in perhe ja suhteet

Millaista on muiden parisuhde kun vauva on syntynyt? Meillä se ei tunnu luistavan. Isä kokee tarvitsevansa enemmän unta kun synnyttänyt äiti. Äkäilee jos vauva ei hetkessä rauhoitu. Yöt isä on saanut nukkua heräilemättä. Äiti hoitaa sillä isä ei vaan yksinkertaisesti herää.. jos päivästä isä osallistuu vauvan hoitoon 2 tuntia loput äiti niin eikö se jo ole melkein sama asia olla yksin vauvan kanssa? Kuinka muilla?

Minulla ja ex-miehelläni on kaksi lasta, 6- ja 8vuotiaat. Miehellä uusi puoliso ja lapsi. Lapset ovat viikko-viikko.
Nyt siellä on alkanut nykyinen puoliso hoitamaan lapsia, hoitaa kouluhommat, vahtii, ruokkii, pakkaa laukut, osallistuu kaikkiin tapahtumiin, täyttää lasten kaikki paperityöt mitä koulusta/päiväkodista sinne menee ym. Kun mies soittaa minun viikolla lapsille tämä uusi puoliso puhuu koko ajan (on kaiuttimessa) sekä vastaa viesteihin mitkä lapset lähettävät isälle. Lapset eivät ole ikinä tästä uudesta puolisosta tykänneet, ja nyt he itkevät minulta lähdettäessä, että tulee ikävä ja kertovat että iskällä ei ole aikaa heidän kanssaan. Onko enää mitään järkeä pitää tätä viikko-viikko, koska hän ei niiden kanssa ole???

Hei! Olemme seurustelleet puolisoni kanssa noin pari vuotta ja meistä tulee vanhempia ensimmäistä kertaa nyt kesällä. Ongelmana on miehen seksuaalisuuden vähentyminen nyt raskauden aikana. Tai en usko, että se on vähentynyt mutta mies hoitelisi mielellään itsensä yksin kuin harrastaisi minun kanssani seksiä. Tai näin minusta tuntuu, mutta hän ei myönnä mitään. On vain sanonut, että raskaus vaikeuttaa seksin harrastamista, mutta monesti olemmekin harrastaneet seksiä muutoin kuin yhdynnässä. Ja tämän ei luulisi olevan ongelma. Haluan miestäni, mutta tuntuu ettei hän halua minua samalla tavalla kuin ennen. Se saa minut tuntemaan itseni rumaksi ja kamalaksi.. en ole tottunut siihen, että minun täytyy anella seksiä ja saati tulla torjutuksi. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja muuttuiko tilanne synnytyksen jälkeen?

Hei, olemme seurustelleet mieheni kanssa kaksi vuotta ja meillä on 4kk ikäinen vauva. Ongelma on se että mies lähtee joka viikonloppu juomaa ja hilluu sen pari päivää joskus kolmekin kavereiden kanssa. Kun mainitsen asiasta niin hän suuttuu ja lupaa rauhottua mutta pettää lupauksen aina. Joudun yksin hoitamaan kaikki kotityöt ja vauvan hoidon. Mies ei käy töissä. Alan olemaan todella väsynny tähän. Olen miettinnyt eroa. Uskallanko mainita asiasta neuvolassa? Miten hoituu kaikki huoltajuus asiat? Ja onko kenelläkään kokemusta perhetuesta?

Haluaisin kuulla yhteishuoltajuuden kiemuroissa painiskelevilta mielipiteitä, molemmilta osapuolilta tietenkin.

Jos sinulla on kotona pieniä lapsia, sekä yksi yhteishuoltajuudessa kulkee kahden kodin väliä (oma tai puolison). Jos se yhteishuoltajuudessa oleva lapsi on kipeänä ja tulossa kotiisi, niin onko se sinulle ok, vaikka todennäköisesti tarttuu muihinkin lapsiin? Oli sitten kyse flunssasta, kuumeesta, mahataudista. Vai perutko/siirrätkö tapaamista toiseen kertaan?

Ja jos teillä on ollut tällainen tilanne, niin onko vanhemmat keskustelleet asiasta etukäteen?

Moikka!
Löytyykö täältä Turkulaisia äitejä, jotka ovat jo ehkä päälle 30 v? Olen itse 37, esikoinen on joo 18v, ja nyt sitten tämä uusin tulokas ikää 3kk. Kaipailisin seuraa perhekerhoihin, vaunulenkeille, kahvitteluun ja muuten vaan jutustelemaan/jakamaan arjen riemuja, käyn usein kupittaan poistolla, tervetuloa mukaan.

Moikka !

Olis kiva kuulla teidän tarinoita miten läheiset/ystävät ovat ottaneet raskausuutiset.
Meillä molempien puolelta kaikki ovat olleet ikionnellisia meidän puolesta, lukuunottamatta veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä. Laitoin veljelleni(jonka kanssa ei mitkään kummoset välit) kuvan jossa kerroin hänestä tulevan eno, johon ei sitten herra vastannut mitään. No samana iltana tulee haukkuviestiä veljeni tyttöystävältä kuinka nopeeta toimintaa meillä mieheni kanssa on(ollaan oltu vajaa vuosi yhdessä), olen myös kuulemma itsekäs, omaa napaa ajatteleva ihminen sillä olen onnellinen omasta puolesta, enkä mieti hänen menetyksiään, kun on saanut pariin otteeseen edellisen miehensä kanssa keskenmenoja. Kuinka joku voi olla vihainen/katkera siitä että toiset odottavat lasta? Miten teidän mielestä olisi pitänyt ottaa asia esille ? Olisko mun tosissaan täytynyt esittää jotenkin surullista heidän takiaan ja pahoitellut siitä että meille tapahtui näin vaikka tosielämässä ollaan ikionnellisia että just meille käi näin. Pistää vaan vihaks miten joku ihminen osaakin saada tälläsenä onnellisena hetkenä olon tosi surulliseks...

Moikka! Löytyykö täältä Joensuulaisia äitejä, jotka ovat jo ehkä päälle 30 v? Olen itse 36 vuotias 3 lapsen äiti. Vanhemmat muksut jo 8 ja 11, ja nyt sitten tämä uusin tulokas ikää 4kk. Kaipailisin seuraa perhekerhoihin, vaunulenkeille ja muuten vaan jutustelemaan/jakamaan arjen riemuja.

Olen täällä kirjoittanu vähän aikaa sitten minun ja exän tilanteesta. Nyt ex on alkanut hankalaksi, kun ero on viralliista ja en halua pitää muuta yhteyttä kun lasten asioissa.

Tekee lapsilla kiusaa. Käymme perheneuvolassa juttelemassa, mistä ei ole apua. Siellä pitäisi käydä lasten asioista ja miten he ovat eroon reagoineet läpi, mutta mies syyttää vain minua kaikesta. Viestitkin nykyään ovat minun syyttämistä. En vain jaksaisi Lapset ovat tällä hetkellä hänelle pelinappuloina.

Hän on todella vaikea, ottaa myös perättömiä syytöksia sosiaalitoimistoon ja poliisille. Kaikki olen selvittänyt ja mitään niistä ei ole seurannut, kun ovat huomanneet että hänelle ihan selvästi kiusantekoa. Hän mustamaalaa minua ihmisille ja levittelee perättömiä juttuja.

Mitä tässä voisi tehdäs?? Kaikki alkoi kun ero astui voimaaan...

Olen siis tuleva yksinhuoltaja, laskettu 26.2. Sosiaalityöntekijöiden sekä pikkulapsipsykiatrin kanssa ollut tapaamisia, johtuen siitä että raskaus selvisi vasta puolessa välissä. Lapsen isän kanssa olen kyllä väleissä ja tekemisissä satunnaisesti, mutta isyydentunnustusta en halua sillä hänellä on päihdeongelmia enkä luota häneen että pystyisi hoitamaan lasta kun itsestään huolehtiminenkin on vaikeaa. Pari päivää sitten kertoi sosiaalityöntekijän ottaneen häneen yhteyttä viime viikolla ja ehdottaneen tapaamista, jossa siis keskusteltaisiin tulevasta lapsesta. Mulle asiasta ei ole ilmoitettu mitään, eikä minkäänlaista lupaa siihen että isää kuultaisiin asiasta. Olen kyllä tehnyt sosiaalityöntekijöille selväksi etten halua isyydentunnustusta tms. Miten pitäisi edetä asian suhteen? Ovatko tehneet virkavirheen tai voinko kieltää heitä pitämästä tapaamista? Ketuttaa ihan kauheesti tuo selän takana toimiminen 😣

Onko muilla kokemuksia tästä? Meillä on yksi lapsi,joka on kohta 3 kk. Mies lähtee aamulla ja tulee illalla takaisin. Hän siis menee aamulla kouluun ja sen jälkeen kavereiden parturiin ihan muuten vaan viettämään aikaa! Kotiin hän siis tulee illalla ja viettää vauvan kanssa vain 5-15 minuuttia silloin. Vauva on iloinen ollessani minun sylissä mutta heti kun mieheni ottaa hänet syliin,hän itkee. Ja itkee niin kauan kunnes minä taas otan hänet. Jotenkin alkaa tuntumaan että lapsi ei tunne olevansa " turvassa" kun mieheni häntä pitää. Heillä kun ei vuorovaikutusta pääse syntymään näin. Olen niin yksinäinen tässä avioliitossa etten tiedä onko tätä edes syytä jatkaa. Senkään takia ei ehkä kannattaisi jatkaa,että sain juuri tietää mieheni pettäneen minua raskausaikana. Joten luottamus on mennyt. Kertokaa mitä mieltä olette ja oletteko itse kokenut vastaavaa. Olisi kiva löytää joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia..

Olen täällä kirjoitellut minun ja miehen tilanteesta, Lopulliset eropaperit pitäisi lähettää, mutta kumpikaan sitä ei tee. Miehellä on vielä tämä toinen nainen. Minä olen yksin. Mies soittelee päivittäin ja viestittelee. Kaikkea muuta kuin lasten asioista. Haluaa myös tavata. Sanoo että rakastaa minua, mutta sillä on tuo toinen. Suutelee ja halailee minua. En tiedä mikä heidän tilanteensa on, seurustelevat kyllä.

En tiedä mitä tehdä? Rakastan yhä miestäni ja haluaisin hänet takaisin, mutta en tiedä miten... Tunteita on molemmin puolin ja meillä on pitkä historia takana.