Masennusta, ahdistusta vai mitä?

Iltaa kaikille mammoille. Osaisiko joku - joko omasta kokemuksesta tai vaikkapa kyökkipsykologialla - sanoa, mikä on diagnoosi meikäläisen oireille? Mulla on nimittäin viime päivinä tullut hyvin usein mieleen, että kohta kuolen. Torstaina huomasin jalassani patin ja ihomuutoksen, ja olin varma ihosyövästä. Onneksi kyseessä olikin bakteeritulehdus, mutta huolestuttavaa oli, että mielessäni ei edes käväissyt ajatus kasvainta pienemmästä vaivasta. Eilen ja tänään olen usein ajatellut, että ikäni puolesta sairastun pian vakavasti. Täytän seuraavaksi 45 ja huomaan ajattelevani: "Just tän takia useimmat muut ovat hankkineet lapsensa nuorempana. Ne tajuavat, että muuten eivät saa olla niiden kanssa pitkään." Tänään meillä pitkästä aikaa oli mukavia vieraita kylässä, ja tuo vierailu piristikin minua kovasti. Mutta muuten joudun todella ponnistelemaan saadakseni synkät ajatukset mielestä pois.

17.3.2013
odottaja
odottaja

keeponlearningmy.blogspot.fi

18.3.2013
Mirkasulkunen
Mirkasulkunen

Samaa luulotautia täälläkin,välillä enemmän ja välillä vähemmän :) Rinsess kirjotti hirmu hyvin, varsinkin tuo loppuosa sai ittenikin miettiin taas näitä omia sairauksia tai "sairauksia". Yli kolmen vuoden univelat kuitenkin takana niin ehkä se roppa jotennii reagoi.

18.3.2013
Äitiorava
Äitiorava

Voi hyvinkin ikäkriisiä olla. Toivottavasti ei kuitenkaan pitkäaikaista, kun hoidan kotona kahta lasta (6v ja 3v), niin heidän kanssaan pitäisi jaksaa pysyä pirteänä.

Positiivisten asioiden ajatteleminen kyllä auttaa, vaikkapa sitten postista tulevan mainoksen, jossa on paljon kirkkaita värejä ja hienoja meikkejä, vaatteita, kauneusvoiteita tms.

18.3.2013
odottaja
odottaja

En mä miksikään sairaudeksi osaisi tuommoisia mietteitä diagnosoida. Eikö ne ole kaikkien mielessä toisinaan käväiseviä ajatuksia. Hyvähän se on jokaisen tajuta että kuolee joskus, ennemmin tai myöhemmin. Olisiko ikäkriisiä?

18.3.2013
hookoo
hookoo
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...