Odottamaton käänne elämässä – neuvoja surun, huolen ja epävarmuuden kanssa painiville

Lapsen tilanne on voinut huolettaa jo aiemmin, mutta on silti mullistavaa ja raskasta, kun huolenaihe varmistuu. Lapsella todella on edessään jokin raskas koettelemus. On täysin normaalia, että koko elämä tuntuu kääntyvän päälaelleen ja turvallinen arki muuttuukin turvattomaksi ja pelottavaksi.

Erilaisia reaktioita vaikeisiin uutisiin

Me ihmiset reagoimme vaikeisiin uutisiin kovin eri tavoin ja sovellamme uusiin haastaviin tilanteisiin kovin erilaisia strategioita. Jotkut meistä ovat heti valmiita toimintaan ja muuttuvat hyvin ratkaisukeskeisiksi. Jotkut taas lannistuvat, muuttuvat passiivisiksi ja saattavat vajota syvälle murheisiinsa. Osa tukeutuu heti muihin, osa haluaa sulatella asiaa itse ennen kuin jakaa tiedon ja ajatuksensa muiden kanssa. Mikään ei ole oikein tai väärin – kaikki ihmiset vain ovat erilaisia.

Juuri tällaiset eroavaisuudet vaikean uutisen kohtaamisessa voivat kuitenkin aiheuttaa joskus kitkaa perheenjäsenten välille, kun toisen reaktiota on vaikea ymmärtää. Siksi on hyvä muistaa, ettei mikään tapa ole toista huonompi. Vaikka toimisimme eri tavoin, toimintamme taustalla on silti sama huoli, epätoivo ja suru.

Lapsen reaktio

Kuten me aikuiset, myös lapset reagoivat hyvin eri tavoin kuullessaan, että heillä on jokin sairaus tai muu tila, joka mullistaa heidän elämänsä. Yksi kohauttaa olkiaan ja jatkaa legoilla rakentelua, toinen ahdistuu ja tuntee voimakasta tarvetta jutella siitä, mitä uutinen tarkoittaa ja mitä tuleman pitää. Kumpikaan reaktio ei ole toista oikeampi. Vanhempana voit auttaa lasta selittämällä tapahtumat niin, jotta lapsi pystyy käsittämään ne. Usein ei tarvitse mennä yksityiskohtiin, ellei lapsi itse kysele niitä. Kun lapsi on vielä pieni, on yleensä parasta selittää yksinkertaisesti, rehellisesti ja selkeästi, mitä nyt ja jatkossa tapahtuu.

Toinen tapa auttaa lasta on pistää muut asiat syrjään, kun tilanne on päällä, kaikki on uutta ja asia vie paljon energiaa. Yleensä koko perheelle on parasta, että muu elämä saa hetkeksi jäädä tauolle ja uutta haastetta käsitellään yhdessä. Lapsi aistii herkästi vanhempien huolen, ja tällöin hän tarvitsee heiltä enemmän läheisyyttä. Vanhemmat puolestaan tarvitsevat enemmän lepoa, koska murehtiminen käy voimille. Mikäli mahdollista, on siis yleensä hyvä idea siirtää muu elämä hetkeksi pois vaikean tilanteen tieltä.

Miten oppia sietämään epävarmuutta?

Lapsen koettelemukset saavat usein tulevaisuuden tuntumaan epävarmalta. Usein juuri tämän epävarmuuden sietäminen on yksi vanhemman suurimmista haasteista. Päässä pyörii kymmenittäin kysymyksiä ja ajatuksia, ja mieliala sahaa toivon ja epätoivon väliä. Omaksuttavaa tietoa on paljon, ja samalla kertyy myös yhä enemmän tietoa kaikesta, mikä voi mennä pieleen.

Helposti käy niin, että vanhempi pyrkii rakentamaan hallinnan tunnetta murehtimalla ja miettimällä päänsä puhki. Hän yrittää keksiä ja selvittää kaikki mahdolliset skenaariot. Tämä on täysin luonnollinen reaktio, josta voi tiettyyn pisteeseen saakka olla hyötyäkin. Haitalliseksi se voi muuttua, jos vanhempi jumittuu huolestuneeseen mielentilaan, joka syö valtavasti energiaa. Hyödytön murehtiminen pelkästään verottaa voimia, joille olisi parempaakin käyttöä. Kun huoli uhkaa ottaa vallan, haitallista kierrettä voi koettaa katkaista eri keinoin. Niitä ovat esimerkiksi rentoutustekniikat, sosiaalinen kanssakäyminen, liikunta tai mukava ajanviete, joka vie huomion hetkeksi muualle.

Joskus kuluttavien ajatusmallien murtamiseen tarvitaan myös ammattimaista keskusteluapua. Useimmissa lastensairaaloissa on sosiaalialan ammattilaisia ja psykologeja. Kysy siis sairaalasta, jossa lastasi hoidetaan, mitä apua on saatavana, ellei sitä ole vielä tarjottu. Usein tarjolla on myös sairaalasielunhoitoa, jonka puoleen kääntyminen ei edellytä uskoa tai kirkkoon kuulumista. Palvelun tarkoituksena on tarjota kuunteleva korva ja tukea kriisitilanteissa.

Lupa surra jotain, mitä olisi voinut olla

Lasta koskevat ikävät uutiset aiheuttavat usein myös surua huolimatta siitä, miten vakavasta asiasta on kyse. Vanhempi voi surra lapsen vaikeaa tilannetta – mutta myös sitä, ettei elämä sujukaan suunnitelmien mukaan. Joskus voi tuntua häpeälliseltä surra, vaikka tietää, että lapsi selviää kyllä. Suru on kuitenkin terve osa vaikean tilanteen työstämistä. Muutoksen edessä on pakko luopua vanhasta ja tottua uuteen. Tällöin voi olla tarpeen surra sitä, mistä luopuu, mikä jäi tapahtumatta ja miten elämän olisi toivonut menevän. Surra, että lapsi joutuu kokemaan jotakin raskasta ja että itse joutuu kokemaan jotakin raskasta. Muista, ettei suru itsessään ole huono asia, sillä se auttaa hyväksymään uuden tilanteen.

Sairaan lapsen sisarukset

Jos perheessä on muita lapsia, sisaruksen sairastuminen tai hänen elämänsä muuttuminen muusta syystä on rankkaa aikaa myös heille. Tilanne voi huolettaa ja surettaa sisaruksia samaan tapaan kuin vanhempiakin. Vähintään yhtä yleistä on, että he ovat vihaisia vanhemmille tai pettyneitä näihin, koska sairas sisarus saa niin paljon huomiota. Lapsi voi kokea, etteivät vanhemmat ole olleet fyysisesti tai henkisesti läsnä pitkään aikaan. Tällöin on täysin luonnollista ja tervettä, että hän turhautuu ja hakee käytöksellään vanhempien huomiota. Tällainen käytös verottaa vanhempien muutenkin vähissä olevia voimia, mutta lapsen kannalta siinä on järkeä. Hän tuo esiin täyttymättä jääneitä tarpeitaan.

Yksi tapa auttaa sairaan lapsen sisarusta on tapahtumien sanoittaminen: ”Koko meidän perheellä on nyt tosi rankkaa, kun olemme niin huolissamme ja surullisia. Kaikki kääntyy kyllä pian parempaan päin, mutta juuri nyt meillä on vaikeaa.” Voi myös olla hyvä kertoa lapselle, mitä on tekeillä ja miksi esimerkiksi vietätte niin paljon aikaa sairaalassa. Muista kuitenkin huomioida lapsen ikä ja kertoa asioista niin, että hän ymmärtää ne. Ole rehellinen ja selkeä mutta älä hukuta lasta yksityiskohtiin – ja jos häntä ei kiinnosta kuunnella tai tietää lisää, koeta puhua jostain muusta.

On hyvä tiedostaa ja ehkä myös välillä muistuttaa itseään, että lapset eivät voi sysätä omia tarpeitaan syrjään. Niillä on oltava tilaa kehittyä ja kukoistaa. Olipa lapsella sairas sisarus tai ei, hänen ensisijainen tarpeensa on, että vanhemmat ymmärtävät mitä juuri hän tarvitsee, tahtoo ja ei tahdo. Tämä ei ole itsekeskeisyyttä vaan elämäniloa ja selviytymisvaistoa.

Sopeutuminen uuteen elämään

Muutoksen jälkeen koittaa taas arki, joka ottaa uuden muodon. Kenties koko elämä täytyy mukauttaa lapsen uusiin tarpeisiin – tai kenties se voi jatkua suurelta osin mutta ei kuitenkaan täysin entisellään. Lapsen sairaus tai muu terveydellinen haaste, joka mullistaa hänen elämänsä, jättää vanhempiin jälkensä pitkäksi aikaa. Vaikka akuutista vaiheesta on selvitty ja uuteen tilanteeseen on sopeuduttu, turvattomuuden, huolen, stressin ja kiukun tunteet ovat jäljellä. Parisuhdekin on voinut kolhiintua tai oma jaksaminen loppua. Kun on kerran kohdannut pelottavimman asian, mitä vanhemmalle voi tapahtua, on ehkä mahdotonta rauhoittua ja rentoutua koskaan täysin. Useimmissa tapauksissa arki kuitenkin asettuu lopulta uomiinsa. Sen mukana palaavat myös tavat, rutiinit, nauru, sosiaaliset suhteet, perjantai-illat sohvalla, karkkipäivät, työpäivät, tiskit ja kaikki muu, mitä elämään kuuluu. Arjen pyörteissä syntyy uusi normaali, jossa on tilaa niin mutkattomalle perhe-elämälle kuin vanhemman helposti särkyvälle sydämelle.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi