Onko muita isiä ketkä jäävät pitkälle vanhempainvapaalle? Vaimoni luovutti minulle omat päivänsä, eli jään maksimi 223 päiväksi vapaalle. :D

Minulla on lapsia kolmen eri miehen kanssa. Aiemmissa suhteissa en ole törmännyt tähän ongelmaan tai edes kuullut että muilla olisi vastaavaa tilannetta koskaan ollut.
Esikoisemme on kohta koulu ikäinen ja toinen lapsi vuoden. Muut lapseni ovat jo vanhoja eivätkä liity tähän.
Olen nyt esikoisen syntymästä saakka ollut tyytyväinen miehen käytökseen, isyyteen, lämpöön ja omistautumiseen mitä hän perhettämme kohtaan tekee.
Iso ja siis todella iso ongelma onkin miehen kädettömyys kotitöissä ja se että vaikka kuinka lupaa opetella vaikkapa ruoan laittoa tai sahan käyttöä ei mitään edistystä tapahdu. Joka pienimpäänkin naulakon laittoon ja vastaavaan joudun palkkaamaan ammattiapua. Sitten nämä työmiehet/tuttavat/ jopa aiempien lapsieni isät naureskelevat kun talossa kuitenkin on mies ja joudun tällä tavalla apua pyytämään. Eli mieheni on akka ja minä autoa/taloa/sähkökaappia/lämmitysjärjestelmää hoitava ukko.
Sitten toinen ongelma on kunnioituksen puute. Hän ei kunnioita pyyntöjäni vaan toimii oman tahtonsa mukaan. Hän kasvattaa lapsiamme noudattamatta yhdessä sovittuja sääntöjä. Hän kohtelee minua hyvin, sellaisesta ei ole kyse mutta henkisesti musertaa minua sivuuttamalla kaiken mitä sanon. Onko muilla tällaista?

Hei,
Onko täällä muita iskä joilla menehtyi lapsia? Mikä fiilis sulla ollut? Miten pääsit yli?

Meidän perhe on aivan hajoamispisteessä. Miehelläni ja minulla on aivan tulehtuneet välit, ollut jo siitä saakka kun poikamme syntyi elokuussa 2014. Tilannettamme kärjistää taloudellinen tilanteemme, joka on erittäin huono tällä hetkellä.

Mieheni muuttui täysin poikamme syntymän jälkeen. Auttaa toki lapsen hoidossa silloin kun ehtii, mutta on silti hyvin poissaoleva. Hän on yrittäjä ja minä olen vuorotöissä. Yhteistä aikaa meillä ei ole, ja muutenkin hänen aikansa on hyvin rajallista. Pääsääntöisesti minä olen pojan kanssa kahden ja siinä sivussa käyn töissä. Hän siis harrastaa hyvin aktiivisesti metsästystä, joka vie kaiken sen pienen vapaa ajan joka olisi mahdollista viettää yhdessä perheenä.

Puolisona tuo ukon kuvatus ei ole minua kiinnostanut enää toviin, mutta olen yrittänyt pitää jonkin sortin kiinnostusta ( tai mitälie) yllä. En haluaisi rikkoa pojaltamme perhettä, vaikkakaan siinä ei suurta kehumista ole. Tällä hetkellä ihan KAIKKI muut miehet ovat paljon kiinnostavampia kun tuo oma.. ja joo, en ole pettänyt eikä ole suunnitelmissakaan.. mutta kun tuntuu että kaikki olis niin paljon helpompaa jos erottais.

Asioista ollaan juteltu mieheni kanssa, mutta loppujen lopuksi ollaan vaan jatkettu aina tätä samaa, eli lähinnä tappelemista. En tiedä mitä tässä pitäis tehdä.. se eroaminen kun kuitenkin on niin lopullinen ratkaisu, ja se pelottaa.. hajoo pää, pakko oli jonnekkin tää asia vuodattaa. Toivottavasti joku jotain ymmärsi.. 😊

En tiedä miten tämä katekoria toimii mut ajattelinlaittaa tämän viestin aloituksen tänne!

Siis mulla on ihan pallo hukassa. Vähän jo valmiiksi tiedän mitä kenellekkin mutta tuo mies on ihan ongelma. 

Mitä te hankitte, ostatte, lahjotte? Tai mitä edellisinä vuosina? Ideoita!!!!!

Melkein rupesi ärsyttämään kun taas oli sitä uutislinkkiä missä miehiä opastettiin huomaamaan vaimonsa tarpeet ja ansaitsemaan vaimonsa joka päivä aina uudestaan, koska vaimot eivät ole itsestäänselvyyksiä.  Ihan hyvä ohje siis sinänsä, mutta väistämättäkin tuli mieleen, että onko ne miehet sitten?

Myö nalkutetaan pitkiksi venähtäneistä kalareissuista, jäkätetään kaljasta, ei hyväksytä kun mies ostaa uuden pleikkapelin rahan ollessa tiukilla, parutaan ettei se rakasta jos ei ole seksiä ehdottanut kahteen viikkoon mutta pahotetaan mielemme jos se ehdottaa sitä liian usein. Vaaditaan hellyyttä ja huolenpitoa ja ymmärrystä sille, miten myö hukutaan paskavaippoihin ja lasten parkumisiin eikä koskaan päästä mihinkään.

Kuka mies kaikella rakkaudellakaan moisesta nauttii? Kyllähän ukkomme on monestikkin taulapäitä meidän vaatimustemme edessä, mutta mitä myö ollaan?  ei varmasti yhtään sen hehkeämpi neitoja;)

seuraavan kerran kun minnuu oikein kunnolla kyrsii että miehellä on taas menny pihalla pitkään ja mulle on jäänyt kiukuttelevien kakaroiden ruokkimiset ja nukuttamiset, ja sit se perkele korkkaa vielä kaljan kun tullee sohvalle makaamaan, niin yritämpä miettiä näin;

mieheni on herännyt lähestulkoon aamuyöstä ja raatanut pitkän päivän töissä ruokkiakseen perheensä. kotia päästyään hän on alottanut pihalla autonkorjaukset ynnä muut, jotta vaimo pääsisi huomenna ruokakauppaan hänen ollessaan töissä.  illalla nuutuneena ja väsyneenä hän saapuu vihdoin sisälle, ja vastassa onkin hermoromahduksesta itkevä ja nalkuttava vaimo joka väittää ettei tämä rakasta ja kunnioita perhettään vaan on ennemmin kaikkialla muualla kuin luona ja ja...!   

ei. mie meinaan ensikerralla niellä kiukkuni, käpertyä tämän kainaloon ja kertoa miten olen häntä ikävöinyt, sen sijaan että purkaisin oman väsymykseni häneen. koska ihan yhtä lailla myö osataan olla niitä pirttihirmuja, jotka latistaa miehen intoa palata kotiin, niin sopiikin miettiä, että mitä myö tehtäisiin toisin:)?

Miten teillä on se menny? '

Pitääkö silloin isän olla tekemättä kokonaan töitä? Tai voiko silloin asiakkailta tulla rahaa? Miten kela katsoo, onko se laskun eräpäivä vai se koska laskut on tehty vai miten ihmeessä sen (ulkopuolisen rahan tulon) voi katkaista? siis jos saa kelan maksamaa isyyspäivä rahaa?

Minua vaivaa hyvin paljon eräs asia ja haluan siitä puhua.
Vietimme mieheni kanssa hääpäivää ja olin järjestänyt meille kaksinkeskistä aikaa. Lapset olivat mummolassa ja minä olin kokkaillut alkuruoista lähtien meille illallista, skumppaakin oli ja kukkiakin olin jo ostanut valmiiksi ja äitini myös toi meille ruusuja myös kun tiesi yllätyksestäni. Minulla oli myös miehelleni lahja, vaatteita olin ostanut hänelle.
No, mitä minä sitten sain kaiken tuon panostuksen jälkeen - 3 ruusua.
Petyin hieman, ajattelin kun mies lähti käymään kaupungissakin että nyt se varmaa ostas mulle jotain kivaa kun olin panostanut häneen niin paljon.. Olin varmaan aika näky kun hän ojenti ruusut kun jäin vain seisomaan ja odottamaan et mitäs muuta..
Uskaltaakohan asian ottaa puheeksi miehen kanssa?

Heippa kaikille. Miehelläni on ollut nyt kahtena iltana kuumetta 38,0. Siitäkään huolimatta ei suostu jäämään pois töistä, vaan istuu toimistossa kl 8-16. Hän ei myöskään suostu siihen, että lapset jättäisivät harrastuksen väliin, vaan kuljettaa heitäkin harrastuksiin ihan niin kuin ennenkin. (Minun autolla ajotaitoni on surkeaa, eikä bussilla pääse joka paikkaan.)

Joskus tammikuussa hänellä oli niin pitkään yskää, että osa keuhkosta vaurioitui. Lääkäri puhui jotakin keuhkokuumeesta silloin: en muista, oliko se tullut jo päälle vai vaarana. Söi 10 päivää antibiootteja.

Mikäli tila nytkin pääsee keuhkokuumeeksi, eikö toistuva keuhkon vaurioituminen ole todella paha?

miehellä on selässä/kyljessä viikon sisään ilmestynyt sellainen n 1cm halkaisijaltaan oleva patti. se ei ole yhtään kova vaan semmoinen löllö, ei mitenkään "liiku" kuitenkaan. ensin se oli vaalea ja luulin että se on joku megafinni, mutta kun mies painoi sitä, se jotenkin reagoi ja tuli ihan sinipunaiseksi eli täyttyi verellä ilmeisesti? miehellä siis ikää vasta 25. patin päällä on myös kuivunutta ihoa ikäänkuin siitä olisi ylin kerros kuoriutunut/kuivunut pois. ei ole kipeä mitä nyt ehkä hieman kuulemma tuntuu jotain kun painaa mutta en tiedä onko sen kummmemmin tuntemuksia. sanoin miehelle että jos ei nyt viikossa parane niin soita lääkäriin. miehellä kun muutenkin on aika herkkä iho ja ollut aknea ym eikä kutise kuitenkaan tms suoraan ihosyöpään viittaavaa. mietin kuitenkin mikä ihme tuo on kun on tuollainen pehmeä ja verinen, ei tarkkarajainen ja n. 4mm koholla ihosta... kuvaa en osannut laittaa :D

Miten ton miehen sais innostumaan tulevasta lapsesta?? Tuntuu että kaverit ja juopottelu menee koko ajan kaiken muun edelle. Mua niin ärsyttää. Tänäänkin meidän piti mennä kavereiden kanssa katsomaan teatteria,mutta ite en sit mennykkään,koska nukuin viime yön todella huonosti,mahaan koski ja oksetusolo ollu koko päivän. Mitä tekee mies? Menee kavereiden kanssa ryyppäämään ja sillä tiellä on vieläkin. Joka kerta sama juttu. Kotiin tullaan vasta kukonlaulun aikaan. Missä on välittäminen saatika huolenpito? Sit ihmetellään ku rahat on loppu et mitä syödään loppukuukausi,ku kaikki on mennyt alkoholiin. Asiasta ollaan puhuttu moneen otteeseen,mut aina se menee siihen et mä itken täyttä kurkkua ja kaikki kääntyy aina mun syyksi."säkin joit ennen raskautta ja menit kavereittes kanssa". Mitä sitten?Niin meni hänkin kavereiden kanssa ja joi ja mun mielestä nuorena kuuluki mennä ja pitää hauskaa,mut nyt on asiat toisin. Mitä sit tapahtuu ku lapsi on syntyny?Minä edelleen yksin kotona lapsen kanssa ku isä pitää hauskaa ja ryyppää?? Pelottaa vaan miten tässä loppupeleissä edes käy,ja riittääkö mun rahkeet että jaksaisin edes olla enää tässä suhteessa :o Rakastan poikaystävääni ylikaiken enkä haluaisi suhteen loppua!

Onko muilla kokemuksia samasta asiasta?Miten selviydyitte/selviydyit? APUAAAA

minulla palaa käpy tuon isännän kanssa, se ei tätä nykyä mitää muuta tee ku juoksee kavereillaan, syö ja istuu koneella, kattelee sarjoja, ja nii tietty käy välillä töissä.

minä tiskaan siivoan pyykkään hoidan lapset yms... asiasta jos huomautan ni hää suuttuu!!! mä en oo kolmeen vuoteen käyny yksinäni ees roskia viemässä, omaa aikaa siis ei oo yhtään. jos yritän isännälle että haluisin käydä vaikka yksin kaupassa ni ei onnaa, hää ei kolmea lasta vahdi sillä aikaa. perustelee myös tuota sillä että eihän hänkään käy juuri missään. öh, ai ei vai, hän ei käy missään lasten kanssa. mie oon se joka niitä raahaa mukanaa aina. töihinkii hää on ruvennu lähtee jo paria tuntia aikaseemin mitä vuoro ees alkaa, rupattelemaan sinne kavereitten kanssa. se on sille niin helppoa et jos vähän joku rasittaa ni aina voi mennä. mulle se ei ookkaa nii helppoa. anteeksi avautuminen!!

Joskus isien tyyli toimia näyttää kovin kummalliselle äitien silmiin.

Voi miten paljon helpommin tuon vaipankin saisi vaihdettua! ja miten vaikea yhdistelmä muka on kantaa rääkyvää muksua ja samalla laittaa tutti suuhun? kaikesta huolimatta luottakaa miehiinne! Jotkut jutut sujuu paremmin siltä partaisemmalta vanhemmalta ja on ihana istahtaa hetkeksi sivuun katsomaan kuinka toinen hoitaa toisella tapaa :)

Onkohan olemassa mitään foorumia missä isät lörpöttää keskenään joutavia odotusajasta tai vauvoihin ja äiteihin liittyvistä asioista, vähän samallai vertaistuellista systeemiä ku nää täällä?

Mies olis kiinnostunut kans ku mä oon kirjotellu näillä saiteilla et hänki haluais käydä kirjottelee mut ei tietenkää naisten vaa miesten ja muiden isien kanssa, vaihtaa ajatuksia ja sillai :)

Mietin ku täällä kaikki tahtoo olla suhteellisen naisvaltaista, jos jollain on innokas mies kotona joka tietää ja on ite käyny keskustelemassa semmosilla ni laittakaa vinkkiä mullekin mikä sivu tai osio, sellasta hyvähenkistä keskustelua ja vanhemmuuden tuomia ajatuksia ja juttuja mistä miehet keskenää lörpöttää:)

:) Meillä siis pamahti raha-asiat kerralla kuntoon ihan yllättäen (ei siitä sen enempää) niin ajattelin yllättää miehen pienellä lahjalla, kun on jaksanu aina kuunnella miun joutavia (ja vähemmän joutavia) kiukkuja joka asiasta.Mietin et pitäiskö huomenna käydä paikallisesta kultakaupasta kattoo paljon siellä maksaa hopeiset panssariketjut, kun oon jo pitkään haaveillu semmosesta miehelle.. Jos en kaulaan raaskis ostaa, niin sit ranteeseen ehkä. Mutta oisko teillä nyt jotain vielä jotain hienompaa ja varmempaa lahjaideaa? Yks vois olla kans et veisin miehen ravintolaan syömään.. Mut toisaalta olis kiva et se olis jotain tommosta henkilökohtasta.. niin ja hintahaarukka saapi olla sanotaanko 0-60e jos joku oikein huippujuttu tulee vastaan, niin oon mie melkein satasen valmis maksamaan.. :)

Isukki käy yötyössä neljä kertaa viikossa ja meillä 3viikkoinen vauva. Ollaan tehty sopimus, että yötyöpäivinä mies saa nukkua riittävät yöunet (6-8h) ja me koitetaan olla vauvan kanssa häiritsemättä. Jäljelle jää siis kolme normipäivää ja minusta olisi enemmän kuin kivaa, että mies heräisi yöllä antamaan pulloa kun vauva herää itkemään. Mutta ei.. Hän kääntää vaan kylkeä eikä reagoi itkuun. Ei kuulemma kuule!! :O teeskentelyä mun mielestä. Ja sitten hänen pitäisi saada nukkua siihen kello 11 kun me ollaan yritetty alottaa päivää vauvan kanssa. Yritykseksi usein jää ja harvemmin kerkiin laittamaan edes päivävaatteita päälle kun lasta pitää viihdyttää ja hermostutaan heti jos hetkeksi katoan.

Herättyään mies kyllä osallistuu kaikkeen mahdolliseen ja on paljon vauvan kanssa ja saan sitä omaa aikaa mutta tuosta nukkumisesta olen tehny suuren ongelman. Mielestäni olen ansainnut myös saada nukkua joskus yli kymmeneen. :) ja olla vaikka heräämättä yöllä. ;)

Joo, tää nyt on todennäkösesti vaan yliherkän raskaana olevan hormoonihirviön purkaus mutta..

Valvoin vauvan kanssa yöllä puol neljään ennen ku pääsin ite nukkumaan. Mies nukku varmaan jostain yheksästä asti koko yön tyytyväisenä sohvalla. Vauva heräs seittemän jälkeen ja yritin josko se ois vielä hetken suostunu vieressä nukkumaan. Vaihoin kakkavaipan, annoin aamumaijot silittelin ja rauhottelin. Ei nukkunu, ei. Itteeni väsytti ihan hitosti ja pyysin voisko mies hoitaa vauvan et saisin vielä nukkuu hetken. Joo, "hoitihan" se. Nousin sängystä ku mies oli ollu hitusen vajaa pari tuntii tytön kanssa. Normaali aamuna siinä ajassa ois keitetty ja syötetty tytölle puurot, pesty hampaat, kylvetetty ja puettu päivävaatteet+leikitty, juteltu ja tutkailtu maailmaa ja pikkuhiljaa oltais jo lämmittelemässä unimaitoo ja rupeemassa ekoille päikkäreille. Mitä mies oli saanu aikaan? No, olihan se antanu tytölle hedelmäjugurttisosetta! Ku nousin ni mies makas sohvalla ja tuijotti musiikkikanavaa ja tyttö touhus omiaan siinä, eikä nyt niin kauheen tyytyväisenä ees... Ku kysyin et miks ei ollu ees hampaita pesty ni vastas et ei keritty. Siis mitä .ittua!!

Onko miesten käsitys lastenhoidosta oikeesti se, et riittää ku kattoo et se ipana ees suunnilleen säilyy hengissä siihen asti et äiti tulee hoitamaan kaiken... Ja mies tasantarkkaan tietää mitä mie sen lapsen kanssa aamusin touhuun. Ja tietää myös sen, et tota tyttöö pitää oikeesti ruveta laittaa unille suunnilleen ku se on ollu sen pari tuntii hereillä, ettei mee hirveeks huutamiseks. Olipas helppo saaha päikkäreille ku aamujuttuja ruvettiin tekee vasta ku oli hengailtu se kaks tuntii. Ois pakko saaha siivottuu koko kämppä tänään ja kaikki energia on kadonnu jo nyt :(

Sori hirveestä vuodatuksesta! Kiitos, anteeks ja kumarrus!