Huomasinkin että aloitus oli vanha ja vauva on siis jo syntynyt :D eli onnea jatkoon,ei odotukseen :)

En taas lukenut koko ketjua,mutta pakko kirjoittaa,koska mielestäni et ole liian nuori.. Siis kyllähän nykypäivänä ensisynnyttäjien keski-ikä on siellä 30 kympin hujakoilla,mutta sinullakin on opiskelu asiat sillä mallilla että on se ammatti ja asiat siinä mielessä kunnossa.. Itse olen 23 ja odotan toista lasta,ehdin luultavasti täyttää 24 ennen lapsen syntymää.. Esikoisen sain kun oli 4kk vajaa 22 ja minusta se oli sopiva ikä.. Vanhempasi eivät taida ajatella asiaa siltä kannalta että kun hankit nuorena lapsen,niin hekin jaksaisivat enempi leikkiä yms. Lapsen kanssa.. Voimia sinulle ja onnea odotukseen,onneksi sinulla on kuitenkin muuten tukiverkostoa,ettet ole täysin hylätyksi tullut.. Ehkä vanhempasikin tajuavat tehneensä virheen.. Nuorena kun hankkii lapset niin paljon paremmin jaksaa ja kroppakin kestää paremmin.. :)

Heips, Olimme olleet laspen isän kanssa sillon yhdessä 1v ja vähää päälle ja minä olin 16 kun tulin raskaaksi ja synnytin 16 vuotiana. Lapsi oli 4 kuukautta vanha kun täytin 17 :)  Vanhemmat ei ollut iloisia siitä,että tulen niin nuorena äidiksi.Nyt poika on 1v 3kk vanha :) ja olemme lapsen isän kanssa jo 2,5 vuotta avoliitossa, asumme yhdessä .

Hei

Olen pahoillani vanhempiesi reaktiosta, toivottavasti he leppyvät vielä :)

Itse olin 16 kun äitini teki raskaustestin kun luulin mahataudiksi, joten kertominen ei ollut ongelmana.. Mutta hyvin kaikki suhtautuivat asiaan jokatapauksessa :) Nyt olen 17 vuotta ja laskettu aika 6.6 :) rv siis 37+0 :) äitini on minut saanut 23 vuotiaana ja mummo enoni 17 vuotiaana, ehkä siksi vastaanotto ei ollut kovin paha :) Poikaystävän puolelta taisi ensin olla vaan järkytys mutta sekin meni ohi hetkessä ja vauvaa odottavat innolla :)

MariaJasmine, ymmärrän hyvin tilanteesi vaikkei itselläni oo hirveesti elämän aikana kavereita muutenkaan ole ollutkaan. En ottaisi tuollaista "ystävää" lapsen kummiksi. En ole itse edes vielä miettinyt saatika päättänyt lapselleni kummeja kun niistäkin parhaimmat löytyy luultavasti vasta lapsen synnyttyä :) Rv. 16+2 menossa, pienokaisen liikkeet tuntuu jo pienesti :) pahoinvointi ei ota loppuakseen ja harkkasupistuksia en ole ainaskaan vielä tullut.

Voi ei :/ tuo on se reaktio mitä kaikkein vähiten toivoo. Voimia ja jaksamisia sulle kovasti. Onneksi sulla on kuitenkin suku ja miehes vanhemmat tukemassa jo näin alkuvaiheessa. Toivotaan et toi vanhempies reaktio on vain säikähdys odottamattomista uutisista. Kaverin poikakaverille kävi kans näin kun ne kertoivat vauvauutiset. Heittivät pihalle ja muutaman kuukauden pitivät mykkäkoulua kun sulattelivat uutista. Sen jälkeen ovat olleet hyvänä tukena ja auttaneet hankinnoissa päästyään alku järkytyksestä yli.

Hei kaikki. Vauva uutiset on nyt omillekin vanhemmilleni kerrottu ja ottivat asian sillä reaktiolla notta kotiin ei ole nyt sit enää mitään asiaa... heittivät miut kaikkine tavaroineni pihalle ja huusivat notta kun en ikinä kuuntele heitä enkä usko mitä he ovat yrittäneet miulle opettaa ja notta he eivät enää pidä minua tyttärenään. No, jouduin ny sitte yksin kihlattuni kanssa kahta kuormallista tavaroitani hakemaan pois sieltä remontin keskelle. Neuvolan täti ja appivanhempani olivat hyvin järkyttyneitä vanhempieni reaktiosta. Ei kai sille sit mitään voi jos eivät halua nähdä minua eivätkä lastani ikinä :( tiedän vanhemmistani sen notta kun he suuttuvat minulle niin se kiukuttelu kestää normaalisti useita kuukausia joten tämä voi ottaa jo monta vuotta. Itselleni isäni on ollut minulle kaikki kaikessa mutta nyt tuntuu tosi pahalta kun isäkään ei enää rakasta eikä hyväksy minua ja se nostaa stressitasoni ja verenpaineeni huolestuttaviin lukemiin :'( onneksi minulla on sentään ihanat sukulaiset, appivanhemmat ja kihlattuni jotka ovat aina tukenani

Mulla rv 12+5, 21-v esikoisen saaja oon. Ollaan kihlatun kanssa asuttu 8kk yhdessä, mulla yliopisto-opinnot kesken.. On ollu niin voimakas pahoinvointi että oli pakko kertoa aika alussa tuttaville, kun ihmettelivät käytöstä. Vanhemmille kerroin joskus rv6 jo, eivät osanneet yhtään odottaa vauva-uutisia, joten reaktio oli sen mukainen. Kasvoilta paistoi järkytys ja seinään tuijotettiin. Siitä sitten menivät olkkariin katsomaan lempisarjaa teeveestä ja mä lähdin itku silmässä kotiin.. Onneksi seuraavana päivänä soittivat ja ovat olleet innoissaan ja tukeneet siitä saakka. :) Turhaan pelästyin, että nyt meni välit poikki tai jotain! Pakko muuten sanoo tuosta ekasta ultrasta et oli kyllä ihan mahtava ja koskettava kokemus! Kun mulle sanottiin että lapsi on kaikinpuolin terve ja aktiivinen niin purskahdin yllätyksekseni itkuun :D Oli niin valtava onnen ja helpotuksen tunne!

Hei :) kiitos kaikille valtavasti tuesta

Turhaaa jännittää kertoo. Itse olin 16 (kuukautta vaille 17) kun esikoinen syntyi, eli tosiaankin oikeesti nuori. Oma äitini sai minut myös kun oli 16, mutta silti jännitti ja pelotti ihan kauheesti kertoo. Tottakai se aluks oli pieni shokki ja kyseltiin että ootteko varmoja ja onko aborttia mietitty yms. Mutta äkkiä ne siihen ajatukseen tottu ja varsinkin äidistä on ollu tosi paljon apua ja meistä on muutenkin tullu paljon läheisempiä.. :) Eli rohkeesti vaan kertomaan kaikille! :)

Hei! Täällä ollaan suuripiirtein samoilla metreillä menossa :) viikkoja tällähetkellä kasassa 10+4 ja la 13.9 ja esikoista odotellaan. Ikää itellä on 23, mut en tunne itseeni kovin nuoreksi äidiksi, koska kaveri/tuttava piirissä jo monella alle 20 on jo se ensimmäinen muksu.
Me ollaan kerrottu jo kummankin vanhemmille (paitsi mun isälle) ja uutinen on otettu paremmin kuin hyvin vastaan. Miehen vanhempia jännitettiin kumpikin aivan hirveästi miten he reagoivat, mutta vastaan otto oli parempi kuin hyvä (kumpikin oli jo salaa toivonutkin mummo/vaari uutisia).

Jooh, sitähän mekin ajateltiin, että jos jokin ei menisikkään hyvin, mutta silti tuli kommenttia :/ Onneksi jotkut on ymmärtäväisempiä ! :)

Ja edelliseen lisäystä, suosittelen kertomaan ajoissa :) Ettei tule pahoja katseita ja kommentteja "Miksei meille heti kerrottu" Nimim. Kerrottiin miehen sukulaisille vasta ensimmäisen ultran jälkeen.

Moi!

Ymmärrän huolesi vauvauutisten kertomisen suhteen. Itse olin 17v kun tulin raskaaksi ja isäni ei tykännyt ajatuksesta ollenkaan. Pojan isän puolen sukulaiset olivat myös kauhuissaan. Mutta he tottuivat ajatukseen ja ovat nyt erittäin iloisia 1v pojastamme !