Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Yksin, kahdestaan.

Pidemmän kaavan tarina . . Muutaman kuukauden yhdessäolon/asumisen tulokseni tulin raskaaksi edeltävänä iltana kun tulevan lapsen isän täytyi sitten siirtyä työtehtäviin satojen kilometrien päähän minusta.Olimme kuitenkin vielä "me"-asteella tulevaisuuden suhteen ja keskittyisimme töihimme. . Tein raskaustestin 1 ½kk hänen lähtönsä jälkeen joka oli positiivinen. Iloinen uutinen se ei hänelle ollut ja itsekin menin sokkiin. . Asiaa puitiin puhelimitse ja hän luuli minun tulleen (hänen) päätökseensä että raskaus keskeytettäisiin. Minä ilmoitin hänelle kuitenkin että lapsi tulee maailmaa ja hänen on tehtävä myös oma päätöksensä asiaan. Hän sanoi että emme voi enää tapavata tai olla yhteydessä koskaan. Ja olen nyt ollut yksin tämän asian kanssa lähes kuukauden..  Tarinani on sekavasti kerrottu mutta tulipahan suusta ulos :) Minusta tulee äiti mutta lapsella ei ole isää. Miten tällaisesta voi selvitä ?

19.3.2013
Punahilkka
Punahilkka

Punahilkalle: en osaa kovin fiksusti lohduttaa, mutta olen ihan varma, että tulet selviämään! Tsemppiä sinulle!

28.3.2013
odottaja
odottaja

hei kuule loistavia yksilöitä kasvaa myös ilman isää! Jos omaa samanlaisen sisukkaan luonteen kuin vaikka just srallalla niin tulet ihan takuuvarmasti pärjäämään, en epäile hetkeekään! Siulla tuntuu muutenkii olevan palikat oikein hyvin hallussa... en oo ollenkaan huolissani siun puolesta. Ite en oo kokenut yksinhuoltajan arkea isännän kertausharjotuksia enempää, mutta kyllä mie niistä ainakii oon kolmen lapsen kaa ihan hyvin selvinnyt X) Mitä oon monia tarinoita täällä keskustelupalstallakin sivusta seurannu niin se oma asenne ratkaisee aika vietävän paljon!

Toivon siulle onnellista raskautta, nauti joka hetkestä :)

19.3.2013
riu
riu

Olen 27 vuotias ja mies lähes 30. Olen käynyt läpi vuosien aikana todella vaikeita asioita ja uskoin menneeni elämässäni parempaan suuntaan. Tämä uutinen oli kuitenkin samalla hyvä ja huono, tahdon tämän lapsen, tahtoisin myös sen isänkin mutta toisesta on luovuttava. . ajan kanssa. Huolestuttaa myötätuntoni häntä kohtaan kuinka hän käy läpi näitä asioita ja miten hän pääsee eteenpäin. Vaikka hän ei edes tahdo nähdä minua tms. Olen sanonut hänelle varhaisultran jälkeen että hän on oikeutettu jatkamaan elämäänsä eteenpäin etten voi pakottaa häntä tähän mutta harmittaa niin ****.. 

Minulla on läheisimpänä ihmisenä oma äitini joka on tukenut minua alusta asti, vaikka olisin päätynyt keskeytykseen. Hyvä ystäväni tukee muttei ole itse vielä sisäistänyt tätä minun raskautta, allekirjoittaneena, en minäkään kun ei tämä vielä näy, tunnu tai muutenkaan ole konkreettinen "näkyvä" asia vielä. Minulla ei ole ollut pahoinvointia ollenkaan, ehkä pientä "ähkyä", ja turvotusta. En itsekään tiedä vielä kunnolla mikä ihme minun sisällä oikein on. 

Odotan rauhallisesti tätä tulokasta, vaikka tunteeni paistautuisivatkin vielä laidasta toiseen kun on kyse lapsen isästä. Toivoisin niin että hän vielä muuttaisi päätöstään. . mutta siinä odottamisessa tulisin vain hulluksi. Ainut on että äitini ja siskoni tietävät tästä ainoana perheessämme, selkärankaa kasaten tämä kun tulee näkösälle on huudettava maailmalle kuinka onnellinen olen :) .. Suru asuu kuitenkin vielä onnen vierellä talossani, siihen asti kunnes olen sisäistänyt asian että minusta tulee yksinhuoltaja, lapsi vailla isää.

19.3.2013
Punahilkka
Punahilkka

Mulla semmonen tarina että seurustelin exäni kanssa sen 3 vuotta ja aina olimme jutelleet että jos näin kävisi niin hän ei siitä kuitenkaan lähtisi (tai siis että ei erottaisi)... Noh, toisin kävi, meilläkin hän luuli kun olimme jutelleet että aborttiin päätyisimme mutta sanoin hänelle kun olimme käyneet kattomassa kuinka pitkällä raskaus onkaan (silloin 8+6) joten en siihen kyllä enään suostunut vaan todellakin olin lapsen pitämässä.. Noh, hän sitten jätti minut, eli tuli kyllä semmonen fiilinki että kyseisen asian takia hän minut jättää vaikka toisin väitti, yht äkkiä ei ollut kuulema mennyt moneen kk hyvin, ei ollut kyllä asiasta minulle ikinä maininnut ja viime kesänä oli siskollenikin jutellut jos kihloihin menisi kanssani :D sain siis syyskuussa sitten tietää raskaudesta... Tuli kyllä mahtava olo! Ihan kuin matto olisi jalkojen alta vedetty ja pettymys oli suuri koska exäni oli luonteeltaan semmoinen josta ei ikinä tuommoista olisi uskonut! :( nyt siis minusta tulossa yh mami, ikää on 20(tänä vuonna 21), ja vaikka exäni täyttää tänä vuonna 23 niin ei kuulema ollut elämäänsä näin suunnitellut -.- AINA EI ASIAT MENE NIINKUN SUUNNITTELEE! :D karu totuus! Ja itekki käytin pillereitä koko seurustelun ajan että ei kyllä ollut minunkaan puolesta suunniteltu !:D noh, luojan kiitos poika on nyt saanut ajatuksiaan hieman kasaan ja kuulema on jo alkanut hieman odottaa että mahaasukki tuolta ulos tulisi.. Ota nyt siitäkin sitten selvää :D mutta vaikka hän ei siinä tulisi pysymään tukena niin aina me naiset selviämme!:) äitini selvisi kahden kanssa yksin ja varmasti myös muutkin pärjäämme!::)) paljon voimia sinne ja positiivista ajattelua vaikka se aluksi onkin hyvin vaikeaa:))) tällainen romaani tällä kertaa :)

19.3.2013
hursjes
hursjes

Vastoinkäymisiä tulee, mut myös paljon onnen hetkiäki. :) Onko sulla muuten läheisiä ihmisiä elämässä? Mie alkuun aina hehkutin vauvan asioita mun äidille. Sitten mulla oli mieski, jonka kanssa jaoin kaiken hyvän ja pahan mikä lapseen liittyi. Ja nyt ollaan taas kaksin pojan kanssa. Mutta siitä onki kasvanu jo oma ajatteleva persoonansa, niin ei ole enää ollenka yksinäistä. :) Voidaan tehdä reissuja ja retkiä kahdestaan, ilman että kukaan on lyttäämässä meidän suunnitelmia. :)

19.3.2013
Sralla
Sralla

Puhuimme hänen kanssaan lapsista tutustuessamme ja hän oli (näköjään) silloin vahvasti vakaa ja vastuullinen kun hän kertoi mitä hän ajattelee, " lapsi on maailman tärkein asia josta on kannettava vastuu, rakastettava ja se tulee olemaan elämän kallein asia. . " . Tunne kun matto vedetään jalkojeni alta. Tiedän sen että itse olen vahva, ainakin nyt ..mutta vastoinkäymisiä tulee vielä. Väistämättä mielessä ovat ajatukset itsekkyydestä, hylkäämisestä ja kelpaamattomuudesta. Pahalta tuntuu kun ei voi tätä onnea jakaa ja nähdä sitä siitä toisesta, sitä rakkautta, ylpeyttä ja onnea. Elämähän on elämistä varten mutta vaikeaksi se on tehty.

Kiitos kannustuksestasi Sralla :)

19.3.2013
Punahilkka
Punahilkka

Ja se että olet yksin nyt, ei tarkota et olisit yksin aina. :) Koko elämä edessä!

19.3.2013
Sralla
Sralla

Uskoisin että vaikeinta on päästä yli jätetyks tulemisesta. Siitä et toinen on siinä vierellä mukamas rakastanu, ja yhtäkkiä hylkääkin. Kautta aikain on äidit yksin hoitaneet vauvansa, nythän ne miehet on vasta alkanu siihen hommaan osallistua, joten se menee varmasti hienosti. Ei nyt varmastikkaan helposti, mutta menee kuitenki hyvin. :)

Käännät vaan kaikki ajatukset sun omaan hyvinvointii, ja tulevaan vauvaan. Aika hoitaa loput, kunnes mies on muisto vaan! :)

Niin ja lapsellehan riittää että on yksi pysyvä aikuinen elämässä.

19.3.2013
Sralla
Sralla
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...