:)

Hei,

haluaisin keskustella äitien jaksamisesta. Miten te muut äidit jaksatte? Harrastatteko itse jotain? Kuinka monta lasta? Minkä ikäisiä? Oletteko kotona lasten kanssa vai käyttekö töissä? Kuinka paljon järjestätte puolisonne kanssa yhteistä aikaa ilman lapsia?

 

Tässä minun tarinani omasta arjestani:

Eli olen kahden tyttölapsen (1v 10kk ja 4,5v) äiti, iältäni 25v. Tällä hetkellä olen lasteni kanssa kotona ja mieheni on töissä päivät/illat. Harrastan itse urheilua 2x/vko(1,5h/kerta) niin, että lapseni ovat sen ajan mieheni kanssa kotona tai hänen ollessa töissä, olen vienyt lapset jommalle kummalle isovanhemmalle. Toimin myös ohjaajana muille lapsille urheilussa 1x/vko, 2h kerrallaan. Eli näihin harrastuksiin käytän viikossa aikaa yht. 5h. Käytän lapsiani myös omissa harrastuksissa, molemmat käyvät muskarissa. Sekä käydään myös lasten kanssa 1x/vko seurakunnan järjestämässä perhekerhossa. Kotona minä äitinä (luonnollisesti) olen se, joka hoitaa pääpiirteittäin kaikki kotihommat (pyykit,tiskit,siivoukset,talon lämmittämiset,lumityöt,lastenhoito ym ym.. Lapsilla kun on välillä huono päivä tai ovat muuten vain kiukkusia niin minun tulee tiuskittua heille välillä turhaan. Tavallaan, että vaikka ei olisi syytä tiuskia niin paljon, niin siltikin.. Lapseni ovat molemmat aika villejä tapauksia, isompi kun näyttää mallia, niin pienempi tekee perässä.  Omien kotihommien lisäksi hoidan omaa mummoani lähes päivittäin, käyn siellä siivoilemassa, keittämässä ruokaa, pesemässä hänet ym.

Viikonloput meillä menevät yleensä niin, että n. 1x/kk minulla on pelejä harrastukseni myötä ja välillä mieheni on töissä myös, tai järjestämme perheenä yhteistä tekemistä. Mieheni harrastaa myös metsästystä, joten syksyisin viikonloput menevät hänellä metsällä.Yritämme käydä aina silloin tällöin mieheni kanssa elokuvissa,syömässä,kylpylässä,baarissa ymym että saamme yhteistä aikaa. N.2kk välein vähintään. Mieheni hoitaa kyllä lapsia paljon, ei ole sellainen joka makaa sohvalla ja pyytää tekemään kaikki, tai jos olen pois kotoa, niin tekee myös jotain esim. täyttää astianpesukoneen vaikka en pyytäisikään. Siisti mies pääpiirteittäin, valittaa aina kun lasten vaatteita lojuu pitkin taloa ja leluja siellä täällä vaikka minun silmään ne ovat ihan normaalia meidän arjessa..

Minusta nimittäin tuntuu välillä siltä, että olen todella väsynyt!! Voiko se olla mahdollista, vaikka pääsenkin itse harrastamaan ja pois kotoa tuulettumaan! Aika ajoittain tuntuu todella pahalta, kun on niin väsynyt. Mutta olen kuitenkin sellainen persoonana, joka ei kovin äkkiä sano ei. Tykkään tehdä kotihommia kuitenkin, en ole sellainen joka makaa paikallaan. Pakko on päästä jotain tekemään. Inhottaa kun tulee tiuskittua lapsille, ja välillä myös miehellenikin. Olen kuitenkin päättänyt tehdä niin, että palaan töihin huhtikuussa ja lapset lähtevät silloin päiväkotiin! Yritän sillä, jos se vaikka jollain tapaa auttaa jaksamiseen! Huomaa, että sekin ressaa välillä kun kelan tuet on mitä on ja rahaa tarvisisi, että kun ei ole rahaakaan kunnolla elämiseen! Ei pysty kunnolla auttamaan kodin yhteisissä laskuissa kun ei kertakaikkiaan ole sitä rahaa..

Olenko oikeasti väsynyt vai kuvittelenko vain..

T. Omasta mielestään väsynyt äiti

Kaivataan vertaistukea, kokemuksia!!
Tänään aamulla päätin lopettaa tupakoinnin. Meinaan ratketa koko ajan, onneksi en vielä ole.

Ei tiedä miten päin olisi, vanhat vaivat ( sydämen ylilyönnit josta seuraa paniikki) alkoivat taas, stressistä johtuen ilmeisesti.

Miten te muut lopettaneet selvisitte alkuajoista?

Motivaattorini on hyvä, vauvan yritys heti kun olen päässyt tupakasta eroon, silti se on olevinaan niin vaikeaa, ei sitä edes tajua miten pinttynyt tapa tupakointi oli Ennenkuin sen lopettaa!!

Hyviä vinkkejä?? En siis halua käyttää mitään nikotiinikorvaushoitoja. Vaan sen on nyt oltava kerrasta poikki

Huh! 11. raskausviikko paukkuu ja olen rättiväsynyt. Ollut jo 9. rv:stä lähtien. Väsymys tuntuu pahenevan päivä päivältä. Tuntuu että pakko yrittää ottaa nokoset aina kun siihen vain on mahdollisuus.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä viitattiin tuleviin jännittäviin elämänmuutoksiin joita ensimmäinen lapsi tuo mukanaan, mutta minusta tässä on jotain muuta.

Voisiko tämä väsymys johtua ihan ja vain puhtaasti raskaana olemisesta vai voisiko syy olla jostain puutostilasta? En ole tainnut koskaan itse nähdä näin rättiväsynyttä odottajaa, minkä näen peilistä. Kohdun muutokset ja sen tuomat pienet säväyttävät kirpaisut välillä myös valvottaa öisin. (Eivät ole kuitenkaan oikein edes mainitsemisen arvoisia. Yö vain on herkkää aikaa, muuten olen melko lahjakas nukkuja.)

[b]Onko kenelläkään muulla ollut näin varhaisessa vaiheessa raskautta samanlaisia väsymysoireita??[/b] Apuva.

Olen yrittänyt hoitaa väsymystä monipuolisemmalla syömisellä. Liikuntaa taas olen vähentänyt puolella kun ei vain jaksa..!  Lopetin tupakanpolton ja vähensin kahvinjuontia huomattavasti raskauden tullessa tietoon. Muuten syyttäisin niitä!

Elikkäs,mulla synnytyksestä vierähtänyt 5 viikkoa ja jälkivuoto on loppunut täysin jonkun aikaa sitten,oisko noin viikko ettei ole tullut enää yhtään minkäänlaista vuotoa..

esikoisen kanssa ollaan käyty vauva uinnissa ja nyt synnytyksen jälkeen olen ollut reunalla ja serkku on ollut pojan kanssa altaassa.. Nyt serkku ilmoitti että on tullut kipeäksi eikä pääse tulemaan ja näin myöhään en viitsi alka kyseleen että kuka lähtisi mukaan (uinti kuitenkin heti aamusta) ja ei poika varmaan edes suostuis muiden kanssa uimaan..

Ajattelin eka että odotan varmuudeksi jälkitarkastukseen asti ennen kuin itse menen uimaan,mutta nyt mietin että voisiko jo mennä uimaan,kun muuten pojalta jää kolme viikkoa väliin,kun ens viikolla ei päästä ja siitä seuraavana ei ole uintia kun on itsenäisyys päivä..

Mitään haavoja ei synnytyksessä tullut..

Minulla on löydetty kesällä dermoidikysta oikeasta munasarjasta. Minut pistettiin syyskuussa leikkausjonoon, arvioitu leikkausjono oli 2-3kk. Soitin tänään jonohoitajalle ja se sano, että jono on 6kk, eli mut leikattas todennäköisesti helmikuussa. Minulla on kipuja kystan kohdalla, kun rasitan itseäni (siivoan, lenkilä käynti) ja myös silloin, kun nostan 1½ vuotiasta lastani. En jaksaisi odottaa enään helmikuuhun asti, koska minusta tuntuu, että minun pitäisi elää neljän seinän sisällä. Kyllä meillä olis toinenkin lapsi haaveissa ja tieto siitä, että tuo kysta kasvaa ja tuhoaa mun munasarjaani tuolla kiristää hermojani.Mitä te tekisitte, jos olisitte minä? Voinko vaan soittaa jonohoitajalle ja vaatia leikkausajan aikaistamista/voiko sellaista saada?

sektiosta nyt 3kk, eikä arpi ole kipuillut oikeastaan ollenkaan. nyt tosin eilisestä saakka tuntunut arven toiselta puolelta ajoittain pistävää kipua.  mietin ensin, että olenkohan aloittanut vatsalihasten treenaamisen liian aikaisin (aloitin noin 3vkoa sitten) ja nyt onnistunut jotenkin reväyttämään jonkun kiinnikkeen tai leikatut lihakset. menin sitten kuitenkin vielä salille, kun kerrankin sellainen mahdollisuus tuli vastaan, enkä hirveästi arkaillut vatsojenkaan tekoa, kun siinä hetkessä ei kipua tuntunut ollenkaan.  kotona silti huomasin että vuodan verta.

oon pillereillä ja juuri aloitin toisen liuskan putkeen, ja silti mie vuodan:O   pirun hormoonit! ihmetyttää silti vähän tuo kipuilu, kun ei tuntunut lainkaan menkkakivulta, ja menkkoja tässä on muistaakseni jo pari ollutkin synnytyksen jälkeen.

pitäiskö mun pistää mahatreeni vähäksi aikaa jäähylle?  vai onko tää vaan nyt salamamenkoista johtuvaa?

Nyt siis suututtaa! Enää yks työpäivä ennen mammalomaa ja nyt on viikon verran kipuillut häpyluu, oikeastaan vain liikkeessä tai asentoa vaihtaessa. Koko raskausaika on mennyt niin vaivatta, että ihan ärsyttää jäädä lomalle pienen, mutta juilivan kivun kanssa.. Onko kellään mulle apuja?? Vai tarviiko vaan lepäillä..? :/

jokaisella äidillä varmaan tuttu juttu.  itelläkin on perusjumi hartiaseudulla ollut varmaan viimeiset 6 vuotta, mutta tasasin väliajoin, parin vuoden välein onnistun saamaan sellasen lukon aikaan ettei pää käänny lainkaan.

viimeksi reilu viikko sitten sain vauvankoppaa kannellessa ees sun taas nivautettua niskat. illalla ei pää enää kääntynyt senttiäkään, ja aamulla tuli itku ja äiti piti soittaa apuun.  sängyltä ei tahtonut päästä ylös, vauvaa en saanut syliin jne..   esiavussa löivät sitten piikkiä persuuksiin, norfelxia ja voltarenia. alkoi pää liikkumaan iltaa kohden.  mutta yön jäliltä olin aamulla ihan yhtä kusessa kumminkin. tätä on nyt jatkunut 8 päivää.  otan aamuin illoin sirdaludia ja kasisatasta buranaa. päivät menee hyvin ja liikeradat on normaalit, mutta yön aikana jumi iskee taas ja aamulla itkettää.

oon kokeillut niskatyynyt ja kauratyynyt ja kuumat suihkut ja mieskin on yrittänyt hieroa, mutta voi kökkö.  kauanko tätä kestää:/?   salamointi alkaa heti kun istuu viisi minuuttia pidempää, esim autossa. ja nukkuessa.  oikealle hierojalle en taho itteeni saada vaikka halua oisi, mutta kaikki  kotikonstit ois tervetulleita.

Huomenna pitäisi olla ovulaatio en ole varma :(

Kuumeinen olo, alamahaa pistelee,turvotus,

Kierto 25/31pv välillä vai mitä

sektiosta nyt 10vkoa.  jälkivuoto kesti 2,5vkoa.  jälkitarkistuksessa sain luvan aloittaa pillerit samointein.  siispä aloitin.  samalla hetkellä alkoi verenvuoto. sitä kesti pari päivää, sitten viikon tauko, sitten kolme päivää.  liuskan syötyä loppuun, alkoi samoin tein menkat, ja voi tätä verimäärää! en todellakaan muista olenko koskaan ikinä vuotanut näin paljon!  tamppooneistakin hulahtaa läpi parissa tunnissa.  

hulluinta tässä nyt on se, että menkkakivut olleet hyvin vähäiset.  sellaista perus mahassa jomottelua, ei kummempaa, olisinko kerran ottanut buranan siltä varuin jos meinaa isommin alkaa särkemään. mutta selkä! toissailtana vajosin aivan vuodepotilaaksi kun selkäRANKAA särki aivan yläselästä alas saakka, ja säteili vieläpä kumpaankin pohkeeseen saakka.  issiaskivuksi en tunnistanut, koska kireä-viulun-kieli efekti loisti poissaoloaan, ei tuntunut pakaroissa, enkä muutenkaan ole kyseistä kipua tuntenut RANGASSA.

tänään ruokaa laittaessa yllättäen iski lyyhistyttävä kipu jälleen rankaan keskelle selkää.  aivan kuin joku yrittäisi halkoa ruotoa kahti.  kymmenen minuuttia puuskutin vuoroin lattialla, vuoroin penkillä, ja juuri kun olin miehelle huutamassa jotta nyt lähetään lasarettiin, niin kipu hellitti.   mitä hittoa tuo nyt oikein on?  aina mie oon selkärampanen ollut, mutta tuo oli aivan uusi kipu:O

oon tässä yrittänyt pähkäillä vaikka mitä.  kohtutulehdus jos oisi, luulisi että tuoreeseen arpeenkin kipu ylettyisi. mieleen tuli sektion ohessa leikattu munasarjakasvain, ja oireet joilla äidiltäni on kaikki lähialueiden kasvaimet löydetty, -verenvuotoa tutkimalla.   vaikea olisi silti uskoa tuuriin, jotta kymmenessä viikossa tuonne oisi ilmaantunut jotain sellaista jota ei leikkauksessa olisi vielä ollut tai näkynyt.

ja sitten selkä. selättimellä mie oon nyt jumppaillu, mutta voiko se lyödä kipua rankaan?  sillä jumppailu kun ei kumminkaan tunnu pahalta, enkä mie sitä tee kuin vartin pätkissä max 2xpv. nyt vieläpä parin päivän tauotkin.

löytyykö joukostamme arvuuttelemaan lähteviä libbetohtoreita:)?

Hei,

Lääkäri diagnosoi minulla tiistaina jännetupin tulehduksen. Särkylääkettä 2x päivässä ja Mobilat-voidetta.

Onko jollain ollut tämä vaiva? Kauanko kestänyt? Oletteko olleet sairaslomalla?

Pari viikkoa sitten löyty rinnasta kyhmy... ja tk:n ultrassa näky toisessa yksi ja toisessa kaksi... mammoonhan se lähete tuli yksityiselle. Viikko hirveetä pelkoa, ahdistusta... olin varma että on syöpä! No se päivä koitti.. mammosta ei näkyny mitään ku oon sen verran nuori.. lopulta ultrassa näky toisessa neljä ja toisessa kuusi hyvänlaatuista kasvainta.
Mutta jotenki kun siitä selvisin, niin alkoi kauheat syövän pelot.. ja pelkään varsinki että ne on levinny ja en selviä. Pelkään nyt suusyöpää, kun tunnen jotain epämäärästä. Pelkäsin välillä melanoomaaki.
Oon tulossa ihan hulluksi... Onko tämä normaalia? Kuvittelenko vaan kaiken?
Auttakaa minua!

Taas ihmeissäni kyselen.. Jälkivuoto loppui reilu viikko sitten ja oli silloinkin ollut viimeisen viikon vähäistä ja vaaleanruskeaa. Eilen yöllä alkoi verinenvuoto, eli mitäs vuotoa se vois olla? Kuumetta ei ole. Vatsa välillä kipeä. Imetän. Kättärillä sanoi, että kohtutulehdus tai menkat (näin aikaisin?)

En ole ikinä kärsinyt ennen turvotuksesta, mutta nyt ihan huomattavasti.

Synnytyksestä tulee tänään viisi päivää. Jalat, kädet ja kasvot turvoksissa sen verta, ettei huvita ihmisten ilmoille vähääkään :-D

Kauhea hinku ulos, ehkä tuossa vois kävelyllä käydä, kun alkaa hämärtään ;-)

Onko kokemusta... luin jostain, että ihan "normaalia", mutta ei tietenkään, jos ei ohi meinaa mennä lainkaan...

Kuinka kauan kestää moiset vaivat? Liitoskivut ja löystymisestä johtuvat lantiokivut. 8pv sitten oli sektio, ja tuntuu että liikkumistani ei estä tuore leikkaus tai leikkaushaava vaan edelleen jatkuva tunne siitä että lantii halkeaa keskeltä kahtia jalkoja liikutellessa. Viimeksi muistelen näiden vaivojen jääneen pääosin synnärille. Kuinkas pitkään nää normaalisti kestää?

Heippa kaikille. Onko kellään kokemusta tai tietoa reiden revähdyksestä? Reväytin sen eilen, kun hölmöyttäni menin 5km hölkän jälkeen tekemään yhden pitkän vedon (yritin siis juosta kovempaa muutaman sata metriä). kauanko paraneminen kestää? Voiko sinä aikana hölkätä - siis tasavauhtista, ilman vetoja!

jos tulos onkin negatiivinen.. Haluan joko superehkäisyn tai sitten kortsun lisäksi jotain. En halua enää ikinä tätä tunnetta "entä jos, voi ei".. Mulla kun on ollut teini-ikäsenä kolmet eri ehkäisy pillerit jasmin ja sellaisia perus. Ne ei sopinut mulle kun meni mieliala ihan digndong ja oli jo masennukseenkiin viittaavia merkkejä.. Ja oikeasti kun lopetin pillerit monien vaihtojen jälkeen, olin kuin sumusta noussut ja taas normaali muutaman kk päästä.

 

Miksi muuten lääkäri nosti aina annostani tai siis sitä vaikuttavan aineen määrää ja laitto joka kerta vahvemmat pillerit kun mun järki sanois et mielialavaihteluihin helpottais pienempi annos niitä hormoneja mut se selitti et ne on paremmassa tasapainossa sillon ne hormonit jos niitä on enemmän? what? sillon uskoin kaiken mut toi kuulostaa kyl oudolta. esikoisen jälkeen kokeilin minipillereitä ja ne oli IHAN KAMALAT. Cerazette tms. Eikä muutenkaan kiinnosta vuosien vuotohäiriöt yms. Siis olin niin paksussa sumussa sen käytön ajan etten uskaltanu hetkeen miettiä mitään hormoneja. Kuparikierukasta oon lukenu ihan kauheita tarinoita sen tehottomuudesta eli ei kiitos.

 

 

Kysymykseni kuuluu siis näin. Te joilla nuorena ollu joku hormonalinen ehkäisy huono, onko se aikuisena-tasapainoisemmassa elämäntilanteessa toiminu paremmin? Kun mulla vaikutti nimenomaan psyykeeseen enkä halua sitä enää ikinä. Puolisokin huomas eron heti. Kannattaisiko siis kokeilla jotain? Vai kuinka todennäköstä se on että hormonaalinen ehkäisy ei vaan koskaan sovi mulle?? Toi kortsu on niin typerä mun mielestä tutun miehen kanssa.. Onko siis kokemuksia vuosien tauon jälkeen esim eri pillereistä??? Kapeli vaihtunut aikusena renkaaseen tai muuta? Samoja hormonejahan niissä on mutta mietin että onko nuoren aivojen kehittymisellä ollut osuutta asiaan kun mulla meni niin voimakkaasti kaikki oireet, ei heti mutta parin kk päästä.. En siis koskaan ollut mikään kapinallinen  kiukkuteini muutenkaan mutta en kyllä ollut normaali noiden hormonien aikana. En tietenkään kaikkea laita pillereiden piikkiin mutta teityt asiat.

Joten kokemuksia??

Siis kerroinkin aiemmin noista mun repäisykivuista alavatsalla jotka on olleet todella epämääräisiä tässä viime aikoina kun siis ovat samanlaisia kuin kahdessa edellisessä raskaudessa. Kirjoittelin myös että tällä viikolla pitäisi menkkojen alkaa ja mulla on siis epäsäännöllinen kierto. 25-35pv. Huomenna on 32 eli ihan viimeisiä päiviä että menkkojen pitäisi alkaa eikä mulla oo mitäään ennakkotuntemuksia..... Sunnuntaina teen sitten testin jossei ala menkat. Olemme siis käyttäneet ehkäisyä mieheni kanssa ja ei pitäisi olla ongelmaa mutta ei me mitenkään syynätä sitä kortua käytön jälkeen, hyvä kun katsotaan edes.. iyy.. :D ja siis HITTO. mulla on niiiin huono tilanne nyt etten halua sitä vääryyttä meidän perheellemme että tänne nyt uusi vauva putkahtaisi kaiken keskelle! Kun koskaan ei tiedä mimmoinen Justiina sieltä tulisi.. Edelliselläkin jo refluksi oli niin kamala..

 

Yksi ongelma on myös se, että kaverini on nyt raskaana keskenmenonsa jälkeen ja en kestäisi kuunnella hänen vauva juttujaan abortin tehneenä- se olisi ihan liikaa! Menettäisin siis jo ystävänkin tästä... Emmekä edes mm mahdu nytkään asuntoomme saati uuden vauvan kanssa. T[i]e nyt ihmettelette miksi vauhkoan ennen t[/i]estiä mutta havahduin tänään että ne pirun menkat! Kohta on kiire.. Yleensä ne alkaa siis ihan tuossa 26-27 päivän paikkeilla mutta joskus harvoin meneee tuonne 35 päivään asti.... Mies ei tooooodellakaan haluaisi kolmatta tähän nyt, jos koskaan. Itse olen sanonut haluavani sen iltatähden sitten kymmenen vuoden päästä. Meillä on siis nyt 1v ja 2,5v lapset. Jos olisin raskaana niin rakastuisin heti ajatukseen vauvasta koska se olisi minun, mutta menettäisin paljon ja sitä kautta myös vauvakin. Myös mm. koulupaikkani koska olen ollut sieltä aitiyslomalla jo maksimiajan joten sitten pitäisi hakea uudestaan jne mikä ei ole helppoa todellakaan tässä koulussa. Menettäisin siis vaivalla hankitun opiskelupaikkani, kaverini ja hyvän suhteen mieheeni, hän olisi ihan rikki. Se olisi varmaan piuhat poikki jo sitten hänellä. Muutenkin jotenkin nöyryyttävää kun olen kaikille sanonut etten ihan heti lisää lapsia halua niin olisinkin heti raskaana... :S mitä ihmettä tekisitte tällaisessa tilanteessa??? En todellakaan uskalla kylmiltään tehdä sitä testiä. [i]olen ehkä vähän outo mutta haluan nimenomaan miettiä asiat ensin koska jos tekisin testin noin vaan, saisin varmaan sydänkohtauksen plussasta..[/i][b] :/[/b] Ei minulla siis menkat vielä myöhässä ole mutta tavallista hitaamalla ainakin :D Muutenkin mulla on jotenkin outo olo. Siis jo ennenkuin havahduin niin oli jotenkin selittämättömän outo olo.. Toivotaan että se on nimenomaan menkkoja edeltävä tunne.. Tiedän, olen kamala.. En siis uskalla tehdä vielä testiä ennen kun menkat on myöhässä kunnolla, mutta silti panikoin kun yleensä ne olisi jo alkanut ja kun oli noita repäisykipujakin..

Raskausviikkoja nyt 24+1 ja aika karseat selkäkivut on päivittäin... Aina olen ollut hoikka ja nyt kun on tuo maha kasvanut, niin jo näin varhaisessa vaiheessa siis melkoiset kivut, ettei tiedä mitenpäin olisi. Onko kellään kokemusta tukivöistä, miten auttavat? Kokemuksia, mikä malli/merkki olisi hyvä.

Perjantaina alkoi niukka vuoto, vieläki niukkaa... mistäkö voi johtua? Yleensä jo seuraavana päivänä pitäny melkee vaippa olla :D
Mulla on ollut aina todella runsaat menkat... varsinkin kun oli kuparikierukka... jokin aika sitten poistin sen.. ja vaihoin nuvaringiin ja niitä oli 3 peräkkäin, ilman väli viikkoja. Lääkäri silloin sano, että voi olla huoletta.

lasten saannin jälkeen minulla on ovulaation aikoihin eli noin puolivälissä kiertoa kamalat seksihalut. siis KAMALAT. esikoisen jälkeen ehti menkat olla vaan pari krt mutta nyt kakkosen jälkeen menkat (eli myös ovis) on siis tullut jo monta kertaa ja joka kuukausi meinaan tulla hulluksi. kyse ei ole nyt mistään pienestä pilke silmässä seksihaluista vaan siitä että kohta varmaan nylkytän salaa huonekalujakin. siis minulla on niin kamala panetus etten pysty keskittymään mihinkään vaikka kuinka yritän.. ja kamalaa jos vielä eksyn vaikka baariin tähän aikaan kuusta niin jokainen mies näyttää kuumalta ja tuntuu että on vaan ajan kysymys että hyppään jonkun kaulaan... kuulostaa uskomattomalta vaikka uskollinen olenkin mutta siis menen sekaisin omasta ja ihan vaan suklaasilmäisistä vieraistakin miehistä.. siis halu on niin kova että se saa kaiken järjen suomeksi sanottuna menemään.. vasta jälkeenpäin osaan oikeasti kauhistella ajatteluani.... kuten nyt.. näin yksi päivä esim eksäni ja herranjestas kun oli ajatukset sekaisin pari päivää ja taas tänään huokailin omille hulluille ajatuksilleni niin että ällötti.. miten voi ajatukset näin heitellä??

 

tämä ei voi olla normaalia!! :D olen  vuosia kärsinyt haluttomuudesta ja nyt olen kuin miehet.. what?? minulla on myös kamala ahdistus näihin aikoihin, en tiedä vaikka johtuisi vaan siitä että omatunto kolkuttelee tästä ja muutenkin hormonit heittelee.. mietin jo että onko mulla pääkopassa kaikki kotona kun tämmöisiä kohtauksia saan, jos mun aivolisäkkeessä onkin jotain häikkää koska tuntuu että tää hormonien määrä on x100 normaaliin päivään verrattuna. näitä oireita kestää n.4pv ja aina sen jälkeen herään kuin unesta ja havahdun siihen että onneksi olen taas kunnossa.. kamalinta on tuo ahdistus ja panetus muiden miesten kohdalla... siis mikä mua vaivaa ja miksi tämä tuli vasta lasten saannin jälkeen?? voiko tää olla joku oire jostain hormonihäiriöstä?? seksi ei kuitenkaan ole sen parempaa, ehkä jopa huonompaa koska kostun jotenkin liikaa... (sori iiyy) mutta tosiaan en saa välttämättä unta jos en saa seksiä illalla.. hei come on mitää :D mies joutuu jo välillä toppuuttelemaan minua ja tosiaan ennen seksi oli sellaista perus sillon tällön ihan tavallista.. :D

Kävin epikontrollissa ja tämä lääkäri oli jälleen sitä mieltä että ei tämä kyllä ihan oikia diagnoosi oo.. Tämä saa jo ihan koomisia piirteitä :) nyt oli kuitenki ihan pätevän olonen lekuri.. Ihmetteli vähä tätä absenor lääkevalintaa ylipäänsä niinku ihmettelin minäki sillon aikanaan ja myöskin sitä ihmetteli miksi sitä nostettiin raskausaikana.. Täytyy ilmeisesti opiskella lääkäriksi että älyää jotain näistä.....

Tänään olin sokerirasituskokeessa ja yksi arvo oli sitten poikkeava. Kuulin jostain, ettei päivää ennen koetta sais herkutella ja me oltiin kyllä miehen kaa vedetty ben & jerrys jäde puokkiin, et tiedä sit miten se vaikuttaa.. Nyt kuitenkin on siis diabetes ja mulle on jo vähän sitä selitetty ja netistäkin katoin, mutta en tajua. Osaisikohan joku selittää tarkemmin. Onko tää vakavaa, miks ei saa lihota kun on tää? Onko vauvani nyt vaarassa kun olen lihonut enemmän kuin sen mitä diabeetikoille suositellaan? Onko mulla nyt koko loppu elämän diabetes tai vaan raskauksissa? Ja ennen kaikkea haluan tietää mitä vaaroja on jos ei hoida tätä?

tiedättehän sen kun vauva alkaa huomata jossain vaiheessa olevansa äidistä erillinen niin tuleeko äideillekin tämän symbioosin jälkeen samanlainen herätys?

 

oikea asiani on se kun sain esikoiseni 2,5v sitten niin 7kk synnytyksen jälkeen ellei jo aiemminkin niin minulle tuli todella outo olo.. sitä on todella vaikea kuvailla ja sellaisen joka ei ole samaa kokenut on varmasti vaikea kuvitella se tunteiden kirjo ja mietin että onkohan kellään ollut samanlaista kun en ole ikinä kuullut ja nyt minulla tuli sama toistamiseen :o minulla on nyt siis 9kk ikäinen vauva ja sama outous alkoi pari viikkoa sitten... ihan huomaamatta ja odottamattomasti.. luulin että esikosien aikana se liittyi osaksi äidiksi opetteluun ja itsensä hakemiseen mutta nyt epäilen hormoneja tms..

 

kaikki alkaa siis jotenkin hiljalleen enkä tiedä miksi... lähinnä olen miettinyt hormonien vaikutusta mutten tiedä niistä mitään.. menkat mulla on alkanut 5kk synnytyksestä molempien lasten kohdalla.. mitään lääkkeitä/hormonaalista ehkäisyä en käytä.. jos se johonkin liittyy niin molempia imetin n 9kk.. oloni alkaa sillä että havahdun omaan muumimammaisuuteeni ja alan ostella kivoja vaatteita ja siis ihan kohtuuhintaisia eli en mitenkään sekoa ja osta satasen vaatteita. tunnen itseni silti ihan kauniiksi, haluan vaan ehostusta... kun olen saanut kasan kivoja vaatteita haluan sen jälkeen kampaajalle ja sitten ostan uusia meikkejä jne... onhan vuosi muotipiireissä oikeasti yllättävän pitkä aika ja ehkä jollekin ok aika päivittää vaatekaappia ja naamaa kun ensin äitiys ja sitten imetysvaatteissa mennään pitkääääään.. :D en todellakaan kuitenkaan ole mikään laittautuja enkä meikkaa mihinkään kauppareissulle että ihan normaalia itsensä kauniiksi laittamista harrastan. kun olen ulkoisesti ok alan jotenkin pohtia koko maailmaa ja pikkuhiljaa oloni muuttuu rauhattomammaksi ja loppujen lopuksi pää täyttyy mitä oudoimmilla ajatuksilla vaikka kuinka yritän olla normaalisti... minusta tulee jotenkin myös itsekäs enkä jaksaisi yhtään noita lapsia :o rakkauteni niihin ei ole kuitenkaan oikeasti katoamassa vaan se jää todella taka-alalle.. se on vaan kiusallinen tunne kun pitäisi viihdyttää lapsia ja haluaa samalla pois niiden luota... hoidan päivät hyvin enkä mielestäni ole mikään robotti muissa maailmoissa, olen sitten illat omissa oloissani ja tiedostan kuitenkin olotilani.. mies on siis 3pv viikossa töissä joten mitenkään rankkaa tämä arki ei ole... ja saan omaa aikaa koska vaan haluan mutta mikään ei tunnu riittävän.. haluaisin viikoksi vaan rannalle makaamaan... siis oikeasti viikoksi..

 

olo on siis järkyttävän rauhaton ja se vaikuttaa jopa puheeseen.. välillä haen jotain sanaa minuutin ja tuntuu etten osaa aina edes lapsieni nimiä saati omaani... minulla ei ole mitään stressattavaa tai muuta mullistavaa enkä ole mitenkään masentunut.. rakastan elämääni kaikesta huolimatta. sain tosiaan lapset nuorina ja vaikka molemmat olen oikeasti halunnut, tuntuu että tämä rauhattomuus liittyy jotenkin osittain siihen menetettyyn nuoruuteen koska olo on kuin rakastuneella teini-ikäisellä :D haluan vaan juhlia ja mennä miten sattuu ja olla kavereiden kanssa ja samalla tunnen syyllisyyttä lasteni takia, tietenkin..en kuitenkaan ole kuin 2 krt juhlimassa käynyt kun järjen pidän päässä..

 

ongelma on siis rauhaton olo ja se että pää on koko ajan täynnä sekavia ajatuksia. esikoisen aikana hommat meni siihen pisteeseen että pelkäsin olla yksin ja mietin että jos mies ajaa kolarin tms ja halusin hänet kokoajan kotiin ja luulin että vauvani sairastuu kun hän vähän itki tai että tulen vaan yksin kotona hulluksi. sain sitten sepramia kunnes tulin siitä 3kk päästä raskaaksi ja lopetin pillerit. lääkärin mukaan minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. itse en jälkeenpäin ole samaa mieltä koska minulla ei mielestäni ole kaikkia vaadittavia oireita/yhtä pahoina. silloin minulle riitti että lääkkeet auttoivat mutta nyt haluaisin kunnollista hoitoa ja oikean diagnoosin johon käytettäisiin enemmän aikaa kuin vartti. lopettamisen jälkeen olo oli ihme kyllä vielä hyvä- aina tähän pisteeseen asti. koko raskaus meni hyvin ja olin todella onnellinen. synnytyksenikin ovat olleet normaaleja. aloitin opiskelut esikoisen ollessa 1v enkä enää sitten edes muistanut koko asiaa ja elin taas normaalia elämää.. kun esikoisen aikana tuli tällaista niin oli myös kesä eli jotenkin se että harrastukset loppuu ja kaikki muut nauttivat kesästä ja minä siivoan kakkavaippoja on varmasti vaikuttanut. kesä ei ole tylsän ihmisen vuodenaika. tuota toista ketjuakin lainaten, saankohan tarpeeksi virikkeitä aivoille tuntuu että ne oikeasti pehmenee pois ja siksi pääkin sekoaa? tilannehan ei ole vielä yhtä paha kuin esikoisen aikana ja en tiedä käykö niin ikinä koska olen tämän kerran kokenut.

 

yksi asia on myös todella korostunut eli seksuaalinen halukkuus. lähinnä ovulaation aikoihin mutta en siis saa yöllä unta jos tekee mieli :D hieman naurettavaa kyllä mutta sillä hetkellä ei naurata yhtään :D onko minusta tullut mies? seksi ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen hyvää, on vaan pakko saada?? ennen olin se jota sai vinkua mukaan...

 

haluaisin siis kysellä onko muilla ollut samanlaista? on todella kiusallista kun ei pysty keskittymään mihinkään, varsinkaan lapsiin kunnolla, siis yhtään mihinkään. olen kuin joku piripää :o kilpirauhas kokeet minulta on katsottu 2krt 3 vuoden sisällä ja perusverikokeet. mikähän muu asia tämä voisi olla ja miksi tämä on alkanut lähes samaan aikaan molempien lasten saannin jälkeen ihan puskista. olo on niin sekava ja tuo piripää kuvaa ehkä parhaiten asiaa. anteeksi nytkin sekavuus xD tämä on vaan niin monimutkaista minullekin :D

iloinen asiahan on se että raskaus testi näytti + eli alussa ollaa mutta niin paha flunssa ja kurkkukipu jotta täytys kyl saada jotain särkylääkettä mitä voin ottaa panadol ei auta ja burana vasta näin alussa mut???

Moikka kaikki,

Lähikoulussa on haettavana vuoden pesti opettajana. Paikkakunnan koulut ovat huonossa kunnossa: kun kysyin sisäilmaongelmista, tämän koulun rehtori kertoi sähköpostissaan: "Puolet opettajista raportoi kokeneensa merkittävää terveyshaittaa." Ainakaan peruskorjaukseen ei kunta tule myöntämään varoja.

Uskaltaisitteko hakea tuollaiseen kouluun töihin?

Morjens kaikille,

Pidin - lähinnä laiskuuttani - monen vuoden tauon meikkaamisesta. Vähän aikaa sitten aloitin taas. Jo vajaan viikon jälkeen sain silmätulehduksen. Sain lääkäriltä antibioottitippoja aiemmin tänään.

Kuinka todennäköistä mielestänne on, että tulehdus toisessa silmässä johtuu ripsivärin tai rajauskynän aineen joutumisesta silmään?

Nyt lienee jonkun aikaa hyvä pitää taukoa, mutta uskaltaudunko elokuussa oppilaiden eteen meikin kanssa? Kyllähän työssä olisi mukavaa olla nätti.

Oisko jollain toimivia vinkkejä, kun lenkkeillessä jalat turpoo ja iho alkaa "kiristämään" säärien etuosasta? Lievästi sanottuna aika kivuliasta ja v*tuttaa kun kerranki ois aikaa ulkoilla koiran kanssa pidempiä lenkkejä niin yksinkertaisesti ei vaan pysty tuon turvotuksen takia. Alkumatka sujuu aina hyvin mutta jossain vaiheesssa se alkaa ja sen jälkeen kävely vasta hidasta onkin.. En nyt millään viittis mitään tukisukkiakaan mennä ostamaan muutaman viikon takia:/ Tai siis ainakin toivon että menee ohi ku muksu syntyy:D

ja kuinkas siinä tapauksessa sitä hoidetaan?

itselläni on nyt tiineyden myötä vajonnut aika alas, ja viimeksi yläpaine oli alle sadan. sillä hetkellä olo oli ihanhyvä, mutta menneinä viikkoina on huimannut melko usein,  ja uskoisin tän  nyt johtuvan sitten siitä alenneesta verenpaineesta.

kuinkas alas sen voi antaa vajota ja milläs sitä nostellaan?

Taas alkoi vaivaamaan tänään, ovat olleet siis aijemminkin. Ennen ja jälkeen raskauksien. Nyt kolmosen aikaan ja jälkeen ollut pahemmat. Eli. Alka äkisti, vaikkei ummettaskaa. Kipu pahimmillaan alavatsassa, peräaukossa ja jossain emättimen suunnilla. Kipu on todela järkyttävä. Isot röllykät tyntyvät ulos sieltä ja olen tyntänyt lääkäriltä määräämän voiteen kanssa takaisin. Koskaan ei verta ole tullut. Tämä on kamala vaiva. Varsinkin kun on olo että on hätä, ja sitten kun menee pinnistelemään huomaakin niiden olevan pukamat. Onko muilla kipua niin laajalti. Välillä vihloo polveen asti. Mikä avuksi kipuun!!!! ? Tätä en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään :/

Onko paniikkikohtaukset vaarallisia vauvalle :(
Mulla ei raskausaikana oo ollut vielä ainuttakaan kohtausta mutta nyt sitten tuli yksi. Hirvee pelko on että vauvalla on nyt joku huonosti.. :(

Olen kuullu huhun että raskauden jälkeistä palautumista nopeuttaa jos pitää korsettia..? Osaako kukaan kertoo onko tässä mitään perää? :)
Mitenkäs raskaana ollessa tiukkojen vaatteiden pito, voiko sillä saada aikaa damagea tai arpia?

Onko normaalia olen yli puolen välin raskaudellani ja vasta nyt harrastettiin ekan kerran koko raskauden aikana. Eniten sattuu jos on kondomi. Muutenkin kyllä sattuu koko homma on suurta tuskaa. Onko tää raskauden takia tällaista tai voiko muuttua vähän niiku takas neitsyeks jos on monta kk harrastamatta? Ja onko seksi nyt muuten sitte ihan turvallista? Kun pelottaa että sperma laukasee synnytyksen :0 T. Päätön kana

käsittääkseni yleinen vaiva joten luulisin et joku muukin kärsiny niistä?

esikosta en muista, pieni mielikuva on et sillonki olis ollut, mut ei näin kipeitä. Nyt on isot ja aivan sairaan kipeät, vessassa käynti on suurta tuskaa.

onko jollakulla kokemusta jostain hoidosta vai onko kaikilla lähteny itsestään vaikka olis pahatkin?

inhottavaa ku muuten meni niin hienosti synnytys että olis ollut ihan kunnossa ni nyt tuommoiset tekee pelkästä kävelystä tuskaa, istumisesta puhumattakaan.

kävin eilen tanssimassa ja tanssinkin oikein kunnolla aamun pikkutunneille saakka. Nyt huomasin koko joukon selittämättömiä mustelmia kehossa. yksi rinnan alla, isoin vatsassa (suurimmaksi osaksi navan yläpuolella), reidessä ja pohkeessa.

jalat nyt vielä ohittaisin olkia kohautellen, mutta tuo maha ja rinta? voin vannoa ja vakuuttaa että oisin tiedostanut kyllä jos siihen joku olisi osunut:O

tällä haavaa mie näytän siltä kun  oisin pyörinyt portaita pitkin alas vähintäänkin tai ollut nyrkkitappelussa. onko tää nyt sitä raskausaikaista suonien kestämättömyyttä, että  pelkkä tanssiminen voi saada aikaan läjän mustelmia kroppaan? help!

Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Itselläni tuli tänään aivan puskista syömisen ja teen juomisen jälkeen (ehkä noin vartin kuluttua) todella väsynyt olo, alkoi pyörryttämään ja oksettamaan. Kesti ehkä parikolme minuutta. Huomasin toissapäivänä saman, kun olin syönyt jugurttia ja juonut teetä niin alkoi hiipimään huono olo, mutta se meni ohitse ja oli melkeinpä huomaamaton tämänpäiväiseen. Hemoglobiini ja verenpaine ollut erittäinkin hyvät koko raskauden, mutta mistä tälläinen voisi johtua?

Mitenkäs tämän asian kanssa jakaantuu mielipiteet?
Mua ahdistaa tulevat kilot ja haluaisin jatkaa treenaamista mutta onko se sallittua.
Neuvolassa vastataan niin ympäripyöreesti, "kaikkee kohtuudella".. Mitä se käytännössä tarkottaa? Onko täällä treenaavia odottajia?

Apua, nyt kyllä kutkuttaa niin pirusti että!! Olen 18-vuotias ja odotan ensimmäistä lasta.. Ja nyt mitä netistä olen lukenut, olen aivan varma että minulle on tullut hiivatulehdus! :/ Minua aristaa ja nolottaa (vaikka normaalivaiva?) todella paljon.. Mitä minun pitäisi tehdä? En uskalla ukolleni mitään mainita.. Neuvolaankaan en uskalla soittaa ja kysyä neuvoa, jos ne sit seuraavalla käynnillä kysyy tästä hiivasta ja ukkoni kuulisi siitä.. Kyllä muuten keskustelemme kaikesta, mutta tämä nyt on minulle todella arka aihe... Olisiko täällä kokeneempia ja löytyisikö neuvoa minulle nopeasti? Kiitos jo etukäteen! T. Ensimamma rv19

Eli kun mulla on aina ollut säännölliset kuukautiset, alkaneet ajallaan, kestäneet n.viikon, vuoto ollut normaalia..

Nyt kumminkin monta kuukautta on kuukautiset olleet jämerät. Alkavat kyllä ajallaan, mutta kestävät vain pari-kolme päivää, joskus vuoto hyvin niukkaa tai normaalia, on monta päivää (4-5) poissa, kun yhtäkkiä alkaa taas vuotamaan...

Tänään vähän "pelästytti", kun kävin vessassa, viime viikon tiistaina alkoi menkat, kesti perjantaihin, josta lähtien ei ole tullut mitään, mutta äsken kun menin vessaan, tuli pari pientä hyytymää ja pyyhkiessä normaali määrä kuukautisverta... Ja siis tulee taas niin, että kunnon side pitää olla!

Mitähän tää nyt on?? :o onko kellään kokemusta, tai osaisko auttaa.. ?

nyt siis 12 pvä synnytyksestä ja hyytymä oli kokoluokkaa kourallinen :o Ei kuumetta taikka järkyttäviä vatsakipuja saatika ylimääräistä vuotoa.. Onko normaalia tai kellään muulla kokemuksia? Soittelen huomenna neuvolaan, mutta pikkasen nyt mieltä kaivelee tälläinen...

Heippa kaikille,

Useimmat teistä ovat liian nuoria tietämään tästä mitään, mutta ehkä äitinne tai jonkun sukulaisen kertomuksista osaatte sanoa:

Voisiko luontaistuotteista olla apua hikoiluun? Meikäläinen täytti viimeksi 45, ja ilmeisesti satunnainen, runsas, päiväaikainen hikoilu liittyy jo vaihdevuosiin. Haittaa kovasti työssä, minkä vuoksi toivoisin jostakin apua!

Mä oon ollu tukossa ja flunssassa jo kolmatta kuukautta, enkä oikein enää vaan jaksaisi. Masentaa kaikki, ei jaksa tehdä mitään, ei iloita ei nauttia mistään... Millä tätä vois parantaa? Ei millään :( tiedän että nyt alkaa allergiakausi kuitenkin heti perään...

Mua on nyt jo hetken mietityttänyt tällänen kurja vaiva kuin turvotus. Sitä on kyllä joka paikassa jonkin verran mutta erityisesti vasemman jalan jalkapöytä on suorastaan kipeä turvotuksen vuoksi.

Oon liikkunu, syöny ananasta, koettanu juodakin mutta turvottaa vaan. Tätä on ny ollu varmaan kolmisen viikkoa ainaki.

Keksisikö joku mikä mua turvottaa ja miten tuota sais vähennettyä?

Helppiä, pliis :)

Nyt en ole varma onko edes hiivatulehdus, kun on joskus aikaisemmin ollut ja silloin oli kauhee kutina. Nyt ei ole mitään muuta kuin sellaista vähän paksumpaa, kokkareista valkoista vuotoa. Kannattaako hoitaa tolla canesten kombilla? Aiheuttaako hoitamaton hiiva keskenmenon tai tuo lääke? Pliis apua. Ja onko muuten normaalia, että vauva liikku ultrassa tosi vähän? Oli viikkoja silloin 13 täynnä. Ja sitten mietin sitä, että voiko vähäinen veden juonti johtaa siihen, että myös lapsi vettä on vähän? Ja onko normaalia olla näin huolestunut koko ajan? Kun oma äitini kertoi ettei ollut ikinä huolestunut. Ja pelkään, että jos neuvolassa alkaa vaikuttaa liian tälläiselta niin katsovat etten ole valmis äidiksi.

Onkos mammoilla vinkkejä mitä kannattaisi kokeilla hiivaan? Se vaivasi jo ekassa raskaudessa muutaman kerran enkä edes ensin tajunnut mikä mulla oli mutta sitten hoitui muistaakseni jollakin canesten tms voiteella. Nyt menossa viikot 8+3 ja hiiva taas riesana :( En nyt mitenkään erityisesti ole edes herkutellut sokerilla tai valkoisella viljalla mutta mietin voisikohan karpalactista olla apua? Onko kukaan käyttänyt sitä? Sillä vaan ajattelin että kun tää on todennäköisesti uusiutuva vaiva ja nyt alkoi jo näin aikaisin. Kaikki hyvät vinkit ja hoitokeinot otetaan vastaan!

löytyykö täältä raskausihottumasta kärsineitä?

synnytin 10kk sitten,ja raskauden viimeisinä viikkoina puhkesi tuo raskausihottuma. joka tosin parani pari viikkoa synnytyksen jlk. edelleen aina silloin tällöin tulee samanlaista kutiavaa ihottumaa muutamiksi päiviksi kasvoihin. miksi?? kokemuksia???

 ja mulla tuo ihottuma oli pahimmillaan kasvoissa. ksvoista alkoi,josta levisi symmytyksen jlk vartalolle. Lääkärit eivät osanneet diagnosisoida,koska oli kasvoissa,ja sanoivat,että raskausihottuma on vartalolla. ihotautilääkäri sitten diagnosisoi tämän raskausihottumaksi.

Mun on nyt pakko aloittaa uusi ketju kun mä olen paljon viime aikoina tätä asiaa miettinyt ja nyt aadis nosti tän taas mulle pinnalle.

Mua siis ihmetyttää miten ihmiset saa lapsille kauhean pienet ikäerot.

Aadis just laitoin et teillä on menny 8 vuotta, 5 lasta ja monen monta keskenmenoa välissä. Mun vinttiini ei mahdu, että miten sellainen on fyysisesti mahdollista. Miten jotkut voi olla raskaana tyyliin vuosittain ja raskautua pari kuukautta edellisen syntymästä.

Vai onko vika vaan mussa kun mulle se olisi ihan fyysisesti mahdotonta. Niin kauan ku mä imetän, ni mä en raskaudu. Se on jo nähty. Kolmosta aloin odottaa heti ku kuopus lopetti tissittelyn vaikka menkat oli tullu kyllä jo 5kk siihen mennessä. Eli 2 vuotta olisi ollut ihan minimi ikäeroksi meillä.

Ja nyt kolmosen menetyksen jälkeen on vuosi yritetty ni ei tule, ei millään.

En tiedä onko tässä mitään tolkkua saati voiko tähän kukaan mitään vastatakaan mut mie vaan ihmettelen miten saadaan lapset pienillä ikäeroilla? Mä en osaa.