kaikki aiheet

Kuukausi on taas vaihtunut, ja ollaan lähempänä joulua.
Meillä tyttö oli todella reipas tänä aamuna. Oltiin ennen hoitoajan alkua jo päiväkodissa. Yritin kyllä hidastaa tahtia.

Hei! Täälä vasta 18 vuotias esikoista odottava. Kohtukuoleman pelko on suuri. Viikkoja 27 ja tähän asti raskaus sujunut ongelmitta. Mutta silti pelkään kauheasti jos menettäisin pikkuiseni. Nyt kun on jo niin kiintynyt sisällä kasvavaan pienokaiseen, menetyksen pelko on suuri. Onko muilla tälläisiä pelkoja ?

Onko muita joilla on laskettu aika marraskuussa? Itellä 6.11 :)

Onko täällä muita tammivauvan odottajia jo tiedossa?💕

Päivää!

Onko täällä kettään missään?

Saivatko muut 10kk lasten vanhemmat vinkin välipaloista? Kymmenkuukautisille suositeltiin omenalohkojen ja kurkunpalojen antamista! On ehkä ohjeet joko oikeasti tarkoitettu vähän vanhemmille tai sitten on tullut moka. Kovia hedelmiä ja vihanneksia ei kannata antaa vielä, varsinkaan jos ei ole hampaita!

Samassa jutussa oli jugurteista väärää tietoa. Niistä kaikissa EI ole lisättyä sokeria. Esim. Juustoportin Hyvin jugurtti on makeutettu hedelmäsoseella eli siinä on jugurttia ja sosetta. Muillakin saattaa olla... Hyvä välipala maitoon totuttelevalle :)

ja miten voin ehkäistä sitä jo näin raskausaikana?

Näköjään on kadonnut se miun alottama edellinen ketju.

Katsotaan, löytyiskö uusia huhtikuisia tänne lörpöttelemään.

Hei kaikki! :)

Olen 25-vuotias esikoistaan odottava 7+5 raskausviikoilla oleva nainen Vantaalta. LA on 3.3.2019. Kaipaan kovasti muiden odottavien tukea, koska kaikki tämä on samalla niin upeaa mutta mielettömän pelottavaa. Kaiken lisäksi kärsin voimakkaasta raskauspahoinvoinnista, minkä takia olen joutunut olemaan sairaslomalla ja kyhjöttämään paljon kotona. Kävin juuri varhaisultrassa toteamassa kaiken onneksemme olevan ok, ja ensi viikolla on ensimmäinen neuvolakäynti.

Jos sinua kiinnostaa ajatustenvaihto sähköpostitse, voit laittaa viestiä vanhaan meiliini: jassub@live.fi. Keskustelen mielelläni myös täällä sivustolla teidän muiden kanssanne!

Hauskaa päivää :)

Heippa!
Lueskelin tässä tähän aiheeseen liittyviä keskusteluja ja ajattelin aloittaa uuden keskustelun lapsettomuuden aiheesta, koska monissa keskusteluissa oli jo puhetta kirjoittajilla tämän hetkisistä hoidoista ja niiden tuomista onnistumisesista.
Olisiko täällä ihmisiä jotka olisivat samassa elämäntilanteessa kuin minäkin, eli ovat vasta menossa lapsettomuushoitoihin ?

Taustaa:
Olen 29 vuotias ja mieheni 30 vuotias. Meillä ei ole lapsia. Olemme yrittäneet lasta jo 2 vuotta, mutta tuloksetta. Tuona aikana ei ole tärpännyt missään vaiheessa, ei haamuja tai keskenmenoja. Menkat on normaalit ja kierto vaihtelee 25-28. Molammat ovat sopusuhtaisen kokoisia, emme polta tai käytä alkoholia runsaasti.

Meillä on elokuussa aika naistentautienpolille, jolloin päästään jo selvittämään onko jommassa kummassa vikaa. Verikokeissa olen käynyt ja miehenikin on jo näytteensä antanut. Tuossa keväällä minulla todettiin kilpirauhasen tulehdus, johon söin yli 2 kk:tta kortisoonia. kuuri on jo muutama viikko sitten loppunut. Mieheni näytteen tuloksetkin on tullut ja mitään poikkeamaa ei ollut, normaalia oli tavara ollut. Silloin kun sen tuloksen luin niin iski tunne, "minussako nyt on vika?"

Ympärilläni syntyy lapsia ja tällekin vuodelle on tullut jo 5 vauvauutista. Viimeisin on mieheni siskon ilmoittama ja se on ollut ilmoituksista raskain hyväksyä. Tiedän että joittenkin mielestä on varmaan ihan typerää olla katkera ja kateellinen, mutta se ettei minulla ole ollut missään vaiheessa minkäänlaisia raskauden merkkejä että olisi tärpännyt ja sitten jotkut saa muksuja tosta noin vaan puolen ja vuoden yrittämisen jälkeen, saa sydämmeni muljahtamaan ja surullisen ja itsensä syyttelevän olon :(

Toivottavasti täällä olisi sielunsiskoja, joitten kanssa voisin jakaa tuskani ja jotka ymmärtäisi tilanteen raskauden ja vaikeuden. :(

-Hippu

Tarvitsisin nyt oikeasti vähän ulkopuolisten ajatuksia tähän asiaan, oma pää alkaa olla jo vähän pyörällä. Eli siis taustatietona, poika vaihtoi pientyhmäpäivähoitoon elokuussa, koska ylivilkkaus ja puheen viivästymä vaati enemmän huomiota ja ohjausta mitä normaalipäiväkoti pystyi tarjoamaan. Aiemmassa päiväkodissa oli pientä kiukkuamista, mutta pääasiassa ongelmana oli ruoasta kieltäytyminen ja siirtymätilanteitten kaaottisuus koska niissä poika aina ylivirittyi.
Nyt uudessa päiväkodissa poika on alkanut saamaan ihan hirveitä raivareita, kiljuu minkä kurkusta saa irti, heittäytyy lattialle potkimaan ja saattaa viskoa ruoat lattialle. Heittelee silmälasinsakin ja tossut jaloista. Oon ihan ymmälläni tästä koska poika ei oo ikinä ennen käyttäytynyt noin, varsinkaan kiljunut. Jos on hermostunut niin on korkeintaan lähtenyt omiin oloihinsa rauhottumaan, korkeintaan huutanut kerran kovaa. Mä en tiedä miten mun pitäis tähän reagoida, kotona yritetään puhua pojalle asiasta ja kysellä miksi näin tapahtui (tätä vaikeuttaa se ettei poika ymmärrä vielä kysymystä "miksi"). Vastaa vaan että oli tuhmasti, ei halunnut syödä tai mennä ulos tms.
Päiväkodissa kun puhun asiasta, tuntuu että hoitajat luulee että puhun tyylillä "Ei meidän poika voi niin käyttäytyä kun ei kotonakaan." Ei, en tosiaan ajattele niin, uskon kyllä että poika on niin tehnyt ja mies pari kertaa viedessä ja hakiessa tilanteen nähnytkin. En vaan tiedä miten mun pitäisi siihen reagoida kun ei tollaisia räjähdyksiä tapahdu kotona vaikka pettymyksiä tuleekin.

Mitä te tekisitte? Mistä teidän mielestä tälläinen voi oireilla? Onko nähnyt jonkun muun tekevän niin, onko vaan jotain neljä vuotiaan uhmaa, reagoiko päiväkodin vaihtoon?