Et ole ainoa, joka kamppailee sellaisen asian kanssa, joka tuntui aiemmin täysin luonnolliselta.
Ennen kuin sain lapsia, uskoin että alkuvaihe olisi pelkkää imettämistä, vaippojen vaihtamista, keinuttamista, nukuttamista ja samaa taas uudelleen. Oli järkytys kuulla neuvolassa, että vauvan paino tippui edelleen eikä imetys onnistunut. Kotona arki kului pumpatessa, korviketta antaessa sekä tuttipulloja pestessä ja steriloidessa.
Joinakin öinä jokainen syöttö kesti 1,5 tuntia. Yritin aluksi imettää, sitten pumpata ja syöttää vauvaa, röyhtäyttää, vaihtaa vaipan ja nukuttaa. En ollut valmistautunut ylimääräiseen työhön, suruun tai huonoon omatuntoon siitä, etten pystynyt täysimettämään lastani. En edes tiennyt, kuinka tärkeää se oli minulle, kunnes se ei enää onnistunut.
Minua auttoi eniten se, että hyväksyin tunteeni ja puhuin niistä. Neuvolassa minulla oli ihana terveydenhoitaja, joka auttoi suhtautumaan imetykseen rennommin ja kertoi, miten tavallista on antaa korviketta imetyksen lisäksi tai luopua imetyksestä kokonaan. Ja tiedätkö mitä, korvike toimii todella hyvin. Jälkikäteen pystyin jopa näkemään sen edut. Puolisoni pystyi huolehtimaan useammista syötöistä ja minä sain nukkua pidempiä yhtäjaksoisia pätkiä.
Vanhemmuus on pitkä matka, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin vauvan ensimmäiset kuukaudet. Silti me panostamme niin paljon juuri alkuaikaan ikään kuin se määrittäisi olemmeko me tarpeeksi hyviä vai emme. Imettäminen ei ole maailman tärkein asia, jos sen hintana on se, että kulutat itsesi loppuun saadaksesi sen toimimaan.
Maria,
Liberokerhon jäsen