Hei kohtalotoverit, olen juuri siirtymässä 9 raskausviikolleni. Minulla on jo entuudestaan 1 lapsi jonka kanssa raskaus sekä synnytys sujui kuin lastenleikki, toisen raskauteni kohdalla tuntuu kuin olisin raskaana ensimmäistä kertaa ja tunteiden kirjo on valtava. Ongelmaksi on muodostunut etova olo, olen toki onnellinen että ruoka pysyy sisällä, mutta etova olo seuraa pitkin kokopäivän joka vaikeuttaa syömistä ja terveellisten ruokien valintaa. Etova olo iskee niin voimakkaana ettei mikään maistu paitsi täytetyt voileivät tai todella epäterveelliset uunissa nopeasti valmistettavat ruoat , pizzat leivät tms. Ymmärrän kyllä että itselle pitää olla armollinen ja ei turhaan miettiä raskauskiloja tai terveellisiä ruokatottumuksia raskauden aikana itseään ruoskien. En ole kuitenkaan huolissani liikakiloista vaan enemmän tapoihin kangistumisesta, pelkään että helpot sekä epäterveelliset ruoat jäävät tavaksi raskauden koko loppuajaksi ja hyvintodennäköisesti myös lapsen synnyttyä. Haluaisin vinkkejä siitä miten itse olette hallinneet etovaa oloa, onko vitamiineja, ruokia jotka ovat teillä toimineet tai muita poppakonsteja jonka avulla saisin itsekuria tehtyä edes hitusen terveellisiä ruokia josta nauttisi etova äiti ja vauva :) jostain syystä leipä ja suolainen ruoka tuntuu uppoavan mutta olisi ihana laajentaa ruokavaliota muuhunkin !

No, niin.
Toista viikkoa olen nyt kirjastossa työssä ja oppimassa.
Tyttö toivottanut jo pari kertaa hyvää kirjastopäivää.

Mua kiinnostaa muiden kuulumiset. Mitä siis itse kullekin kuuluu?
Koitetaan saada vähän eloa tänne Liberoon.

Miten menee syykuussa la omaavilla? Tai jo synnyttäneillä?

Itsellä ei mitään tuntemuksia siitä että synnytys olisi lähellä. Vointi on hyvä eikä
Masu häiritse menoa.

Kaksi edellistä synnytystä on olleet nopeita, ja saa nähdä noudattaako tämä
Samaa kaavaa, vai onko se hankalin ja pisin.

Pitkä teksti, mutta kiva jos jaksat lukea. Heippa! Ihana pieni lapseni syntyi 3 viikkoa sitten ja olen sen jälkeen syönyt todella huonosti, ehkä yhden leivän päivässä jos sitäkään. Rupesin tänään ihan mielenkiinnosta googlailemaan netistä onko muita vanhempia joille ei ruoka maistu synnytyksen jälkeen ja tuli vaan otsikoita masennuksesta. Rupesin sitten niitä lukemaan ja melkein kaikki kohdat tuntui kuin olisi kirjoitettu minusta. Ollut jo vuosia ahdistuneisuutta liittyen omaan minäkuvaan ja itkuisuus kohtauksia tullut harvasen päivä ja tiedustin että saattanut olla masentuneisuutta, mutta en ole hankkiutunut hoitoon sillä on ollut myös hyviäkin päiviä milloin tuntuu ettei minulla mitään masennusta voi olla kun näinkin pirteäkin olen. Synnytys oli todella traumaattinen, kesti 16 tuntia ja koko sen ajan oli sietämättömiä kipuja (imukuppi synnytys) . Itselläni oli raskausdiabetes minkä vuoksi vauvalla oli verensokerit synnyttyään alhaalla, joten 2 tunnin syötöt tuli tutuksi. Vaikka minulla avopuoliso onkin, en pysty nukkumaan kun 3 tunnin pätkissä vaikka hän syötöt ja vaipan vaihdot hoitaisikin, sillä haluan varmistaa että hän tekee kaiken varmasti oikein. Samalla hän sanoo että huohotan hänen niskaansa vaikken sitä tahallaan tee (opastan vaan miten jotkut asiat kannattaa tehdä) Melkeen koko ajan vahdin pienen unta, pienikin äännähdys niin googlailen että onko se normaalia ja sitten en kykene nukkumaan kun pelottaa että hänelle käy jotain. Tänään sitten puolison kanssa syttyi riita siitä kun oli pakko koko yön valvoneena pyytää häntä 9 aamulla tekemään syöttämisen, koska en itse kerta kaikkiaan enään jaksanut ja kuulin hänen sanoneen että vaihtaa vaan maidon käytettyyn pulloon (äidinmaitokorvike käytössä) ja sanoin että ottaa uuden puhdistetun pullon niin suuttui siitä että taas huohotan niskaan ja ei hän sitä pulloa meinannut käyttää vaan huuhdella kylmällä vedellä vaan (ei ole kertaakaan tehnyt pullojen tiskaamista ja keittämistä, mikä on yllättävän rankkaa kun se pitää tehdä itse usean kerran päivässä) ja siitä sitten riita lähti kun itse valvoneena ärähdin että hittokun kuulin vaan väärin ettei joka asiasta tarvitse suuttua, mainitsin myös melko vihaisena että hän on taas nukkunut koko yön ja itse en ollenkaan. Noh, hän sitten haukkui vammaiseksi ja lehmäksi ja ettei lapsi ole edes hänen(todellakin on hänen) Rupesin itkemään samantein, en hänen näkyvillä sillä en halua että hän huomaa että sanat satutti. Nyt kello on melkein 6 ja itken oikeestaan vieläkin vähän väliä, sillä väsymys on tehnyt tehtävänsä ja mies vaan nukkunut koko päivän ja itse pien huolen että lapsella kaikki on fine. Pienikokoisuuden vuoksi on vieläkin 3 tunnin syötöt ja sen jälkeen saattaa olla hereillä lie kuin kauan, itkien tai ei. Oon ihan neuvoton, rakastan yli kaiken tätä lasta että oikein sattuu kun kaikissa vainoharhoissa pelkään koko ajan että joku on vialla. Mies hoitaa vaan syötön ja vaipan vaihdon sillon töillän ja itse kaiken muun (vauvan puhdistus aamuin illoin, rasvaus, pullojen putsaus, vaatteiden vaihto yms. Tiedättehän te mitä se vaatii) ja samalla pien huolen että asunto on kunnossa, pyykkejä pesen päivittäin sun muut. Tuntuu että ylisuoritan, päällepäin kaikki sanoo että onpa teillä helppoa kun vauvakin on näin nätisti (oikeestaan aina kun on joku käynyt niin vauva nukkuu). Kaikenlisäksi minulle tehtiin välilihan leikkaus mikä on vieläkin tekee niin hiton kipeää, seisominen sattuu, istuminen sattuu, joten kyljellään ainut milloin suhtkoht hyvä olla. Mutta enhän minä voi koko päivää kyljellä maata kun vauva. Jaksaisin varmasti paljon paremmin kun ei koskisi enään mutta tuskin tapahtuu ihan hetkeen. Jäi varmasti paljon sanomatta. En tiiä mitä tällä haen, mutta ystäville ja psykiatrille oikein uskalla puhua näistä kun vasta näin vähän aikaa mennyt niin tulee vaan leimatuksi huonoksi äidiksi kun ei meinaa jaksaa.

Muita odottajia, jolla la maaliskuussa ensivuotta? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia. Mulla esikko 11v ja 5 vuoden yrityksen jälkeen ylläri tulollaan. Eka kolmannes alkaa olla ohi ja nyt on vaihe ettei oikein tunnu missään tämä odotus 🙂

Onko täällä muita, joilla laskettu huhti-toukokuussa? Mitä oireita? :)
Tämä on mun toinen raskaus. Turvotus näkyy jo nyt :D

Eli olisi mukava tutustua muihin vauvojen vanhempiin. Olen yh-äiti ja ikää itselläni 19v ja vauvalla 3vk ikää. Mulla ei juurikaan tukiverkostoa niin senkin puolesta olisi ihanaa tutustua muihin vanhempiin!

Tämän tietää kaikki mutta raskaana ollessaan on vaarallista tupakoida, mutta kaikki eivät sitä pysty lopettamaan. Itselläni on tressi ollut todella kova ja yritin yhdessä vaiheessa väkipakolla lopettaa niin tressi vain kasvo toosi pahaksi että itkin ihan pienestäkin asiasta ja aina iltaisin itkin. Mutta haluaisin kuulla nyt kun tressiä on tuosta tupakin poltosta että mitä kaikkea lapselle voi käydä kun polttaa raskauden aikana? Ja onko jollekki syntynyt ihan terve lapsi vaikka on polttanut ja minkä kokosina syntynyt? Saa kertoa kaikkea tuosta tupakoinnista ja vauvasta että minkälainen on ollut kun on syntynyt. Haluaisin myös tietää/kuulla onko minun enää järkevää yrittää lopettaa tupakointia vai onko enemmän vaaraksi (muut tressi tekijät on saatu hoidettua pois! Niin nyt siihen voisi olla mahdollistakin) olen siis viikoilla 33+2

Hei
Mistä löytyis kiva mekko häihin? mahaa on jo mukavasti. Äitiys mekot taitaa olla sen mallisia, että pitäisi olla jo iso maha, että se oikeasti istuisi. En haluais mahaa piilottavaa "kaapua" vaan ennemminkin istuvan mallin. :) liekkö mahdottomuus. Eli vinkkejä kaipailisin

Onko kukaan eronnut raskausaikana? Kuka mukaa synnytykseen? Kokemuksia kaipailisin :)

Olen 35 v ja odotan ensimmäistä lastamme. Lapsihaave tuli lopulta todeksi 8 vuoden yrittämisen ja useiden hoitojen jälkeen, josta olen äärettömän onnellinen. La on 26.7.19 mutta vauveli syntyy sektiolla jo aikaisemmin etisen istukan vuoksi. Raskaus mennyt suht ok mutta on ollut kaikenlaisia vaivoja, mitä nyt kait kuuluukin olla. Nyt alkaa olla jo tukalaa esim. yöt. Sektio alkaa jo jännittämään (välillä jopa pelottaa) mutta toivottavasti kaikki menisi hyvin. Ja toivottavasti myös vauveli malttaa olla masussa hyvin suunniteltuun sektioon asti.

Onko täällä muita keillä todettu lapsivettä niukasti? Ylihuomenna kontrolli tästä ja jos laskenut veden määrä niin käynnistetään synnytys jo.. kuinka muilla on mennyt vauvan kanssa tämän jälkeen, onko joutunut olemaan tarkkailussa pitkään?