismi diagnosoidaan usein nuoremmalla iällä kuin ADHD. Lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen, kommunikaation ja sopeutumisen vaikeudet ovat havaittavissa varhaisemmassa kehitysvaiheessa kuin keskittymisen ja aloillaan pysymisen vaikeudet. Tämän seurauksena autismikirjon lapsia voidaan myös ryhtyä tukemaan melko varhain tavoilla, jotka parantavat huomattavasti lapsen ja perheen arkea.

Tukitoimet lapsen ADHD- tai autismidiagnoosin jälkeen

Jos tutkimuksissa todetaan, että ADHD:n tai autismin diagnostiset kriteerit täyttyvät, perheelle voidaan tarjota monenlaista tukea. Tässä hieman esimerkkejä tukitoimista:

• Perheneuvonta ja vanhempien valmennus, jotta he saavat työkaluja lapsen tarpeiden ymmärtämiseen ja täyttämiseen.
• Tukitoimet päiväkotiin tai kouluun: esimerkiksi arjen rakenteen selkiyttäminen, kuvalliset ohjeet, pienryhmät ja siirtymävaiheiden tuki.
• Kuntoutus: esimerkiksi kurssit, sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoittelu tai kommunikaation tukeminen.
• Sosiaalihuoltolain mukaiset tukimuodot, esimerkiksi tukihenkilö tai -perhe ja perhetyö.
• Mielenterveystalon omahoito-ohjelmat vanhemmille, nuorille ja aikuisille

Muista, ettei tukitoimilla pyritä muuttamaan lapsen persoonaa. Tarkoituksena on auttaa ympäristöä mukautumaan lapsen tarpeisiin, jotta hän voi hyvin ja saa kasvaa ja kehittyä omien edellytystensä mukaisesti.

Elämä nepsy-lapsen vanhempana

Nepsy-lapsen vanhemmuus on ajoittain hyvin vaativaa, ja jaksaminen arjessa voi olla koetuksella. Asiat, jotka näyttävät muissa perheissä sujuvan helposti, ovat omassa perheessä ylivoimaisen vaikeita. Lapsen ADHD- tai autismidiagnoosi voi myös herättää vanhemmassa surua tai lannistuneisuutta. Vanhemmuus on jo itsessään haastavaa, ja lapsen erityisen suuri tuen tai huolenpidon tarve lisää haastetta entisestään. On tärkeää muistuttaa itselleen, etteivät nämä tunteet tarkoita, että lasta rakastaisi yhtään vähemmän. Ne ovat luonnollisia ja liittyvät erityislapsen vanhemmuuden rankkuuteen.

Moni nepsy-lapsen vanhempi saa voimaa ja vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Myös esimerkiksi valmennuksista ja keskustelupalstoista voi olla apua lapsen diagnoosiin sopeutumisessa.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi