Tutista ja peukalosta vieroittaminen
Tutti on pieni esine lapsen suussa, mutta se herättää suuria tunteita ja mielipiteitä. Kumma kyllä, niitä ilmaisevat melko usein aikuiset, joilla ei ole mitään sidettä lapseen. Ennemmin tai myöhemmin lapsi luopuu kyllä tutin tai peukalon imemisestä, joten keskity siihen, mikä juuri teidän perheessänne toimii parhaiten ja aseta lapsen hyvinvointi etusijalle.
Tutista luopumisen aika ja syyt vaihtelevat huomattavasti lapsesta toiseen. Joskus tutti jää pois aivan itsestään, jos lapsi on vaikkapa kova puhumaan – tällöin tutti on vain tiellä – tai hänellä ei vain yksinkertaisesti ole enää yhtä kova tutin tarve. Osalla tutista vieroitus vie aikaa, osa lopettaa kylmiltään.
Milloin eroon tutista?
Ei ole mitään tiettyä ikää, johon mennessä kaikkien lasten tulisi päästä eroon tutista. Siitä luopumista voi ryhtyä suunnittelemaan, kun vanhemmat toteavat, että lapsi vaikuttaa olevan siihen valmis. On hyvä muistaa, että tutti on monelle lapselle tärkeä lohdun lähde. Tutista vieroittamisessa on siis kunnioitettava lapsen tarpeita, ja sen on annettava viedä aikaa.
Anna lapsen osallistua suunnitteluun
Lapsen kannattaa antaa osallistua ja kertoa mielipiteensä, kun tutin pois jättämistä suunnitellaan. Hän kokee olevansa iso ja etevä, kun hän haluaa luopua tutista ja saa olla mukana suunnittelemassa sitä. Siksi tutista on hyvä vieroittautua vähitellen kertaheitolla lopettamisen sijaan. Aluksi voi riittää, että tutti pistetään päiväksi piiloon ja otetaan esille vain lepohetkiä ja nukkumaanmenoa varten. Kenties voitte keksiä siirtymäajalle mukavaa yhteistä puuhaa, joka vie lapsen ajatukset pois tutista ja sen puuttumisesta. Tutti voi tuntua ”pelkältä” esineeltä, mutta sillä on lapselle suuri merkitys. Hän on saanut tutista lohtua ja turvaa lukemattomat kerrat, eikä näin tärkeästä tavasta ole helppoa päästä eroon.
Epäonnistuminen on OK
Jos vieroittautuminen epäonnistuu ja lapsen tutin kaipuu kasvaa liian suureksi, voitte yrittää uudelleen ja asettaa tavoitteen hieman kauemmas. Tutti jää kyllä lopulta pois, eikä sen kanssa tarvitse kiirehtiä. Tutista on hyvä päästä kokonaan eroon kolmen–neljän vuoden iässä tai viimeistään ennen pysyvien hampaiden puhkeamista, mutta on tärkeää pitää päähuomio lapsen hyvinvoinnissa.
Jos joudutte ottamaan tuumaustauon tutista luopumisessa, varo syyllistämästä lasta epäonnistumisesta. Tutin käyttö tai sen lopettaminen on sinun päätöksesi vanhempana – älä siis sysää vastuuta lapselle! Jos toteat, että lapsesi voi paremmin, kun hän saa pitää tutin vielä jonkin aikaa, esitä asia tätä kautta. Voit sanoa esimeriksi näin: ”Kuule, taisi olla hölmöä sopia, että tutti jätettäisiin pois. Sinulla on selvästi kova ikävä tuttia, ja äiti/isä on nyt sitä mieltä, että saat pitää sen vielä jonkin aikaa. Niin on varmasti hyvä. Yritetään uudestaan kesällä!”
Sinun ei kuitenkaan tarvitse taipua lapsen kannalle, jos tutin käytön jatkaminen ei ole teille hyvä ratkaisu. Jos sinä vanhempana olet vakaasti päättänyt, että tutista luovutaan, voit totta kai jatkaa valitsemallasi tiellä. Tällöin kannattaa varautua siihen, että lapsi on jonkin aikaa surkeana ja tarvitsee erityisen paljon lohtua ja läheisyyttä. Itselle rakkaasta asiasta luopuminen on raskasta ja vaikeaa, joten siihen tarvitaan runsaasti sympatiaa ja tukea.
Peukalosta vieroittaminen on vaikeampaa
Peukalon imemisen lopettaminen voi olla huomattavasti hankalampaa, koska se kulkee aina mukana, mutta ajan kanssa sekin onnistuu. Hyvin harva imee tuttia tai peukaloa enää teini-iässä. Kyse onkin ehkä enemmän siitä, että me aikuiset murehdimme turhaan, kun näemme peukalon livahtavan suuhun lapsen itkiessä tai nukkumaan mennessä.
Faktantarkistus: Tova Winbladh, laillistettu psykologi
