Moikka!
Olen tällä hetkellä rv 9+5 ja huomasin toissapäivänä kun kävelin että jotain valuu pitkin reisiä. Noh menin vessaan ja huomasin että reisissä oli jotain ruskeen värsitä limaa. Nyt on ollut pikkuhousun suojat käytössä jotta näkisin että tuleeko verta tai muuta vastavaa. Kauheita alavatsa kipuja molemmilla puolilla koko ajan tuntuu siis ihan järkyttäviltä menkkakivuilta. Verta tai mitään verihyytymiä ei tule ja kaikki raskausoireet on hävinnyt 1 päivässä:( osaako joku sanoo kuulostaako keskenmenolta.

Eli! 2päivää sitten alkoi tihruttaa verta muutaman pisaran huomasin paperissa. Olen 8 viikolla. Neuvolassa kävin tänään päivällä, ultrassa todettiin että alkio on pienempi kuin pitäis olla tässä vaiheessa. Epäili että olisikin vasta 7 viikolla. Sydämen sykettä ei ultrassa löytynyt. Ensi viikolla uusi ultra. Pitäisikö jo varautua pahimpaan? Ensimmäinen raskaus menossa.

Aikasemmin tänään päivällä tuli sellanen vatsan alueen ”kipu kohtaus” kesti n. 5-10min. Nyt illasta sit tuli vaaleen rusehtavaa vuotoa vähän limaista alushousuihin mut en ollu tuntenu kyllä mitään että ois tullu enneku vessassa menin käymään.

Soitan kyllä neuvolaan huomenna mutta mitä mieltä ootte?!

Olen 20-vuotias ja takana on varhainen keskenmeno viikolla 5...nyt olen uudestaan raskaana viikolla 7. Mulla oli vahvoja raskausoireita heti ihan aslusta: vatsan nipistelyä, huonoa oloa, hajuherkkyyttä ja kaikista selvin oire oli suurentuneet todella herkät rinnat. Rinnat olivat melkein kaksi kertaa suuremmat ja muutenkin muuttaneet muotoa. Nyt kuitenkin parin viimeisen päivän aikana huomannut että palannut ihan normaaliin pieneen kokoon. Saattaa hieman nännejä aristaa, mutta turvotus täysin poissa...miten voi kadota yhtäkkiä? Huono olo enää vaan vähän. Kivut kylläkin melkein poissa. Mitä mielipiteitä? En halua kokea keskenmenoa uudestaan...

Olen tällä hetkellä palautumassa raskauden keskeyttämisestä, mikä on ollut rankin kokemus.

Päätimme mieheni kanssa aloittaa yrittämisen aikaisemmin tänä vuonna. Meillä nappasi heti ensiyrittämällä ja sain plussan todella pian menkkojen väliin jäämisen jälkeen.

Raskausaika sujui yllättävän hyvin, olin lähes oireeton, mikä sai tietysti ajattelemaan aluksi, onko kaikki ok. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä päätimme osallistua seulantoihin.

Kävimme kesällä ensimmäisessä ultrassa. Tuossa ultrassa onnemme muuttui erittäin nopeasti ja tuntui kuin maa romahti altamme. Kätilö totesi, että sikiöllä on yli 10 mm niskaturvotus ja saimme lähetteen jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksissa todettiin, että niskaturvotus on edennyt, nyt reilu 13 mm ja erikoislääkäri epäili, että sydän olisi myös oikealla puolella. Niskaturvotuksen perusteella kromosomipoikkeama olisi todennäköinen, down-riskisuhdeluku oli 1:11. Jos olisi katsottu pelkkiä seulantaverituloksia, ne olisivat olleet normaalit. Meille kerrottiin, että rakennepoikkeavuuden todennäköisyys olisi noin 50 %, vaikka sikiöllä ei olisi kromosomipoikkeamaa. Ja todennäköisyys saada täysin terve lapsi olisi vain 4 %. Lääkärit sanoivat myös, että 90 % todennäköisyydellä raskaus tulisi jossain vaiheessa menemään kesken.

Kaiken tämän tiedon valossa teimme päätöksen keskeyttää tämä raskaus. Päätös on ollut erittäin kivulias ja olen surrut asiaa ennen varsinaista keskeytystä ja sen jälkeenkin kauan.

Keskeytyspäivänä olin koko päivän sairaalassa ja sen jälkeen jälkivuoto oli runsasta vain muutaman päivän. Reilu viikko keskeytyksen jälkeen vuoto on ollut tippa silloin, tippa tällöin ja hieman rusehtavampaa.

Nyt odotamme vielä tarkempia tuloksia tutkimuksista, joissa saattaa mennä 1-3 kk.

Kaiken kokemamme jälkeen on todella vaikea ajatella, että voisin nauttia uudesta raskaudesta. Vastaavan tapahtumisen todennäköisyys on vain 1 %. Osittain haluaisin yrittää mahdollisimman pian uudestaan yhtien kuukautisten jälkeen, mutta toisaalta haluaisin odottaa tarkemmat tutkimustulokset, ettei mitään perinnöllistä olisi todettu.

Onko kenelläkään kokemusta osittaisesta rypäleraskaudesta tai rypäleraskaudesta? Tietoa on jonkin verran saatavilla, mutta haluaisin kuulla, millaista tukea teille on annettu ja tarjottu. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä keskenmeno, vaan sitä seuraa myös raskauden yrittämisen karenssi varmaan lähes vuoden, jota saattaa pitkittää entisestään sytostaattihoidot syövän ehkäisemisen/hoidon vuoksi. Rypäleraskaus on siis aina samalla myös raskaana olleen ihmisen sairastuminen. Itselleni on vain tähän mennessä tarjottu neuvolan aikaa keskusteluun tai että voin itse ottaa yhteyttä terveysasemalle. Voimat eivät riitä tappeluun, mutta nyt tarvitsisin ammattilaisen apua. En haluan vähätellä neuvolan työntekijöitä, mutta en usko, että jokaisella heillä on psykologin osaamista ja tietoa esimerkiksi rypäleraskaudesta. Pelkkä keskustelu ei tässä tilanteessa riitä. Eikö tällaisessa tilanteessa katsota automaattisesti ihmisen tarvitsevan mielenterveyspalveluja, joihin hänet ohjattaisiin suoraan, koska voimia ei ole mihinkään?

Tänään oli 12 viikon ultra ja siellä selvisi että lapsi on kuukauden jo ollut kuolleena miun mahassa 💔eli keskenmeno 😭 aikasemmin ei ollut mitään oireita keskenmenosta, tuli siis ihan yllätyksenä tänään alkoi vuotamaan ja selvisi ettei siellä ole mitään elämää😢miten ootte selvinneet tästä eteenpäin henkisesti 💔😣

Olen saanut keskenmenon pari kuukautta sitten ja välissä tuli yhdet kuukautisetkin. Kävin labrassa hcg verikokeissa jossa tulos oli 24. Siitä parin viikon päästä tein raskaustestin, joka näytti selvää plussaa. Pääsin hcg testeihin uudelleen, ja tuloksena 17500. Minusta kuulosti aika korkealta. Siitä 2 päivän päästä uudelleen ja hcg oli vain 20500. Kävin ultrassa, jossa nähtiin sikiöpussi, kohdussa oli verta sekä lisäksi sieltä löydettiin 10cm kokoinen kysta, joka ei ole juurikaan oireillut. Kontrollikäynti vasta parin viikon päähän, enkä nyt tiedä mitä tästä kaikesta ajatella. Pelkään tietenkin pahinta hcg:n puolesta, koska se ei tuplaannu puolella niinkuin olen ymmärtänyt että kuuluisi. Tilannetta seuraillaan, enkä ymmärrä miksi.. Olo on ahdistava.. Miksi kohdussa on verta eikä se tule ulos tai haittaako kysta raskautumista tai raskauden etenemistä..

Nyt rv6+6 ja eilen alkoi tihuttaa verta. Vielä edelleen tihuttaa ja eilen jomotellut oikealle alavatsaan. Mulla on alusta asti ollut todella vahva tunne siitä että tää ei tule päättymään hyvin. Mulla kaksi aikaisempaa lasta joissa ei tällaista ollut. Tottakai ain jännäillyt mutta ei vaan ollut näin vahvaa tunnetta että tä raskaus ei tule loppuun asti pääsemään.

Aikaisemmin en ole pystynyt mahallaa olemaan sängyssä kun tuntunut siltä kuin vatsan ja patjan välissä olisi pallo. Eilen menin ajattelematta mahalleni sänkyyn eikä enää tuntunut tuota "epämukavaa palloa". Ei ole edes ensimmäistä neuvolaa ollut niin varmaan kannattaa soittaa neuvolaan j kysellä että miten nyt.

Kokemuksia?

En edes tiedä mitä kirjottaa, tuntuu nii pahalta. Meillä oli normi neuvola käynti, kaikki näytti kuulemma olevan ok, raskautta oli kulunu 18+2. No sitte yritettii kuunnella sydän ääniä eikä mitää, kuulemma syke arvot löytyy mut jostai syystä ei vaan kuulu. Sanottii et hän on todennäkösesti istukan takana joka olis syy siihe ettei kuulu. Meijät ohjattii ultraa kattomaa et missä pikkune piilottelee, siellä kuulin pahimmat sanat mitä oon eläessäni kuullu "huonoja uutisia, oon pahoillani, täällä ei oo elämää, pienokainen on menehtyny noin kuukaus sitten"
Tää oli mun ensimmäine raskaus, oon aina halunnu oman lapsen, olla äiti, tein kaikkeni. Miks se ei riittäny? Teinkö mä jotai vääri? Olisko jotai ollu tehtävissä? Miks en huomannu että kaikki ei ollu hyvi? Nää kysymykset pyörii päässä monen muun kanssa, mutta ovat päälimmäisinä.
Haluisin yrittää uudelleen, mies ei halua, hänellä on jo lapsi ja haluaa odottaa enne uutta yritystä, mut hän ei oo varma haluaako edes yrittää enää.
Tosi paljon pelottaa se että jos yritetään uusiks että käy uudelleen tällä tavalla, kestäisinkö sen? Pelkään myös sitä että jos mies ei enää haluukkaan yrittää ollenkaan.
En pysty muuta ku itkemään, miks tän piti mennä näin, sattuu nii älyttömästi, miks meijän piti menettää pienokaine. Viaton pieni enkeli, miks hän sai siivet tässä vaiheessa, ei päässy edes tähän maailmaan asti.. En tiiä miten pääsen tästä tuskasta yli, voinko edes täysin toipua?

Hellou. Olen käyttänyt tasminetta e-pillereitä n. 5 vuotta. Lopetin toukokuussa 2020 ja mulla tuli kesä iha normaalisti kuukautiset jolloin ne loppu. Kävin lääkärissä ja sain terolut kuurin ja siitä tuli tyhjennysvuoto. Kuukautiset eivät siltikään ole alkaneet normaalisti vieläkään enkä myöskään ole raskautunut. Kuinka kauan teillä on mennyt että olette tulleet raskaaksi? Itellä pieni pelko takamuksessa voinko saada ikinä lapsia. :/

Onko täällä muita, kenellä olisi käynyt (varhainen) keskenmeno, jonka jälkeen tullut uudelleen raskaaksi ilman välissä olevia kuukautisia?

Mulla tilanne se, että maaliskuun alussa tein positiivisen raskaustestin ja viikon ehdin asiasta iloita, kunnes se menikin kesken jo viikolla 6+0. Pettymys oli todella suuri. Vuotoa tuli noin 5 päivää ja lupa seksin harrastamiselle saatiin neuvolasta heti kun vuoto loppuu. No, me sitten 10 päivää keskenmenon jälkeen harrastettiin seksiä kerran ja nyt näyttää siltä, että se kerta poiki tikkuun taas kaksi viivaa.
Ehdin jo tässä välissä tekemään kaksi negatiivista testiä, joten vanhat hcg hormonit siellä ei näy. Sain neuvolaan ajan jo 19.4., mutta tietenkin olen ihan kauhuissani jos tämäkin raskaus menee kesken.
Mies ei oikein osaa olla tukena, koska kokee olevansa vielä itsekin aivan sekaisin edellisestä keskenmenosta ja selvästi hänkin pelkää, ettei tämäkään pääty hyvin.

Kertokaa omia kokemuksia, ihan mitä vaan, jotain vertaistukea kaipaisin 🙈

Mulla todettiin tuulimunaraskaus rv8 tammikuun lopussa ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Sen jälkeen ei olla käytetty ehkäisyä. Oviksen bongasin helmikuun vikalla viikolla eli melkeen 2 viikkoa sitten. Oviksesta viikon päästä alko pieni vuoto, jota luulin ensin kiinnittymisvuodoksi, mutta se on jatkunut nyt 4 päivää ja tein rtestin aamulla eikä toista viivaa ilmestynyt. Onko muilla kokemuksia todella niukoista kuukautisista keskenmenon jälkeen? Pyyhittäessä ainoastaan huomaa vuodon.. lisänä pientä pistelyä alavatsassa. Ennen raskautta kuukautiset olleet suht runsaat ja todella säännölliset.

Onko täällä muita mitkä ovat 24 v kellä on vaikea tulla raskaaksi olisi kiva löytää kohtalotovereita ja jutella yhdessä tästä asiasta?

Hei!

Olemme mieheni kanssa yrittänyt lasta 10 kuukautta ja sain vihdoin positiivisen viime kierrosta, mutta meni kuitenkin kesken. Mikä mahtoi olla vialla ja koska kannattaa lähteä yrittämään uudestaan? Vähän haikeat fiilikset.. :/

Heippa!
Lueskelin tässä tähän aiheeseen liittyviä keskusteluja ja ajattelin aloittaa uuden keskustelun lapsettomuuden aiheesta, koska monissa keskusteluissa oli jo puhetta kirjoittajilla tämän hetkisistä hoidoista ja niiden tuomista onnistumisesista.
Olisiko täällä ihmisiä jotka olisivat samassa elämäntilanteessa kuin minäkin, eli ovat vasta menossa lapsettomuushoitoihin ?

Taustaa:
Olen 29 vuotias ja mieheni 30 vuotias. Meillä ei ole lapsia. Olemme yrittäneet lasta jo 2 vuotta, mutta tuloksetta. Tuona aikana ei ole tärpännyt missään vaiheessa, ei haamuja tai keskenmenoja. Menkat on normaalit ja kierto vaihtelee 25-28. Molammat ovat sopusuhtaisen kokoisia, emme polta tai käytä alkoholia runsaasti.

Meillä on elokuussa aika naistentautienpolille, jolloin päästään jo selvittämään onko jommassa kummassa vikaa. Verikokeissa olen käynyt ja miehenikin on jo näytteensä antanut. Tuossa keväällä minulla todettiin kilpirauhasen tulehdus, johon söin yli 2 kk:tta kortisoonia. kuuri on jo muutama viikko sitten loppunut. Mieheni näytteen tuloksetkin on tullut ja mitään poikkeamaa ei ollut, normaalia oli tavara ollut. Silloin kun sen tuloksen luin niin iski tunne, "minussako nyt on vika?"

Ympärilläni syntyy lapsia ja tällekin vuodelle on tullut jo 5 vauvauutista. Viimeisin on mieheni siskon ilmoittama ja se on ollut ilmoituksista raskain hyväksyä. Tiedän että joittenkin mielestä on varmaan ihan typerää olla katkera ja kateellinen, mutta se ettei minulla ole ollut missään vaiheessa minkäänlaisia raskauden merkkejä että olisi tärpännyt ja sitten jotkut saa muksuja tosta noin vaan puolen ja vuoden yrittämisen jälkeen, saa sydämmeni muljahtamaan ja surullisen ja itsensä syyttelevän olon :(

Toivottavasti täällä olisi sielunsiskoja, joitten kanssa voisin jakaa tuskani ja jotka ymmärtäisi tilanteen raskauden ja vaikeuden. :(

-Hippu

Moikka! Meillä ensimmäinen ivf hoito takana ja saatiin kuudesta munasolusta kaksi lähtemään onnistuneesti. Istutus oli 26 tammikuuta ja 9.2. kävin verikokeessa ja plussaa näytti, vaikkakin kotona tein monta monituista testiä ennen sitä. Kotitestit näytti hhmuviivaa jo pp4. Ei tätä voi todeksi uskoa vielä takana 4v yritystä ja viisi keskenmenoa. Olisiko nyt meidän aika vihdoinkin, ei voi kun toivoa ja uskoa että kaikki menee hyvin :)

Heippa!
Onko täällä muita kenellä hoidot kesken?
Minulla on yksi tyttö 3v joka sai alkunsa 1. Ivf hoidon 2. Pas siirrosta :)
Nyt menossa uusi hoito, 2. Ivf tuoresiirtoa ei tehty kun munasoluja tuli niin paljon, mutta nyt päästiin 1. pas siirtoon ja elän pp9 :) negaa näytti testi tänään.
Pp14 eli perjantaina on veritesti. Ois kiva jos löytyis juttuseuraa :)

hei, meillä meni ensimmäinen raskaus kesken 30.10.17 jolloin luulimme olevamme viikoilla 10+6, mutta ultrassa todettiin, että kehitys on pysähtynyt viikoilla 5+6. Kohtu tyhjentyi spontaanisti täysin ja saimme lääkäriltä luvan aloittaa yrittämisen heti, eli ilman yksiä kuukautisia. Nyt olen jo parinviikon ajan tuntenut voimakkaita raskaus oireita. (Rintojen aristusta, alavatsan neppailuja, ja jopa repäisykipuja, turvotusta, heikotusta ja hajuaistini on kuin vihikoiralla.) Olen kuitenkin tehnyt kaksi testiä, joista molemmat näyttivät negatiivistä. Mitään näistä oireista ei ole siis ennen minulla esiintynyt normaalin kuukautiskierron aikana. Tiedän että keskenmenon jälkeenvoi menkkojen tuloa joutua odottamaan pidempään kuin yleensä, mutta oireet hämmentävät. Onko kukaan raskautunut heti keskenmenosta, ja kuinka nopeasti plussa näkyi testissä? Kova toive on esikoisesta ja tuntuu ettei keskenmenosta pääse kunnolla yli, ennen kuin joko menkat tulee tai raskaus alkaa.

Tiistai aamuna oli lieviä supistuksen kaltasia kipuja. Ja päivän myötä lisääntyvää rusehtavaa vuotoa, välil tuntu ihan holahtavanki pariin otteeseen. Ja vähän kirkasta verta. Koskaan ei tullut kuitenkaan todella paljoa. Ei hyytymiä. Sitten keskiviikkona ja tänään on tullu vähän verestävää vuotoa.
Tänään kävin aamulla (rv 6+4 taitaa olla) ultrassa. Ensib lääkäri meinas et todennäköisesti km on. Mut sit katso vuotoa ja ultras. Niin alkoin uteleen multa et oonko varma omasta kierrosta. Ku pieni masussa vastais rv 5+3. No tänään kävin verikokeis ja ma uudestaan. Ja parin viikon päähän tuli taas uus ultra.
Vähän kyl ite valmistautunu olin km, mut mitä hittoa. Onko kellään kokemusta?

Sain tuossa kohta kk sitten spontaanin km. Vuotoa kesti reilun viikon ja jo vuodon lopulla tein negatiivisen raskaustestin. Nyt sitten mietinkin vaikkakin yksilöllistä toki on millon uusia menkkoja pitäisi odotella? Kuinka kierto tälläsen jälkeen lasketaan noin suuntaa antavasti? Saatiin lupa aloittaa yrittää uudestaan heti vuodon loputtua.. toki km painaa mieltä vielä ja onkin nyt menty asenteella tulee jos on tullakseen eli tervetullut on mutta ei revitä ressiä tuleeko tärppi vai ei.. muutamana päivänä on nippaillu ala vattasta mutta muuten kaikki menkkojen oireet puuttuu.. ei janota tissit ei oo turvoksissa/kipeet.. ennen raskautta kierto vaihteli 27-40välillä..

Moikka!
oliskos muita jotka käyvät tällähetkellä hoitojen (inssi, ivf/icsi tms.) raskasta tietä, Tai jotka ovat olleet ja onnistuneet? Me ollaan miehen kanssa yritetty pian 5v, nyt ollaan tammikuusta käyty hoidoissa. 2 inssiä takana ja kolmas ensi tiistaina. Seuraavaksi ivf-jonoon, jos ei toivottua tulosta tule nyt. Mitään syytä ei meistä oo löytynyt. Miehen tavara priimaa, viimeksikin lähti pesun jälkeen 131milj. uimaria :) mutta ei onnaa, niin ei onnaa :( Mulla on 2 lasta edellisestä liitosta(15v ja 8v) miehellä ei yhtään. minä pian 35v ja mies 38v, eli nyt tai ei koskaan..

Olisi kiva jakaa/jutustella asioista teidän muiden kanssa :)

Melkein kahden vuoden yrityksen jälkeen alkoi tulla oireita, että olisin raskaana. Oksetti, rinnat oli arat ja menkat oli myöhässä. Testin tehtyä sitä ilon määrää, kun testi näytti positiivista. Neuvolassa oli ensimmäinen käynti viikolla 7+4 ja lasketuksi ajaksi saimme 27.10. Lääkärille varasimme ajan, jolloin olisi ensimmäinen ultra. Pari päivää ennen lääkäriaikaa, alkoi verta vuotamaan tihkutellen ja luin asiasta että se voi olla aivan normaalia, mutta kuitenkin oli se tunne ettei kaikki oo hyvin. Lääkäriin mennessä oli jännitys huipussaan ja verenpainekkin siitä kertoi ollen 162/92 ja pulssi pyöri 90:n yläpuolella. Lääkäri alkoi ultralla tutkimaan ja totesi, ettei nähnyt sydämmensykettä ja alkio oli vain 6+3 tai 6+4 vaikka olin viikoilla 9+6. Melkein neljä viikkoa oli siis ollut kuolleena kohdussa. Kolahti ja pahasti, kun oli niin toivottu tämä pienokainen meidän perheeseen. Tuli olo, että minä olen syyllinen tähän kaikkeen, että en ole sopiva kasvualusta pienelle ihmiselle. Olemme yrittäneet elää niin hyvää ja terveellistä elämää, että kaikki menisi hyvin ja silti tuloksetta. Tuntuu että kaikki, jotka eivät halua lapsia, saavat niitä heti kun kerran edes harrastaa suojaamatonta seksiä. Huomenna on aika isompaan sairaalaan varmistamaan että alkioa ei enään ole ja kohtu olisi tyhjentynyt. Eilen illalla alkoikin sitten vuotamaan oikein kunnolla verta, että sieltä se on ulos tulossa. Meinasimme yrittää heti uudestaan kun saamme siihen luvan. Kyllä se pienokainen olisi niin tervetullut tähän perheeseen. Kiitos kun jaksoit lukea, san purkaa ainakin omia fiiliksiä.

Koin keskenmenon puoli vuotta sitten. Kuukautiset alkoivat aivan normaalisti ja ovat olleet säännölliset. Kuitenki oireet vaihtelevat kuukausittain. Voiko kroppani olla edelleen km jäljiltä sekaisin? Alan olemaan jo suorastaan kyllästynyt. Milloin mitkäkin oireet, toisellq kertaa ei oireita ollenkaan. Viimesimmät loppuivat viikko sitten, oireina vain rintojen arkuus. Päivän verran tuli todella runsaasti ja neljä päivää pelkkää tuhrua. Nyt viikko menkkojen loppumisesta rinnat pamahtivat turvoksiin ja kipeiksi. Tein ennen näitä menkkoja haamuplussan mutta menetin pienimmätkin toivon rippeet kun menkat alkoivat. Pitäisikö tehdä vielä yksi raskaustesti? Entä kun jos se on nega, pitäisikö soitella lääkäriin että kauan kropalla ottaa palautua keskenmenosta... alan kaatumaan jo ajatukseen ettei koskaan olisi pitänytkään alkaa miettiä toista lasta...

Raskausviikkoja nyt kasassa 6+5 ja nyt kolme päivää vuotanut vähän verta vessassa käydessä. Välillä on menkkamaisia kipuja mutta ei juuri muuta . Ensinmäisessä raskaudessa ei vastaavaa ollut.

Eilen ja tänään testattu puhtaat negatiiviset kun tuli tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Jotenkin epäilen kyseessä olevan kohdunulkoinen. Niin se elämä tekee jälleen kuperkeikkaa. Mennään askel taaksepäin normaaliin tilanteeseen. Olo on tyhjä, joten vuotoa odotellessa....

Ajattelin kysyä onko teillä muilla mennyt kauan raskauden alulle saamiseen ja onko kukaan mahdollisesti käynyt lapsettomuushoitoja läpi tullakseen raskaaksi? :)

Meillä on nyt tilanne se, että ollaan tehty ensimmäinen ICSI-hoito, joka ei tuottanut tulosta. Yksi alkio olisi pakkasessa, mikä olisi tarkoitus siirtää ensi kuussa jos alkio selviää sulatuksesta. Meillä on tällähetkellä mennyt 2v ja 4kk, eikä yhtäkään raskautta takana. Lapsettomuus johtuu meillä miehestä.

Olisi mukava kuulla muiden tarinoita. :)

Hei. Osaako kukaan sanoo mitään. Minulla on lähtenyt nytten verenpaineet nousuun. Pissa seilaa 0 ja 1+ väliä, päätä särkee, näköhäiriöitä on ollut ja kädesta ja kasvoista on parikertaa lähtenyt tumto.

Nytten en ole tuntenut vauvan liikkeitäkään kunnolla ja eilen tein liike laskentaa. Ensin tunnin jollon en  tuntenut yhtäkään liikettä. Nousin ylös hieman jaloittelin ja join makeaa mehua. Tein toisen tunnin jolloin sain 6 liikettä. Lähdin synnytyspäivystykseen.

Käyrillä äänet olivat 130-140 muutamia lieviä supistuksia oli. Kohdunkanavaa vielä jonkin verran jäljellä ja kohdunsuu kiinni.

Lääkäri ultrasi jossa kaikki virtaukset oli hyvät, mutta lapsi ei liiku kunnolla lääkäri yrittää ärsyttää lasta, mutta ei onnistu moisessa. Lapsella liikkuu hieman huulet vaan.

Lääkäri passitti minut jävelyle jonka lälkeen ultrassa näky muutamia liikkeitä. Pääsen kotiin, mutta lääkäri kuitenkin ohjaa minua tulemaan aamulla takasin ja tänään sit pitää olla synnytyspäivystyksessä 10 aamulla. 

 

Siellä tehdään kaikki samat mitä eilen ja päätetään jatkoista.

Jos joku osaisi sanoa mitä tämä on tai mistä voisi johtua olisi kiva. Mitä minun  pitää vaatia. Pelkään vaavini puolesta.

Rv minulla on jo kumminkin 38 ja eivät ole vielä innokkaita käynnistykseen.

Tunne tarvetta jakaa tämän jutun muiden kanssa..

Luin lehdestä että Riihimäen hautuumaalle pystytettiin muistomerkki syntymättömille lapsille.. Sinne voi viedä kynttilöitä ja surra keskenmenoa tai lapsettomuutta.. Tälläisiä muistomerkkejä on kuulemma muuallakin,olisiko ollut noin 10 suomessa..

Juttu oli minusta aika liikuttava ja lohdullinen,tämä muistomerkki antaa konkreettisen luvan surra keskenmenoa tai sitä ettei ole onnistunut tulemaan raskaaksi ja saamaan sitä ihanaa nyyttiä syliin..

Harmi etten aikaisemmin ole tälläisistä kuullut.. Itse oman keskenmenon kohdalla,sain sairaalassa sellaisen kohtelun,että piilottelin suruni ulkopuolisilta,jopa neuvolassa,koska luulin heillä olevan sama asenne kuin sairaalalla eli "no voi voi,turha sitä on surra" :( tunsin itseni yliherkäksi ja vialliseksi,kun en voinut olla itkemättä pienen ihmisen alun menetystä,kunnes neuvolassa uuden raskauden myötä lopulta murruin ja sain tukea ja hyväksynnän surulleni..

Kaikkien tulisi saada hyvällä omalla tunnolla surra oli menetys tapahtunut missä vaiheessa raskautta tahansa.. Niinkuin myös yhtälailla sitä että lapsi ei ole koskaan saanutkaan alkuaan.. Se on menetys siinä missä keskenmenokin..

Se että myös tämä usein vaiettu tai vähätelty asia on otettu huomioon muistomerkein on minusta hieno juttu ja siksi haluankin sen täällä jakaa, koska moni ei varmaan näistä muistomerkeistä tiedä (niinkuin en minäkään aiemmin) ja valitettavan moni ehkä törmää samaan kuin minä,eli siihen luuloon että on väärin surra!

vielä lopuksi voimia kaikille jota tämä muistomerkki omalla kohdalla koskettaa!!

JAPADAPADUU !

Kävin yksityisellä tänään, onhan nyt 12kk raskauskarenssia takana. Kysyin häneltä mielipiteen asiaan onko uusi raskaus jo turvallinen, ja hän oli sitä mieltä että on, kun kerran hCG ollut negatiivinen koko tämän vuoden. 

Otettiin kapselikin jo pois! :o :) :) MÄ OON NIIN HÄPIIIIIIII !

Mutta sanoi olevansa vielä sairaalaan yhteydessä koska sieltä oli ohjeistus karenssiin 24kk, niin ottaa vähän selvää että miksi, mutta paljon jo taitaa kertoa tuo kun suostui ottamaan kapselin pois. :) JEE !

Kävikö jo ilmi että olen onnellinen? :)

Noniin, nyt sain tosiaan soitettua sairaalaan että miksi siinä yhdessä sanelussa oli että seuranta jatkuu 05/2014 asti vaikka alunalkaen oli 2015 asti. Täti puhelimessa ei lähtenyt spekuloimaan vaan varasi mulle ajan mun tilanteeseen perehtyneelle lääkärille tonne parin viikon päähän. JEE! Ja ei niin jee, jännittää. :E

Jotkut ehkä muistaakin, että alkuvuodesta koin keskenmenon rv12. Ja siis yli vuoden yrittämisen jälkeen edes nappas. Nyt vaan ahdistaa kaikki, mielialat heittelee jatkuvasti ja itken ihan vähäisestäkin asiasta. Miehelle yritän puhua, mutta hän ei kuulemma voi auttaa ku ei pysty samaistumaan mitä mä koen. Oon pyytäny, että mies antais läheisyyttä, mutta tuntuu vaan vetäytyvän kauemmas koko ajan. Heittelee juttuja, esimerkiks et  vaunut pitäis hävittää ku vie liikaa tilaa. Tuntuu, et se olis niin ku antais periks ettei enää meille tuu vauvaa. Kuitenkin ollaan siis puhuttu, että yks sais vielä tulla.

Mun pää vaan hajoo, yhdelle kaverille oon voinu tästä avoimesti puhua, mutta en voi olla koko ajan omaa pahaa oloani hälle purkamas. Miehen mielestä mun pitäis mennä ammatilaiselle puhumaan, että pääsen tästä yli...

Mä luultavasti sohaisen arkaan paikkaan, mutta mua kiinnostaisi tietää miten te määrittelette keskenmenon. Tai mikä on sinulle keskenmeno?

Ja toinen asia, miksi haluaa testata raskautta hirveän aikaisin jos siihen ei ole pakkoa tai tarvetta. Eli esim. lääketieteellistä syytä tms.

Nämä asiat pyörii aina välillä päässä ja nousi taas pintaan myöhässä olleiden menkkojen myötä.

Mun oma ajatukseni siis on, että kemiallinen raskaus ei ole keskenmeno. Jos ei pissi tikkuun ennen aikojaan ni niitähän ei välttis edes huomaa. Mulla on kyllä varmaan 30 kertaa tähän mennessä ollu menkat myöhässä parista päivästä viikkoon mutta koskaan en ole testiä tehnyt koska en halua saalistaa haamuja ja niitä kemiallisia tietooni. Vituttaa päivän-kaksi ja elämä jatkuu.

Sitten on varhaiset keskenmenot. Semmoinenkin löytyy yksi. Ei testattuna vaan solurykelmän bongasin vuodon seasta. Ei voinut erehtyä. Se kirpaisi hetken, mutta ei suurta draamaa.

Ja sitten nämä oikeat keskenmenot. Sekin löytyy. Valitettavasti. Ja sitä en olisi halunnut kokea. Se sattuu. Pirusti :( Vieläkin.

Noihin plussatestauksiin ajattelin kertoa oman ajatukseni myös. Koska haluan välttää haamuja, en tee testiä koskaan ennen kuin aikaisintaan menkkojen ollessa viikon myöhässä. Mä haluan oikean plussan. Koska mä olisin varmaan tuhannen riekaleina jos mä bongaisin joka ikisen mahdollisuuden raskauteen ja oikeastin tuntisin sen, että olen menettänyt ne kaikki.

Tästä päästään siihen, että mitä ajattelette haamuista? Onko se oikea plussa vai ei. Minulle se ei ole. Mulle haamu merkkaa mahdollisuutta plussaan. Ja oikea plussa on vasta kun tikussa seisoo se kaksi viivaa yhtä vahvoina. Ei hetkeäkään ennen.

Ja sen hetken jälkeen voi saada keskenmenon.

Pohdituttaa sekin, että jos ajattelee jokaisen hedelmöittyneen munasolun olevan raskaus vaikka se ei kiinnity. Voiko käyttää kierukkaa? Koska kierukan tehtävähän on mekaanisesti estää munasolua kiinnittymästä. Toisin sanoen abortoida mahdollinen alkanut raskaus alkutekijöihinsä.

Kirjoitan ekaa kertaa nettikeskusteluihin,mutta kovasti haluaisin mielenrauhaa..

Minulla oli syksyllä keskenmeno raskausviikolla 10+5 ja kyseisessä raskaudessa oli viikoista 6-7 lähtien ollut silloin tällöin pientä tuhruvuotoa,jonka sanottiin olevan normaalia.. Lopulta kun tuli kivut ja vuoto lisääntyi yritin hakea apua,mutta päivystyksessä käännytettiin takasin,väittivät,että heillä ei ole ultraa ja että alussa oleva keskenmeno on pikkujuttu,eikä sitä kuitenkaan pystytä estämään,joten turha surra,kotio takas vaan.. Sitten kotona illalla/illalla alkoi kamala vuoto,jonka tähden ei pystynyt edes suihkusta poistuun ja sinne sitten "synnytin" sikiötä muistuttavan möykyn,jonka vedin alas pöntöstä muistaen ensiavussa kuullut sanat "se on voi voi,turha sitä on surra" siitä vuoto helpottui sen verran että pystyin poistumaan suihkuista,joskin sidettä piti vaihtaa usein.. Kun muutama päivä tästä olo heikkeni ja mies vei väkisin ensiapuun,niin hemoglobiinin mittauksen jälkeen alkoi tapahtua ja yllättäen se ultrakin sieltä löytyi,jolla todettiin että luonto on asiansa hoitanut,mutta verikokeissa jouduin juoksemaan,koska ei oltu aikaisemmin ultrattu,niin ei voinut tietää oliko kohdun ulkopuolinen.. Jälkeen päin jäi harmittamaan etten vihaltani pystynyt lääkärille sanomaan,että se olisi ultrattu,jos luukulla oleva nainen ei olisi käännyttänyt takaisin valehdellen ettei ultraa ole.. No siitä toivuttua aloimme yrittämään uudestaan ja nyt on raskaus viikko 6+4 ja alku viikosta tuli jälleen paperiin pyyhkiessä hieman veristä limaa ja nyt on ollut vuodottomia päiviä ja välillä tullut pyyhkiessä paperiin ruskeaa tuhrua.. Eli ihan samankaltaisesti kuin edellisessä raskaudessa joka meni kesken.. ensimmäisestä raskaudesta syntyi ongelmitta terve poika eikä siinä raskaudessa ollut pienintäkään vuotoa,joten nyt pelottaa että tämäkin menee kesken.. Onko kenelläkään keskenmenon jälkeen ollut onnistunutta raskautta,jossa olisi ollut kekenmenneen raskauden kaltaisia enteitä? Ainoa ero tässä raskaudessa on se että nyt oireet (pahoinvointi ja rintojen aristus) on samanlaiset kuin ensimmäisessä raskaudessa ja niitä ei keskenmenneessä raskaudessa ollut.. siksi en ennen veristä vuotoa osannut olla tästä huolissaan,mutta nyt pelottaa ja tuntuu,että olen yksin asian kanssa,koska edellisen saamani kohtelun takia en edes uskalla hakea apua..pelkkä ajatus päivystys luukulla asioinnista itkettää :`(

Hei vaan, en ole ennen tänne kirjoitellut, mutta nyt huolestuttaa kamalasti. Mulla oli jo aika kurja alku raskaudelle kun lääkärissä oltiin ihan varmoja kohdunulkoisesta ja sitten kun jotain näky kertoivat, että varma luultavasti tuulimuna ja sai kokoajan pelätä odotellessa, että pääsee ultraan. Sitten olikin ollut onneksi vaan myöhäinen ovulaatio ja syke löytyi. Se oli silloin 6 viikkoa sitten ja nyt 12 viikkoa täynnä. Nyt huolestuttaakin kun 9 viikolta alkaen varsinkin 10. viikolla hirveesti oksentelin ja viikolla 11 luulin ensin, että loppui kokonaan yhtäkkiä oksentelu ja itkin kamalasti ja soitin vaikka minne huolissani. Nyt sitten kuitenkin saatan oksentaa jostain hajusta about kerran päivässä, mutta näin ihan kamalan unen, että sain keskenmenon. Ja viikolla 10 mulla tais yks päivä tulla ihan tippa jotain rusehtavaa, niin sekin nyt vaivaa mieltä, että mistä johtui. En oikein luota noihin sairaalassa kun ovat tähän mennessä ollut melkein aina väärässä. Ja ei tunne siltä kuin olis raskaana. En käy vessassa useammin ja rinnat ei ole yhtään arat, vaikkei ollut murkkunakaan. Haluisin vaan kuulla kokeneemmilta, että onko normaalia tämä kaikkia?

Juuri tajusin kalenteria katsoessani, että tällä päivämäärällä viime vuonna oli tähän aikaan juuri varmistunut Lohjan äitipolilla, että meidän pieni on menehtynyt ja käynnisteltiin synnytystä rv 18+6.

Meidän mytyn syntymäpäivä on huomenna...

Eikä uudesta raskaudesta ole tietoakaan :/ Tiedä sitten helpottaisiko se oloa.

Kävin viime viikolla totuttuun tapaan hCG-seurannassa ja nyt tuli taas muutama uus aika ja lausunto lääkäriltä.

Lausunnossa luki näin "seurantaa jatketaan 05/2014 asti", ja alunalkaenhan se oli 05/2015 asti! Onko tässä käynyt painovirhe paholainen (niinkuin meidän L lääkärireissula lääkäri laittoi hänen painokseen 105kg 15kg sijaan :D) vai onko meidän suunnitelma muuttunut!?

Mun tarttee varmaan soittaa huomenna sairaalaan... Ehämmää saa mielenrauhaa. :D

Aamulla menin sinne ja nyt iltapäivällä pääsin pois,meni kyllä hyvin ja hyvä palvelu oli sielä. Kyllä heihin voi luottaa,nyt sairaslomalla. Aika näyttää miten tää etenee,mutta mulla on hyvä mieli,se on nyt ohi ja ei tarvii enää surra ja kärsii niin kovia kipuja.

Eipä siel mitään ollut maanantaina kaavintaan. Se oli siinä sitten.

Hei! Noin 2 kk sitten sain varhaisen keskenmenon, joka alkoi selkäkivulla ja johti aika runsaaseen vuotoon ja selkä- alamahakipuihin.. Yhdet menkat välissä ja olinkin jo taas raskaana. Mutta nyt sitten aamulla selkäkipua ja tuli hetken niukasti verta... 

Olisi todella haluttu pienokainen.. Voi itku, jos taas menetän..

Haluaisin kysellä onko kellään kokemuksia raskautumisesta heti km:n jälkeen ilman yksiäkään menkkoja välissä?

Ite ajattelin jättää yhden kierron väliin ennen kuin yritetään uudestaan, mutta tulipa sitten oltua ilman ehkäisyä ja nyt tuntuu, että ovis olis tullu heti perään.. Yritin kauheasti kuukkeloida mitä siitä sanotaan, mutta kaikkialla sanotaan eri asioita :P Yhdessä puhtaan puolesta vuodesta (vanhaa tietoa ilmeisesti) neukussa mulle sanottiin yksi kierto väliin ja useille oli eri keskustelupalstoilla sanottu gynellä, että uutta voi yrittää heti.. Ota tästä nyt selvää?

Ainahan kaikki voi päätyä miten sattuu eikä mistään voi olla varma.. Enkä edes ole varma tärppäskö, mutta mieltä painaa ja askarruttaa tämä asia..

Pikakelaus; 12.12.12 plussa rv (muistaakseni) 3+4, pari viikkoa tästä tiputteluvuoto alkaa ja meen yksityiselle ultraan kun ei kunnalliselle ota. Rv 5+jotain yksityiseltä hippulat vinkuen sairaalaan jatkotutkimuksiin (ei löytänyt alkiota), diagnoosi uhkaava keskenmeno ja kohdussa mahdollisen alkion lisäksi n. 2x2,5cm MÖHKÄLE (näin siis lääkäri kuvaili). Uus ultra viikon päähän, sielä tilanne edelleen yhtä huono, möhkäle tallella, samoin mahdollinen alkio, ei sykettä. Lopulta hCG ja ultralöydöksiin nojaten raskaus keskeytettiin rv 9+5, tutkimuksista selvisi notta hCG 2h kaavinnan jälkeen 196 000, alkion kehitys loppunut rv 6+ ja kohdussa paisunutta istukkanukkaa = osittainen rypäleraskaus (avaa Google olehyvä).

NOH. Nyt oon siis sieltä tammikuun puolelta välilta ravannyt parin kolmen viikon välein verikokeissa ja edelliskerralla oli arvo noussut 146 -- reiluun 180 ja viime kerralla arvo olikin vain 28. No mutta nythän se olikin noussut 40 ja lekurini mun soitti tänään että erikoislääkärin kanssa tulivat siihen tulokseen että neiti on hyvä ja tulee uusintakaavintaan tiistaina. Melkein heti perään soitteli hoitaja että tuu nyt ensin ultraan maanantaina ja sit katotaan mitä tehdään, peruutusaika tuli juuri sopivasti tiistaille.

Eniten tässä kaikessa vituttaa se että isäntä on käynyt läpi sytostaattihoidot ja siitä syystä on aavistuksen heikommat mahdollisuuden lapsukaisiin, mut mitäs sit jos tää touhu menee niin pitkälle että mäkin joudun sytostaattihoitoihin? Mikä on todennäköisyys saada ikinä enää toista lasta? Mä en ikinä, en ikinä oo ajatellut itseäni yhden lapsen äitinä. Se vituttaa.

Aamulla alkoi runsas verinen vuoto, vähän tuli hyytymiäkin seassa.. Menkkamaisia maha ja selkä kipuja.. Vuoto on nyt vähän rauhottunut, mutta edelleen tulee ihan veristä vuotoa.. Neuvolasta laittoi lähetteen sairaalaan.. Sieltä kai soitetaan.. En itse usko tätä enää normaaliksi vuodoksi.. 

Yhtään ei huvittaisi lähteä minnekään tutkittavaksi.. mutta voi olla, että täytyy.. koko ajan vain itkettää.. Voi miten paha mieli voikaan olla.. vaikka ihan alussahan tämä vasta oli.. Laskujeni mukaan kai 5 viikko..

Tää kulunut viikko on ollu tosi vaikea. Jatkuvasti on paha olla ja itku on ollu taas herkässä. Hermo ei kestä noihin kakaroitten töllöilyjä ja uhmailuita yhtään. Eilen sit "tapeltiin" miehen kanssa, eli ku toi toinen ei tappele ni se sit mököttää josta tulee mulle tosi tosi paha olo. Ku ei sano mitään ja sulkeutuu vaan itseensä. Viestittää elekielellään et hän on vihainen mut sanoo et ei oo. Eikö se pönttö ny tajua et elekieli kertoo enemmän? Ja tää lähti vaan siitä, et pyysin vaihtaa kuopuksen vaipan. Hän sit siinä rupee kiskoo paitaa äkäsesti päältään ja puhisee ja painuu vessaan pojan kanssa. Voiko tätä nyt oikeasti muuten tulkita kuin että se suuttui? Illalla sit sanoo, et ei hän suuttunu. Et halus vaan rivakasti paidan päältään ja hoitaa homman et pääsee eteenpäin. Mulle tommonen äkillinen riuhtominen ja repiminen on AINA tarkottanu et suututaan. Jos muuten ollaan rauhallisia ihmisiä. Mut yx v*tun lysti.

Nyt ku vein esikkoa eskariin ni yx kaks mulle pamahti tajuntaan et esikon eskarikaverin äiti on paksuna. Ollaan me monena aamuna oltu yhtä aikaa mut en o vaan huomannu sitä järkkyä mahaa. Nippa nappa pääsin pois sieltä sisätiloista ku alko kyyneleet valua. Siis voi ristus. Ja mie paruin koko matkan kuopuksen pph:n luokse ja sieltä kotia.

Miksi tän pitää olla näin pirun vaikeaa??

Tulipa käytyä kurkittavana. Kaikki näytti kuulemma hyvältä, eli kaikki ok. Mitään syytä ei löytynyt vaavista eikä labroista. Ei yllättänyt, tuonhan mä jo periaatteessa tiesinkin.

Kysyin epikriisiä ni totesivat et kaksi on jo lähetetty. Kiva. Ei ole löytänyt perille. Nyt lupasivat, että oottavat tämän käynnin vielä ja toimittavat sit kaikki yhtenä pakettina. Voi tuota Itellaa kun eivät osaa meille meidän posteja toimittaa. :/ Ja jos ei huhti-toukokuussa ole vielä tullut ni ehkä mun pitää käydä ne sieltä ihan itse hakemassa. Mä en luota tohon Itellaan enää yhtään.

Juhuu, taas teitä viisaampia tarvitaan!

Mitenkäs nuo teidän menkat on alkaneet ja olleet kaavinnan jälkeen? Oliko normaalit? Kuinka pitkät? Jne?

Mulle siis tehtiin kaavinta 18.1. ja viime ma eliii 11.2. alkoi menkat, JOTKA JATKUU EDELLEEN!? Normaalia? Alotettiin ne pillerit siis myös lääkärin määräyksestä sillon. Niin ja noi menkat on kaikinpuolin ihan kummalliset, usein on päiviä et koko päivänä (esim. eilen) ei mitään vuotoa, ei edes sitä vähää, mut sit joko tosi myöhään illalla/yöllä/aamulla alkaa taas koko homma "alusta". Onhan tää nyt syvältä, mutta onko kovin normaalia?

Nyt tulee avautumista ja pään tuuletusta.

Siis voi vitalis et osaa yksi pieni ihminen olla vintistä laho. Mä haluan lukea täällä raskausjuttuja ja sit mie oon niin pirun vihanen ku tuommonen ihana Ipu menee rakenneultraan. Siis voi kiesus että sieppaa. Mut elä Ipu ota tätä pahalla, en mie sulle oo vihanen. Minuu ketuttaa niin penteleesti et me ei päästy sinne asti :'(

Sit mä mietin päivästä toiseen, et millanen ihana jättimäinen sotanorsu mie olisin jo ja miten mä kiroilisin aamuisin et ku ei pääse kävelemäänkään ku niin tekee kipeetä.

Ja voi luoja mikä vauvakuume mulla on! MÄ HALUAN VAUVAN! Mut ku ei noi penteleen menkat ja vuodot lopu IKINÄ! Yhtä saaketin vuotoa vaan jatkuvalla syötöllä. Ja jottei alapää olis ainoa vuotava ni nokkakin on tukossa ja vuotaa.

Jumalavita et tää maailma on persiistä. Ja se samperin psykiatrinen sairaanhoitajaki meni sairastumaan että mun eilinen aikani sille peruttiin eikä o mitään hajua koska sieltä ehkä otetaan yhteyttä uuden ajan varaamista varten.

Hei hei, kaavinnan jälkihoito-ohjelappusessa lukee että vuoto on niukkaa, mitä jos ei se ookkaan ihan niin niukkaa? Vai kuinka niukkaa sen pitäis olla? Ja entäs nää kivut? Menkkajomottaa alamahalla ja alaselällä melkein niin lujaa et otan pian Buranaa. Normaalia?

Ossooko joku sanoa kuinka kauan menee siihen että patologi tonkii kohdun sisällön kaavinnan jälkeen ja väsää siitä raportin ja se raportti löytää tiensä mun nenän alle?

yritystä takana 1v6kk..eikä sitä kakkosta tuu...esikoosta yritettiin 2vuotta ilman apuja..ja oletin että seuraava tulisi helpommin mutta ei..ajatukset pyörii pääs..kuinka tästä ressistä pääsee pois? liikaa aikaa ajatella asiaa...

Jouduimme mieheni kanssa raskaan päätöksen eteen viime marraskuussa, ja keskeytin toivotun raskauden raskausviikolla 16 sikiön vakavan poikkeavuuden takia. Jo ekassa ultrassa 12 raskausviikolla löytyi runsas 7,1 mm niskaturvotus, meidät ohjattiin jatkotutkimuksiin, mutta istukkanäytteestä ei selvinnyt mitään joten terve tyttö meille lupailtiin.

15 viikolla kuitenkin tilanne olikin pahentunut entisestään: turvotus oli tuplaantunut ja levinnyt muualle, keuhkopusseissa nestettä, kaulasta löytyi kolme kystaa ja sydän oli siirtynyt vähän oikealle turvotuksen takia. Perinnöllisyyslääkäri löi tutkimuksen jälkeen faktat pöytään: Vauvamme ei tule selviämään elossa. Mitään toivoa ei annettu.

Keskeytys oli toimenpiteenä raskas ja kivulias, fyysisesti että henkisesti. Saimme nähdä ennen kotiutumista tyttäremme ruumiin, enkä koskaan unohda niitä pieniä, kovin punertavia, mutta kauniita kasvoja. 3 Tasan 4 viikkoa myöhemmin hänet siunattiin ja haudattiin, mutta sekään ei ollut vielä viimeinen rasti tälle prosessille, 7. helmikuuta saamme ilmeisesti kuulla mikä lapsellamme oli, tuli kutsu perinnöllisyyslääkärille taas...

Fyysinen toipuminen oli vähän mitä oli, heti seuraavana päivänä jalkani kipeytyi mystisesti enkä pystynyt kävelemään sillä juuri ollenkaan, lopulta muutaman päivän kärvistelyn jälkeen päivystyksessä pohkeesta löytyikin veritulppa! Eli määrättiin Marevan (verenohennuslääkkeet) ja tiuhaan tahtiin ravaan labrassa edelleen. Ensi kuussa olisi tarkoitus tuon Marevan-kuurin loppua, mutta nähtäväksi jää... En saa kyseisen lääkityksen aikana tulla raskaaksi, koska riski sikiön epämuodostumiin on suuri. Ehkäisyn kanssa joudutaan olemaan siis tosi tarkkana lääkityksen ajan.

Henkinen puoli on asia erikseen ja sekin pikkuhiljaa ajan kanssa... Olemme huomanneet pääsevämme jotenkin takaisin arkeen kiinni. Hyvä niin...

Kuitenkin pikkuhiljaa vauvakuume on alkanut taas heräillä, mutta toppuutellaan sekä ton Marevanin takia, että myös siksi kun asia vielä hiukan pelottaa, ei kuitenkaan niin paljoa kuin vaikka vielä kuukausi sitten. Kaksi muuta raskauttani etenivät ilman ongelmia.

Vaikka meille sanottiin että se mitä koimme on aika kertaluontoista ja uusiutumisen mahdollisuus olematon, kummassakaan meissä ei ole vikaa, tms. eikä tapaus vaikuta "normaaliin" raskaaksitulemiseen, tiedän että se pelko on silti aina läsnä, siitä ekasta positiivisesta raskaustestistä ihan sinne synnytyssaliin saakka. :(

Viimeksi olen yrittänyt lasta vakituisessa suhteessa joskus n. viisi vuotta sitten. Ei tärpännyt, vaikka yritystä oli yli vuoden. Sittemmin olen ollut muutamissa vakavissa suhteissa, mutta kumppani ei ole ollut valmis lapsista oikein puhumaankaan.

 Nyt sitten sain umpisuolen puhkeamisen yhteydessä tietää, että minulla on endometrioosi. Lääkärin mukaan tilanne ei ole (vielä) kovin paha, mutta hän ei (tietenkään) osannut sanoa, kuinka nopeasti tilanne kehittyy huonompaan suuntaan.

 Tällä hetkellä en ole vakituisessa suhteessa, eli ketään isäehdokasta ei ole tarjolla. Olen aina halunnnut lapsia ja ajattelin aina, että teen lapset nuorena. Elämä on kuitenki heitellyt mielensä mukaan ja nyt olen tässä, lapsetonna ja hemmetin pelokkaana. Entä jos en koskaan saa lasta jos vielä odotan, että sopiva mies ilmaantuu? Tiedostan, että ihan heti tapaamisen jälkeen mies ei yleensä ala innostumaan (saati ehdottelemaan) vauvojen tekemisestä.

 Nyt olenkin alkanut miettimään inseminaatiota tuntemattoman lahjoittajan munasoluilla. Tiedän, että monet teistäkin tuohtuvat, jopa raivostuvat tällaisesta ajatuksesta. Kumpa voisitte olla "heittämästä sitä ensimmäistä kiveä". Kumpa joku ymmärtäisi, kuinka pohjattoman pahalta minusta tuntuu. Tottakai haluaisin, että lapsellani on isä. En vaan halua ketään miestä tällaiseen painostaa, saatikka huijata. Ja ajatus lapsettomuudesta suorastaan murskaa minut. Tuntuu, etten lapsettomuus kuihduttaisi minut lopulta olemattomiin.

 Myöskin ajattelen usein vanhempiani, jotka kovin haluaisivat lapsenlapsi, edes yhden. He toki aiheuttavat minulle paineita, mutta eivät tietenkään ole mikään syy haluta lapsia. Mutta kyllä sydäntä vihloo, kun vanha isäni pelkää kuolevansa, ennen kuin yhtään lapsenlasta on tullut. Tiedän että isäni varsinkin kantaa tätä taakkaa kovin raskaana harteillaan.

 Ajattelin nyt jouluna ottaa asian heidän kanssaa puheeksi. En tiedä hyväksyvätkö hekään sitä, että pohdin lapsen saattamista maailmaan "itsellisenä naisena". Kuulostaakin niin stigmalta tuo, ihan kuin joku kevytkenkäinen nainen. 

 Eniten minua pohdituttaa, että kuinka selvitä kaikesta yksin, ilman miehen tukea? En haluaisi yksin tällaiseen ryhtyä, mutta pelottaa, että minulla ei ole pian muuta vaihtoehtoakaan. Ja en kai vaan odota liian kauan, kunnes toivo raskaudesta on tyystin mennyttä? 

 Toivottavasti en loukannut kirjoituksellani ketään, tarkoitus ei ollut. Ymmärrän aiheen arkuuden ja sen että tilanteeni ei suinkaan ole kaikista huonoin, olenhan (vielä todennäköisesti) kyvykäs saamaan lapsia.

Tänään sain tiedon, että meidän pienen poismenolle ei toistaiseksi ole löytynyt mitään syytä. Mun verikokeista ei löytynyt mitään ja vauvakin oli kuulemma täydellinen. Istukkaa ei patologi ollut ehtinyt vielä tutkia.

Mutta tällä haavaa jäänee mysteeriksi miksi meidän kolmas murunen ei jaksanut loppuun saakka.

Itku on taas kovin pinnassa. :'(

Nyt on herännyt muutamia kyssäreitä.

Eli pikkuinen syntyi keskiviikkona puolen päivän jälkeen ja hoitajan ja lääkärin mukaan sikiöpussissa oli kaikki mukana ja kohdun piti siis olla täysin tyhjä. Vaille kuusi illalla ku olin pääsemässä kotiin, kohdusta kuitenkin tuli ulos vielä melkein kämmenen kokoinen räimäle jota sain vähän irrotella. Hoitaja sitä katseli ja totesi että saattoi olla lisäistukka. Varuiksi vielä käytiin lääkärin ultrattavana ja sanoi, että mitään suuria ei enää pitäisi olla, et jotain ihan pientä. Pääsin siis kotia niine hyvineni.

Nyt on vuodon mukana tullut lähinnä limakalvon palasia ja pieniä hyytymiä. Vuoto välillä pienenee kunnes kipristää vatsassa ja voimistuu hetkeksi ja noita klimppejä tulee.

Tänään alavatsa tuli kipeäksi ja vessareissulla irtosi taas suhteessa reiluhkon kokoinen (ehkä 2cm halkaisijaltaan) räimäle ja hieman enempi vuotoa. Suurta vuoto ei kyllä ole ollut missään vaiheessa. Vatsa on edelleen vähän kipeä, mutta vähemmän kuin ennen tuon räimäleen irtoamista.

Nyt siis niitä kysymyksiä.

Kuinka pitkään noita räimäleitä voi vielä tulla? Onko mahdollista, että meillä onkin ollut alunperin kaksoset joista toinen ei ole kehittynyt mutta jotain tuommosta istukan roipetta voi olla? ja aiheuttanut jotain toksiineja että toinenkin kuoli? Ja minkä asteinen kipu on sellainen, että mun kannattaa soitella sinne osastolle tarkistusta varten?

Kyllä mä nyt mietin, et jos ei aamuun mennessä kipu helppaa ni soittelen sinne.

Jos olette lukeeneet ed päivityksiäni niin se tyhjennysvuotohan niukkantui niiden sytotecejen jälkeen mutta runsastui jouduin keskiviikkona ambulanssilla naistenklinikalle vuodon 2,5h verta ihan solkena,ja kärsin kovista kivuista. Ennen kuin jouduin sairaalaan niin keskiviikko iltana alkoi vertaa tulee urakalla soitin naistenklnikalle,sitten se runsastui tuli siteen japikkuhiusujen läpi,sohvakin oli veressä,menin suihkuun vuosin koko ajan verta ja roipetta tuli 2,5h vuosin verta ja lopulta lähti melkein tajukin. Häkehän laitto mut kirettömäksi,eli n 1h 10 min venttasin lanssia,kunnes mies soiti uudestaan,olin jo tosi huonossa kunnossa. Lanssimiehet tuli ja sanoivat että häke teki väärin kun antoi odottaa,mä olisin kuulut b luokitukseen ja olin jossain e luokituksessa. Ne vei mut pillit vinkuen sairaalaan jossa jouduin tiputukseen ja sain lääkettä ja viisi tiputuspussia,ja sokeriliosta meni + se kipulääkkeiden määrä tippana ja suun kautta. Pääsin leikkaus saliin jamut nukutettiin ja suoritettiin kaavinta.Pääsin heräämään ja sielä nousi tuteet pintaan,olin menettäny vauvani jota kannoin ja vuodatin kyyneleitä ja yritin pyytää keskusteluapua mutta eihän niillä ollut aikaa.

Näin vaan se kuului mennä...

Hei. Haluaisin kuulla muiden pariskuntien kokemuksia miten lapsettomuustutkimukset lähtivät käyntiin, minkälaisella "aikataululla" ja mitä tuloksia saitte?

Meillä takana nyt noin vuoden verran raskaaksi yritystä ja neuvolakäynnin + muutamamien testien jälkeen pääsimme lapsettomuustutkimuksiin. Tutkimukset ovat vasta alullaan, mutta puolisoni spermatestissä oli "poikkeama" ja minulta löytyi isoja kystia munasarjoista. Puolisoni spermatestissä selvisi, että siittiöiden määrä oli alentunut (normaalia vähemmän) ja siittiöiden liikkuvuus on hidasta. Lääkärimme mukaan raskauden pitäisi kuitenkin onnistua luonnollisesti tästä huolimatta. Samoin isot kystat munasarjoissani eivät itsessään varmasti ole esteenä raskaudelle, mutta heikentää varmasti mahdollisuuksia. Tämän lisäksi olen taistellut kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosista lääkärien kanssa koko vuoden, minulla on oireita, toinen kilpirauhasistani on ollut tulehtunut ja suurentunut pitkään ja välillä testeissä arvot ovat olleet viitearvojen rajoilla, jolloin vointini on ollut selkeästi huonompi. Tästäkään huolimatta en ole lääkitystä saanut edes kokeiluun. Ja olen lukenut kilpirauhasen vajaatoiminnan olevan suuressakin kuvassa, jos raskautta ei ala kuulumaan.

Seuraavana vuorossa on eri hormoonikokeita alkukierrosta ja 21 päivän paikkeilla sekä puolisolleni, että minulle lähetteet pissakokeisiin? Tämän tarkemmin ei kerrottu kuinka edetä tai mitä seuraavaksi. Pitäisi kai ajatella, että kerta tutkitaan lisää mitään estettä / syytä luonnolliselle raskaaksi tulemiselle ei ole vielä löytynyt, mutta mieli on aika apeana. Puolisoni jaksaa uskoa ja pysyä positiivisena. Itsekin yritän ja mieli vaihteleekin suuresti päivästä riippuen. Kova toive olisi jo onnistua ja saada raskaus alulle. Kalenteria tuijotan kuin raamattua ja laskemme ja suunnittelemme elämämme mahdollisten ovulaatioiden mukaan.

Liian aikaisin ilakoin..tänää ultrassa tyhjää näytti kun menin vatsakipujen kanssa ja sain lähetteen..viikon päästä kontrolli..voi olla että liian vähän viikkoja tai sitten tää on tuulimuna vain..katsellaan...

sain plussan reilu viikko sitten, kun oli jo vähän tuntemuksia siihen suuntaan, vaikkei menkat ollu vielä myöhässä. mut oletetut alkamispäivät kuitenkin käsillä.

parin päivä päästä siitä hävis kaikki tuntemukset. milloin uskaltais tehdä uuden testin? eli jos nyt ei enää ole mitään, niin minkä ajan päästä testi näyttää kaikista varmiten negaa?

Kävin eilen gynellä ja ultratutkimuksessa ilmeni lähes 3cm endometrioosi molemmissa munasarjoissa :(
Onko kenelläkään kokemusta näiden jatkohoidosta ja mahdollisesta raskaudesta hoidon jälkeen? Itselläni ei ole lapsia ja yritystä on nyt takana reilu 1,5 vuotta... Syy tosiaan nyt selvisi ja sain lähetteen keskussairaalan, mutta hiukan pistää masentamaan.

jätin e-pillerit pois 3 vuotta sitten koska toiveena vauva no kas kummaa eipäs kovasta yrityksestä huolimatta kuulu eikä näy.no tämän vuoden tammikuussa sitten päästiin tutkimuksiin lapsettomuusklinikalle jossa sit selvisi syykin miksei meille ole vauvaa tullut.jostain kumman syystä ovulaatio tapahtuu miten sattuu vaikka kierto on ihan säännöllinen ei edes mitkään avustavat lääkkeet auttaneet meitä saamaan lasta. nyt sitten syksyllä lähiaikoina olis tarkoitus sitten lähteä ensimmäiseen keinohedelmöitykseen ja toivoa parasta. olisi hienoa saada juttu seuraa samassa tilanteessa olevilta....

Elikkäs mulla on 8kk ikäinen tyttö vauva. Toiveena oli toinen lapsi ja olenkin nyt raskaana reilu 5viikolla. Tänään tuli pikkuisen rusahtavaa verta ja nyt pelottaa että raskaus menee kesken. Tiedän kyllä että verenvuoto alkuraskaudesta suht normaalia, mutta mun siskolla on 5keskenmenoa takana jotka alkanut näin. Onko täällä muita joilla olisi alkuraskaudessa ollut verenvuotoa ja silti vauva pysynyt sisällä loppuun saakka? Tai miten pian tullut keskenmeno verenvuodosta? Kauhee huoli :(

Olen tällä hetkellä 6:nen kerran raskaana ja viikkoja kertynyt jo 25. Tällä kertaa kaikki on toisin, raskaus on kestänyt alkuajan yli johon sain hormoonihoitoa ettei tule keskenmenoa. raskaus on ollut helppo ja massu on kovasti kasvanut. Tätä ennen yksi kaverini kysyi että luuletko vielä saavasi lapsia, vähän töksäyttäen, johon vastasin että en ole menettänyt toivoanikaan. uskoin kokoajan ratkaisun löytyvän. luulisin hormooni hoidoista olevan muillekkin apua. Mitä minä sain oli vain normaalia naishormoonivahvistusta eli ei mitään myrkkyä elimistölle.Käytin sitä noin kuukauden. Ina on pieni pelko että jokin voi mennä jossain vaiheessa vikaan, mutta se taitaakin olla sitten sitä normaalipelkoa joka kuuluu jokaiselle äidille lapsen iästä riippumatta. Mutta aina kannattaa olla toivoa!

Onks tää normaalia että keskenmenon jälkeen menkat kestää viikon??!!Elikkä sain keskenmenon reilu kuukausi sitten,ja viikko sitten alkoi menkat tai oikeestaan viikko sitten sunnuntaina ja vieläkin jotain tiputtelee!Varmaan ihan normia että ekat menkat erilaiset mutta silti mietityttää tämä asia.Miten muilla??Että onko normaalia kauemman kestänyt tai muuta vastaavaa!Ei viittis mihinkään arvauskeskukseen soitella kun eivät mitään tiedä kuitenkaan,ehkä laskun lähettäisivät kotia :D

Koin nyt peräjälkeen kolmannen keskenmenon.. jos täällä ois joku joka on kokenut saman suuren surun niin ois mukava vaihtaa ajatuksia.

Hormooniverikokeissa selvisi ettei tapahdu ovulaatiota lainkaan. Joten tyttöni on sitäkin suurempi ihme :) Haaveissa olis tulevaisuudessa toinen mut saattaa jäädä haaveeksi. On mulla tuolla terolut lääkkeet mut en oo viel vaan saanut niitä aloitetuksi :(