Hei! Onko täällä nuoriaäitejä jotka ovat yksinhuoltajia. Minulla on 2kk ikäinen vauva, itse olen 19-vuotias äiti lapista. Olisi kiva jutella jonkun kanssa joka olisi suht samanikäinen tai joka olisi samanlaisessa tilanteessa kuin itse olen :)

Olen 18-vuotias 3kk tytön äiti Turussa.
Olisi kiva perustaa joku porukka jonka kanssa käydä vaunulenkeillä tai jutella vaan vauva-arjesta :D

Ketkä muut odottavat lasta ja minkä ikäsiä olette? Milloin laskettu aika on ja miten raskaus on kulunut(:

Moikka. Löytyiskö täältä lenkki/kahvi seuraa uudeltamaalta. Olen 19-vuotias 2kk ikäisen tytön äiti.

Löytyykös täältä useampi esikoistaan odottava nuori äiti? :) Laskettu aika tänä vuonna? Mietiskelin vain olisiko kiinnostusta yhteiseen whatsapp ryhmään missä voitaisiin jutella ja jakaa kokemuksia niin raskaudesta kuin pienen lapsen kanssa elämisestä.
Itse olen lokakuussa 20vuotta täyttävä naikkonen jonka esikoisen laskettu aika on lokakuun 23 päivä ^^

Moikka! Onko täällä muita nuoria esikoista odottavia äitejä joiden laskettu aika on vuoden 2017 lopulla?? Itse olen 21 vuotias ja laskettu aika 17.10.2017 :) Vieläkin vähän epätodellinen olo että olen oikeasti raskaana ja että jouluna meillä on jo pieni vauva talossa

Olisiko ketään seuraa vauhdikkaille lenkeille pikkusten kanssa? Meillä 7 kk tyttö.

Täällä 22-vuotias ensimmäistä lastaan odottava kirjoittelee. Rv 9 tällä hetkellä meneillään ja laskettu aika 10.7, viime viikolla kävin kuuntelemassa ötökän sydämensykettä.. Kovasti pelottaa itsellä melkein kokoajan että meneekö kaikki hyvin raskaudessa ja keskenmenon pelko myös suuri. Erikoinen tilanne sinänsä tai ei välttämättä niin ideaali ehkä.. Odotan lasta siis yksin ja lapsen isä ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä ja haluaisi minun tekevän abortin. Sitä en kuitenkaan tee, mutta "isän" päätöstä kunnioitan vaikka tuntuukin pahalta ajatus lapsesta ilman isää. Asiasta en ole kertonut vielä vasta kuin perheelleni ja muutamalla läheisimmälle ystävälle juurikin siitä syystä jos raskaus vaikka menee kesken niin en halua että sitä kaikki sitten setvivät. Vanhemmat asian kanssa ok ja kunnioittavat päätöstäni. Sisaruksista yhdellä tullut syyttävää mielipidettä. Hänen mielestään teen päätöksen pitää lapsi hyvin kevein perustein (vaikka näin ei ole) ja että toimin itsekkäästi. Hyväksyn sen, että kaikki eivät tätä asiaa hyväksy mutta olen kuitenkin tämän päätöksen tehnyt ja toivoisin että saisin läheisisiltäni täyden tuen päätökseeni. Asia varmaan tulee sitten myöhemmin aiheuttamaan mielipiteitä monessa ihmisessä, mutta olen valmis ottamaan mielipiteet vastaan - itse kuitenkin tiedän mitä teen ja tämä on minun elämäni.. Nojoo, tänne kirjoittelin kun ajattelin jos löytyisi jonkinnäköistä vertaistukea tms. Paljon kun mielessä kuitenkin asioita on..

- minkä kokoinen asunto?
- kuinka vanhoja vanhemmat lapset?
-oliko sopivan kokoinen auto vai jouduitteko hankkimaan uuden?
- saitteko kuulla kritiikkiä nuoresta iästä vanhemmilta ja sukulaisilta?
- muuttuiko arki paljon?

Hei, täällä kirjoittelee 21 vuotias naisen alku Uudenmaalta. LA 27.5.2017. Ensimmäinen raskaus siis menossa joten olisi kiva vähän vaihtaa kuulumisia muitten kanssa jos täältä löytyy muitakin :) miltä teistä on tuntunut ja koska teillä on laskettu aika? :)

Hei kaikki!
Meidän perheessä on kuukauden ikäinen vauva, minä, mieheni ja koirani. Miehelläni ei ole aiempaa kokemusta lapsista, joten tämä alku on hänelle todella rankkaa. Hän ei jaksa töissä, ei saa nukuttua kunnolla vaikka nukkuu eri huoneessa. Hän on koko ajan pahan tuulinen ja riitelemme paljon.

Haluaisin suunnitella koko perheelle jotain kivaa yhteistä tekemistä. Aluksi mielessäni pyöri hotelliyö, viikonloppureissu jonnekin mökille tms, mutta se on aika hintavaa nuorelle äidille.

Miten te muut olette virkistäneet parisuhdetta ja perhe-elämää? Sovimme viettävämme kerran viikossa "perhe-päivän" jolloin ollaan koko perhe yhdessä ja käydään vaikka kävelyllä ja syödään hyvää ruokaa. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti järkätä jonkin erityisen yllätyksen, joka piristäisi meitä kaikkia.. Auttakaa äidit, tämä todella tulee tarpeeseen.

Miulla ongelmana semmonen, että raskauden myötä oon jäänyt ihan yksin. Kaikki kaverit on etääntynyt, ei enää edes kysy vointia. Jopa paras kaveri, joka ollut tärkein ihminen 7lk:ta lähtien, on hylännyt (viimeksi kun kävi, eli joskus kuukausi sitten, mainitsin siitä miten yksin olen ja saisi tulla useammin käymään ja lupasi tulla). Mies on vanhempien lisäksi ainoa joka on läsnä. Mutta mieskin on päivät töissä, iltaisin ei jaksa oikein mitään ja viikoloppuisin haluaa nähdä kavereita ja dokata. Yhdelle nettipalstalle laitoin ilmoituksen, että jos vaikka saisi sähköpostiin juttuseuraa, mutta sekin loppui siihen kun kerroin ikäni (18). Sosiaaliset tilanteet käyvät kokoajan hankammiksi, on vaikea olla luontevasti missään. Itken iltaisin ja öisin, joskus päivätkin, väsyttää enkä oikein jaksa nousta sängystä, vaikka tiedän että liikunta on lapselle tärkeää. Neuvolassa otin puheeksi ja ensi viikolla tulee perhetyöntekijä käymään että saan edes jotain juttuseuraa. Onko saman asian kanssa painivia, tai tarinoita miten tästä on päässyt yli?