Leikkiminen yhdessä ja yksin

Aikuisesta voi olla hauskaa rakentaa hiekkalinna tai vaikka parikin. Miksei myös rakentaa duploilla, leikkiä nalleilla tai autoilla ja tehdä hiekkakakkuja – ainakin jonkin aikaa. Luultavasti vanhempi kuitenkin väsyy leikkiin nopeammin kuin lapsi, sillä pääsääntöisesti aikuisia kiinnostavat aivan eri asiat. Jos tiedät, että tulet ennen pitkää levottomaksi, päätä pitää tauko leikistä kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Yritä olla siihen saakka tietoisesti läsnä: katso lasta silmiin, pistä kännykkä pois ja leiki täysillä mukana. Luonnollisesti on myös helpompaa olla hyvä leikkikaveri, jos tekee jotain mistä itse pitää. Ehkä voit ohjata huomiota pois leikeistä, jotka eivät yhtään uppoa sinuun ja rohkaista lasta itsellesi mieluisampiin leikkeihin. Se, ettei lapsen kanssa leikkiminen aina huvittaisi, ei tee vanhemmasta itsekeskeistä vaan on täysin luonnollista. Yleensä aikuiset pitävät aikuisten aktiviteeteista ja lapset leikeistä, ja kiinnostuksenkohteet ovat arjessa usein ristiriidassa keskenään.

Auta lasta pääsemään leikissä alkuun

Moni miettii, mitä tehdä lapsen kanssa, kun hän kaipaa leikkikaveria. Usein riittää, että häntä autetaan pääsemään alkuun, ja hän voi jatkaa leikkiä yksin vanhemman tehdessä muuta. Joskus lapsen voi olla hankalaa keksiä itse tekemistä, ja tällöin aikuisen rooli leikissä on tarjota inspiraatiota. Vanhempi voi siis ehdottaa leikkejä ja ottaa leluja tai muita tykötarpeita esille.

Voitte myös kokeilla rinnakkain leikkimistä – siis sitä, että lapsi leikkii vieressä, kun teet jotain omasta mielestäsi mukavaa tai hoidat kotiaskareita. Lapselle riittää usein mainiosti, että kumpikin touhuaa omiaan, kunhan olette lähekkäin. Lapsesta on yleensä kiva voida jutella vanhemmalle yksin leikkiessään, joten näihin hetkiin kannattaa valita tekemistä, joka ei vie sinua täysin mukanaan. Kun lapsi tietää, että hän saa huomiosi tarvittaessa nopeasti, hänen on helpompi rentoutua ja heittäytyä leikkiin.

Lasten kotityöt voivat olla leikkiä

Helposti unohtuu, että pikkulapsista on usein hauskaa osallistua kotiaskareisiin. Ne voivat olla yhteistä tekemistä, jota lähestytään leikin kautta. Luonnollisesti kannattaa pitää jalat maassa eikä odottaa täydellistä lopputulosta. Maitopurkki voi kaatua, kun teette yhdessä pannukakkua ja pesuainetta päätyä lattialle, kun lapsi auttaa pyykkien kanssa. Askareet eivät tietenkään suju yhtä tehokkaasti kuin jos tekisit ne itse, mutta lapsi on tyytyväinen ja saatte viettää mukavaa yhteistä aikaa. Jos lapsi saa pienestä pitäen osallistua kotitöihin, niissä auttaminen tuntuu hänestä luonnolliselta ja niiden hoitaminen vanhemman kanssa on usein yhtä hauskaa kuin leluilla leikkiminen.

Anna lapsen kokeilla erilaisia kodinhoitotöitä. Hänestä tuntuu mahtavalta, kun hän saa vastuullisen tehtävän kantaa kastelukannu hanan luota kukkapenkin luo ja hän todella onnistuu siinä. Tai hänen annetaan lajitella mustat ja valkeat sukat eri pinoihin ja hän saa tuntea olonsa ylpeäksi ja eteväksi. Tällaiset tunteet tekevät hyvää niin lapsen itsevarmuudelle kuin itsetunnollekin. Voitte pitää askareiden aikana hauskaa, höpötellä niitä näitä ja keksiä pikku tarinoita – tai vain antaa mielikuvituksen lentää. Hilpeä lauleskelu olohuonetta siivotessa luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa puhtia niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Miksi lapsi ei halua leikkiä yksin?

Lapset ovat yksilöitä niin tässä kuin monessa muussakin suhteessa. Joillekin yksin leikkiminen on oikeasti hankalaa, ja itsenäisempiin lapsiin verrattuna he voivat joskus vaikuttaa takertuvilta. Tähän vaikuttavat monet tekijät väsymyksestä lapsen perusluonteeseen. Joskus hänellä voi myös olla kausia, jolloin hän on enemmän kiinni vanhemmissa. Jos tuntuu, että lapsi roikkuu jatkuvasti mukana ja mankuu leikkimään, voit lohduttautua sillä, että useimmat lapset löytävät ajan myötä kiinnostuksenkohteita, joista he innostuvat. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän tarvitsee omaa aikaa. Niin epätodelliselta kuin se tuntuukin, ennen pitkää saat itse maanitella lasta tekemään asioita yhdessä! Koeta olla stressaantumatta, jos lapsi ei ole kovin itsenäinen. Keskity sen sijaan kuuntelemaan hänen tarpeitaan ja täyttämään ne samalla, kun harjoitat häntä leikkimään yksin itselleen sopivassa määrin. Koeta muistaa, että joillekin lapsille on edistysaskel leikkiä vaikka vain pari minuuttia itsekseen. Älä siis vertaa liikaa muihin. Lupaamme, että vielä tulee aika, jolloin sinunkin lapsesi intoutuu touhuamaan itsekseen!

Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi