Synnytyksen jälkeinen masennus on raskas taakka, josta kenenkään ei pidä yrittää selvitä omin avuin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa haet apua, sitä nopeampaa paraneminenkin yleensä on.
Noin yksi kymmenestä naisesta kärsii jossakin muodossa vaivasta, jota kutsutaan synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi, tai oikeammin post partum -masennukseksi (PPD). Synnytyksen jälkeinen masennus on nimenä hieman harhaanjohtava. Kyse ei nimittäin ole niinkään paljon itse synnytyksestä kuin syntymän jälkeisestä ajasta ja sopeutumisesta uuteen elämään. Dramaattinen tai traumaattinen synnytys voi takuulla heikentää vauva-ajan psyykkistä vointiasi tuntuvasti. Silti PPD:n kehittyminen ei välttämättä edellytä synnytystä. Myös adoptiovanhemmat ja kumppani voivat masentua vanhemmaksi tullessaan.
Lue täältä, millaisia masennuksen oireet ovat, kuinka sitä voi hoitaa ja miten erotat sen synnytyksen jälkeisestä herkistymisestä eli Baby bluesista.
Useimmat tunnistavat synnytyksen jälkeisen apean olon, jota kutsutaan baby bluesiksi. Se tulee tyypillisesti noin kolmen päivän kuluttua synnytyksestä. Synnytyksen jälkeisen herkistymisen tulisi hälventyä kahdessa viikossa. Jos apeutesi ei kuitenkaan hellitä, vaan pikemminkin pahenee päivä päivältä, voi olla kyse PPD:stä, jonka hoitoon tarvitset apua. Sen tavallisimmat oireet ovat seuraavat:
Nämä ovat vain joitakin PPD:n oireita. Oireet ovat monesti hyvin yksilöllisiä, ja myös niiden voimakkuus voi vaihdella. Joidenkin oireiden, kuten valtavan väsymyksen, epävarmuuden ja ehkä jopa riittämättömyyden tunteen taustalla voi olla kuitenkin vain se tosiasia, että olet juuri tullut vanhemmaksi. Ei ole aina helppoa erottaa, mikä on normaalia ja mitä tulisi tuntea, kun keho ja tunteet heittelehtivät. Jos olosi kuitenkin pahenee päivä päivältä ja vajoat esimerkiksi entistä syvempään toivottomuuteen, tai jos sinun on vaikea selviytyä arjesta, hae apua äitiys- tai lastenneuvolasta. On myös hyvä muistaa, että syyllisyys ja häpeä kuuluvat taudinkuvaan. Uutena vanhempana masentumisessa ei ole mitään hävettävää.
Hyvin pieni osa vanhemmista kärsii synnytyksen jälkeisestä psykoosista, jota ei tule sekoittaa PPD:hen. Psykoosi laukeaa yleensä kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen synnytyksen jälkeen. Se voi ilmetä harhakuvitelmina, ääniharhoina tai vaikeutena saada siitä kärsivään ihmiseen kontaktia. Se on vakava tila, joka vaatii akuuttia hoitoa.
Lastenneuvolassa tehdään noin kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä testi, jonka tarkoituksena on löytää mahdollisia PPD:n merkkejä. EPDS (Edinburgh Postnatal Depression Scale) -testi tehdään täyttämällä itsearviointilomake, jossa kysytään erilaisia kysymyksiä voinnistasi. Synnytyksen jälkeinen masennus -testiä ei tulkita itse, vaan lääkäri määrittää diagnoosin vastauksiin perustuen. Mitä rehellisempi olet itsellesi vastatessasi testin kysymyksiin, sitä todennäköisemmin saat apua nopeasti. Kun olet sortumassa itseäsi koskevien odotustesi alle (tai niiden odotusten alle, joita luulet muiden asettavan sinulle), voit haluta kaunistella oloasi hieman: saatat vastata voivasi paremmin kuin todellisuudessa voit. Se on aivan luonnollinen reaktio, mutta se voi kuitenkin vaikeuttaa avun saamista. Jos sinä tai kumppanisi ette voi hyvin, älä odota seuraavaa sovittua neuvolakäyntiä, vaan ota neuvolaan itse yhteyttä jo ennen sitä.
Ensimmäinen askel on puhua asiasta jonkun läheisen, kuten oman kumppanin tai ystävän kanssa. Sanoittamalla tunteesi pystyt riisumaan tilanteesta liian dramaattisuuden, mikä tuntuu usein hienolta. Myös lähipiirisi voi siten auttaa sinua helpommin. Sen jälkeen on varmistettava, että saat apua. Synnytyksen jälkeiseen masennuksen hoitoon on olemassa hyviä hoitomuotoja, etenkin keskusteluterapiaa. Monet yllättyvät siitä, miten pienin keinoin PPD:stä voi parantua. Usein tarvitaan vain hyvä kuuntelija, joka auttaa saamaan ajatukset järjestykseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa saat apua, sitä helpompaa masennuksen hoito yleensä on. Joskus kannattaa myös ottaa lyhyt sairasloma. Sinä aikana voit tarvita jonkun muun, esimerkiksi mahdollisen toisen vanhemman, auttamaan lapsen hoidossa päivisin. Monissa tapauksissa masennuslääkkeet voivat olla erinomainen vaihtoehto, jolla selviät vaikeimman vaiheen yli.
PPD:stä puhumisen lisäksi sinun kannattaa hakeutua keskusteluterapiaan, ja myös masennuslääkkeistä voi olla apua. Lisäksi on hyvä ottaa arkeen joitakin toimia, jotka voivat parantaa oloasi ja muodostua osaksi hoitoa, kuten:
Joskus kannattaa myös varmistaa, että kilpirauhasesi tuottaa riittävästi hormoneita. Sen voi selvittää helposti terveyskeskuksessa otettavalla verikokeella.
Tämäntyyppinen masennus menee yleensä ohi muutamassa kuukaudessa. Useimmat paranevat puolen vuoden sisällä. Joillakin PPD voi kuitenkin jatkua pidempään, erityisesti silloin, jos olet peittänyt sen läheisiltäsi niin ”taitavasti”, että vain sinä tiedät todellisen tilanteesi. Mutta mitä pidempään lykkäät avun hakemista, sitä vaikeampaa PPD:tä on hoitaa.
Synnytyksen jälkeisen masennuksen kesto riippuu näin ollen monista tekijöistä: miten voimakas se on, miten nopeasti haet apua ja millaista tukea saat lähipiiriltäsi nukkumiseen ja juttelemiseen.
Ihmiset, jotka ovat aiemmin elämässään olleet masentuneita, kohtaavat PPD:n muita todennäköisemmin. Sitä voi kuitenkin usein ennaltaehkäistä keskusteluterapiassa raskausaikana. Riski on myös hieman suurempi, jos raskaus ja/tai synnytys on ollut kivulias, jos lapsi on erittäin vaativa (unenpuute tulee päälle) tai jos saat liian vähän tukea lähipiiriltä. Nämä tekijät eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Joskus on kyse hormoneista, ja joskus syytä ei vain tiedetä. Vauva-aika on loppujen lopuksi lievästi sanottuna haastavaa aikaa tunteineen ja univajeineen, ja masennuksen riski on emotionaalisesti hyvin stressaavassa elämäntilanteessa yleisestikin ottaen suurempi.
On tavallista tuntea huonoa omaatuntoa suhteestaan vauvaan, jos olet ollut alkuaikoina synnytyksen jälkeen masentunut. Muista kuitenkin, että suhde lapseen on elämänmittainen, eikä se todellakaan ole kiinni pelkästään siitä, millaista juuri alkuaika on ollut. Tulet viettämään koko elämäsi lapsesi kanssa, ja saat lukemattomia tilaisuuksia korvata raskaan ja vaikean alun!
Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi