Sinulle, josta on juuri tullut isä

Juuri nyt huomio ei oikeastaan kohdistu sinuun.

Yhtäkkiä seisot auton vieressä vauva kaukalossa ja olette valmiina lähtemään synnytyssairaalasta. Puolisosi on käynyt läpi jotain aivan käsittämätöntä, mitä sinun on vaikea ymmärtää. Olet ehkä kuullut vain ensimmäisten viikkojen aikana tapahtuvasta toipumisesta, hormoneista, baby bluesista ja imetyksen haasteista. Mikään niistä ei ole sellainen asia, johon voisit vaikuttaa tai jossa voisit keventää puolisosi taakkaa.

Voit kuitenkin tehdä paljon muuta. Pieniltä tuntuvia asioita, joilla on suuri merkitys. Tässä vaiheessa tuki ei tarkoita mitään suurieleistä.

Ota vastuu muutamasta peräkkäisestä yöstä, jotta puolisosi saa nukkua. Valmista ruokaa kerralla isompi määrä ja pakasta annoksia valmiiksi, jotta teidän ei tarvitse miettiä päivällistä huonosti nukutun yön jälkeen. Anna hänelle omaa aikaa. Kysy, mitä hän tarvitsee. Yrittäkää puhua asioista silloin, kun jokin painaa mieltä.

On ihan sallittua tuntea olonsa järkyttyneeksi, väsyneeksi ja uupuneeksi.

On ihan sallittua tuntea olonsa ärtyneeksi.

On ihan sallittua tuntea olonsa unohdetuksi.

On ihan sallittua kaivata puolisoaan ja aikaa, jolloin olitte kahden.

On ihan sallittua, ettei tunne paljon mitään. Vaikka kaikki muut tuntuvat tekevän niin.

Etsikää yhteisiä asioita vanhemmuuden ulkopuolelta. Podi, jota kuuntelette päivällä, ja josta voitte puhua, kun näette jälleen kotona. Sarja, jota katsotte yhdessä sängystä. Ruokaa, jota valmistatte mielellään. Lähettäkää reelssejä ja tiktokkeja päivän aikana. Sellaisia, jotka muistuttavat menneestä ajasta.

Äläkä unohda, että sinustakin on tullut vanhempi yhdessä yössä. On ihan sallittua tuntea itsensä hieman eksyneeksi.