Misukka tai joku muu akupunktiota kokeilleet. Minne kaikkialle niitä neuloja voidaan pistellä? Mietiin vaate valintaa...Mitä ihmettä puen päälle vai ollaanko siellä alasti?=)

Maataanko vai istutaanko siinä hoidon aikana ja voiko hoidon jälkeen lähteä vaikka rääkkijumppaan?

Kiitos jos joku viitsii naputtaa neuvoja!!!

Onko kukaan tilannut ulkomailta? Jos niin mistä?

Yritin katsoa hyviä eli minulle hyvän mallisia merkkejä ebaysta mutta mulla niin paloi hermot ku niitä tuli jotain 50 sivua vaihtoehtoja ja jos jotain klikkas niin siitä ei ollut kokoa? Jos laittoi koon hakukenttään niin sitten tuli ihan perseestä perämoottoriin missä tuo mun koko jotenkin ilmeni ja edelleen niitä sivuja oli kymmeniä...

Ärsyttää vaan se että ne olis siellä niin paljon halvempia kuin täällä. Melkein sais kahdet yksien hinnalla. Mutta kun en yhtään tiedä mistä sais helpolla ja vaivatta ja vieläpä halvemmalla kuin täältä suomesta....Joo masentuneena taidan todeta että toivoton yhtälö... Vielä kun en hyväksy mitään mummo liivejä vaan niitten pitäis olla hienoja, pitsiä väriä ja vaikka bling blingiä=)

Kellään mitään vinkkiä?

tänään alkoi aamusta tuo kummallinen täysin kivuton, -mutta hyyyyyvin hämmentävä vaiva. elikkäs tuo oikean korvan tärykalvo (?) on ruvennut paukkumaan ja napsumaan. siis ikään kuin sitä vaivaisi elohiiri.  se paukkuu rytmikkäästi jokusen tovin, sitten rauhoittuu viideksi minuutiksi tai tunniksi, ja sitten paukkuu taas.  eikä sillä tunnu olevan mitään merkitystä, että niistänkö, haukottelenko tms, mikä taas usein avaa esimerkiksi lukkiintuneet korvat.

mitä hittoa:D??  onko muilla ollut tämmöistä vaivaa?

Niin vain sekin päivä koitti, että lääkäriltä tuli ripitys ja ehdoton käsky lopettaa tupakointi. Kyllähän mie oonkin sitä jo ootellu ja tienny ettei se päivä kaukana ole, mutta silti se tullee jostain syystä aina yllättäen. 

hölmö minä.

menin siis eilen työterveyslääkäriin valittamaan pitkittynyttä yskää ja muuta keuhkovaivaa, jotka on tässä kuluneina viikkoina pahentunut siihen asti, että valvon yöt yskiessä ja oksentelenkin koska vatsalihakset kramppaa niin kovin jo kovasta rasituksesta. henkeä ei tahdo saada.

tohtori tuohtui ihan silminnähden kun kerroin vaivaa olleen jo 4kk. kyllähän mie olin tuossa paikallisessa tk:ssa käynyt jo kertaalleen sanomassa epäileväni uutta keuhkokuumetta, mutta eivät silloin olleet tutkineet kuinkaan vaan antaneet antibiootin nielutulehdukseen. noh, ei ollut purrut antiloopit ei, vaan pahemmaksi tässä kehittynyt. ja kun kerroin sairastaneeni keuhkokuumeen jo ainakin kolmasti, ja kärsineeni kymmenkunta kertaa keuhkoputkentulehduksista, sain ripityksen siitä, miten miun keuhkohistoriallani saavutetaan hoidettavasta keuhkosyövästä turmiolliseen keuhkosyöpään ihan jo muutamassa kuukaudessa. 

keuhkokuviin ja labroihin siis siltä seisomalta, ja näkyihän siellä kuvissa sitten varjostuma toisessa keuhkossa.  näiltä näkymin sen epäillään olevan jälkiä vain sairastetuista keuhkokuumeista, mutta kontrollia mie tulen vaatimaan.  sain vahvat antibiootit, kortisoni-inhalaattorit, avaavat lääkkeet, kodesaanit ja jokapaikan pipilääkkeet burana 800mg. ensiviikolla saan tulokset harvinaisemmasta keuhkokuumemuodosta (jonka olenkin jo kertaalleen kokenut...) ja tietysti ehdottoman käskyn lopettaa tupakointi.

hölmö minä. ehin jo parkua, että kumpi olisi lasten kannalta pahempaa. se, että esikoinen särkisi sydämensä ja jäisi ikävöimään äitiään, vaiko se, että tosikko ei nuorelta iältään koskaan tulisi edes muistamaan äitiään.  mies parkui koko eilispäivän, vaikka kuinka rauhottelin ettei muutosta vielä edes epäillä miksikään.

ketuttaa. ja siis oma tyhmyys tietenkin.

Meillä on tilanne tällä hetkellä se, että mies on työttömänä, etsii töitä ja hakee kouluihin jotta saisi uutta koulutusta, mutta kielimuurin takia on ollut todella vaikeaa. On siis muuttanut suomeen neljä vuotta sitten ruotsista ja opiskellut suomea kahdella kurssilla, mutta edelleen ei ole ilmeisesti riittävä työnantajille, ei edes siivoustöihin ole päässyt.

Perheellä on paljon lääkekuluja, miehellä astma ja paniikkihäiriö, itselläni ekseemaiho joka vaatii lääkityksen sekä paljon eri rasvoja, pojalla maitoallergia ja ilmeisesti tätä ekseemaa myös. Siihen päälle tietenkin kaikki perus asumiskulut ja laskut päälle. Joka kuukausi tekee todella tiukkaa.

Itse painan kahta työtä, olen töissä ruokakaupassa täyspäiväisesti ja pitopalvelulla tarjoilijana osa-aikaisesti. Pitopalvelulla päivät ovat yleensä 12 tuntisia ja saattavat kestää yömyöhään. Välillä en ehdi näkemään poikaa pariin päivään ollenkaan jos satun lähtemään ensin kauppaan aamuvuoroon, pitopalvelulle iltaan ja seuraavana päivänä taas aamuun töihin. Joskus ehdin olemaan pari tuntia siinä pojan ollessa hereillä. Niinä harvoina vapaapäivinä kun omatunto sanoo että nyt pitäisi viettää sitä laatuaikaa pojan kanssa, olen ihan rättiväsynyt. Aamulla ei meinaa päästä sängystä ylös, ja kun pääsee niin ei osaa rentoutua vaan löytyy koko ajan tekemistä. Tiskiä, pyykkiä, imurointia, mitä näitä nyt on. Vietän pojan kanssa kaiken mahdollisen ajan mitä voin, mutta se tuntuu välillä surullisen vähältä. Mies tekee kotona kyllä paljon ja on paras isä pojalle mitä voi olla, mutta käyn itse jotenkin niin uupumuksen partaalla ylikierroksilla etten osaa jättää asioita miehen hoidettavaksi vaan hinkkailen sitten jotain kaapin ovia kahdeltatoista yöllä puhtaaksi. Tyhmää, mutta kun pää on ihan kuin ampiaispesä.

Mitä tässä nyt voi enää tehdä? Tuntuu ettei uskalla edes pysäyttää tätä oravanpyörää kun voi vaan kaikki lahota kasaan. Olen todella onnellinen, minulla on ihana perhe ja ystäviä ympärilläni, mutta olen vaan NIIN uupunut.

Onko kellään kropan aineenvaihdunta mennyt sekaisin synnytyksen jälkeen? Itse huomasin noin 6pv synnytyksen jälkeen yhtäkkiä jalkojen turvonneen ihan polvista alaspäin ellei ylempääkin ja myös silmäluomet ja posket ovat selvästi turvoksissa. En muista oliko aiemman raskauden jälkeen vastaavaa. Onko teillä miten kauan vastaava kestänyt? Nesteiden runsas juominen luulisi auttavan, sillä en uskalla mitään luontaistuotteita mitkä poistaa ylimääräistä turvotusta käyttää, koska imetän.

milloin teillä on alkanut menkat synnytyksen jälkeen ja nopeuttaako imetyksen lopettaminen menkkojen alkua?

itsellä on maidon tulo jo loppunut näin varhain ja alkoi menkka asiat huolettaa et millon niistä pitää taas alkaa kärsimään.

Miten voimakkaita haamupotkut voi olla? Kokemuksia kaivataan.

Mulla on aiempien synnytysten jälkeen tuntuneet pienen pieniltä hipaisuilta ja hennolta kuplinnalta. Nyt sitten on jotain aivan eri luokkaa. Periaatteessa raskaus voisikin olla mahdollista ja myös jo näin myöhäisillä viikoilla, että ihan oikeat liikkeet voisivat tuntua. Muutama testikin on tullut tehtyä, mutta en silti saa mielen rauhaa:D negaa siis ovat näyttäneet. Ei ole mitään jatkuvaa liikehdintää vaan juurikin sellaista aidon tuntuista, jota mulla on näillä viikoilla ollut, jonka takia en saa mielen rauhaa. Jos (kun) tämä on väärä hälytys, niin en kehtaisi pyytää lähetettä verikokeisiinkaan.

Olen aika huono kirjoittelemaan foorumeille, mutta aina kun tulee tilanne jossa en tiedä miten edetä niin kyselen täällä Teiltä Viisaat Mammat :)
Eli mulla ollut noin 7 kk jo pieni patti nivusissa. Alussa ei ollut kipee ja oon vaa kuvitellut sen olevan finni. Olen sitä yrittänyt puristaa, mutta ulos ei tule kun verta. Nykyään on todella kipee (johtuen ehkä tosta mun puristeluista ja alushuosujen hankaamisesta) ja on myös isompi kun alussa (ehkä sekin voi johtua siitä kun olen "ärsyttänyt" sitä).
siis se varsinainen kysymys on että miten kauan seurailisitte kotona ennen kun menisitte lääkäriin?
On aivan tuolla nivusen alhaalla (vai miten sen voisi kuvailla:)) joten en haluaisi "turhaan" mennä jalkoväliäni lääkäriin esittelemään :)

Kuulema minusta johtuu esikon jutut ja se että se sosiaalityöntekijä tulee tänne. Minun syy on kaikki. Minä olen norsu kun kävele oikein ( astun milloin minki päälle ja kolistelen, mutta tuntuu että päässä heittelehtii ja kaatua meinaa) ja metelöin mutta minä en tiiä mistä johtuu. Siivouksen lomassa vahingossa kun kävin varastoon viemässä ensin tavaroita ja kun sieltä tulin. Nappasin kahvipullon ja mtään ajattelematta kaadoin lavuaariin ja kun kaadoin tajusin että on kuumaa ja älysin että uusi kahvin kaadoin. Noh mies ei tykännyt ja nimitteli milloin miksikin. Hän ei bieläkään ymmärrä että lukihäiriöön voisi liittyä niin moni asia. Sen älyää että puhe on mitä on mutta että ajatukseenki vaikuttaa. Kyllähän se vaikuttaa. Mielitekisi käyttää se psykologin puheilla että lysyppä nyt mitä kaikkea siihen vaikuttaa että alkaosi ymmärtämään. 

 

Minä olen täys ääliö ja en käy täysillä ja aina kysyy että oonko minä ottanu jotain. Mua ärsyttää ja itketyttää kun ei voi ymmärtää mua. Oli pakko purkaa kun miehelle en pysty kun saan siitäki vain huudot ja haukut päälle. toiseksi hän ei koskaan sano anteeksi sanaa ei missään muodossa. Minä kun käytän niin hän vain tokaisee et anttiko? Hyvin hyvin harvoin sanoo kiitos tai kehuu. minä en pysty muokkaamaan häntä mutta alan olemaan loppu. Riittääkö se rakkaus kun toinen on tuollainen. 

Niin kyllähän se eilen vain siivosi pienimmän huoneen minä kaikki muut. Tietenkin vei tavaroita säilöön ja talteen mutta siinäpä se. kun oisin siivonnut wc jo alustavasti niin ei voinu kattoa pikkusen perään vaan minun piti. Äääh ja jos hän kottoo tv ei saa olla mitään hälinää ja mun pitää kestää päivällä se. Huoh..

 

Sainpas purettua taas mietteitä miehestä.

Onko kellään muulla tällästä ongelmaa.. siis mulla romahtaa verensokerit välillä ihan hetkessä.. tänään esim lähdin kaverin kanssa lenkillä. Käveltiin kyllä pitkä lenkki, pari tuntia siinä meni. Mutta söin ennen lenkille lähtöä kaksi leipää, juustoa ja kinkkua oli niitten päällä, sit söin vanilja-skyr rahkan, banaanin ja kourallisen pähkinöitä. Join aamun aikana kolme isoa lasillista vettä, mikä on ihan normaalia mulle. Me sen kahden tunnin kävelyn jälkeen päädyttiin ostoskeskukseen imettämään meijän vauvat ja siinä kun riisuin vauvaa, niin meinasin pyörtyä. Sit söin äkkiä vähän suklaata ja join kivennäisvettä ja sit pääsin ostaa banaania ja muuta pientä syötävää kaupasta.. voisin siitä olosta päätellen sanoa, että sokerit oli taas jotakin 3 luokkaa (oon monesti mittaillu sokereita kun on tullu näitä oloja), vaikka olin just n. 2,5tuntia aikasemmin syönyt mun mielestä ihan reilusti.. iltasin syön aina tukevan iltapalan ja usein aamusin on kamala olo, kun herään.. mulla oli se raskausajandiabetes,mutta mulla oli paasto sokeri sillonkin aina jotakin 3,7-4.. ja muutenkin oli sokerit aina alhaset, pahin mitä oon mitannut, oli 2,5 esikoisen synttäripäivän iltana ja sillon raskaus oli viikoilla 38+0.. oon koittanut tästä lueskella netistä, mutta en mä saa oikee mitään tietoa. tää on niinkun diabeteksen vastakohta, huoh. :/ nyt ollu sit koko loppu päivän järkyttävä pääsärky ja huono olo :(

Onko kellään kokemuksia? Mietin että mitä noi niinku tekee?
Mulla siis bmi noin 17,5 eli alipainon puolella ja ahdistaa kun luut töröttää joka suuntaan ja en saa millään painoo nousemaan. Oon kokoajan väsynyt ja voimaton, niin mietin että kun mulla on pian lääkäri tulossa, niin jos pyytäis lähetteen tonne, niin tekiskö se mulle jonkun jutun että miten pitää syödä ja koska ja kuinka paljon?
Syön siis kyllä terveellisesti mutta ilmeisesti liian vähän kulutukseen nähden... :/

Mulla nyt raskausviikkoja 36+3 ja koko raskauden ajan ollut palelua ja hikoilua vuorotellen. Eli ensin on kylmä ja hetkessä hiki ja taas kylmä. KIlpirauhasarvot on otettu ja ne on ollut nyt hyvät. Mulla todettu useampi vuosi sit kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys siihen on. Lääkäri sanoi että johtuupi hormooneista että on palelu että hikoilua! En muista että mulla muissa raskauksissa olisi ollut tätä ainakaan näin paljon. Mulla tosin koko raskaudenajan ollut myös poskionteloturvotusta. Onko kellään muulla hormoonit näin heitelly raskaus aikana?

noniin, oon tehnyt vähän taustatutkimusta koskien ikivaivaani:D

levottomat jalat kuulema oireilevat muunmuassa kuumeilemalla/polttelemalla yöaikaan. mutta en jaksa oikein uskoa että tämä olisi sitä. kahdesti on elämäni aikana meinaan kokenut mitä on mennä nukkumaan levottomien jalkojen kanssa, ja se oli iiiiihan erilaista.

tässä tapauksessa jalkojen kuumotus alkaa juuri sillä hetkellä kun pitäisi alkaa nukkumaan. kuumotus on nilkoista alaspäin, eikä sillä ole merkitystä, onko päivä ollut aktiivinen, vai onko sängyssä maattu leffoja katsellen edelliset viisi tuntia. mutta välittömästi kun silmiä alkaa uni painaa, alkaa se hitonmoinen tulipalo!   kädelle kokeillen jalat eivät ole edes normaalista poikkeavan lämpöiset, mutta silti niissä on tunne, kuin veri kiehuisi ja jalat olisivat hautuneet kymmenen tuntia kesähelteellä hiostavissa lenkkareissa.

sitten alkaa se jalkojen siirtely aina peiton tai lakanan viileämpään nurkkaan, ja sen lämmettyä taas viileämpään. jalat eivät tunnu edes levottomilta, mutta niiden kuumotus estää nukahtamasta. oon niin luullut olevani yksin tämän vaivan kanssa, kun seison keskellä yötä saunan taikka vessan kylmällä laattalattialla, käyn vilvoittelemassa jalkoja lumihangessa, käyn aamuyöstä ottamassa niille kylmän suihkun, säätelen tuuletinta, tai se tähän mennessä ainut toimiva tapani; kastella kylmällä vedellä pyyhkeet ja käärin ne jalkoihin.

hassuinta tässä on se, että vilvoitusmenetelmäni saavat miut usein palelemaan, ja joudun kääriytymään tiukasti peiton sisään, mutta sitten taas ne pirun jalkoterät on peiton ulkopuolella käärittynä jäisiin rätteihin ja tuuletin pöhöttää niihin. 

kiitos märkien rättien, olen homehduttanut jo yhden petarin. mies on ihan hermona että meinaanko homehduttaa tämän uudenkin, joten vaihtoehtoista apua kaivattaisiin. keskustelupalstoilla törmäsin mitä kekseliäimpiin itsehoitoihin joita muut ongelmasta kärsivät harjoittivat.  moni meni nukkumaan kylmäkallen kanssa, tai teippasivat jalkopäätyyn kylmällä vedellä täytetyn limupullon. joku heräili puolen tunnin välein suihkimaan kylmää vettä jaloilleen, joku osti joka yölle uudet pakastehernepussit.   yhteistä näissä oli se, että jokainen epäili, ettei kyseessä ollut levottomat jalat-syndrooma, vaikka muut niin ehdottelivatkin. 

onko täällä mammoissa ketään vastaavasta kärsivää, ja  onko joku saanut hoitoa vaivaan?

Milloin kannattaa käydä näytillä. Minulla kohta kuukautiset kestäny viikon ja nuikkaa ollut. Välillä on hyytymiä ja välillä ihan kirkasta. Mahaan sattunu ekana päivänä ja nyt toistamiseen.

Mietin että kannattaisko huomenna käydä ultraamassa ja tutkimassa kun veri ei tule siteeseen asti jää tuonne sisälle ja suulle. :/

Ehkä tänään kipu erilaista kun silloin aikasemmin.😔

Onko tyhmää varata aika lääkäriin, kun päässä tuntuu uusi patti? On suunnilleen hiusrajan kohdalla ja en ole katsonut peilistä, mutta tuntuu kädellä koskettaessa hyvin, mieskin tunsi. Ei liiku, ei satu ja tuntuu ihan luulta. Niinkuin olisi sarvi kasvamassa. Yäk :( Stressaa ja pelottaa. En tiedä onko mulla vilkas mielikuvitus, kun alan kaikkea kuvittelemaan. Onko kellään kokemusta?

Moikka mammat! Oliko täällä joku joka oli sairastanu masennusta? Minkä perusteella aloit sitä epäilemään ja söitkö ihan lääkkeitä? Mä oon pitkän aikaa ihmetelly tätä jatkuvaa väsymystä ja oon epäilly jonkilaista ikäkriisiä kun tuntuu et kaikki tympii. Välillä oon itekki epäilly masennusta mutta en oo asiaa sen kummemmin miettiny. Mies tuumasi tänään että kun tätä on jatkunu jo kohta puolivuotta että kannattasko mennä lääkäriin tuohan on jo masennusta.. Kierukka mulla toki on käytössä en tiiä kuinka se mielialoihin vaikuttaa. Joskus oon pillerit jättäny pois mielialanvaihteluiden vuoksi.

:)

Onko kellään kokemuksia? Mulla olis ens kuun alussa aika naistentautien polille kohdunsuun tähystykseen ja ilmeisesti jotain näytepaloja saatetaan joutua ottamaan ja mietin onko kuinka epämukava/kivulias toimitus?
Ja saatekirjeessä luki, että ei yhdyntää kahteen viikkoon tuon jälkeen ja mä melkein itkin että en mee koko tutkimukseen! :D Parantuuko tosiaan noin hitaasti? :O

Hei,

haluaisin keskustella äitien jaksamisesta. Miten te muut äidit jaksatte? Harrastatteko itse jotain? Kuinka monta lasta? Minkä ikäisiä? Oletteko kotona lasten kanssa vai käyttekö töissä? Kuinka paljon järjestätte puolisonne kanssa yhteistä aikaa ilman lapsia?

 

Tässä minun tarinani omasta arjestani:

Eli olen kahden tyttölapsen (1v 10kk ja 4,5v) äiti, iältäni 25v. Tällä hetkellä olen lasteni kanssa kotona ja mieheni on töissä päivät/illat. Harrastan itse urheilua 2x/vko(1,5h/kerta) niin, että lapseni ovat sen ajan mieheni kanssa kotona tai hänen ollessa töissä, olen vienyt lapset jommalle kummalle isovanhemmalle. Toimin myös ohjaajana muille lapsille urheilussa 1x/vko, 2h kerrallaan. Eli näihin harrastuksiin käytän viikossa aikaa yht. 5h. Käytän lapsiani myös omissa harrastuksissa, molemmat käyvät muskarissa. Sekä käydään myös lasten kanssa 1x/vko seurakunnan järjestämässä perhekerhossa. Kotona minä äitinä (luonnollisesti) olen se, joka hoitaa pääpiirteittäin kaikki kotihommat (pyykit,tiskit,siivoukset,talon lämmittämiset,lumityöt,lastenhoito ym ym.. Lapsilla kun on välillä huono päivä tai ovat muuten vain kiukkusia niin minun tulee tiuskittua heille välillä turhaan. Tavallaan, että vaikka ei olisi syytä tiuskia niin paljon, niin siltikin.. Lapseni ovat molemmat aika villejä tapauksia, isompi kun näyttää mallia, niin pienempi tekee perässä.  Omien kotihommien lisäksi hoidan omaa mummoani lähes päivittäin, käyn siellä siivoilemassa, keittämässä ruokaa, pesemässä hänet ym.

Viikonloput meillä menevät yleensä niin, että n. 1x/kk minulla on pelejä harrastukseni myötä ja välillä mieheni on töissä myös, tai järjestämme perheenä yhteistä tekemistä. Mieheni harrastaa myös metsästystä, joten syksyisin viikonloput menevät hänellä metsällä.Yritämme käydä aina silloin tällöin mieheni kanssa elokuvissa,syömässä,kylpylässä,baarissa ymym että saamme yhteistä aikaa. N.2kk välein vähintään. Mieheni hoitaa kyllä lapsia paljon, ei ole sellainen joka makaa sohvalla ja pyytää tekemään kaikki, tai jos olen pois kotoa, niin tekee myös jotain esim. täyttää astianpesukoneen vaikka en pyytäisikään. Siisti mies pääpiirteittäin, valittaa aina kun lasten vaatteita lojuu pitkin taloa ja leluja siellä täällä vaikka minun silmään ne ovat ihan normaalia meidän arjessa..

Minusta nimittäin tuntuu välillä siltä, että olen todella väsynyt!! Voiko se olla mahdollista, vaikka pääsenkin itse harrastamaan ja pois kotoa tuulettumaan! Aika ajoittain tuntuu todella pahalta, kun on niin väsynyt. Mutta olen kuitenkin sellainen persoonana, joka ei kovin äkkiä sano ei. Tykkään tehdä kotihommia kuitenkin, en ole sellainen joka makaa paikallaan. Pakko on päästä jotain tekemään. Inhottaa kun tulee tiuskittua lapsille, ja välillä myös miehellenikin. Olen kuitenkin päättänyt tehdä niin, että palaan töihin huhtikuussa ja lapset lähtevät silloin päiväkotiin! Yritän sillä, jos se vaikka jollain tapaa auttaa jaksamiseen! Huomaa, että sekin ressaa välillä kun kelan tuet on mitä on ja rahaa tarvisisi, että kun ei ole rahaakaan kunnolla elämiseen! Ei pysty kunnolla auttamaan kodin yhteisissä laskuissa kun ei kertakaikkiaan ole sitä rahaa..

Olenko oikeasti väsynyt vai kuvittelenko vain..

T. Omasta mielestään väsynyt äiti

Kaivataan vertaistukea, kokemuksia!!
Tänään aamulla päätin lopettaa tupakoinnin. Meinaan ratketa koko ajan, onneksi en vielä ole.

Ei tiedä miten päin olisi, vanhat vaivat ( sydämen ylilyönnit josta seuraa paniikki) alkoivat taas, stressistä johtuen ilmeisesti.

Miten te muut lopettaneet selvisitte alkuajoista?

Motivaattorini on hyvä, vauvan yritys heti kun olen päässyt tupakasta eroon, silti se on olevinaan niin vaikeaa, ei sitä edes tajua miten pinttynyt tapa tupakointi oli Ennenkuin sen lopettaa!!

Hyviä vinkkejä?? En siis halua käyttää mitään nikotiinikorvaushoitoja. Vaan sen on nyt oltava kerrasta poikki

Taas synnytyksen jälkeen? Mulla tuli jälkivuodon jälkeen kerran kuukautiset melkein heti, nyt synnytyksestä on melkein puoli vuotta ja toisia kuukautisia ei ole vielä tullut. En oo vieläkään tottunut tällaiseen. Tuntuu niiku keho ei toimis niinkuin pitäis. Täysimetän vielä ja en käytä mitään muuta ehkäisyä, kuin miehen kanssa kondoomia.

Mahdankohan olla ainoa..? Ennen raskautta ja raskauden aikana liikuin monipuolisesti, mutta synnytyksen jälkeen ällistyin kuinka lantionpohjanlihakseni olivatkin totaalisen rapakunnossa. Pissat tulivat housuun ihan huomaamatta... Kotiutumisesta lähtien aloin treenata lantionpohjanlihaksiani, karkailunhan saa kuntoon treenamalla ko.lihaksia. Mutta lihasten heikkous on vain osa ongelmaa. Suurempi ongelma on se, etten tunne pissahätää enää ollenkaan.

Olen käynyt fyssarilla ja saanut kotikäyttöön tens-sähkölaitteen jolla olen hoitanut tunnottomuusongelmaa (siitä ei ole ollut apua). Yksityisen kautta sain lähetteen urologisiin tutkimuksiin (aika on tammikuun lopussa). Tuntuu että olen jonkinlainen koe-eläin minua hoitaville lääkäreille, kun kukaan ei osaa auttaa. Alan olla todella kypsä ongelman kanssa, se rajoittaa elämää yllättävän paljon...en pääse juoksulenkille, jumpalle...ja aina ulos lähtiessä täytyy varmistaa että missä on lähin vessa. Onko täällä jollakulla ollut samaa ongelmaa (pissatunnottomuutta)? Miten ja missä vaiheessa ongelma helpotti? Mistä ongelma johtui?

Hei mammat, aattelin kysellä onko kellään kokemuksia ja mitä voisi olla. ..
Kävin eilen gynellä ja papa-kokeissa ja lääkäri sitten totesi että näki kohdunsuulla jotain vaaleita muutoksia. Ei osannut sanoa oikein mitä voisi olla, veikkasi että vois olla kondyloomaa, mutta ihmetteli kun sitä ei ollut muualla. Sitten sanoi että voi myös olla esimerkiksi synnytyksestä tullutta arpikudosta, mutta ei tiennyt varmasti. Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle ja nyt oottelen aikaa ja samaten niitä papa tuloksia, mutta tietty maalailen piruja seinille koko ajan ja ahdistaa kun ei tiedä mitä se on. :/
Onko muilla kokemuksia tommoisista muutoksista tai tietoa mistä vois johtua?

Oisko kellään kokemusta hyvästä hierojasta tai muusta vastaavasta Helsingissä? Selkä on niin kipee, sanoin hartiat. Kipu säteilee toiseen jalkaan. Raskausaikana oli sama ja nyt tuli vaiva takaisin. En tiedä miks. Onneks ei pohje kramppaa niin kuin raskaana. Se oli kamalaa herätä yöllä hirveeseen kipuun ja omaan huutoon, et nytten olisi kiva ennalta ehkäistä. Jos jollain vain jois jakaa kokemuksia missä on auttanut vaivoihin? Varmaan joku muukin kuin minä voisi tiedosta hyötyä. Kiitän jos joku vois suositella jtn paikkaa missä näitä ongelmia hoidetaan.

Huh! 11. raskausviikko paukkuu ja olen rättiväsynyt. Ollut jo 9. rv:stä lähtien. Väsymys tuntuu pahenevan päivä päivältä. Tuntuu että pakko yrittää ottaa nokoset aina kun siihen vain on mahdollisuus.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä viitattiin tuleviin jännittäviin elämänmuutoksiin joita ensimmäinen lapsi tuo mukanaan, mutta minusta tässä on jotain muuta.

Voisiko tämä väsymys johtua ihan ja vain puhtaasti raskaana olemisesta vai voisiko syy olla jostain puutostilasta? En ole tainnut koskaan itse nähdä näin rättiväsynyttä odottajaa, minkä näen peilistä. Kohdun muutokset ja sen tuomat pienet säväyttävät kirpaisut välillä myös valvottaa öisin. (Eivät ole kuitenkaan oikein edes mainitsemisen arvoisia. Yö vain on herkkää aikaa, muuten olen melko lahjakas nukkuja.)

[b]Onko kenelläkään muulla ollut näin varhaisessa vaiheessa raskautta samanlaisia väsymysoireita??[/b] Apuva.

Olen yrittänyt hoitaa väsymystä monipuolisemmalla syömisellä. Liikuntaa taas olen vähentänyt puolella kun ei vain jaksa..!  Lopetin tupakanpolton ja vähensin kahvinjuontia huomattavasti raskauden tullessa tietoon. Muuten syyttäisin niitä!

Elikkäs,mulla synnytyksestä vierähtänyt 5 viikkoa ja jälkivuoto on loppunut täysin jonkun aikaa sitten,oisko noin viikko ettei ole tullut enää yhtään minkäänlaista vuotoa..

esikoisen kanssa ollaan käyty vauva uinnissa ja nyt synnytyksen jälkeen olen ollut reunalla ja serkku on ollut pojan kanssa altaassa.. Nyt serkku ilmoitti että on tullut kipeäksi eikä pääse tulemaan ja näin myöhään en viitsi alka kyseleen että kuka lähtisi mukaan (uinti kuitenkin heti aamusta) ja ei poika varmaan edes suostuis muiden kanssa uimaan..

Ajattelin eka että odotan varmuudeksi jälkitarkastukseen asti ennen kuin itse menen uimaan,mutta nyt mietin että voisiko jo mennä uimaan,kun muuten pojalta jää kolme viikkoa väliin,kun ens viikolla ei päästä ja siitä seuraavana ei ole uintia kun on itsenäisyys päivä..

Mitään haavoja ei synnytyksessä tullut..

Jos on ollut vakavasti masentunut niin kauan kuin voi muistaa, niin voiko enään tulla terveeksi? Jos jollain on kokemusta olisi kiva kuulla. Ja mikä auttoi? Tällä hetkellä ajattelen jo, että kumpa vain kuolisin pois. (En kuitenkaan itseäni halua tappaa, tai harkitse itsemurhaa)

Minulla on löydetty kesällä dermoidikysta oikeasta munasarjasta. Minut pistettiin syyskuussa leikkausjonoon, arvioitu leikkausjono oli 2-3kk. Soitin tänään jonohoitajalle ja se sano, että jono on 6kk, eli mut leikattas todennäköisesti helmikuussa. Minulla on kipuja kystan kohdalla, kun rasitan itseäni (siivoan, lenkilä käynti) ja myös silloin, kun nostan 1½ vuotiasta lastani. En jaksaisi odottaa enään helmikuuhun asti, koska minusta tuntuu, että minun pitäisi elää neljän seinän sisällä. Kyllä meillä olis toinenkin lapsi haaveissa ja tieto siitä, että tuo kysta kasvaa ja tuhoaa mun munasarjaani tuolla kiristää hermojani.Mitä te tekisitte, jos olisitte minä? Voinko vaan soittaa jonohoitajalle ja vaatia leikkausajan aikaistamista/voiko sellaista saada?

sektiosta nyt 3kk, eikä arpi ole kipuillut oikeastaan ollenkaan. nyt tosin eilisestä saakka tuntunut arven toiselta puolelta ajoittain pistävää kipua.  mietin ensin, että olenkohan aloittanut vatsalihasten treenaamisen liian aikaisin (aloitin noin 3vkoa sitten) ja nyt onnistunut jotenkin reväyttämään jonkun kiinnikkeen tai leikatut lihakset. menin sitten kuitenkin vielä salille, kun kerrankin sellainen mahdollisuus tuli vastaan, enkä hirveästi arkaillut vatsojenkaan tekoa, kun siinä hetkessä ei kipua tuntunut ollenkaan.  kotona silti huomasin että vuodan verta.

oon pillereillä ja juuri aloitin toisen liuskan putkeen, ja silti mie vuodan:O   pirun hormoonit! ihmetyttää silti vähän tuo kipuilu, kun ei tuntunut lainkaan menkkakivulta, ja menkkoja tässä on muistaakseni jo pari ollutkin synnytyksen jälkeen.

pitäiskö mun pistää mahatreeni vähäksi aikaa jäähylle?  vai onko tää vaan nyt salamamenkoista johtuvaa?

Nyt siis suututtaa! Enää yks työpäivä ennen mammalomaa ja nyt on viikon verran kipuillut häpyluu, oikeastaan vain liikkeessä tai asentoa vaihtaessa. Koko raskausaika on mennyt niin vaivatta, että ihan ärsyttää jäädä lomalle pienen, mutta juilivan kivun kanssa.. Onko kellään mulle apuja?? Vai tarviiko vaan lepäillä..? :/

jokaisella äidillä varmaan tuttu juttu.  itelläkin on perusjumi hartiaseudulla ollut varmaan viimeiset 6 vuotta, mutta tasasin väliajoin, parin vuoden välein onnistun saamaan sellasen lukon aikaan ettei pää käänny lainkaan.

viimeksi reilu viikko sitten sain vauvankoppaa kannellessa ees sun taas nivautettua niskat. illalla ei pää enää kääntynyt senttiäkään, ja aamulla tuli itku ja äiti piti soittaa apuun.  sängyltä ei tahtonut päästä ylös, vauvaa en saanut syliin jne..   esiavussa löivät sitten piikkiä persuuksiin, norfelxia ja voltarenia. alkoi pää liikkumaan iltaa kohden.  mutta yön jäliltä olin aamulla ihan yhtä kusessa kumminkin. tätä on nyt jatkunut 8 päivää.  otan aamuin illoin sirdaludia ja kasisatasta buranaa. päivät menee hyvin ja liikeradat on normaalit, mutta yön aikana jumi iskee taas ja aamulla itkettää.

oon kokeillut niskatyynyt ja kauratyynyt ja kuumat suihkut ja mieskin on yrittänyt hieroa, mutta voi kökkö.  kauanko tätä kestää:/?   salamointi alkaa heti kun istuu viisi minuuttia pidempää, esim autossa. ja nukkuessa.  oikealle hierojalle en taho itteeni saada vaikka halua oisi, mutta kaikki  kotikonstit ois tervetulleita.

Itse sain tänään puhelun, että lääkärit ovat päättäneet aloittaa klexane hoidon, eli sen napapiikityksen tukoksia ehkäisemään..joskus olen saurastanut laskimoveritulpan ja minulla on ilmeisesti taipumus tukoksiin..raskaus nyt 9+3 ja huomenna pitäisi aloittaa piikitys..Onko kokemuksia muilla?

Huomenna pitäisi olla ovulaatio en ole varma :(

Kuumeinen olo, alamahaa pistelee,turvotus,

Kierto 25/31pv välillä vai mitä

sektiosta nyt 10vkoa.  jälkivuoto kesti 2,5vkoa.  jälkitarkistuksessa sain luvan aloittaa pillerit samointein.  siispä aloitin.  samalla hetkellä alkoi verenvuoto. sitä kesti pari päivää, sitten viikon tauko, sitten kolme päivää.  liuskan syötyä loppuun, alkoi samoin tein menkat, ja voi tätä verimäärää! en todellakaan muista olenko koskaan ikinä vuotanut näin paljon!  tamppooneistakin hulahtaa läpi parissa tunnissa.  

hulluinta tässä nyt on se, että menkkakivut olleet hyvin vähäiset.  sellaista perus mahassa jomottelua, ei kummempaa, olisinko kerran ottanut buranan siltä varuin jos meinaa isommin alkaa särkemään. mutta selkä! toissailtana vajosin aivan vuodepotilaaksi kun selkäRANKAA särki aivan yläselästä alas saakka, ja säteili vieläpä kumpaankin pohkeeseen saakka.  issiaskivuksi en tunnistanut, koska kireä-viulun-kieli efekti loisti poissaoloaan, ei tuntunut pakaroissa, enkä muutenkaan ole kyseistä kipua tuntenut RANGASSA.

tänään ruokaa laittaessa yllättäen iski lyyhistyttävä kipu jälleen rankaan keskelle selkää.  aivan kuin joku yrittäisi halkoa ruotoa kahti.  kymmenen minuuttia puuskutin vuoroin lattialla, vuoroin penkillä, ja juuri kun olin miehelle huutamassa jotta nyt lähetään lasarettiin, niin kipu hellitti.   mitä hittoa tuo nyt oikein on?  aina mie oon selkärampanen ollut, mutta tuo oli aivan uusi kipu:O

oon tässä yrittänyt pähkäillä vaikka mitä.  kohtutulehdus jos oisi, luulisi että tuoreeseen arpeenkin kipu ylettyisi. mieleen tuli sektion ohessa leikattu munasarjakasvain, ja oireet joilla äidiltäni on kaikki lähialueiden kasvaimet löydetty, -verenvuotoa tutkimalla.   vaikea olisi silti uskoa tuuriin, jotta kymmenessä viikossa tuonne oisi ilmaantunut jotain sellaista jota ei leikkauksessa olisi vielä ollut tai näkynyt.

ja sitten selkä. selättimellä mie oon nyt jumppaillu, mutta voiko se lyödä kipua rankaan?  sillä jumppailu kun ei kumminkaan tunnu pahalta, enkä mie sitä tee kuin vartin pätkissä max 2xpv. nyt vieläpä parin päivän tauotkin.

löytyykö joukostamme arvuuttelemaan lähteviä libbetohtoreita:)?

Ääh, nää imetyksen aikaset nivelkivut on kamalia :( mulla ollu aina huonot nivelet, mut raskaus ja imetys on kyl pahentanu tilannetta taas kamalasti :( ranne ihan rikki ja selkä ihan jumissa. Iltasin aina ei jaksa enää vauvaa kantaa ku sattuu käsiin ja jalkoihin niin paljon. Meijän vauvaku on vielä hytkyteltävää sorttia, ni loppuu ihan voimat ja menee ihan puutuneiks kädet ja jalat :(

Tota nuin tässä illalla laitoin pyykkejä kuivumaan ja kuivia viikkasin että voin huomenna kaappiin laittas. Mut mutta yhtäkkiä alko närästää(mitään rasvasta en ole syönyt) ja hirvee kuumahiki. Lisäksi henkeä ahdisti vähän. Mitä te luulette että mistä johtuisi. En uskolla ainakaan itte miettiä mitäään.

Apua...?

Hei,

Lääkäri diagnosoi minulla tiistaina jännetupin tulehduksen. Särkylääkettä 2x päivässä ja Mobilat-voidetta.

Onko jollain ollut tämä vaiva? Kauanko kestänyt? Oletteko olleet sairaslomalla?

Mulla nyt sunnuntaista saakka ollu pientä lämpöä/kuumetta ilman muita flunssan tai muunkaan oireirta. Normilämpö on 36.4-36.6 ja nyt tosiaan sunnuntaista saakka sahannut välillä 36.7-37.4, tällä hetkellä 37.2! Eli ei oo mitään kovaa kuumetta, mutta sen verran, että väsyttää ja palelee koko aika! :/

Huoh. Aika arkaluontonen asia, mut pakko kirjottaa :) elikkäs mulla esikoisen synnytyksessä tuli pieni repeemä, ensin laitettiin kaks tikkiä, mut otettii toinen pois ja paraneminen tapahtu yhden kanssa. Eka kerta seksiä sattu ihan älyttömästi ja loppu tuloksena oli pieni repeemä juuri siinä mistä oli tikattu. Eli se ykski tikki oli liikaa. Noh, nyt sitte tän toisen synnytyksessä tuli ihan vähän isompi repeemä, laitettiin yhteensä viis tikkiä, kaks sisempiin kerroksiin ja kolme ulompiin. Mä siinä tikkaus vaiheessa sanoin sille kätilölle, että ala vaan tikkaa mua liian kiinni, mielummin jätä vika tikki laittamatta.. eipä sitä kiinnostanu mun toive munnomasta kropasta, vaan laitto niitä tikkejä ja nyt mua pelottaa ajatuski seksistä. Tiedän että tässä synnytyksessä varmasti kaks niistä tikeistä oli liikaa ja tiedän että tuun repeemään ensimmäisellä kerralla ku uskallan miehen kanssa mitään tehdä. Mutku tiedän sen että se tulee sattumaan ni ei edes huvita yrittää :(( typerä kätilö :(

kohta 10 kk sektiosta ja viimeisen kuukauden aikana sektiohaava ollut paljon kipeäpi ja jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin. tällä hetkellä kivistää todella paljon haavaan ja sen alueelle. äskeinen kauppa reissu oli erittäin tuskallinen, kun joka askeleella sattuu ja tuntuu että haava kovettuu. sektion jälkeen haava parani todella nopeasti eikä mitään ongelmia tullut. onko kellään ollut samanlaista/ saman tapaisia oireita? tietääkö kukaan mistä johtuu?

Nyt on ollu tosi kauan vasen tissi kipeä ja oon aatellut että rintsikat vaan painaa siihen, kun kipu tuntuu just siinä missä kaarituki menee mutta ei se kipu oo loppunu vaikka ne on pois ottanu.. Nyt pari päivää sitten huomasin että ihan nännin alapuolella on about herneen kokonen patti ja se on tositosi kipeä jos siihen koskee, edes hipasee :/ en tiiä kuinka kauan se nyt sit siinä on ollu. Tässä raskauden aikana on kyllä tissit kasvanu kauheesti ja ollu arat mutta mikähän toi patti sitten on? Voiko se johtua jostain tukoksesta tuolla tai jotain kun tissit muuttuu...? Voikohan asiasta sanoo äippäpolilla vai kenelle tälläset oikein näytetään? Aattelin ite että mainitsen asiasta vasta raskauden jälkeen jos patti ei lähe itestään pois, mutta nyt tuli kamala paniikki että mitä jos se onkin jotain vakavempaa, oon kyllä terve ja nuori niin tuskin pitäis suurta riskiä mihinkään ihan kamalaan olla? Nyt rv 35+5 ja perjantaina olis kyllä neuvolakin mutta en kyllä siellä ala tissejäni esittelemään neuvolatädille ;D

Pari viikkoa sitten löyty rinnasta kyhmy... ja tk:n ultrassa näky toisessa yksi ja toisessa kaksi... mammoonhan se lähete tuli yksityiselle. Viikko hirveetä pelkoa, ahdistusta... olin varma että on syöpä! No se päivä koitti.. mammosta ei näkyny mitään ku oon sen verran nuori.. lopulta ultrassa näky toisessa neljä ja toisessa kuusi hyvänlaatuista kasvainta.
Mutta jotenki kun siitä selvisin, niin alkoi kauheat syövän pelot.. ja pelkään varsinki että ne on levinny ja en selviä. Pelkään nyt suusyöpää, kun tunnen jotain epämäärästä. Pelkäsin välillä melanoomaaki.
Oon tulossa ihan hulluksi... Onko tämä normaalia? Kuvittelenko vaan kaiken?
Auttakaa minua!

Taas ihmeissäni kyselen.. Jälkivuoto loppui reilu viikko sitten ja oli silloinkin ollut viimeisen viikon vähäistä ja vaaleanruskeaa. Eilen yöllä alkoi verinenvuoto, eli mitäs vuotoa se vois olla? Kuumetta ei ole. Vatsa välillä kipeä. Imetän. Kättärillä sanoi, että kohtutulehdus tai menkat (näin aikaisin?)

Onko kellään kokemusta tai tietoutta, mistä syntyy ylävatsassa ja sivuvatsassa oleva särkykipu? Selkäänhän minulla siis särkee oikealle puolelle päivästä riippuen enemmän tai vähemmän ja kun selkäkipu alkaa, niin kohta koskee vatsaankin oikealle puolelle ikään kuin kipu säteilisi massuunkin. Vatsassa(siis ylhäällä ja sivulla) kylkien lähellä on pieniä pallukoita, jotka ovat kipeitä, kun niitä hieroo. Vähän niin kuin muissakin lihaksissa on joskus semmosia kipeitä pallukoita, mitä lie kuona-ainekertymiä jne.. Massu on painellessa vähän hellä niistä kohdista. Ja se särky on sen verran kova, että suorastaan alkaa v*****aa pikku hiljaa. Yleensä se alkaa, kun touhuan jotain, mutta voi alkaa myös vaikka tilanteessa, jossa pitää istua pitkään esim. ravintolassa syödessä. Ja sitten, kun se alkaa, niin turha kuvitellakaan, että sais vaikka pullat leivottua ilman 5 minuutin välein pidettäviä taukoja pitkälleen..stana... Selkä- ja vatsasärky menevät siis ohi vain, kun pääsee pitkälleen.. Johtuuko tämä vaan siitä, että maha alkaa painaa niin paljon?

En ole ikinä kärsinyt ennen turvotuksesta, mutta nyt ihan huomattavasti.

Synnytyksestä tulee tänään viisi päivää. Jalat, kädet ja kasvot turvoksissa sen verta, ettei huvita ihmisten ilmoille vähääkään :-D

Kauhea hinku ulos, ehkä tuossa vois kävelyllä käydä, kun alkaa hämärtään ;-)

Onko kokemusta... luin jostain, että ihan "normaalia", mutta ei tietenkään, jos ei ohi meinaa mennä lainkaan...

Elikkäs juu, mulla on pitkä qt-aika (sydämen rytmihäiriöyliherkkyys) joka tekee sen että verenpaineet on luonnostaan matalat. Nyt odotusaikana verenpaineet tottakai laskeneet entisestään tähän vielä lisätään hemppari joka on siellä 97. sain teho rautakuurin obsidania joka toinen päivä ja nestemäistä joka päivä. (siksi obsidania joka toinen ku maha ei kestä joka päivä) viikkoja nyt reilut 36 ja lekuri anto ehottomat yhdyntäkiellon ja muutenki raskaiden tavaroitten nostelun et jos sais pidettyä masussa vielä viikon tai kaks ni olis kiva. :D oli siis jo iha laskeutunu ja paikat pehmenneet ja lyhentyneet. lisänä tässä vielä se että on tullut todellinen ruokahaluttomuus joka sitten tietysti huonontaa oloa entisestään ja väsyttää. esim enää ei uskalla pitkiä matkoja ajaa autolla kun meinaa rattiin nukahtaa. myös ilkeä juiliva ja poltteleva selkäkipu on tullut riesaksi asti. olisiko kellään mitään kotikonsteja avuksi mitkä ovat toimineet itsellä. :)

Onkos täällä paljonkin teitä, joilla ei oo sokerirasituskoe mennyt ihan putkeen? Mulla oli keskiviikkona sokerirasitus ja kyllähän sieltä tuli eilen neuvolasta soitto perään, perkule... Paastoarvo oli 5,5, kun saisi olla vain sen 5,3. Ärsyttää!! Tänään menen käymään neuvolassa, niin täti siellä kertoo, miten asian kanssa tulee elää jatkossa. Muita kokemuksia?