Märkärupi lapsilla

Mikä on märkärupi?

Märkärupi eli impetigo on bakteerien aiheuttama pinnallinen ihotulehdus. Se tarttuu hyvin helposti, kun lapset päätyvät leikkiessään kosketuksiin toistensa haavojen ja rupien kanssa – sekä epäsuorasti pyyhkeistä, leluista ja muista tavaroista, jotka ovat päiväkodissa kaikkien yhteisessä käytössä. Ensimmäisenä iho-oireena on usein yksi tai useampi pieni punainen näppylä, yleensä kasvoissa mutta joskus myös muualla. Näistä näppylöistä kehittyy pieniä haavaumia tai rakkuloita, joiden puhjettua iholle muodostuu kellertävää karstaa. Alkuun voi olla epäselvää, onko kyseessä märkärupi vai enterorokko, sillä molemmat voivat aiheuttaa rakkuloita ja haavaumia suun lähialueelle. Mutta toisin kuin enterorokko, märkärupeen ei yleensä liity kuumetta.

Suomenkielinen nimitys märkärupi viittaa märkäbakteereihin eli bakteereihin, jotka voivat aiheuttaa märkäisiä tulehduksia, sekä taudille tyypilliseen keltarupiseen karstaan. Joskus käytetään myös latinankielistä nimitystä impetigo.

Miksi märkärupi on niin yleinen lapsilla?

Märkärupi on erityisen yleinen lapsilla, koska heidän immunologinen vastustuskyky on vielä kesken. Bakteerit leviävät helposti, kun leikissä tapahtuu paljon lähikontakteja, lelut ja muut tavarat jaetaan ja käsiä ei ehkä ole vielä opittu pesemään rutiininomaisesti.

Lisäksi lapsilla on herkkä iho, ja siihen tulee arjessa helposti pieniä vaurioita. Esimerkiksi nenänympärys voi olla ärtynyt nuhan jäljiltä. Kun ihon suojaava pintakerros rikkoutuu, bakteerit pääsevät ihon sisään. Vieläkin helpommin märkärupi tarttuu, jos lapsella on ihottumaa. Se herkistää ihon pintaa entisestään.

Pienten lasten on myös usein vaikea olla koskematta ihoon, kun se kutiaa tai on kipeä. Kun lapsi nyppii ensin haavaa ja koskettaa sitten muita ihoalueita, ihottuma leviää kuin huomaamatta.

Ei siis ole mitenkään outoa tai epätavallista, että märkärupi on yleinen juuri lapsilla, vaikka se voikin tarttua myös aikuisiin. Sen leviäminen liittyy arkisiin asioihin, jotka kuuluvat lasten elämään: herkkään ihoon, leikkiin ja lähikontakteihin.

Märkäruven alku – tarkkaile näitä ensioireita

Monissa tapauksissa märkärupea on vaikea tunnistaa heti alkuun. Sen ensioire voi näyttää pieneltä ihottumalta tai ohimenevältä näpyltä, ja moni luulee, että kyseessä on raapaisujälki, finnin kaltainen näppylä tai lievä ihoärsytys.

Pieni läiskä voi kuitenkin levitä nopeasti ympäri kehoa. Iholle ilmestyy rakkuloita, vesikelloja tai erittäviä haavoja, jotka eivät tahdo kuivua millään. Ihoalue saattaa kiiltää tai näyttää sileältä, ja jonkin ajan kuluttua sille muodostuu kellertävää tai hunajanväristä karstaa. Myös kutina on yleinen oire, ja jos lapsi raapii ihomuutoksia, ne voivat lisääntyä nopeasti.

Ensioireet jäävät siis helposti huomaamatta, eikä ihme. Märkärupi ei pidä aluksi meteliä itsestään, ja se tunnistetaan usein vasta, kun haavaumat eivät paranekaan normaalisti tai rupia alkaa muodostua. Silti märkärupi olisi hyvä tunnistaa nopeasti – myös siksi, että leviäminen voidaan usein pysäyttää ja antibioottikuuri välttää, kun ruvet hoidetaan oikein jo varhaisessa vaiheessa. Kun hoito sitten aloitetaan, kestää noin viikon, ennen kuin ihomuutokset paranevat täysin.

Miten märkärupi tarttuu?

Märkärupi tarttuu usein lasten arjessa kosketuksen välityksellä: kun he leikkivät, halaavat, kinaavat leluista tai istuvat vierekkäin. Bakteerit leviävät herkästi myös esineistä, joita monet lapset koskettelevat, kuten leluista, käsipyyhkeistä, pehmoleluista tai petivaatteista.

Usein ruvet kutiavat, ja lasten on vaikea olla raapimatta niitä. Lapsi saattaa raapia suupieltä, kuivata kädet paitaan ja jatkaa leikkiä tavalliseen tapaan. Tällöin bakteerit saavat helposti tilaisuuden levitä paitsi uusille ihoalueille, myös muihin lapsiin.

Märkäruven tartuntariski on suurin, kun rakkulat tai haavat ovat kosteita ja erittäviä. Tartuntariski pienenee sitä mukaa, kun iho kuivuu ja paranee – etenkin, jos lapsen kädet pestään tiheään ja huolellisesti ja ruvet pidetään puhtaina. Mutta ennen sitä leviäminen voi olla nopeaa, koska lapset ovat lapsia ja heille on tyypillistä kosketella kaikkea ja kaikkia.

Tämä on myös syy, miksi märkärupi leviää herkästi esimerkiksi päiväkodissa. Lähikontaktit leikissä, uteliaat kädet ja herkkä iho ovat yksinkertaisesti otollinen yhdistelmä.

Mikä on märkäruven itämisaika?

Märkäruvella on melko lyhyt itämisaika. Yleensä ihomuutokset kehittyvät muutaman päivän kuluttua tartunnasta, joskus voi kulua noin viikko.

Käytännössä ne voivat siis ilmaantua nopeasti. Lapsi saattaa leikkiä aivan normaalisti ja vaikuttaa täysin terveeltä, kunnes yhtäkkiä hänellä onkin pieniä rakkuloita. Siksi joskus tuntuu, kuin märkärupi tulisi tyhjästä, vaikka tartunnasta täytyy olla useita päiviä.

Kaikki lapset reagoivat hieman eri tavoin, joten märkäruven tartuntalähdettä ei aina saada selville. Olennaisempaa on tarkkailla ihomuutoksia ja tarttua toimeen heti, kun märkärupea epäillään, olivatpa oireet miten äkillisiä hyvänsä.

Märkäruven hoito

Se, miten märkärupea hoidetaan, riippuu hieman ihomuutosten määrästä ja tyypistä. Monissa tapauksissa riittää märkäruven itsehoito kotona – etenkin, jos lapsen vointi on hyvä ja ihomuutoksia vähän.

Hoidolla pyritään edistämään ihon paranemista ja ehkäisemään rupien leviämistä uusille ihoalueille. Hoitoon kuuluvat esimerkiksi ihon pitäminen puhtaana, rupien varovainen liottelu ja bakteerien leviämisen estäminen mahdollisuuksien mukaan.

Jos ihomuutoksia on paljon, ne leviävät yhä uusille alueille eivätkä millään parane, lääkäri saattaa suositella antibakteerista voidetta. Joissakin tapauksissa märkärupeen määrätään myös suun kautta otettavia antibiootteja. Ensisijaisesti niitä ei kuitenkaan käytetä, koska lievä ja pienialainen märkärupi paranee yleensä itsestään oikealla paikallishoidolla.

Märkärupi voi aiheuttaa stressiä varsinkin, jos rakkulat näyttävät pahemmilta kuin ovat. Useimmilla lapsilla ne kuitenkin paranevat melko nopeasti eivätkä jätä jälkiä ihoon. Joissakin harvinaisissa tapauksissa märkäruvesta voi jäädä arpia, mutta kun ihoalueet pidetään huolellisesti puhtaina ja liikaa raapimista vältetään, ruvet häviävät vähitellen kokonaan.

Miten märkäruven oireita voi hoitaa kotona?

Vanhempana voit edistää lapsen ihon paranemista ja ehkäistä märkäruven leviämistä monin eri tavoin. Suurin osa keinoista ei ole lainkaan vaikeita vaan helppoja toteuttaa arjessa.

• Pese iho varovasti ihomuutosten ympäriltä
  Käytä haaleaa vettä miedon saippuan kanssa tai ilman. Älä hankaa vaan taputtele kuivaksi, jotta iho ei ärtyisi enempää.
• Liota ruvet hellävaraisesti irti
  Rupia voi pehmentää haalealla vedellä esimerkiksi hauduttamalla niitä kostean kääreen alla. Yritä olla nyppimättä tai repimättä kuivia rupia, sillä tämä voi vaurioittaa ihoa ja hidastaa paranemista.
• Pidä lapsen kynnet lyhyinä
  Tällöin hän ei niin helposti revi rupia ja levitä bakteereja, kun iho kutiaa.
• Auta lasta välttämään raapimista
  Tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta joskus laastari, päällyspaita tai hieman tarkempi vahtiminen voi auttaa estämään ihon raapimisen ja nyppimisen.
• Vaihda käsipyyhkeet ja petivaatteet usein
  Varaa lapselle mielellään oma käsipyyhe ja vaihda se päivittäin, kunnes ihomuutokset ovat hävinneet.
• Ole tarkkana käsienpesun kanssa
  Pese sekä lapsen käsiä että omia käsiäsi tiheään – etenkin, jos olet koskenut rakkuloihin tai rupiin.

Voi tuntua, että huomioitavaa on paljon, mutta usein nämä yksinkertaiset konstit riittävät pitkälle. Tavoitteena on, että iho saa parantua rauhassa omaan tahtiinsa.

Milloin tarvitsee hakeutua lääkäriin?

Monissa tapauksissa märkärupi paranee itsestään, kun haavaumat pidetään huolellisesti puhtaina. Joskus on kuitenkin hyvä ottaa yhteys terveydenhuoltoon neuvontaa ja hoitoa varten.

Soita seuraavissa tapauksissa terveyskeskukseen tai neuvolaan:

• Ihomuutoksia on paljon tai ne leviävät yhä uusille alueille.
• Ruvet eivät vaikuta paranevan, vaikka niitä on hoidettu muutama päivä.
• Haavaumat punoittavat kovasti, märkivät tai ovat hyvin kipeitä.
• Lapselle nousee kuume tai hänen yleisvointinsa heikkenee.
• Kyseessä on pikkulapsi – jos hän on alle yksivuotias, hoitoon tulee hakeutua matalammalla kynnyksellä.

Terveydenhuoltoon voi muutenkin aina olla yhteydessä, jos olet epävarma! Joskus pelkästään ihomuutosten näyttäminen lääkärille tai tilanteesta puhuminen rauhoittaa mieltä ja tuo varmuutta hoidon jatkamiseen.