Leikkaus saattoi olla suunniteltu, tai tulla täytenä yllätyksenä. Sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, sillä ensimmäisten päivien kipu on joka tapauksessa musertava.
Olin yksi niistä, jotka odottivat synnytystä innolla. Että saisin kokea, mihin kehoni pystyisi. Mutta jo 8. viikolla minulta löydettiin myooma, jonka vuoksi lääkärit arvioivat, ettei alatiesynnytys olisi mahdollinen. Se tuntui minusta tappiolta.
Yhdeksän kuukauden jälkeen makasin kirkkaasti valaistussa huoneessa, joka oli täynnä vieraita ihmisiä. Puolisoni oli sairaalakaavussa ja hiusverkko päässään. Minusta tuntui kuin ihmiset olisivat tehneet töitä vartalossani. Ja sitten kuulin hurjan parkaisun rikkovan hiljaisuuden. Se oli ensimmäinen synnytykseni. Ajan myötä olen oppinut näkemään sen kaiken hienouden, vaikka kaikki ei mennytkään suunnitelmieni mukaan.
Alkuajat tuntuvat jälkikäteen samanaikaisesti utuisilta ja selkeiltä. Jos voisin antaa yhden neuvon synnytysosastolla oleville, se olisi tämä: vaadi enemmän tietoa jälkihoidosta ja toipumisesta. Jotain muutakin kuin ohjeen siitä, miten nousta sängystä sekä parasetamolia ja ibuprofeenia kipuihin. Ne jotka sanovat keisarinleikkauksen olevan helppo vaihtoehto, eivät todennäköisesti ole kokeneet sitä itse. Meidän on puhuttava enemmän siitä, millaista on olla tuore, juuri leikkauksen läpikäynyt vanhempi.
Lisäksi meidän on puhuttava enemmän siitä, kuinka nopeasti keho oikeasti toipuu. Ensimmäisen viikon jälkeen pahin kipu oli poissa. Kahden viikon jälkeen tunsin itsesi enemmän itsenäiseksi. Kolmen viikon jälkeen työnsin vaunuja kuten kuka tahansa.
Varaa ympärillesi runsaasti tyynyjä, jos aiot imettää. Herätä puolisosi, kun on aika imettää ja pyydä häntä auttamaan vauvan asettamisessa rinnalle oikeaan asentoon. Jos mahdollista, ota synnytysosastolta muutamat ylimääräiset verkkohousut mukaan kotiin ja osta väljiä, pehmeitä vaatteita ensimmäisiä viikkoja varten. Pyydä kätilöltä apua haavateippien kanssa jälkitarkastuksessa. Kysy neuvolasta tai lääkäriltä mahdollisuudesta fysioterapeutin ohjaukseen, kun toipuminen on edennyt riittävän pitkälle ja voit alkaa aktivoida vatsalihaksia.
Olet vasta ollut leikkauksessa ja tuore vanhempi. Sinun ei tarvitse suoriutua kaikesta yksin. Kolmen viikon kuluttua kaikki alkaa tuntua helpommalta. Lupaan sen.
Ina,
Liberokerhon jäsen