Hei! Mietiin kauan kirjoitanko tästä tänne, mutta olen asiaa niin paljon omassa päässä pyöritellyt että nyt oli pakko. Mulle tehtiin sektio 3viikkoa sitten, kun sikiö antoi ns. Hälytys merkkejä sykkeissään aina kun supistus tuli. Ensimmäinen viikko sektion jälkeen olo oli ihan normaali, jos ei kipua lasketa. Sitten rupesi tuleen tunne etten tunne oikeen itseäni naiseksi, sillä en voinu synnyttää alateitse niinkuin naisen kuuluu, tämän tuntemuksen jälkeen en ole jaksanut oikein huolehtia itsestänikään, unohdan joskus syödä ja vasta yöllä kun rupeaa nukkuun niin muistaa ettei ole syönyt mitään, suihkus olen ennen käynyt joka päivä, nykyään 3kertaa viikkoon, en meikkaan enää, siis kaikki tuollaiset asiat on jäänyt pois kun en koe itseäni enää niin naiseksi.. Tämän kaiken lisäksi mulla on pieni pelko etten palaudu, sillä ei ole mitään muutosta tapahtunut ja joskus netistä luin että jos on ensimmäinen lapsi ja lapsi tulee maailmaan sektiolla niin silloin ei palaudu oikeestaan yhtään. Voiko tämä pitää paikkansa? Juttelin neuvola tädin kanssa asiasta kun pelkäsin voiko olla masennusta, mutta hän sanoi ettei ole, että on yleistä mutta ei osannut sanoa miten pääsen tästä tunteesta eroon! Ensimmäisen viikon aikana mulla nousi maito todella hyvin rintoihin et yhdellä pumppauskerralla tuli 160ml (10min pumppasin) ja nyt siis ihan pieni tilkka tulee ei edes 10ml, voiko tämä "en tunne itseäni naiseksi" tunne vaikuttaa siihen ja onko jotain ruokia/juomia mitkä laittaisi sen maidon kunnolla uudestaan nousee? Haluaisin todella kovaa imettää (onhan se nyt halvempaakin kuin korvikkeet) mutta ei maitoa tule kunnolla ja lapsi ei tissiä huoli suuhunsa, niin sanotusti leikkii vain sillä ja pyörittelee päätänsä niin pakko pumpata. Rintakumin kanssa poika syö kyllä mutta ei ilman niitä ja rintakumit ei oikein ole mun juttu. Vinkkejä ja kokemuksia kaivataan😩

v

Esikoispoikani on nyt neljän päivän ajan kakkaillut vihertävää ja välillä sinapin väristä kakkaa. Kakkaa ei juurikaan tule paljoa, mutta vaippa kuitenkin vaihdettava joka pieraisun jälkeen ettei pylly kovin pala. (On nyt ärhäkän punainen, mutta bepanthenia laiteltu) Mistä vihertävä kakka voi johtua? Onko muilla kokemuksia/vinkkejä

Eli meiden vauva syntyi helmikuussa. Ensimmäiset kuukautiset tuli kesäkuun alussa. Sen jälkeen ei ole ollut. Viimeviikolla yhtenä päivänä vessassa käydessä huomasin pienen nuppineulanpään kokoisen veriklimpin ja ajattelin että nyt kuukautiset alkaa taas. Mutta samana päivänä ei tullut enään mitään. Sen jälkeen on nyt jokapäivä ollut vähän ruskeahkoa valkovuotoa(?). Ei joka vessakerralla ole mutta kerran kaksi päivässä.
Onko normaalia? Voiko se olla jotain ovulaatio vuotoa tms tai voiko kuukautiset olla vielä raskauden jälkeen näin oudot?

Olen tapailliut nyt kuukauden verran yhtä miestä. Lapset ovat myös tavanneet. En vaan saa selkoa miehestä. Ehdotan uutta tapaamista ja kyllä hänkin, mutta kaikki on niin epävarmaa. Tavataam noin 2 kertaa viikossa. Pussailtu ollaan ei muuta. Tänäänkin hän perui, vaikka oltiin sovittu ilta lasten kanssa, on oman tytön kanssa. Laittoi sitten vaan viestiä, että nähdään toiste. Ei siis koska. Onko hän siis kiinnostunu vai ei?? Viimeisestä seurustelustani on 15 v ja en tiedä miten edetä....

Kaipaisin tukea ja neuvoja...
Mulla on 1,5v ja 3kk ikäiset lapset, ja tuntuu, että mulla alkaa olla aika ontto olo. Mies on 7-16 poissa, nyt viime päivinä pidempään. Kotiin tullessaan hän käy rauhassa suihkussa, syö rauhassa ja käy puolen tunnin välein tupakalla - rauhassa. Siinä kello 19 aikaan hän alkaa esikoiselle tekemään iltavalmisteluja ja käy nukuttamassa. (esikoisen nukuttaminen siis on sitä, että istuu vieressä puhelin kädessä n. tunnin.)

Itselläni päivät menevät lähestulkoon siihen, että vaihdan jatkuvasti jonkun vaippaa tai syötän. Yöt heräilen vähän väliä joko siihen, että esikoinen kömpii viereen ja vähän väliä "tarkistaa" että olen vieressä. Nuorempaa syötän n. 3h välein, jonka jälkeen en tahdo saada unta.

Kuopus on syntymästään asti ollut todella läheisyyden kaipuinen ja ääniherkkä, eli tämä tarkoittaa sitä, ettei suostu olemaan muualla kuin sylissäni, ja nukahtaessaan jos lasken hänet vaikka sohvalle, niin esikoisen ei tarvitse kuin kerran kiljaista tai tiputtaa lelu lattialle, niin kuopus herää ja taas syliin. (Niin, ja kantoliinaa sekä rintareppua on kokeiltu, ei suostu olemaan kummassakaan). Meillä on kaksikerroksinen talo, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, enkä voi viedä kuopusta sinnekään nukkumaan, sillä esikoinen aloittaa hirveän huudon ja paukuttaa turvaportteja jos yritän päästä yläkertaan.

Esikoinen taas on selkeästi harmissaan, että vauva on kokoajan sylissäni, ja poden siitä valtavan huonoa omatuntoa. Kovin yritän leikkiä hänen kanssaan, mutta se on vaikeaa, kun vauva on sylissäni, johon esikoinen yrittää myös tunkea, ja kesken leikkien kuopus saattaa aloittaa hirveän huudon, joka ei tunnu loppuvan millään. Lisäksi esikoisella on pientä uhmaa; vähänkään jos on väsynyt tai ei saa tahtoaan perille alkaa se, että kaikki revitään hyllyiltä yms alas, tungetaan kädet takkaan, haetaan vesipullo josta osaa kaataa vedet sohvalle... Eli kaikkea mikä on kielletty. Ei halua mennä ulos, ja jos joskus ilmaisee haluavansa, niin alkaa kauhea rumba; jos laitan vauvan ensin ulkoiluvalmiiksi, niin esikoinen on jo oman vuoronsa tullessa muuttanut mielensä. Tästä alkaa hirveä vaatetussota, jossa lähes väkisin joudun repimään vaatteita hänelle päälle, samalla kun vauva huutaa kurkku suorana vaunukopassa. Jos taas laitan esikoisen ensin valmiiksi, on hän saanut riisuttua vaatteensa siinä vaiheessa kun vauva olisi valmis. Ja ulkona esikoinen viihtyy sen 30min-1h,jonka jälkeen pakko olla koko ajan sylissä tai päästä sisälle.

En tiedä, mitä minun pitäisi päivisin tehdä heidän kanssaan, kun kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Vanhempi selkeästi kaipaa tekemistä, mutta mitä voisin hänen kanssaan tehdä, kun vauva kaipaa koko ajan minua? Lasten aktiviteettipuistoihin on vaikea mennä yksin, kun niissä minun pitäisi keskittyä esikoiseen, ettei karkaa, loukkaa, kohtele muita huonosti ym.

Ystäviä minulla on monta, mutta tuntuu, että heillä on aina jotain muuta kun yritettäisiin nähdä. Kaikilla lisäksi on omia pieniä lapsia. Tuntuu, etten pysty enää edes puhumaan heille aidosti omista tunteistani, sillä en tahdo vaivata/kuormittaa heitä.

Alan olla todella väsynyt huonosti nukuttuihin öihin,yksinäisyyteen sekä siihen, että tunnen itseni jatkuvasti paskaksi äidiksi; milloin annan kuopuksen huutaa liian kauan puuttumatta, milloin esikoisen kasvoilta näkee tylsyyden tai äidin sylin kaipuun tai milloin suutun ja ärähdän ihan mitättömästä asiasta. Aluksi ajattelin, etten halua vaivata miestäni työpäivän jälkeen, mutta lopulta viime viikolla sanoin hänelle väsymyksestäni, ja hänen apunsa oli se, että laittoi pari päivää tiskit sekä teki ruuan. Maailma on siis pelastettu...

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ❤️

Otsikolla huomio.

Eli kysymys mikä nousi esille tässä taannoin.
Missä vaiheessa/minkä ikäisille lapsille kertoa läheisen ihmisen (isovanhemman) alkoholin käytöstä. Sekä omasta lapsuudesta, joka oli aika alkoholinhuurteinen vanhemman toimesta.

Eilen kävimme lasteni isovanhemman luona kylässä ja hän oli hieman kai tosi vähän huppelissa. Itse en voi sietää sellaista yhtään. Johtuen varmaan lapsuudesta ja muistoista. Enkä edes tunnista henkilön humalatasoa koska varmaan nähnyt elämäni aikana enemmän kännissä kuin selvinpäin.
No eilen hän alkoi puhumaan lapsilleni, että veisi heidät talvella pikku lomareissulle. Joo aivan mahtava ajatus, mutta faktahan on se, että minä en tule ikinä päästämään lapsiani keskenään hänen kans yhtään mihinkään yöreissulle. Lapset 11 ja 9v.

Tuli sellainen olo, että nyt pitäis kertoa, koska en halua, että lapset turhaa toivoo ja oottaa pääsevänsä reissuun....
Näillä reissuilla omassa lapsuudessani sain 10-vuotiaana jäädä pienempien sisarusten kans mökkiin odottamaan kun vanhemmat lähti humpalle ja tulivat sit jossain vaiheessa kunnon kännissä "kotiin".

Kyseessä siis ihan kunnon työssä käyvä henkilö jolla vana ei oo mitään hajua miten lasten kanssa ollaan. Tehnyt aina kovasti töitä/reissuhommia.

Onko kellään muulla kokemusta näistä?

Itse olen siis juuri kääntymässä 20vuotiaaksi ja esikoiseni laskettuaika on lokakuussa. Tähän lisään, että olen lapsen kanssa jäämässä yksin. Ensimmäisessä ultrassa joka minulla tehtiin rv16 lopussa.. minusta tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus ja nyt ensi tiistaina sosiaali sekä lastensuojelu tätsyt on tulossa käymään.

Itsestäni sen verran, että en ole positiivisen testin jälkeen juonut taikka käyttänyt tupakkaa ja huumeisiin en ole ikinä koskenut, jonkun psykologin haastatteluun jouduin rv 20 tienoilla jolloin sain tietää että ilmoitus tehtiin. Jään siis tosiaan lapsen kanssa yksin, eikä tämä minulle mikään ongelma ole koska omasta mielestäni tämä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Pelkoa siis alkoholin taikka päihteiden käytöstä ei ole. Kaveritkin suurin osa kaikkos jonnekkin joten en mitään bileitä yms ole järkkäämässä. Edes lastani en halua tunkea hoitoon minnekkään vaikka raskasta olisi.

Alkuraskaudesta mun perhesuhteet oli mitä oli, sillä esim äitini oli todella hämmentynyt tästä uutisesta, että olen raskaana ja että pidän lapsen. Mutta nykytilanne on se, että olen todella usein äitini luona ja käydään kaupassa ja kaikkialla yhdessä ja jutellaan vauva juttuja yms..

Alettiin tässä kuitenkin miettimään, että millä perustein minusta sitten ollaan tehty ennakoiva ilmoitus lastensuojeluun, ensimmäisessä tapaamisessa minulle kylmänviileästi ehdotettiin, että lähtisin lapsen synnyttyä Turkuun jonnekkin ensikotiin ja nyt tulevan tiistain kotitapaamisessa aion kertoa hylkääväni ajatuksen, sillä en vieraaseen paikkaan vastasyntyneen kanssa lähde asumaan.. Minulle ei siis ikinä kerrottu syytä tähän ilmoituksen tekoon ja aion asian ottaa puheenaiheeksi tiistaina..

Tunteet ovat aika sekavat sillä en todellakaan tiedä mitä odottaa tästä tapaamisesta, asuntoa voivat ja kuulemma katsovat ja pistävät merkille kaiken. En edes tiedä monestako asiasta saan valitusta, sillä olen n. viikko sitten tähän uuteen asuntoon muuttanut enkä todellakaan ole saanut sitä sen näköiseksi että tämä olisi läheskään valmis minua taikka vauvaa varten. Joka päivä jotain teen ja kovin, mutta täytyyhän niiden ymmärtää, että olen yksin ja näin 1,5kk laskettuun aikaan niin on aika raskasta tehdä yhtään mitään ylimääräistä kun ei viitsisi itseään kauheasti rasittaa..

Toivottavasti joku sai jotain selvää, lähinnä vain jos jollain kokemuksia tälläisistä tapauksista :/ ja anteeksi pitkä aloitus..

Hei! Onko täällä muitakin nuoria äitejä joille on tehty raskaudenkeskeytys? Mulle tehtiin se 1v ja 3pv sitten enkä vieläkään ole päässyt yli siitä 😢 Haluaisin saada unohdettua asian, mutta en voi vaikka mulla on ihana pieni 7kk ja 10pv ikäinen poika

Moikka. Mulla on ongelma ja mieltä vaivaa... Yleensä menkat on 28-30 päivän välein. Nyt on menossa 18 päivä ja 10 päivää on ollut nyt rusehtavaa vuotoa, joka ei ole runsasta vaan tulee pyyhkiessä. Ovulaation aikoihin tuli petipuuhia harrasteltua. Onkohan tämä nyt sitä kiinnittymisvuotoo, muttakun kestänyt näin kauan vai onko tämä nyt ihan jotain muuta? Onko jollain näkemystä tai kokemusta?? Muita oireita on mm. Alaselkää vähän juilii, alamasuu nippailee ja jomottaa, väsyttää, palentaa..

Onko täällä ketään joka on käynyt kohdun tähystyksessä ihan vain buranan ja Panodiilin (vai mikä se nyt olikaan) voimin? Mulla ois se ensi kuussa, jos vain uskaltaudun sinne menemään. Pelottaa ja ahdistaa jo nyt..

Meille syntyi joulukuussa tyttö jolla todettiin kromosomipoikkeavuus. Trisomia 21 e li downin syndrooma. Olis kiva jutella muiden äitien kanssa joilla on erityislapsi.