Sormiruokailu eli BLW – mitä se on ja milloin aloittaa?

Haastattelimme ravintoneuvoja ja pikkulapsiperheen äiti Elin Orestenia. Hän on kirjoittanut Knatteplock-sormiruokakeittokirjan ja pitää myös samannimistä Instagram-tiliä. Lue hänen vastauksensa kysymyksiin lapsentahtisesta sormiruokailusta: mitä se on, milloin sen voi aloittaa, ja mitä on hyvä ottaa huomioon?

BLW – siis lapsentahtinen sormiruokailu. Mitä se oikeastaan on?

Baby-led weaning (BLW) eli sormiruokailu tarkoittaa lapsentahtista siirtymistä kiinteisiin ruokiin. BLW-menetelmä perustuu siihen, että lapsi saa syödä itse heti, kun siirtyminen kiinteään ruokaan aloitetaan (usein noin puolen vuoden iässä). Vanhempi tarjoilee ruoan, ja lapsi saa tutustua siihen haluamallaan tavalla. Vähitellen hän syö ruokaa yhä enemmän ja vieroittautuu samalla luonnostaan rintamaidosta tai korvikkeesta.

Ruokaa, jota vauva tai pikkulapsi saa syödä itse, kutsutaan sormiruoaksi. Usein se on samaa ruokaa, jota muukin perhe syö, tarvittaessa hieman muokattuna. Yhä useammat vanhemmat antavat lapsen syödä alusta alkaen itse. Osa tarjoaa pelkkää sormiruokaa (BLW-menetelmä), osa puolestaan täydentää sitä antamalla soseita lusikalla (tällöin ei ole kyse BLW-menetelmästä). Kumpikaan ei ole oikein tai väärin. Tärkeintä on löytää kokeilemalla ratkaisu, joka toimii juuri omalle lapselle.

Mitä hyötyä vauvan sormiruokailusta on?

Monet vanhemmat ovat vakuuttuneita BLW-menetelmän ja sormiruokailun hyödyistä. He kokevat, että sormiruoka tuo iloa ruokailuhetkiin (ainakin useimmiten) ja opettaa lapselle positiivista perusasennetta ruokaa kohtaan. Lisäksi se voi helpottaa aterioita huomattavasti. Ensinnäkään vanhemman ei tarvitse laittaa eri ruokaa lapselle ja itselle, vaan kaikki voivat syödä samaa ruokaa. Sitä vain muokataan tarvittaessa hieman lapselle sopivaksi (tästä artikkelista löydät vinkkejä siitä, mitä tarjoilla lapselle ja mitä kannattaa välttää). Lisäksi lapsi pääsee osalliseksi perheen aterioista heti alusta alkaen, kunhan syötte saman pöydän ääressä. Yhdessä syöminen on todella hyödyllistä lapsen syömisen kehitykselle, sillä hän oppii matkimalla muita. Monet lapset, jotka saavat syödä itse jo varhain, pääsevät myös kokeilemaan erilaisia tekstuureja, koostumuksia ja makuja pienestä pitäen. Tämä on hyväksi monellakin tapaa. Lapsi voi muun muassa rohkaistua maistelemaan uusia ruokia ja innostua niistä helpommin myös hieman vanhempana.

Miten pienelle lapselle voi antaa sormiruokaa?

Sormiruokailun voi aloittaa, kun lapsella vaikuttaa olevan kaikki tarvittavat motoriset ja henkiset valmiudet. Seuraavien palasten on loksahdettava kohdalleen, ennen kuin alat tarjota lapselle sormiruokaa:

• Lapsi pystyy istumaan itse vain vähän tuettuna.
• Lapsi jaksaa pitää päätään pystyssä hieman pidemmän aikaa.
• Lapsi osaa viedä esineitä itse suuhunsa.
• Lapsi osoittaa kiinnostusta ruokaan.

Yleensä nämä edellytykset ovat kunnossa noin puolen vuoden iässä. Sormiruokailuun ei välttämättä tarvita hampaita, mutta ruoan on oltava koostumukseltaan pehmeää, jotta lapsi pystyy helposti jauhamaan sen suussaan. Toisaalta lapselle voi antaa myös sitkeitä ruoanpaloja, joita hän saa imeskellä ja järsiä ilman, että niistä irtoaa kovia palasia.

Kuva: Elin Oresten ja Sebastian Oresten;och Sebastian Oresten

Miten sormiruokailun aloitus käytännössä sujuu?

Ensimmäinen askel on ryhtyä tutkiskelemaan ruokaa. Puolivuotias ei syö paljoa, eikä ruoka välttämättä päädy ensimmäisillä aterioilla edes suuhun saakka. Alkuun kyse on enemmänkin ruoan haistelusta, tunnustelusta, heittelystä, muusiksi puristamisesta ja niin edelleen. Hän saa tutustua ruokaan kaikilla aisteillaan. Aloita laittamalla pehmeä ruoanpala syöttötuolin ruokailutasolle tai pöydälle. Alussa yksi palanen kerrallaan riittää. Lapsi voi hämmentyä, jos paloja on liikaa. Ruoan määrää lisätään vähitellen sitä mukaa, kun lapsen vatsan sopeutuu. Jokainen toteuttaa tämän omalla tavallaan. Osa vanhemmista antaa lapselle hieman kiinteää ruokaa joka aterialla, osa aloittaa yhdellä kiinteällä aterialla päivässä. Jonkin ajan kuluttua voit kokeilla laittaa esille lautasellisen ruokaa yksittäisten palojen sijaan. Ajan myötä suurin osa ruoasta ei enää päädy lattialle vaan lapsen vatsaan – vaikka tämä onkin usein pitkällinen prosessi.

Tämän prosessin aikana lapsi ”leikkii” ruoalla, sylkee sen ulos, nuolee sitä ja muusaa sen. Kaikki nämä vaiheet ovat hyödyllisiä ja tärkeitä, vaikka niiden katselu voikin välillä turhauttaa vanhempaa.

Jos ruoanpalat inhottavat sinua, voit aina aloittaa ottamalla sosetta lusikkaan ja antamalla lusikan vauvalle. Näin hän saa viedä lusikan itse suuhunsa ja harjoitella itsenäistä syömistä. Voit myös tarjota hänelle isompia ruuanpaloja, jotka toimivat ikään kuin puruleluina eivätkä hajoa. Kokeile esimerkiksi mangon kiveä, ananaksen ydintä, leivänkannikkaa tai maissintähkää. Tämä harjoittaa lapsen suun motoriikkaa.

Minkä muotoinen sormiruoka sopii lapselle?

Noin 6–9 kuukauden ikäiselle lapselle ruoka on leikattava pitkiksi tikuiksi. Lapsen hienomotoriikka ei nimittäin ole vielä kehittynyt riittävästi pienten palojen poimimiseen. Isompien palasten tarjoaminen pienelle lapselle voi olla varmempaa myös siksi, että aivot tunnistavat ne helpommin. Hyvä ohjenuora on, että ruoanpalojen olisi oltava aikuisen etusormen pituisia ja vauvan kämmentä pidempiä. Osan palasta tulisi jäädä ulos vauvan nyrkistä, kun hän tarttuu siihen koko kädellään. Kun ruoka on isompina paloina, lapsi saa tilaisuuden harjoitella suupalojen puremista irti. Tämä laukaisee myös heijasteet, jotka saavat hänet pureskelemaan.

Noin 8–9 kuukauden ikään mennessä useimmille lapsille kehittyy niin kutsuttu pinsettiote (eli hän osaa puristaa peukalon ja etusormen kärjet yhteen). Tässä iässä kyseessä on useimmiten pinsettiotteen esiaste, jossa peukalon ja etusormen litteät osat osuvat yhteen. Sen avulla lapsi osaa poimia pienempiä palasia, esimerkiksi makaroneja. Tällöin ruoan voi alkaa leikata pieniksi suupaloiksi, joiden koko on noin 1 x 1 cm. Kun lapsi oppii poimimaan pieniä palasia, yhä suurempi osa ruoasta päätyy vatsaan saakka. Syynä on, että hän puree ruokatikuista usein liian suuria palasia. Jos hän ei pysty jauhamaan paloja suussaan, hän sylkee ne ulos.

Eikö tästä tule kauheasti sotkua?

Totta kai sotkua tulee, kun vauva syö itse. Sitähän tulee, vaikka häntä syötettäisiin. Sotkulla on kuitenkin hyvä tarkoitus: aistinäkökulma. Lapsen on saatava tunnustella ruokaa ja sotkea sillä, kun hän tutustuu siihen. Ajattele itseäsi, kun maistat jotakin uutta. Kenties haluat puristaa tai haistaa sitä hieman sen sijaan, että vain nakkaisit sen suuhusi. Lapset oppivat leikkimällä, ja sotku on yksinkertaisesti tärkeä osa heidän kehitystään.

Jos lapsi heittää paljon ruokaa lattialle, suosittelen ottamaan lautasen hetkeksi pois. Aseta ruoka suoraan syöttötuolin ruokailutasolle, ja laita esille vain vähän kerrallaan. Lisäksi on tärkeää, että lapsi on nälkäinen, kun ruokailuhetki koittaa. Kylläinen ja tyytyväinen lapsi ei ole läheskään yhtä halukas maistelemaan ruokaa, joten hän saattaa syömisen sijaan heitellä sitä. Sama koskee unta. Hyvin väsyneen lapsen on vaikea tutustua ruokaan, sillä se vaatii energiaa – etenkin lapsen ollessa vielä hyvin pieni.

Entä, jos lapseni on hieman vanhempi? Onko BLW-menetelmän kannalta jo liian myöhäistä?

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa sormiruokailua eli antaa lapselle tilaisuus syödä ruokansa itse. BLW-menetelmästä puhutaan vain, jos lusikkaruoka hypätään yli ja lapsen annetaan syödä sormiruokaa heti kiinteän ruoan maistelun alusta. Nimityksellä ei kuitenkaan ole mitään väliä. Tärkeää on ruokaan tutustuminen ja itsenäinen syöminen. Joka tapauksessa lapsen on jonain päivänä syötävä itse, joten sormiruokailun aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Alle 9 kuukauden ikä on kuitenkin hyvä ajankohta esitellä lapselle erilaisia ruoan koostumuksia. Tämä on tutkitusti hyväksi tulevan ruokavalion monipuolisuuden kannalta.

Tarvitseeko pelätä, että lapsi tukehtuu sormiruokaan?

Tietenkin lasten syömisessä on aina omat riskinsä. Sama koskee myös aikuisia. Useimmat ruoat voivat juuttua kurkkuun. Rauhoittava tieto on, että tutkimusten mukaan BLW-menetelmään tai sormiruokaan ei liity sen suurempaa tukehtumisriskiä kuin perinteiseen lastenruokaan. Lapsella on myös heijaste, joka saa hänet pureskelemaan vaistomaisesti, vaikka pureskelua täytyykin harjoitella. Ja hän pureskelee tehokkaasti pelkillä ikenillä ja kitalaella.

Tärkeää on tarjota ruoka muodossa, joka sopii lapsen ikätasoon, ja pitää lasta aina silmällä. Ruokaa ei myöskään pidä antaa lapselle hänen liikkuessaan. Vauvalle ei saa antaa kovaa porkkanaa, vaan ruoan on oltava pehmeää. Vältä niin kutsuttuja riskiruokia, kuten kokonaisia pähkinöitä tai viinirypäleitä, makkaraviipaleita sekä muita pyöreitä ja kiinteitä ruokia. Kun nämä asiat pitää mielessä, riski on hyvin pieni. Silti kannattaa toki opetella, miten toimia, jos pahin tapahtuu. Suosittelen sitä kaikille vanhemmille. Lapsi voi tukehtua aivan mihin tahansa, ei pelkästään ruokaan.

Moni lapsi saattaa myös yökkäillä ja yskiä paljon kiinteiden maistelun alussa. Tämä voi näyttää epämiellyttävältä mutta ei ole vaarallista. Minusta oli aluksi todella inhottavaa, kun tyttäreni yökkäili. Jotkin ateriat olivat pahempia kuin toiset. Yökkäily kuitenkin vähenee ajan myötä, kun vauva saa totutella ruoan eri koostumuksiin ja tutkii muutenkin ympäristöä suullaan. Sitä paitsi yökkäily on tärkeä suojamekanismi, joka estää ruokaa juuttumasta kurkkuun ja tukkimasta hengitysteitä. Se on siis oikeastaan hyvä asia.

Onko sormiruokailulla haittoja?

BLW-menetelmää on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Yksi havaittu haitta on, että osalla vanhemmista ei ole riittävästi tietoa ravitsemuksesta, jotta he osaisivat itse laittaa ruokaa lapselle. Valmiin lastenruoan ostaminen on yksinkertaisempi ratkaisu, sillä se on asiantuntijoiden kehittämää. Kaupasta saatavia soseita on kuitenkin vaikea antaa sormiruokana, joten monet sormiruokailua suosivat vanhemmat laittavat suurimman osan lapsen ruoasta itse. Tämä vaatii myös vanhemmilta taitoa laittaa ravitsevaa ruokaa, joka sisältää esimerkiksi runsaasti rautaa. Mutta kun vanhempi perehtyy asioihin ja hankkii perustiedot lasten ravitsemuksesta, ruoan laittaminen koko perheelle ei ole vaikeaa.

Elinin vinkit lapsentahtisen sormiruokailun aloittamiseen

Sormiruokailun hyvä puoli on, että lapsi voi syödä alusta saakka samaa ruokaa kuin sinäkin. Silti hyvät vinkit voivat tulla tarpeeseen, kun miettii, mitä sormiruokaa vauvalle voisi tarjota. Tärkeä pääsääntö on ”pieni pinta-ala, paljon ravintoa” (etenkin rautaa), sillä lapsi ei yleensä syö alussa kovin paljoa. Ruoan on oltava myös suhteellisen helppoa pitää kädessä ja pureskella.

Hyviä sormiruokia, joilla pääsette alkuun:

• Läpikypsä parsakaali
• Pätkä banaania
• Pannari- tai vohvelisuikale
• Keitetty päärynä tai omena lohkoina tai puolikkaina
• Maksapasteijalla voideltu voileipäkeksi
• Veriohukaissuikale
• Maksapasteijatikku
• Munakassuikaleet
• Avokado lohkoina
• Paahdettu, tikun muotoinen pala leipää, jonka reunat on leikattu pois ja joka on voideltu soseutetuilla pavuilla