Moi haluisin tiedustella että millaisia synnytys kokemuksia on toisesta synnytyksestä ensimmäiseen verrattuna? mulla kesti eka synnytys 8h,45min ja repespaikat aika pahasti jouduin veren siirtoon synnytyksen jälkeen 😄 nyt odotan toista lasta vk13 joten mietityttää miten synnytys menee. .

Hei! Onko kellään kokemuksia perätilasynnytyksistä? Kun ite olen synnyttäny 2Xyli nelikilosen ja 1x vajaa 3 kilosen normaalisti ja helposti alakautta pääeellä. mutta tää neljäs vauva onkin perätilassa (jää kyllä myös alle 3kg)...kääntöö en halua eikä voi tehä,kun etuistukka ja vettäkään ei paljoo. sektiookaan en halua, eli meinaan synnyttää kyllä alakautta tämänkin. mutta oisko jollain kokemuksia vastaavasta :) ? nyt siis rv 33+2,lääkäri ainakin sano että tuskin kääntyy enää kun ei oo vettä ja siks käynistettäskin sitten 38vklla viimestään...

Rv 39+6.

Olin hereillä jo valmiiksi, kun L oli herännyt painajaisiin n. klo 2:30 ja uudelleen nukahtaminen kesti normaalia kauemmin. Söin ruisleivän siinä klo 03:30 ja klo 04 ajattelin, että nyt voisin pikkuhiljaa siirtyä sohvalta takaisin sänkyyn, että nyt taitaa L nukkua.

Jäin kuitenkin vielä sohvalle, koska 04:04 tuli ensimmäinen supistus. Voimakkuudeltaan se oli aika laimea, mutta tiesin jossain alitajunnassa, että nyt se on menoa. Kolme supistusta tuli siinä sohvalla ollessa, 04:30 siirryin sänkyyn. Klo 05:00 otin Panadollia 1g ja yritin saada unen päästä vielä kiinni, supistusväli oli säännöllisen epäsäännöllinen 9-15min. En kuitenkaan saanut unta enää ja klo 06 herätin ukon, että nyt soittoa mummillaan, meille syntyy vauva tänään.

Kaikista varoitteluista (ja seuraavan päivän lasketusta ajasta) huolimatta, anoppiin ei saanut yhteyttä. Laitettiin viestikin perään.

Heti kuuden jälkeen supistusväli tiheni kuin silmänräpäyksessä, väli oli enää 4-6min, supistuksen kesto pisimmillään yli 2min. Käskin ukon soittamaan uudelleen äidilleen, vastasi!

Kävin vielä suihkussa, koska tiesin, että synnärille soittaessa he sitä kysyvät ensimmäisenä särkylääkkeiden oton lisäksi. Suihkussa ollessa otin n. 10min aikana vastaan 3-5 supistusta, en edes muista enää. Suihkusta kun tulin, soitin synnärille, että saanko tulla. Pelkona itsellä tahaton kotisynnytys. Aika vastentahtoisesti kätilö sanoi, että jos et kerran pärjää, niin tule. Tuntui, ettei hän ymmärrä, että pelkään ihan oikeasti synnyttäväni kotiin. Ennen kuin lähdettiin, asensi ukko TENSin ja impulsit oli alkuun koko ajan ykkösteholla, supistuksen tullessa 3-4 teholla.

N. klo 07:30 kirjauduttiin sairaalaan ja ensimmäisenä käyrille. Pyysin olla pystyssä, koska vaakatasossa ei supistusta voi mitenkään kukaan koskaan ottaa vastaan. Vaakatasossa piti olla, että saadaan vauvan sykekäyrä piirtymään, seistessä se ei piirtynyt lainkaan. Game over siis. 30min käyräilyn jälkeen tarkistettiin tilanne, kätilöopiskelija teki sisätutkimuksen ensin, pyysi myös kätilöä sen tekemään. Opiskelijan sanoihin jos olisi luotettu, olisi vauva syntynyt varmaan jonnekkin käytävälle, hänen mielestään olin ehkä 2cm auki. Kätilö kun teki tutkimuksen, selosti hän hyvin tarkasti opiskelijalle mitä on missäkin, ja että tämä äiti on 6cm auki, sali valmiiksi.

Olin ainut synnyttäjä sillä hetkellä, ja päästiinkin samaan saliin, missä esikoinenkin on syntynyt! Jo matkalla saliin kysyivät toiveita kivunlievityksen suhteen. Sanoin haluavani epiduraalin (TENSin lisäksi, tässä vaiheessa jatkuva teho 3-5 ja supistuksen aikaan 7-10), koska se ainoana auttoi hermovaurioperäiseen kipuun edelliskerralla. Kätilö perusteli oman valintansa (spinaali) sillä, että se tehoaa nopeammin kuin epiduraali. Kauhistelin ääneen ajatusta, että jalat ei toimisi, enkä saisi enää liikkua. Päätin, että pärjään vielä. Kätilö tilasi spinaalin jo valmiiksi saliin.

Saliin on menty 08:30, säännöllisiä supistuksia oli tullut 2h tässä vaiheessa, nyt väli oli 1-3min ja kesto 1-2min. Silti päätin kestää vielä. Käpsyttelin, hengittelin ja puuskutin pitkin synnytyssalia, välillä kätilö ja kätilöopiskelija kysyivät, joko laitetaan puudutus. Ei, ei laiteta, ei vielä. Lopulta, n. 09:00, ulvoin että nyt se spinaali, mä kuolen.

Ensin laitettiin tippa ja revittiin TENS irti, kunnes itkua vääntäen ulvoin, että sattuu. Sisätutkimus paljasti, että täysin auki, vauva syntyy kun kalvot puhkeaa. Ei ehditä laittamaan puudutusta. Sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen ja olin valmis hinaamaan valkoisen lippuni salkoon.

Kätilöt asensivat TENSin takaisin selkään ja pudendaalipuudutus tilattiin spinaalin tilalle. Kalvot puhkaistiin klo 09:16, lapsivesi kirkas ja sitä oli normaali määrä. Aivan tautinen ponnistamisen tarve valtasi koko kropan, mutta pää löi kapuloita rattaisiin. Ei ilman kivunlievitystä. Ensimmäinen supistus kun tuli, en osannut tehdä mitään järkevää, ainoastaan itkeä ja huutaa tuskissani. Se meni siinä se. Ponnistusvaihe lasketaan alkaneeksi seuraavasta supistuksesta, ja sillä yhdellä supistuksella vauva syntyi, ponnistusvaihe 2min. Itse luulin, että siinä kestä 10-15min, ja että supistuksia tuli useampi. Kun vauva syntyi, tuntui yksinkertaisesti siltä, kuin paikat halkeaisi kahtia.

Jälkeiset syntyi 8min vauvan syntymän jälkeen. Istukka (574g) täydellinen, kalkkinen ja lohkoinen. Kalvot täydelliset, napanuora samoin.

Kun vauva oli syntynyt, kysyin, että ehdittiinkö sitä pudendaaliakaan laittaa? Ei ehditty, lääkäri kävi kuulemma ovella kääntymässä ja totesi että on myöhäistä.

Repeämä on siis 1 asteen repeämä, kätilö sanoi että pintanaarmuja, mutta tikataan kun niin vuotaa.

Vauva sai pisteet 9 / 10 / 10 ja oli elämänsä ensitunnit kenguroimassa mun tantun sisällä. Sillä samalla silmän räpäyksellä tuo mimmi valtasi mun sydämen, ja on poijjaat ihan isoveljensä (ja isänsä) näköinen!  

Juttelin vielä kätilöopiskelijan (joka oli muuten ihan loistava tyyppi ja oikealla alalla ! ) kanssa synnytyksestä, hän siis hoiti sen ja kätilökätilö oli vain "apuna". Hänen mielestään olin ihan käsittämätön, kuulemma kovin tyynenä otin supistuksia vastaan TENSin ja hengittelyn avulla. PAH ajattelin itse.   Annoin synnytykselle pisteiksi 10/10, vaikka kaikki ei mennytkään ihan niinkuin olin itse suunnitellut. Mutta ehkä juuri se, että tilanne muuttui aika paljon, teki siitä jollain tapaa niin hyvän. Kun kaikki puhalsi kuitenkin yhteen hiileen.

Ainiin, synnytyksen kokonaiskesto paperilla on siis 3h, ensimmäisestä supistuksesta n. 5h 15min.

Synnytyksestä nyt 6 viikkoa ja koko tämän ajan olen ihmetellyt tätä jälkivuotoa. Jo sairaalassa vuoto oli tosi niukkaa.

Olen siis tottunut vuotamaan kuin seula, ja pitkään.

Alle viikossa se pienikin vuoto niukkeni entisestään ja siitä tuli "laihaa". Vuotoa on siis tullut vuorokaudessa siteeseen ehkä parin ruokalusikallisen verran eikä se ole ollut edes kunnollista verta vaan enempi kudosnestettä jossa on seassa vähän verta väriksi.

Ainoat kerrat kun tämän kuuden viikon aikana on tullut kunnollista verta on ollut silloin kun peräpukama on puhjennut ja vuotanut.

Alkuun oli alavatsalla jonkinlaista jomotusta mutta se lakkasi parin kolmen viikon kuluessa. Sellaista en muista aikaisempien synnytysten jälkeen olleen.

Muutamia kertoja, kuten hetki sitten jomotteli hetken menkkamaisesti ja pyyhkäistessä paperiin jäi haalean punainen viiru. Siinä kaikki. Melkein viikon vuoto oli jo täysin poissa. Tätä satunnaista viiruilua on ollut ehkä kolmisen viikkoa.

Jälkitarkastus on ensi viikolla, että siellähän kai selviää onko kaikki tullut ulos. Mutta en voi olla ajattelematta että koko jälkivuoto on nyt patoutunut jonnekin tuonne sisuksiin kun ei kerran ole kunnollisena uloskaan tullut.

Onko kellään samanmoisia kokemuksia tai ammatillista osaamista moiseen liittyen?

Tämä poika ei malttanut uottaa käynnistystä, vaan ajeltiin sairaalaan jo edellisiltana. Voin kertoo että oli pitkä matka ajella, mutta onneksi on persiinlämmitin autossa niin vähän helpotti 😉 Poika syntyi eilisaamuna klo 4.08 ja strategiset mitat oli 3772 g ja 53 cm. Mikkelille pisteet hyvistä mömmöistä, sain hengitellä ilokaasuu ja lisäksi sain epiduraalin. Ponnistin poikaa kaksi minuuttia, ekalla supistuksella syntyi jo pää ja toisella loput. Ehdottomasti helpoin synnytys eikä jäänyt suuria traumoja 😊 Sitä en kyllä tiiä jäikö ilokaasuu ennää kellekkään muulle 😃 Joten meijän erilainen nuori syntyi perjantaina eikä tiistaina niin ku muut, ja synnytys alkoi luonnollisesti eikä käynnistettynä niin ku muut. Tässä on nyt tätä ihmettä kerrakseen 😊

Eilinen meni lähinnä nukkuessa, tänään on jo paljon virkeämpi olo. Tässä uottelen millon isi tulee lasten kanssa käymään 😊

Mulla siis kolmas muksu mutta neljäs synnytys edessä.

Nuo kaksi aikaisempaa mukeloa on olleet tiukasti kiinni kun on synnyttämään lähdetty. Tämä on ihan irti vieläkin. Neuvolassa sanovat että usein uudelleensynnyttäjällä vauva ei laskeudu eikä kiinnity. Että usein laskeutuu vasta synnytyksen aikana.

Noh. Tämä odotus on kaikin puolin ollut erilainen kuin aikaisemmat ja kun edellisen menetti, nyt on alkanut nousta pelko siitä että synnytyksessä tulee menemään jotain kamalalla tavalla vikaan kun vauva ei ole edes kiinnittynyt. :'(

Olo olisi turvallisempi jos olisi edes tämä asia mennyt totutulla kaavalla.

Kertokaas nyt mammat miksi tämä ei nyt yhtäkkiä menekään niinkuin pitäisi vaan tuo yksi on ihan irti tuolla. Ja miten synnytys etenee kun vauva ei ole kiinni?

Voiko mun osteopaatin käynnit tehdä nyt sen ettei tuo ehkä mahdukaan tulemaan normaalia reittiä ulos? Kun siis marraskuussa noita miun lantion luita käsiteltiin jonkin verran ja laitettiin "paikoilleen" jonka vuoksi liitoskivutkin olleet siedettävämpiä kuin esim. kuopuksesta jolloin konttasin aamuisin vessaan rv 30 jälkeen kun ei kävelemään kyennyt.

Tästä ekasta aiheesta uutisoi Yle. Synnytysten poikkeuslupa on voimassa 2017 kesäkuuhun.

 

Naistenklinikan rakennusfirma on mennyt viime viikolla konkurssiin. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat eilen.

Hesari tästä uutisoi tänään.

Poikkeuslupaa haetaan Porvoon sairaalalle kahdeksi vuodeksi.Asiasta on tehty päätös.

Yksi päätökset pwerusteista oli ruuhkat ja että muihin Husin sairaaloihin on Porvoosta pitkä matka.

Asiasta on päätetty tänään. Asiasta uutisoi Yle.

Ihan kokemuksia oisin nyt vailla. Miten pitkä matka? Miten on matka sujunut, miten jos on pitänyt käynnistää niin missä mies on odottanut? Entä aiemmat lapset? Ihan kaikki kokemukset otetaan vastaan :)

Heräsin äsken ja tunsin et olen märkä. Nousin ylös ja sängyllä oli jtn niin menin vessaan ja pikkarit oli ihan märät. Ei oikeastaan minkään hajuista. Ei ole hikeä, noin paljon ei voi hikoilla. Enkä ole housuihin hätiänikään tehnyt, eikä sitä taas olisi sitten noin vähän ja mulla oli heti sängystä noustua hätä. Tota nestettä on täytynyt tulla ihan vähän aikaa sitten, koska ei ole vielä kuivunut. Mitä ihmettä tuo on? Ja nyt ei tule mitää. Eilen ilalla piti kävellä kumarassa ja nytkin myös. Tuntuu et vauva on niin alhaalla, että en voi kävellä normaalisti. Tämä alkoi siis vähän ennen nukkumaanmenoa. Ei ole muuta kuin kivuttomia supistuksia mitä nyt on joka päivä.. Anteeks vähän sekava teksti. Pitäisikö mun koittaa saada vauvaa liikkeelle?

En ole käynyt synnytysvalmennuksessa. Siellä olis ollut muitakin ja mulla on sosiaalistentilanteiden pelko just tämmösissä ryhmä jutuissa varsinkin saan paniikkikohtauksen. Niin en mennyt. Nyt kuitenkin huolestuttaa, kun ensimmäistä kertaa synnytän ja en tiedä mitään, eikä ole ketään tuttua joka voisi neuvoa. Onko teillä hyviä vinkkejä ponnistukseen? Mikä on paras asento tai hengitystekniikka. Miten ilokaasu toimii? Miltä ne repeämät tuntuu jos tulee? Miksi sanotaan, että synnytyksen jälkeen on kivuliasta käydä vessassa? Miten vauvaa autetaan jos sen vointi huononee synnytyksen aikana? Milloin on liian myöhäistä tehdä Sektio? Miten vauvan vointia seurataan synnytyksen aikana? Annetaanko vauva heti syliin ja sitten vasta leikataan napanuora ja puhdistetaan? Voiko Helsingin kättärillä olla vedessä ennen ponnistusvaihetta? Miten jos tulee isompi tai pienempi vessahätä, miten pidättää kun pitää ponnistaa? Tai miten pidätellä ilmavaivoja? Mitä lihaksia synnytyksessä käytetään? Voiko kätilö olla ilkeä ja ei esim tukea välilihaa ja antaa mun revetä pahasti? Jos olette pyytänyt perhehuonetta oletteko saanut? Missä kuljetitte lapsen kotiin, jos teillä ei ole autoa ja menette taksilla kotiin, sylissä vai vaunun kopassa tai missä piditte vauvaanne?

Nyt kaikki allekirjoittamaan ja keräämään nimiä pienten synnytysyksiköiden puolesta. Tärkeä asia, vaikkei koskisikaan oman alueen palveluita. Suomessa tarvitaan myös pienempiä synnytysyksiköitä.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/765

Ensimmäinen raskaus niin en tiedä. Rv 39+1 ...muutamien minuuttien välein tulee kivuttomia supistuksia, tätä on jo jatkanut tunteja. Meinaako että synnytys on alkanut? Vauva ei ole ollut hirveän aktiivinen taas, jos sillä on mitään tekemistä tämän asian kanssa. saan kyllä liikkeelle painelemalla ja hikkaa on ollut. Kiitos avusta etukäteen

Miten olette selvinnyt synnytyspelosta? Minulla on toinen synnytys ihan kohta ja pelkään synnytyksen olevan yhtä hirveä kuin edellinenkin. Vaikka alitajunnassa tiedän, että toinen on usein helpompi ja jokainen synnytys erilainen jne. Onko kokemuksia pelkopolilta tms? Millaisia vinkkejä tai apuja olet saanut?

Tiedän, että vauva syntyy kun on sen aika, mutta kun ei ole muutakaan tekemistä niin haluisin kokeilla käynnistää synnytystä kotona. Tiedättekö mitään erikoisia öljyjä tai teetä, mistä sanotaan auttavan? Jotenkin olis kiva edes saada supistusta tulemaan, kun ei ole ollut. Tiedän ananaksesta, mulperi teestä, currysta, kurkumasta ja nännien ärsyttämisestä, mutta ei toimi mikään noista ainakaan. Mitä te teitte kun synnytys käynnistyi? Tai mitä olitte tehnyt edellisenä päivänä? :)

Okei eli joulukuussa ois laskettu aika ja kaks synnytystä takana. Esikoinen oli n. 6,30h ja kuopus vähemmän. Täältä ukista on tyksiin n.70km eli n.1h ja 10min ajomatka. Mul on ollu aika nopeita molemmat. Kuopuksesta 3 aikaa kirjaudun sairaalaan ja 5cm auki ja 17,48 poika oli ulkona. Hiukan ny jännittää ehinkö sairaalaan ja ehinkö saada puudutusta. Onko kellään ollut saman tyylisiä kokemuksia

Kuinka paljon mietitte ensimmäistä synnytystä raskausaikana? Oliko se yhtään sellainen kuin kuvittelitte? Kun synnytys käynnistyi iskikö pelko silloin vai pelkäsittekö jo ennen tai ette ollenkaan? Millaista oli synnyttää? Hävettikö mikään silloin vai olivatko ajatukset ihan muualla? Oliko se helppoa vai vaikeaa? Mulla taisi eilen ensimmäisen kerran supistaa, vaikka olen nyt kokeillut vaikka mitä konsteja, että synnytys käynnistymisen ja halunnut synnyttää niin alkoi pelottaa. Siis pelkäsin ihan, että apua mitä teen nyt tästä tulee hirveetä ja tuntu ettei se ole turvallista synnyttää meille kummallekkaan. Aloin ajatella vaikka mitä hirveyksiä. Ymmärrän, että se johtuu myös näistä raskaushormooneista, mutta silti pelkään traumatisoituvani pahasti. Onko muitakin pelottanut, onko kaikki silti mennyt hyvin? Mikä on fiilis sen kaiken jälkeen? Onko kellään kokemusta kättärillä synnyttämisestä? Tai toki missä vaan sairaalassa synnyttämisestä.

Toinen raskaus, eilen ja tänään tullut vessakäynnin yhteydessä todella paksua limaa, ei mitään isoja paloja mutta normaaliin nähden huomattavaa kuitenkin. Ihan normaalia, vai otanko yheyttä neuvolaan?

Sain ensviikolle ajan. Mitä tuolla tehdään? Millaisia kokemuksia teillä on ollut?

Eilen alkoi supistelut jotka tulivat 10min välein ja alapäätä särkee vähän väliä :(

voiko synnytys käynnistyä kohta ?

mitkä olivat Oireet RV 30+6 onko pojallani hyvät mahdollisuudet selvitä painoa pojalla oli rv 28+3 1145g  3

Laskettu aika meni 25.11 ja vieläkään vauva ei anna selviä merkkejä että haluaisi syntyä, supistuksia on ollut harvakseltaan. Olisiko kellään jotain neuvoja?

Moikka!

Ajattelin tiedustella, että kuinka usein ja kuinka pitkään synnytys on mielessänne itse tapahtuman jälkeen?

Esikoisen syntymästä on kohta 7kk ja silti synnytys on usein vielä mielessä, välillä ahdistaen, välillä "haikeudella".

Ja hassuinta on se, että kaikki meni hyvin! Klo 11 alkoi supistukset kotona, vesi meni neljän aikaan suihkussa (sain tietää vasta sairaalassa) ja sairaalaan lähtöön mennessä 17:00 olin lepäillyt, tehnyt ruokaa, kastellut kukat, tiskannut ja mm. maksanut laskut. Kai jotain valmistautumista. Sairaalassa oltiin kuuden aikaan, 18:33 auki 2-3cm ja noin neljä tuntia myöhemmin poika sylissä! Sain kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mitä vain halusin ja niistä oli apua.

Ainoa ikävä asia oli episiotomia. Meni ainakin kaksi viikkoa, ennen kuin pystyin istumaan suunnilleen koko takamuksella ja sitä särki aivan julmetusti sen kaksi viikkoa. Haava/arpi vaivasi vielä 4kk:n jälkeen mm. kävellessä ja pitkään myös wc:ssä asioidessa ja kipu tuntui ajoittain viiltävältä. Mutta kuulemma normaalia sekin.

Yhtä kaikkia; rakastan äitiyttä ja kurja raskausaika ja synnytys olivat ehdottomasti sen arvoisia!

Rakas tyttäremme syntyi 10.10.2013 klo: 1.31 :) Painoa ja pituutta oli hänellä 2950g ja 48cm :)

Oon ihan kokonaan tänne unohtanut ilmotella, kiitoksia kuitenkin kaikille raskauteni aikana vaivoihini vastanneille, tästä se ihana vauva-arki alkaa jos nautin täysin rinnoin :) 3

Hei kanssasisaret! Onko kokemuksia vesisynnytyksistä? Itse haluaisin kokeilla kyseistä tapaa tulevassa synnytyksessä. Kättärille menen näillänäkymin synnyttämään,jos ei toista ohjetta tule. NKL kun on remontissa.

Heipsan ! täällä ollaan jo 1cm auki, supistuksia tulee välillä säännöllisesti ja välillä epäsäännöllisesti :) Kovasti odotan jo synnytystä, onhan tässä odoteltu jo 9kk pientä tiitiäistämme :) 

Onko mitään hyviä vinkkejä miten saisi synnytyksen käynnistymään 3 s:n lisäksi :D

Mulla todettiin yli viikko sitten perätila ja käännösyritys epäonnistui. Vauva oli jo niin hyvin pyllyn kanssa laskeutunut. Sain ajan magneettikuvaan, eikä mulle oikein kerrottu vaihtoehtoja synnytyksestä. Itse sanoin että pelkään perätilasynnytystä, mutta lääkäri totesi vain pikaisesti että "nuoret on hyviä synnyttämään!". Olen siis juuri 20 vuotta täyttänyt ja ensisynnyttäjä. Huomenna on aika äitiyspolille ja saan tulokset magneetista. Olen enemmän sektion kannalla, mutta pelottaa TYKSin painostus alatiesynnytykseen... Onko kokemuksia muilta perätilatapauksilta ja erityisesti TYKSissä? Olen vielä niin kiltti että yleensä menen muiden toiveiden mukaan ja kun kotiin pääsen niin paniikki iskee...

Hei,

 

synnytin ensimmäisen lapseni 18.8.2013 ja synnytys oli erittäin kamala. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti 17 tuntia ja synnytyksen viimeinen tunti oli aivan järkyttävä juuri tuon vauvan hartiadystokian vuoksi. Onko kellään muilla kokemuksia hartiadystokiasta tai vauvan erbin pareesista? 

Olen kiitollinen siitä, että vauvamme selvisi synnytyksestä, sillä oli hiuskarvan varassa, että vauva ei menehtynyt synnytyksessä, koska hänen päänsä syntyi, mutta hartioista vauva jäi kiinni, jolloin hänet piti vetää todella kovakouraisesti ulos, mikä ei onnistunut hirvittävän nopeasti, koska kätilöopistolla ei ollut ammattitaitoisia kätilöitä tarpeeksi...Sain kauheat traumat synnytyksestä ja näen edelleen painajaisia siitä ja mietin, miksi näin kävi ja olisiko esimerkiksi magneettikuvauksella asia voitu estää... Minulla oli myös raskausajan diabetes, jota hoidettiin insuliinilla ja kun menin kätilöopistolle synnyttämään hoin paljon kysymystä mahtuuko vauva varmasti tulemaan ja kätilö oli sitä mieltä, että varmasti mahtuu, mutta eipäs vaan mahtunutkaan.... Onko muilla kokemuksia asiasta? Ja, jos on kuinka pääsitte peloistanne ja onko vauvanne erbin pareesi parantunut vai mikä on teidän tilanne?

Heips ! Meillä tässä viimesiä viikkoja viedään ja nyt viimesen viikon aikana mulla on alkanut välillä ihan jumalattomasti sattumaan lantioon ja painaa tuonne alapäähän. Vauvahan on siellä ollut jo monen monta viikkoo raivotarjonnassa ja lantiokin varmaan alkaa nyt siis levenee, että synnytys tapahtuisi alateitse. Mutta kysymys siis kuuluukin, että onko teillä tämmöset tuntemukset enteillyt tulevaa synnytystä? :)

Kysysin seuraavaa..oisko kellään tietoa,miltä vkolta lähtien aikasintaan otetaan synnyttään Oulaskankaalle? Esikko synty 36+4 ja tällön muistan siel mainittaneen,et just sain sinne mennä pykeltään.Oisko sit alta 36 suoraan Oysiin?! Ressaa,ku nyt tasan 35 vko ja alkaa jo merkkejä ilmaantua..:/

Hei!

Laskettuun on aikaa enää kuukausi ja esikoisen synnytys tapahtuu taysissa. Luin netistä, että sairaalan yhteyteen on rakennettu potilashotelli. Onko kenelläkään kokemuksia paikasta? Olisi aivan ihanaa jos mies saisi olla mukana koko ajan, eikä tarvitsisi välittää vierailuajoista. Tutustumaan synnärille mennään viikon päästä, joten silloin voin kysellä hoitajiltakin, mutta olisi kiva kuulla jos jollain on omakohtaisia kokemuksia potilassairaaloista synnytksen yhteydessä. :)

Kertokaa mulle vähä millanen paikka tuo seinäjoen sairaala on. Nyt on ruvennu lähestyvä H-hetki jo jännittämään, nii ois kiva tietää, millaseen paikkaan sitä on menossa puskemaan pientä pihalle.
Onko kätilöt minkä laisia? Kuinka isä otetaan huomioon? Ja omia kokemuksia saa kans kertoa :)

Yhdessä koossa edelleen..tänään siis rv 41+6.. Eilen oli yliaikaiskontrolli jossa todettiin että torstaina käynnistetään joko ballongilla tai kalvojen puhkaisulla tilanteesta riippuen.. Onko kenelläkään kokemusta tuosta ballongilla käynnistetystä? Lähteekö kuinka hyvin käyntiin?  Kohdunkaulaa oli eilen jäljellä 1,5cm ja oli väljästi sormelle auki et ihan epäkypsä tilanne ei ole..  Lienee kuitenkin paljon miellyttävämpi käynnistystapa kuin tabletit, joista minulla yksi kokemus kun esikoinen käynnistettiin 42+1

joo tiedän, kaikki on yksilöllistä ja voi mennä vaikka 9kk mutta kysyn kumminkin näitä synnytystä edeltäviä niiiiin kuluneita oireita x) + millä rv synnytitte =)

1limatulpan irtoaminen/hajoileminen

2päivittäiset menkkajomotukset (ei varsinaiset supparit kumminkaan)

3lisääntyneet+voimistuneet "sukkapuikkokivut" eli vihlaisut [i]down there[/i]

4siivous/kokkausvimma yms pesänrakennus

5hermoromahdusfiilis eli raivo/pillitys, jota seurannut rauha ja euforia

6mahan tyhjeneminen

7pahoinvointi

8lisääntynyt valkovuoto (siis vielä raskausajan lisääntyneestä lisääntynyt) x)

9unen laadun muuttuminen

10seksin harrastaminen

11saunominen

12harkkasuppareiden (mahan kovettumiset) lisääntyminen ja voimistuminen

13 kävelyn vaikeutuminen (siis entisestään x)

14veden menosta synnytyssupistuksiin

15 supistuksista syntymään =)

 

Itsellä ekassa raskaudessa 2011...

1 limatulppaa irtoili ti ja to, poika syntyi la =)

2 öö varmaan edellisenä päivänä sellaista epämäärästä kipua vaan..

3 nää kivut lisääntyi joskus noin 3vk ennen ihan hulluna ja sitten rauhottui pari pv ennen synnytystä

4 siinä puolessa välissä viikkoa muistan siivonneeni uunia ja imuroineeni koko talon sekä silittäneeni verhoja xD vauva syntyi siis sen viikon lauantaina

5 mun koira oli meillä su-ke hoidossa ja muistan huutaneeni sille varsinkin viimesillä lenkeillä suoraa huutoo kun se veti mua liukkaalla kelillä, voi koira parkaa :D en yleensä karju julkisilla paikoilla noin vaan x) loppuviikon olin oudon rauhallinen ja mietteliäs ja pe alkoi supparit =)

6 ei ollut mulla kun ummetusta.......

7 ruoka ei maistunut yhtään sinä päivänä kun supparit alko eikä tosiaan niiden aikana yhtään vaikka synnytys kesti kauan...

8 noin 4vk ennen synnytystä.. kävin jo synnärilläkin kun luulin että lapsivettä tihkuu mutta ei ollut.. ja sitä lorahteli kokoajan vähän..

9 en oikeestaan nukkunut koko viimesellä kolmanneksella kun 5h unia vaivalloisesti joten ei kertonut mitään mun kohdalla...

10 no ei kyllä harrastettu synnytyksen lähellä x)

11 ei kyllä saunottukaan

12 oli yhtä ärsyttävän voimakkaita kokoajan

13 noin 1-2vk oli todella kivuliasta, melkein siis mahdotonta kävellä kun vauva oli niin asemissaan, melkein itku tuli kun joka luuta särki sielläpäin selästä polviin asti, tämä kamalin tuska vasta siis viime metreillä vaikka kävely oli hankalaa jo aiemminkin, + tähän nää lisääntyneet vihlasut :S

14meni salissa

15supparit kesti pitkän latenssivaiheen takia 32h mutta todellisesta avautumisvaiheesta en tiedä, 32h kuitenkin supisteli tasaisesti, säännöllisesti ja vasta sairaalassa voimakkaasti (sen 8h ajan), poika syntyi täydellisenä rv 40+6 =)

 

nyt saatte arvata koska tämä pikkukakkonen syntyy :D olen nyt siis rv 36+1 ja oireita on jo ollut tooooodella runsas valkovuoto 2vk, taas olin jo menossa synnärille näyttäytymään mutta luotin vaistooni ja kun vuoto on tälläkin kertaa väritöntä ja hajutonta, muita oireita uskomaton väsymys toista viikkoa, ruokahalu muuttunut entistä huonommaksi, vaan marjat ja hedelmät maistunut tänään ja eilen, kamala siivousvimma ollut pari pv, verensekasta vuotoa tullut tänään (voi johtua emätintulehduksesta tai sitten on juurikin limatulppaa), ihan jäätävät vihlaisut down there pari pv, harkkasupparit lisääntynyt ihan sikana ja voimistunyt 2vk ajan huhhuh, lantio tuntuu halkeavan pitkään liikkuessa, tosi erakoitunut olo ja menkkajomotusta ollut nelisen päivää, itkuherkkyyttä myös pari pv (voi ei greyn anatomia).. :P perjantainahan tämä olisi jo täysiaikainen =)[i][/i]

[i]no niin eli arvatkaa, millä rv tämä number 2 syntyy :D[/i] itse veikkaan rv 38+1 x)

Uunoko ku olen, tänää tuli iso klöntti limatulppaa ja sen jälkee on tullu vaa limaista vuotoa teippaasti. Kipeitä supistuksii tullu 2-3h verran 20min välein. Tuntuu iha pepussa saakka ku supistaa. Mietin vaa et joko sitä kohta pitää mennä synnyttää? Vaikka tää on toinen lapsi nii en tiiä vielkää millo pitää mennä sairaalaan sitten :D

Tosiaan tana aamuna irtosi tuo limatulppa, ei voinut erehtya kun pyttyyn oli tippunut geelimainen klontti jossa veriviiruja. Esikoisen odotuksessa tuon limatulpan irtoamisesta meni 3 paivaa ennen kuin synnytys kaynnistyi, nyt alkoi siis todenteolla jannittaan!!! Ois kiva tietaa, kauanko muilla on mennyt limatulpan irtoamisesta siihen, etta synnytys on alkanut? Tuttavani sai 3 viikkoa sitten vauvan ja hanella oli mennyt tasan 1 vrk limatulpan irtoamisesta siihen, ku vauva oli tullut maailmaan :) Innolla ootan, josko kavisi samalla lailla... ;)

"Onnentunne uskomaton, kiitollisuus rajaton. Syliin suljen tämän pienen, aarteen kaikkein kalleimman. Poika, aivan täydellinen, syntyi tänään perheeseemme. Mitat pikku herran on;4035g ja 51cm.
Kokonaan nyt on perhe koossa, sydän täyttyy rakkaudesta 3"
Viisikostaan kiitolliset P&J

Olipa koitos. Todella rankka leikkaus. Omat sykkeet, paineet ja hengitys heitteli rajusti koko leikkauksen. Pulssi kävi alta neljänkymmenenkin,oksensin pitkin salia. Tajunta säilyi silti kokoajan. Palulu ja ihon kutina oli aivan omaa luokkaansa. Puudutus loppui keskenkaiken. Pelkästään vatsanpeitteisen aukaisu kesti yli 30 min kahdelta lääkäriltä, niiden kiinnikkeiden takia. Lääkäri tuumi, että onneksi ei ole kiire.

Vauva vietti ensitunnit valvonnassa, tarvitsi apua hengityksen kanssa. Reagoi minun epästabiiliin leikkausvitaalifunktioihin. Nyt on iholla ja ensimmäinen tissitys ohi :)

[url href=http://www.adressit.com/lapselle_nimi]http://www.adressit.com/lapselle_nimi[/url]

 

[b]itse allekirjoitin !!![/b]

Onko täällä ketään jolle olisi lasketunajan tiennoilla lääkäri kalvoja pyöritellyt pois? Itselläni eilen rv40+1 lääkäri pyöritteli päivystyksessä. Siitä muutama tunti meni kun alkoi verinen vetinen vuoto sekä limanen verinen vuoto joka jatkuu edelleen. Vuoto on runsasta, joten soitin synnärille illalla. Sanottiin että kohdunsuu mahdollisesti aukeaa pikkuhiljaa. Koska olin jo 3,5cm auki päivällä, pääsin illalla käymään näytillä mutta en ollut enempää auennut. Kalvojen irrottelusta nyt 15tuntia aikaa. Onko muilla kokemusta siitä? Onko vuodellut paljon verta? Entä onko synnytys käynnistynyt?

Tämä toinen lapsi ja kohdunsuu ollut jo useamman viikon auki muutamia senttejä.

keskiviikko iltana mulla oli sellanen outo olo, sanoinki miehelle et varautuu et yöllä tai aamulla on lähtö. 5 aikaan aamulla heräsin vessahätään ja kun olin valmis nii tunsinki et hetkinen, jotaintulee vielä, lapsivedet alko tulemaan. noin 10min päästä alko supparit ja sitte oksensinkin ku jännitti niin paljon :D siinä kävin suihkussa ja vaihoin kuivaa päälle, pakkkasin esikon tavarat ja omat ja vauvan kotoutumisvaatteet, 6 aikaa lähettii ajaa mun äidille, vietiin esikoinen sinne ja 7 aikaa oltiin sairaalassa. koko automatlan tuli 2-3 min välein supistuksia, mut ku päästiin sairaalaan ne vähän laantu. olin 4cm auki nii pääsin kuitenki saliin. siellä sit alko vähitellen supparit taas kiihtyä ja olo oli aika kauhee ku yli 38 oli kuume. sain epiduraalin ja paracetamolii suonee jotka autokki ihanasti. tunnin päästä jouduinki sit pyytää lisäannoksen epiduraalia ja se ehti just vaikuttaa ennenku tuli tarve ponnistaa :) ponnistusvaihe kesti noin 20minuuttii ku voimat meinas välillä loppua mutta lopulta sain vauvan ulos klo 12.36. siinä sittr vauvan keuhkot putsattii ku oli vihreetä lapsivesi ja vähän jouduttii antaa lisähappee. ekan parkasun kuulin vasta illalla. imetys lähti heti hyvin käyntiin ja kotiin päästiin lauantaina ku vauvan sokerit oli hyviä ja multa oli kuume laskenu :) kaiken kaikkiaan oli kätilö ja hoitajat erittäin ihania ja synnytyksestä sekä osastoajasta ei ois voinu jäädä parempi mieli ! ♥

syntyi meiä pieni poika :) synnytys meni hyvin ja suht nopeasyi(klo 5 aamul meni vedet siitä sit alko supistelu) vaikka olinkin kuumeessa.

strategiset mitat 3782g, 50cm ja pipo 34cm :) esikoinen on aivan innoissaan pikkuveljestä :)

Haluaisin lisätietoja vesisynnytyksestä ja kokemuksia jotka ovat tämän käyneet läpi. itse haluaisin synnyttää kyseisellä tavalla mutta mielestäni se ei ole PHKS:ssä mahdollista.

Pitkä ja raskas synnytys oli,mutta kaikki hyvin ja nyytti kotona 3 Kirjotan lisää myöhemmin..

Maanantaina rv 40+1 menin synnyttäjien vo:lle, koska kyseessä oli perätilasynnytys ja haluttiin arvioida vauvan kokoa ettei kasva liian isoksi, halusin siis synnyttää alateitse. 

Aamupäivällä lääkäri katsoi ultralla ja arvioi painoksi n.3,9kg. Lääkäri määräsi minut osastolle samantien ja jos synnytys ei käynnisty vuorokauden sisään niin edessä olisi suunniteltu leikkaus.  Osastolla aloitettiin käynnistelemään synnytystä tableteille. Sain ensimmäisen puolikkaan tbl klo 12.30. Sitten noin klo 14 olikin tunnin ajan kipeitä supistuksia. Olin tullut aamulla autolla, lähdin 15.20 laittamaan autoon lisää parkkiaikaa. Pääsin takaisin osastolle, ja ehdin juuri sänkyyn lepäämään kun kuului "poks" ja lapsivesi meni. Huh, tuuri kävi siis! Klo oli tulloin 15.40. Samantien alkoikin kunnon supistikset, ja tunnin päästä olin niin kipeä(3cm auki)etten enää kestänyt. Minut siirrettiin synnytyssaliin. Supistukset senkuin koveni ja pyysin saada epiduraalin. Olin jo todella kipeä. Epin sain klo 18.15 ja puolen tunnin päästä kivut oli kadonneet. Olin tässä vaiheessa jo 6cm auki. Loppu menikin todella vauhdilla, klo 19.40 olin kokonaan auki ja sain alkaa ponnistaa. Tässä vaiheessa saliin oli tullut väkeä todella paljon. 

Ponnistusvaihe kesti 15min, usko oli loppua etten saa vauvaa ulos. Joka työnnöllä kuitenkin edistystä tapahtui. Mutta kyllä teki kipeää saada vauvan peppu ensin ulos. Viimein klo 19.55 tyttö syntyi. Olo oli NIIN helpottunut ja onnellinen. Sain vauvan heti rinnalle vähäksi aikaa, sitten hänet vietiin mitattavaksi. Paino 4065g ja pituus 52,5cm. Pipo 36,5cm. 

Minulle ei tullut repeämiä, mikä on ihme, tai ihmettelen sitä. Mies raukka tuumas että synnytys oli kauheaa katsottavaa. Itse pääsin suihkuun kun tyttö pestiin ja annettiin isille siksi aikaa. Sitten juotiin synttärikahvit ja illalla noin 22.30 siirryttiin lapsivuodeosastolle. Torstaina tultiin kotiin ja neiti on aivan ihana. 3 Rytmi on hakusessa, tahtoo valvoa öisin ja nukkua päivällä. Tästä se arki lähtee pikkuhiljaa menemään, isommat tytöt hoitais vauvaa koko ajan :)

mitoin 4065g ja 52,5cm. synnytys kokonaisuudessaan noin 4tuntia. kaikki meni hyvin, vaikka perätilasynnytys olikin paljon kivuliaampi kuin aiemmat normaalit. eilen tultiin kotiin. kirjoitan tänne lisää kun ehdin.

Taas utelen,kun mä niin malttamattomana odotan ,että tää vauva tulisi jo =) mulla varpusparvet lentänyt useamman päivän ja mittää ei kuulu saatika näy :D ..oon vaan kuullut ,että joillain se on ihan oikeasti enteillyt tulevaa synnytystä ..Mites teillä?

Tänään tuli rv 38 täyteen ja supistellut on klo 17.00 lähtien,tai enemmänkin maha särkyilyä ja supistuksen sekaista tunnetta..hmm,josko haluais jo tulla! =)??

Halusin nyt luoda tänne tälläisen gallupin,että mitä mieltä olette voiko stressi viivästyttää synnyttämistä vai laitatteko tälläisen ´´uskomuksen´´mielummin romukoppaan? ..

 

Itse jotenkin uskon,että saattaa hyvinkin viivästyttää...