Neliviikkoisella vauvallamme riittää vatsavaivaa(?) niin, että meillä on melkein kaikki päivät huutoa, siis kaiken ajan minkä vauva on valveilla. Lääkärissä huomattiin myös viitteitä refluksiin, kitalaessa oli punoitusta. Siihen vaivaan lähdetään varovasti antamaan sakeuttajaa. Itsekin olen huomannut että vauva välillä ikään kuin nielee jotain hapanta takaisin alas. Pulautuksia on jonkin verran, välillä aika isoja. Eli toisin sanoen kaikki on pielessä poloisella :--D Parkuu naama punaisena ja kiemurtelee. Herra ei nuku omassa sängyssä kovin mielellään, mikä sitten vie minun yöunet tyystin. Välillä jää äp-laatikkoon itkemättä, mutta hinkuu ja örisee unissaan. Useimmiten hän herää huutamaan aika nopeasti jos tulee lasketuksi sylistä. Kaikki niksit on kokeiltu ja poika on tänäänkin huutanut kaiken valveillaoloaikansa.... Nyt onneksi nukkuu kantoliinassa kun pompin jumppapallolla. Alan olla ihan poikki, koska
olen tämän duunin kanssa aika pitkälti yksin. mies on usein aamusta iltaan töissä. Miehen puolen sukulaisia kiinnostaa vauvan valokuvaaminen ja sylittely, eivät anna konkreettista apua. Oma äitini taas ymmärtää tilanteen mutta on kiireinen :( Itselläni alkoi yllättäen valtava verenvuoto, ilmeisesti kuukautiset ja verenvuoto tekee minusta itsestäni uupuneen ja kärttyisän. "Vauvat nyt vaan itkevät" -kommentit tuntuvat kurjilta, koska kyllä vauvankin pitäisi jaksaa edes hetken katsella ympärilleen... Miten ihmeessä selviän tästä? Vauvan vaivoihin annetaan disflatyliä, mutta se lisää pulautuksia joten en halua joka imetyksen jälkeen antaa. Lisäksi saa probiootteja, mutten tiedä kuinka nopeasti niiden vaikutus näkyisi. En ehdi hoitaa itseäni ollenkaan, kun vauva on niin suuritarpeinen D: Lisäksi olen imetyksen kanssa ihan hukassa, vauva olisi rinnalla tuntikausia mutta se pahentaa asiaa ja vauva pulauttelee hurjat ylijäämät ulos. En tiedä, milloin on oikeasti ruokailtu riittävästi. help!

Aloitetaan uusi ketju, huhuillaan vanhoja tuttuja mukaan. Ja tervetuloa myös uudet tyypit.💜

Joko täältä löytyis joulukuun 2019 odottajia? Jos kaikki menee hyvin niin itsellä la 26.12.. ja 5's lapsi..

Onko täällä muita, joilla laskettu huhti-toukokuussa? Mitä oireita? :)
Tämä on mun toinen raskaus. Turvotus näkyy jo nyt :D

Moi, onks muilla ollu menkkakipuja rv32? Mul on kestäny kivut nyt vrm jo 30min. En tiie onko supistuksia vai kohdun kasvua. Vauva liikkuu ihan normaalisti. :)

Eli millaisia tukivöitä on ollut raskausaikana, onko ollut apua jne? :) mulla muistaakseni carriwell merkkinen, sellanen pujotettava malli, ei oo ollu kauheen hyvä...edellisessä oli saman merkkinen jossa tarrakiinnitys, oli loppuraskaudessa tosi hyvä tuki.
Ja sitten kiinnostaisi tietää jos jollain on ollut näitä palautumisessa auttavia tukivöitä synnytyksen jälkeen, onko niistä oikeesti mitään hyötyä? Kalliita näyttää ainakin olevan...😅

Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja itse vielä tosi nuori, 17 vuotias. Synnytys pelottaa todella paljon, ei niinkään se kipu vaan jos vauvalle tai mulle käy jotain. En oikeen tiedä mitä tehdä. En osaa puhua tästä asiasta neuvolassa. Pelottaa myös se miten pärjään vauvan kanssa. Meen ensikotiin pian kun laskettuun aikaan on enää 3kk. Siellä saan tietenki apua vauvan hoidossa, mutta sitten kun muutan omilleni niin pelottaa miten pärjään.

Loputtomien vertailujen ja pohdintojen jälkeen turvakaukalon jälkeen päädyimme ostamaan muksulle cybex sirona q i-size 360 istuimen. Siinä oli kutakuinkin kaikki toiminnot mitä haluttiinkin, ja niistä oltiin valmiita maksamaan. Ja maksoihan se.

MUTTA, lapsi ei olekaan ollut istuimesta yhtä innoissaan kuin vanhemmat. Meidän muksu ei ole koskaan oikein viihtynyt autossa. Ja haluaisi olla kasvot menosuuntaan. Ja tämä istuin on aika kuppiasennossa, hän viihtyy paremmin selkä suorassa.

Kokonsa puolesta voisi istua jo eteenpäin, mutta se palkki on valtava, lapsi saa raivarin kun palkki edes yritetään laittaa eteen. Jos palkkia kiristää, se puristaa jalkoja turhan tiukasti alaspäin. Kädet on todella korkealla edessä. Tai on käsille sivulla pienet kolot, mutta kukapa haluaisi käsiä pitää paikoillaan sivuilla.

Yritin etsiä kuvia ja kokemuksia asiasta.. vaan ei tuottanut tulosta. Kaikki kuvat oli ihan pienistä lapsista selkä menosuuntaan turvavöissä.

Onko muilla samoja kokemuksia? Auttaako asiaa jos lapsi kasvaa vielä isommaksi, vai pitäisikö nyt jo myydä pois ja vaihtaa tavalliseen istuimeen? Selkä menosuuntaan loppuu kuitenkin jossain vaiheessa kun jalat ei enää mahdu.

Itselle tuo istuimen kääntyminen on parasta, saa helpommin muksun kyytiin ja kiinni. Mutta..

Hei! Mietiin kauan kirjoitanko tästä tänne, mutta olen asiaa niin paljon omassa päässä pyöritellyt että nyt oli pakko. Mulle tehtiin sektio 3viikkoa sitten, kun sikiö antoi ns. Hälytys merkkejä sykkeissään aina kun supistus tuli. Ensimmäinen viikko sektion jälkeen olo oli ihan normaali, jos ei kipua lasketa. Sitten rupesi tuleen tunne etten tunne oikeen itseäni naiseksi, sillä en voinu synnyttää alateitse niinkuin naisen kuuluu, tämän tuntemuksen jälkeen en ole jaksanut oikein huolehtia itsestänikään, unohdan joskus syödä ja vasta yöllä kun rupeaa nukkuun niin muistaa ettei ole syönyt mitään, suihkus olen ennen käynyt joka päivä, nykyään 3kertaa viikkoon, en meikkaan enää, siis kaikki tuollaiset asiat on jäänyt pois kun en koe itseäni enää niin naiseksi.. Tämän kaiken lisäksi mulla on pieni pelko etten palaudu, sillä ei ole mitään muutosta tapahtunut ja joskus netistä luin että jos on ensimmäinen lapsi ja lapsi tulee maailmaan sektiolla niin silloin ei palaudu oikeestaan yhtään. Voiko tämä pitää paikkansa? Juttelin neuvola tädin kanssa asiasta kun pelkäsin voiko olla masennusta, mutta hän sanoi ettei ole, että on yleistä mutta ei osannut sanoa miten pääsen tästä tunteesta eroon! Ensimmäisen viikon aikana mulla nousi maito todella hyvin rintoihin et yhdellä pumppauskerralla tuli 160ml (10min pumppasin) ja nyt siis ihan pieni tilkka tulee ei edes 10ml, voiko tämä "en tunne itseäni naiseksi" tunne vaikuttaa siihen ja onko jotain ruokia/juomia mitkä laittaisi sen maidon kunnolla uudestaan nousee? Haluaisin todella kovaa imettää (onhan se nyt halvempaakin kuin korvikkeet) mutta ei maitoa tule kunnolla ja lapsi ei tissiä huoli suuhunsa, niin sanotusti leikkii vain sillä ja pyörittelee päätänsä niin pakko pumpata. Rintakumin kanssa poika syö kyllä mutta ei ilman niitä ja rintakumit ei oikein ole mun juttu. Vinkkejä ja kokemuksia kaivataan😩

Onko kellään muulla kokemusta näistä?

Itse olen siis juuri kääntymässä 20vuotiaaksi ja esikoiseni laskettuaika on lokakuussa. Tähän lisään, että olen lapsen kanssa jäämässä yksin. Ensimmäisessä ultrassa joka minulla tehtiin rv16 lopussa.. minusta tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus ja nyt ensi tiistaina sosiaali sekä lastensuojelu tätsyt on tulossa käymään.

Itsestäni sen verran, että en ole positiivisen testin jälkeen juonut taikka käyttänyt tupakkaa ja huumeisiin en ole ikinä koskenut, jonkun psykologin haastatteluun jouduin rv 20 tienoilla jolloin sain tietää että ilmoitus tehtiin. Jään siis tosiaan lapsen kanssa yksin, eikä tämä minulle mikään ongelma ole koska omasta mielestäni tämä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Pelkoa siis alkoholin taikka päihteiden käytöstä ei ole. Kaveritkin suurin osa kaikkos jonnekkin joten en mitään bileitä yms ole järkkäämässä. Edes lastani en halua tunkea hoitoon minnekkään vaikka raskasta olisi.

Alkuraskaudesta mun perhesuhteet oli mitä oli, sillä esim äitini oli todella hämmentynyt tästä uutisesta, että olen raskaana ja että pidän lapsen. Mutta nykytilanne on se, että olen todella usein äitini luona ja käydään kaupassa ja kaikkialla yhdessä ja jutellaan vauva juttuja yms..

Alettiin tässä kuitenkin miettimään, että millä perustein minusta sitten ollaan tehty ennakoiva ilmoitus lastensuojeluun, ensimmäisessä tapaamisessa minulle kylmänviileästi ehdotettiin, että lähtisin lapsen synnyttyä Turkuun jonnekkin ensikotiin ja nyt tulevan tiistain kotitapaamisessa aion kertoa hylkääväni ajatuksen, sillä en vieraaseen paikkaan vastasyntyneen kanssa lähde asumaan.. Minulle ei siis ikinä kerrottu syytä tähän ilmoituksen tekoon ja aion asian ottaa puheenaiheeksi tiistaina..

Tunteet ovat aika sekavat sillä en todellakaan tiedä mitä odottaa tästä tapaamisesta, asuntoa voivat ja kuulemma katsovat ja pistävät merkille kaiken. En edes tiedä monestako asiasta saan valitusta, sillä olen n. viikko sitten tähän uuteen asuntoon muuttanut enkä todellakaan ole saanut sitä sen näköiseksi että tämä olisi läheskään valmis minua taikka vauvaa varten. Joka päivä jotain teen ja kovin, mutta täytyyhän niiden ymmärtää, että olen yksin ja näin 1,5kk laskettuun aikaan niin on aika raskasta tehdä yhtään mitään ylimääräistä kun ei viitsisi itseään kauheasti rasittaa..

Toivottavasti joku sai jotain selvää, lähinnä vain jos jollain kokemuksia tälläisistä tapauksista :/ ja anteeksi pitkä aloitus..

Eli olisi mukava tutustua muihin vauvojen vanhempiin. Olen yh-äiti ja ikää itselläni 19v ja vauvalla 3vk ikää. Mulla ei juurikaan tukiverkostoa niin senkin puolesta olisi ihanaa tutustua muihin vanhempiin!

Millaista on muiden parisuhde kun vauva on syntynyt? Meillä se ei tunnu luistavan. Isä kokee tarvitsevansa enemmän unta kun synnyttänyt äiti. Äkäilee jos vauva ei hetkessä rauhoitu. Yöt isä on saanut nukkua heräilemättä. Äiti hoitaa sillä isä ei vaan yksinkertaisesti herää.. jos päivästä isä osallistuu vauvan hoitoon 2 tuntia loput äiti niin eikö se jo ole melkein sama asia olla yksin vauvan kanssa? Kuinka muilla?