Uhmaikä

Mikä on uhmaikä?

Pysähdytäänpä ensin hetkeksi sanaan uhma. Se voi luoda mielikuvan, että lapsi haastaa riitaa ja haraa tieten tahtoen vastaan, mutta tästä ei tietenkään ole kyse. Pienet lapset ovat vain täynnä elämänjanoa ja haluavat kovin monia asioita. Heidän itsehillintänsä ei ole vielä täysin kehittynyt, eivätkä he ole oppineet säätelemään tunteitaan. Vahvat mielipiteet ja tunnekuohut ovat siis lapsen tapa harjoittaa tunteitaan ja kasvaa ja kehittyä vähitellen omaksi yksilökseen.

Tämä ei välttämättä helpota vanhemman osaa, kun uhma on päällä. Etenkään niinä päivinä, jolloin kaikki menee lapsen mielestä väärin. Silti on tärkeää muistaa, että on eri asia ilmaista vahvasti omaa tahtoa kuin uhmata tietoisesti toisen tahtoa. Sana uhmaikä on siis hieman harhaanjohtava, koska se kuulostaa tahalliselta provosoinnilta ja rajojen koettelulta. Pikkulapset eivät ajattele tällä tavoin, eivätkä he todellakaan usko saavuttavansa mitään vanhempaa suututtamalla. Lisäksi voi käydä niin, että jos vanhempi pitää uhmaa tahallisena, hän jumittuu puolustuskannalle ja konflikti pahenee. Perustiedot lapsen itsenäistymiskehityksestä ja arjen selviytymisstrategiat helpottavat yhteisen sävelen löytämistä.

Protestien ja voimakkaiden reaktioiden takana on jotain todella positiivista. Lapselle on selviämässä, että hän on yksilö, jolla on omat mielipiteet, tunteet, tarpeet ja rajat. Samalla lapsen kieli, itsehillintä ja kyky käsitellä pettymyksiä ovat vielä kehitysvaiheessa. Kun tahto on vahva mutta työkalupakki vielä vajaa, tunteet ottavat helposti vallan.

Milloin uhmaikä alkaa?

Hyvin moni lapsi tulee uhmaikään noin puolentoista ja kahden vuoden välillä, mutta mitään yleispätevää alkamisaikaa ei ole. Osa ilmaisee voimakasta omaa tahtoa jo varhain, osa vasta hieman myöhemmin. Kumpikin on normaalia.

Usein uhma alkaa siinä vaiheessa, kun lapsi liikkuu entistä enemmän, tiedostaa ympäristönsä paremmin ja hänessä herää halu vaikuttaa arkeen. Ei-sanan oppiminen, kyky testata ihmissuhteita ja halu tehdä asioita itse ovat tärkeitä kehitysaskelia, vaikka niihin kuuluukin välillä huutoa ja kuohuvia tunteita.

Se, millaisena uhma lopulta ilmenee, vaihtelee huomattavasti lapsen persoonan, temperamentin ja ympäristön mukaan. Osa lapsista reagoi voimakkaasti ja usein, osa harvemmin tai vain tietyissä tilanteissa. Mikään vaihtoehto ei ole oikein tai väärin – lapset vain ovat erilaisia.

Lyhyesti sanottuna uhma alkaa usein vähitellen, ei yhtäkkiä. Se voi olla intensiivinen vaihe, mutta toisaalta se kertoo, että lapsi kasvaa ja kehittyy kuten hänen kuuluukin.

1–3-vuotiaan uhma

Ensimmäinen uhmaikä alkaa usein yhden ja kolmen vuoden välillä. Tällöin lapsen tahto on voimakas mutta kielen ja tunnesäätelyn kehitys vielä kesken. Hän haluaa mielellään tehdä asioita itse, tehdä päätöksiä hetkessä ja tutkia maailmaa omilla ehdoillaan. Kun jokin tulee tielle, hän turhautuu helposti.

Hän kiukustuu nopeasti ja pienistä asioista, kuten jos lautasen väri on väärä tai hän ei saa itse pukea kenkiä. Lapsi ei kuitenkaan tarkoita provosoida vanhempaa, vaan hänen tunteensa ovat yksinkertaisesti liian voimakkaita käsiteltäväksi yksin.

4–6-vuotiaan uhma

Lapsella voi olla myös toinen uhmaikä 4–6-vuotiaana, kun hänen itsetietoisuutensa lisääntyy. Tässä kohtaa hänen kielensä on usein jo kehittynyt pidemmälle, ja hän ymmärtää muiden näkökulmia paremmin. Hän pystyy tarkastelemaan itseään ulkopuolelta ja vertailemaan muihin. Mitä muut osaavat ja saavat tehdä? Taas on aika koetella rajoja, mutta hieman eri tavalla. Missä on minun paikkani suhteessa vanhempiin ja muihin lapsiin? Lapsi voi kyseenalaistaa sääntöjä, haluta neuvotella ja sanoa aktiivisemmin vastaan.

Hän ilmaisee pettymystä, kiukkua ja oikeudenmukaisuuden tajua yhä selvemmin ja voi reagoida voimakkaasti, kun jokin tuntuu epäreilulta. Samalla myös empatia kehittyy, minkä seurauksena lapsi voi katua purkauksiaan tai osoittaa ymmärrystä – ei tosin aina vielä tilanteen ollessa päällä.

6–9-vuotiaan uhma

Kuusi–yhdeksänvuotias lapsi pyrkii usein itsenäistymään ja rakentamaan omaa identiteettiä. Tässä vaiheessa hän myös siirtyy varhaiskasvatuksesta alakouluun, ja uusiin sääntöihin ja vaatimuksiin sopeutuminen voi näkyä turhautumisena ja väsymyksenä.

Murrosiän uhma

Vanhemmat lapset ja teinit voivat kyseenalaistaa aikuisia, tavoitella riippumattomuutta, ilmaista vahvoja mielipiteitä ja vastustaa sääntöjä. Uhmakkuus ilmenee siis eri tavalla kuin nuorempana, mutta taustalla on sama kehityskulku: halu itsenäistyä ja löytää oma polkunsa.

Näin uhmaiästä selvitään

Muista ensinnäkin, ettet ole ainoana tässä tilanteessa! Lapsen uhmakausina voi tuntua, että arki on yhtä neuvottelua aamusta iltaan. Varsinkin niissä hetkissä, kun sinua väsyttää, teillä on kiire tai haluaisit vain pukea lapselle ulkovaatteet ilman vastaväitteitä. Tämä ei tarkoita, että tekisit jotain väärin.

Kun lapsi joutuu tunteiden valtaan ja reagoi voimakkaasti, hänen tarvitsee tyyntyäkseen vanhemman rauhallisuutta. Pienet lapset saattavat purkaa liian voimakkaita tunteita itkemällä, huutamalla ja kiukku- tai raivokohtauksilla. Rauhallisena pysyminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta joskus riittää, kun pysähdyt, hengität syvään ja muistutat itseäsi, ettei lapsen uhmassa ole mitään henkilökohtaista.

Parhaat tavat käsitellä uhmaa muuttuvat lapsen iän mukaan. Nuorempi lapsi tarvitsee usein paljon apua omien tunteidensa ymmärtämiseen ja sanoittamiseen. Vanhempi lapsi tai teini haluaa puolestaan tulla kuulluksi ja otetuksi vakavasti. Jos perheessä on useampia lapsia, tilanne voi kärjistyä, kun sisarukset riitelevät ja lasten tahdot, tunteet ja tarpeet ovat keskenään ristiriidassa.

Selkeillä rajoilla ja sopivalla määrällä valinnanvapautta voi olla suuri vaikutus etenkin lasten ollessa pienempiä. Jatkuvan kieltämisen sijasta voit kokeilla tarjota valintoja: ”Haluatko pestä hampaat nyt vai käydä ensin vessassa?” Vanhemmille lapsille kyse voi olla pikemminkin siitä, että asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä (vaikka ihan kaikki ei olekaan neuvoteltavissa).

Joskus tunnepurkaus voi olla niin voimakas, ettei neuvottelusta tai pitkistä perusteluista olisi mitään hyötyä. Tällöin on parasta aloittaa niin, että autat lasta säätelemään tunteitaan ja rauhoittumaan. Sitten voit puhua hänen kanssaan tilanteesta ja sen sopimisesta ja selittää, miksi on vaikkapa tärkeää pestä hampaat aamulla.

Tunteiden pukeminen sanoiksi hyödyttää kaikenikäisiä. Voit osoittaa ymmärtäväsi ja kuulevasi lasta sanomalla: ”minä näen, että sinua turhauttaa” tai ”tämä tuntui sinusta epäreilulta.” Se voi rauhoittaa tilanteen, vaikka varsinaisen ratkaisun aika olisi vasta myöhemmin.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: madalla rimaa. Kaikki hetket eivät ole opettavaisia, eikä kaikista reaktioista tule täydellisiä. Joskus pikkuasiat johtavat kyyneliin, ja joskus kaaoksen keskellä naurattaa. Uhma – kaikissa eri muodoissaan – on ohimenevä vaihe. Läsnäolo, kärsivällisyys ja huumori kantavat usein pidemmälle kuin arvaatkaan.

• Yritä pitää pieniä taukoja ja varmista oma palautumisesi aina kun voit. Lapsen voimakkaiden tunteiden kohtaaminen on helpompaa, kun et ole itse aivan lopussa.
• Mieti, vaadittiinko lapselta tilanteessa liikaa. Mitä hän vaikuttaa tarvitsevan juuri nyt tai mitä hän yrittää ilmaista, vaikka sanat eivät riitä?
• Seuraa, milloin konflikteja syntyy erityisen herkästi ja voiko näissä tilanteissa tehdä jotain toisin. Auttaisiko esimerkiksi, jos valmistelet lasta siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu?
• Helpota arkea ennakoimalla. Voitte esimerkiksi valita yhdessä vaatteet jo illalla ja ottaa ne valmiiksi esille.
• Kun tilanne tyyntyy, tarjoa lapselle läheisyyttä. Vanhemman tarjoama turva ja halaukset kertovat lapselle, ettei häntä hylätä, vaikka hän suuttuisi.
• Tee joka päivä aikaa leikkihetkelle, jossa saatte olla mukavasti yhdessä. Vartti tai puoli tuntia riittää – pääasia on, että huomiosi ja keskittymisesi on kokonaan lapsessa ja yhteisessä hetkessä.
• Valitse taistelusi. Jos tilanne rauhoittuu sillä, että leipä voidellaan tällä kertaa toiselta puolelta, se on ihan OK.
• Muistuta itsellesi, ettei tehtäväsi ole kasvattaa vahvaa tahtoa pois lapsesta vaan olla läsnä, asettaa rajat ja toimia tukena tunnemyrskyissä.
• Jos tuntuu, että koko päivä on yhtä taistelua, mieti pidempää aikaväliä. Näin on yleensä helpompi muistaa myös hyvät hetket.
• Erota ”mikrokonfliktit” eli pikku protestit ja kitinät suuremmista konflikteista, joihin kuuluu itkua, huutoa ja neliraajajarrutusta. Tässä on tietenkin huomattavia eroja lasten välillä, mutta intensiivisimmällä uhmakaudella eli lapsen ollessa 2–3-vuotias päivään mahtuu yleensä 5–15 pienempää konfliktia. Suurempia voi olla yhdestä kolmeen päivässä.
• Muista, että lapsen kyky käsitellä vahvoja tunteita ja turhautumista kehittyy etenkin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Se, miten kohtaat hänen tahtonsa, purkauksensa ja protestinsa on tärkeä osa tätä kehitystä.