Miten vähentää kätkytkuoleman riskiä

Oman nukkuvan lapsen vuoteen äärellä vartominen on vaistonvaraista käytöstä, joka kumpuaa todella syvältä. Vanhempi haluaa nähdä, että vauvalla on kaikki hyvin, hänen lämpötilansa on sopiva ja tietenkin että hän hengittää tavalliseen tapaan. Lapsen tarkkaileminen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä on siis osa vanhemmuutta. Vaikka nukkuvaa lasta on usein ihanaa ja rauhoittavaa katsella, vanhempi ei voi aina vahtia silmä kovana tämän jokaista hengenvetoa. On kuitenkin olemassa tärkeitä neuvoja, joita noudattamalla kätkytkuoleman riskiä voi vähentää.

Mikä on kätkytkuolema? Minkä ikäisenä se voi tapahtua?

Kätkytkuoleman riski on suurin alle kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla. Se tapahtuu lapsen nukkuessa. Kätkytkuolemalla tarkoitetaan, että lapsi lakkaa yhtäkkiä hengittämästä. Ilmiön syytä ei valitettavasti tiedetä, mutta sitä tapahtuu hyvin harvoin – noin yhdelle lapselle 6 000:sta. Se kuitenkin tiedetään, miten riskiä voi huomattavasti vähentää.

Seitsemän keinoa vähentää kätkytkuoleman riskiä

1. Alle kuuden kuukauden ikäinen vauva tulee aina nukuttaa selälleen, jotta ylähengitystiet pysyvät auki. Useat tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että kätkytkuoleman riski pienenee, kun lapsi nukkuu selällään. Joten vaikka vauva vaikuttaisi viihtyvän paremmin kyljellään tai vatsallaan – kuten monet vauvat tekevät – riskiä ei kannata ottaa. Voi myös olla rauhoittavaa tietää, että pikkulapset pystyvät itse asiassa kääntämään päätä sivulle pulauttaessaan, eli siitä ei tarvitse huolestua. Jos olet itse hereillä, lapsen voi antaa nukkua rinnalla – tunnethan itse hänen hengityksensä. Jos taas lapsi kääntyy nukkuessaan eri asentoon, hän on useimmiten jo kasvanut suurimman kätkytkuoleman riskin ohi. Voit silti hyödyntää tilaisuuden kääntää vauvan selälleen, kun hän herää (ja herättää sinut) nälkäänsä.
    
2. Vältä kaikkia nikotiinituotteita sekä raskauden aikana että vauvan syntymän jälkeen. Kätkytkuoleman riski kasvaa huomattavasti, jos lapsi altistuu tupakalle, nuuskalle, nikotiinilaastareille tai nikotiinipurukumille. Koska suurin riskitekijä vaikuttaa oleva juuri nikotiini myöskään parvekkeella tupakointi ei riitä poistamaan vaaraa. Imettäessä on muistettava, että myös nuuskan, purukumin ja laastarien sisältämä nikotiini siirtyy äidinmaitoon.
    
3. Varmista, että lapsen kasvot ovat aina vapaina hänen nukkuessaan eikä tyyny tai peitto koskaan peitä lapsen kasvoja. Vaikka olisi kuinka suloista täyttää sänky pehmoleluilla ja muilla pehmoisilla tavaroilla, niitä ei pidä jättää sänkyyn lapsen nukkuessa. Vauva voi helposti tarttua niihin unissaan ja painaa ne kasvojaan vasten.
    
4. Anna lapsen nukkua omassa sängyssään. Jos kuitenkin haluatte nukkua perhepedissä, huomioikaa että sängyn patja on riittävän kova ja yhtenäinen eikä sängyssä ole irtonaisia tyynyjä tai peittoja eikä sisarukset tai lemmikit nuku siellä. Näin vauvalla on omaa tilaa, eikä hän ole vaarassa joutua vanhemman, sisaruksen tai peiton alle. Vauvan tulee myös pystyä liikuttamaan pieniä käsivarsiaan ja jalkojaan vapaasti.
    
5. Tarkkaile, ettei lapsella ole nukkuessaan liikaa vaatteita ja että hänen lämpötilansa on sopiva. Tunnustele niskaa. Jos se tuntuu liian lämpimältä tai hikiseltä, vähennä lapselta vaatteita.
    
6. Jos lapsi tahtoo, voit jättää tutin suuhun hänen nukkuessaan. Tutin on nimittäin havaittu suojaavan jossain määrin kätkytkuolemalta – syy ei kuitenkaan ole täysin selvillä.
    
7. Lapsen imettämisellä ensimmäisten kuuden kuukauden aikana on havaittu olevan jonkinlainen suojaava vaikutus, jonka syystä on esitetty erilaisia teorioita. Vaikutus voi liittyä jollakin tapaa siihen, että imetetyt vauvat heräävät öisin helpommin ja tiheämmin. Toisaalta on mahdollista, että rintamaito itsessään suojaa lasta jotenkin, koska se vaikuttaa positiivisesti immuunijärjestelmään.

Näistä seitsemästä neuvosta ehdottomasti tärkeimpiä muistaa ovat vauvan nukkuminen selällään ensimmäisen puolen vuoden ajan, nikotiinin välttäminen kaikissa muodoissa ja nukkuvan lapsen kasvojen pitäminen vapaina peitoista, tyynyistä ja muista esteistä.

Hereillä vatsallaan olo on vauvalle kehittävää

Vauvan ollessa hereillä hänen voi sen sijaan antaa makoilla hetken vatsallaan, sillä se harjoittaa niskan ja selän lihaksia. Koska lapsen pää on vielä hieman pehmeä, erilaiset asennot auttavat myös ehkäisemään pään sivun tai takaraivon litistymistä. Luonnollisesti vauvaa ei kuitenkaan saa jättää yksin vatsalleen. Rankka treeni vaatii usein hieman kannustusta, ja ennen kaikkea jonkun on vahdittava vauvaa väsymisen varalta. Alkuun menee yleensä vain muutama sekunti, ennen kuin vauvan kasvot ovat lattiaa vasten ja vanhemman on mentävä apuun. Muutaman kuukauden kuluttua moni vauva katselee kuitenkin mieluusti ympärilleen juuri vatsallaan. Tämän jälkeen hän alkaakin melko luontevasti pyrkiä kääntymään selkä- ja vatsamakuun välillä.

Faktantarkistus: Kristiina Malmström, lastenlääkäri