Lapsen itsetunto

Itsetunnolla tarkoitetaan itseä koskevia tunteita ja ajatuksia. Huono itsetunto saa lapsen tai aikuisen vähättelemään itseään. Tällöin ympäristön viestit ja muiden toiminta koetaan herkästi kielteisenä ja arvostelevana. Heikolla itsetunnolla on tiivis yhteys monenlaiseen henkiseen pahoinvointiin, ja yleensä siitä on lapselle haittaa myöhemmin elämässä. On uskomattoman raskasta ja kuluttavaa kokea, ettei ole minkään arvoinen tai että on kaikkia muita huonompi. Koska vanhempi haluaa kaikessa lapsensa parasta, lapsen itsetunnon rakentaminen niin, että hän voi nojata siihen halki elämän on monen mielestä yksi vanhemmuuden keskeisimpiä tavoitteita. Mutta miten se oikeastaan onnistuu?

Mistä lapsen itsetunto koostuu?

Kun lapsi kokee suurimman osan ajasta, että häntä rakastetaan, hän tulee nähdyksi ja hänet hyväksytään, on todennäköistä, että hänen itsetuntonsa kehittyy vahvaksi. Luonnollisesti myös luonteen, olosuhteiden ja kavereiden merkitys on suuri. Voi olla helpottavaa tietää, että ratkaisevia eivät ole pienet yksityiskohdat vaan suuret kokonaisuudet. Toisin sanoen se, miltä lapsen elämä ja vuorovaikutus vanhempien, varhaiskasvatuksen ammattilaisten, muiden lasten sekä läheisten aikuisten kanssa yleisesti ottaen näyttää. Sanavalinnoilla tai yksittäisillä tapahtumilla ei ole merkitystä lapsen itsetunnon kehitykselle – niin helppoa hänen mielensä muokkaaminen ei sentään ole. Sen sijaan keskeistä on, miten turvalliselta elämä tuntuu ja miten laadukkaita lähisuhteet ovat. Tähän kaikkeen yhdistyvät tietysti myös lapsen omat taipumukset ja suuret, merkittävät elämäntapahtumat.

Itsetunnon ja itsevarmuuden ero

Itsetunto ja itsevarmuus vaikuttavat toisiinsa ja nivoutuvat tiiviisti yhteen, mutta on hyvä tiedostaa, että ne ovat oikeastaan eri asioita. Itsetuntoa voi ajatella ihmisen perusasenteena itseään kohtaan: miten ylpeä lapsi on itsestään tai miten tyytyväinen hän on itseensä ihmisenä. Itsevarmuus puolestaan on luottamusta omiin kykyihin: mistä lapsi uskoo suoriutuvansa. Tämä tarkoittaa, että lapsi voi olla yhdellä osa-alueella itsevarmempi kuin toisella.

Itsetunto ja itsevarmuus ovat avaintekijöitä siinä, miten tyytyväinen ihminen on elämäänsä ja miten hän siinä toimii. Tämä koskee niin aikuisia kuin lapsia. Joskus vanhempi saattaa melkeinpä pelätä lapsen kehumista ajatellen, että kehut pönkittävät pelkkää itsevarmuutta eivätkä lainkaan itsetuntoa. Huoli on kuitenkin turha, sillä tämä ei pidä paikkaansa. Lapsesta on ihanaa kokea, että hän osaa jotain ja on taitava. Tämä tunne vahvistaa samalla myös itsetuntoa. On kuitenkin hyvä muistaa kehua myös sitä, millainen lapsi on eikä pelkästään sitä, mitä hän osaa. Jos vanhempi keskittyy liikaa lapsen suorituksiin, tämän voi olla vaikea rentoutua ja vain olla oma itsensä. Itsetunto vahvistuu, kun lapsi kokee, ettei hänen tarvitse aina olla taitava saadakseen rakkautta ja kunnioitusta, vaan hän riittää sellaisena kuin hän on.

Miten tukea lapsen itsetuntoa?

Vanhempi rakentaa lapsen itsetuntoa joka päivä teoilla ja sanoilla. Tässä viisi käytännön neuvoa. 

• Ole lapselle fyysisesti ja henkisesti läsnä. Tarjoa läheisyyttä ja halauksia, katso häntä silmiin ja juttele niitä näitä, naura ja pidä hauskaa hänen kanssaan. Ihanat, läheiset hetket vanhemman kanssa luovat lapselle positiivisia tunteita itsestään. Hän kokee olevansa arvokas ja erityinen. Tämä vuorovaikutus on kaikkein tärkein yksittäinen tekijä lapsen itsetunnon kannalta.
  
  
• Pidä lapsen osaamiseen kohdistuvat odotuksesi kohtuullisina ja mukauta niitä lapsen kehityksen ja taitojen mukaan. Kenellekään ei tee hyvää epäonnistua jatkuvasti. Siksi on parempi asettaa vaatimukset tasolle, johon tiedät lapsen voivan yltää. Jos kaikki ei sujukaan hyvin, älä tee siitä numeroa. Osoita sen sijaan lapselle, että rakastat häntä juuri sellaisena kuin hän on.
  
  
• Salli kaikenlaiset tunteet. Jos lapsi saa vaikkapa kiukunpuuskan ilman mitään ilmeistä syytä, kerro, että huomaat sen ja tajuat lapsen olevan vihainen tai surullinen. Yritä lohduttaa lasta ja osoita hänelle empatiaa – sinun ei tarvitse täysin ymmärtää hänen tunteitaan voidaksesi kunnioittaa niitä. Kun vahvistat lapselle, että myös hänen vaikeista tunteistaan välitetään, rakennat samalla itsetuntoa.
  
  
• Kun lapsi tekee väärin, moiti hänen käytöstään – älä häntä itseään! Älä vähättele lasta sanomalla esimerkiksi, että hän oli tuhma. Yritä sen sijaan kuvailla, mikä hänen käytöksessään harmittaa sinua: ”en halua, että lyöt muita.” Äänensävy, jolla torut lasta ja tapa, jolla ilmaiset itseäsi vaikuttavat siihen, mitä lapsi ajattelee itsestään.
  
  
• Älä ole liian kriittinen itseäsi tai muita kohtaan. Jos lapsi kuulee sinun puhuvan usein pahaa muista, hän alkaa ajatella, että on aina varottava muiden mielipiteitä. Tämä aiheuttaa lapselle turhaa ahdistusta.

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi