Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Avioero miehen murjotuksen takia?

Tervehdys kaikille. Aina silloin tällöin tulee mieleeni, että en jaksa millään kestää mieheni hiljaisuutta. Hän puhuu varsinkin viikonloppuisin minulle todella vähän. Välillä on omissa ajatuksissaan, välillä tuntuu olevan vihainen jostakin, joskus ehkä masentunut. Syytä hiljaisuuteen en tiedä, enkä saa siihen häneltä selitystä. Viimeksi hän toissapäivänä tokaisi: "Hiljaa oleminen on kansalaisoikeus. Älä tule kyselemään!" Toki joskus jokaisella on oikeus omaan rauhaan, mutta minusta meillä on liian vähän sellaista normaalia jutustelua, rupattelua, juttelua niistä näistä. Mies on aivan mahtava isä lapsillemme ja hänessä on muutenkin paljon hyvää. Jos eroamme, hän varmasti löytää pian uuden kumppanin, ja ajatus lasten "jakamisesta" äitipuolen kanssa surettaa jo etukäteen. Tilanne on aika lailla kestämätön.   Olemme olleet yhdessä vähän yli kymmenen vuotta, naimisissa niistä kahdeksan. Meillä

11.2.2013
odottaja
odottaja

AMP91:lle: tsemppiä kovasti sinulle. Toivottavasti jaksat odotuksesi kanssa, ja toivottavasti miehesi asenne muuttuu. Meillä onneksi on tuo perheneuvola, jossa voin "käydä mieheni kimppuun" sanallisesti. Kertoa, kuinka tuskastuttavaa tuo hiljaisuus on.

Toki tälle palstallekin kirjoittaminen auttaa!

12.2.2013
odottaja
odottaja

jos keksit vastauksen ongelmaasi niin kerro mulle koska mulla on aivan samanlainen ongelma mieheni kanssa ja tunnelin päässä ei oikein enää näy valoakaan ..x)

 

meillä ongelma on siis samankaltainen. olemme seurustelleet 6vuotta, mieheni on erittäin ihana pohjimmiltaan ja hyvä isä lapsellemme ja odotankin nyt toista. esikon raskausaika oli myös todella vaikea henkisesti ja riitelimme tosi paljon. nyt on sama juttu ja tuntuu että raskaus tuo minussa kamalan hormonihirviön esiin koska emme vuodessa riitele niin paljon kuin nyt viikossa. riidat eivät ole kovia mutta loukkaavia eli lyhyitä ja ytimekkäitä :D jokin "haluan lapsillemme täydellisen kodin"-vietti minussa käynnistyy raskaana koska en kuitenkaan itke ja raivoa ja naura sekaisin vaan valitan vaan tavallista enemmän koska asiat ovat tässä tilanteessa minulle tavallista tärkeämmät ilmeisesti.

 

en väitä että sinä valitat mutta minä ainakin myönnän asian olevan nyt niin. väitän myös että minulla on usein myös oikeus valittaa eikä kaikkea voi niellä. mies ihan oikeasti yhtään liioittelematta ei nykyään ikinä siivoa roskien viemistä enempää(viikon valituksen jälkeen). hän jättää kaiken viikkokausiksi leväälleen (enkä rupea hänen perässä kulkevaksi äidikseen) ja juo paljon. en tiedä onko valitukseni sen aiheuttanut tai pitääkö se sitä yllä mutta en voi kutenkaan hiljaa hyväksyäkään kaikkea tätä.

 

minulla siis myös mies mököttää tai tiuskii paljon jotain ahdistustaan juuri minuun. hänellä on ollut tällainen perussuomalainen "pidä-kaikki-sisälläsi"-kasvatus. olemme selvästi solmussa koska molemmat kokevat oikeuksiaan loukattavan (hänellä oikeus pelata ja juoda, minulla oikeus puhtaaseen kotiin ja apuun) ja toisen puuttuvan turhiin asioihin jne. en tiedä pääsemmekö ikinä ilman ammattiauttajaa takaisin siihen hyvään mitä meillä oli kun esikoisemme syntyi, se todella lähensi meitä, nyt emme meinaa tulla edes toimeen ja riitelemme kokoajan ja mietin vaan loppuuko tämä ikinä ja miten tämä päättyy. myös lapsen jakaminen toisen naisen kanssa mietityttää minuakin joskus ja olen muutenkin erittäin "erovastainen" :D eli en ymmärrä tätä nykyajan erotaan ihan minkä vaan syyn takia -systeemiä (en väitä että sinä olisit sellainen, itse vaan näen vielä sen verran toivoa meillä etten halua erota, pahemminkin voisi siis olla). olen aina osannut taistella ylläpitääkseni ihmissuhteita esim kaukaisten kavereidenkin kanssa. tämä riitely ja se ettemme tule enää toimeen on kamalaa varmasti molemmille ja myös lapsellemme :(. mieheni tiuskii minulle vaikken edes sano mitään ihmeempää. tunnen oloni niin turhaksi ja pidämme toisiamme itsestään selvyytenä vaikka vanhempana ainakin minä arvostan miestäni. tosin mies välillä arvostelee kyllä äitiyttäni jälleen purkaakseen koukkuaan, joten en aina tiedä miksi hän on minun kanssani edes. yhteistä aikaa meillä ei ole vaikka yritän sitä järjestää niin mies mieluummin juo ja pelaa kun tulee kanssani pizzalle.. no ei voi mitään, kaikissa suhteissa on alamäkiä, pitää vaan toivoa että tämä kääntyy ylämäeksi varsinkin lasten takia.=)

11.2.2013
AMP91
AMP91

On hän hiljainen ollut aina, mutta vuosien mittaan se on alkanut häiritä tai väsyttää minua yhä enemmän. Varsinkin, kun olen itse aivan toisen luontoinen. Ja jos joku asia enemmän painaa, hankkiudun psykologille. Hän ei halua sellaiselle mennä.

11.2.2013
odottaja
odottaja

Kyllä vain, olemme olleet perheneuvolassa noin kerran kuussa jo useamman vuoden ajan. Siellä mies väittää, että kyse on vain hänen luonteestaan tai siitä, että joskus "työasiat tulevat mieleen ja se suututtaa".

Perheneuvojat kovasti taistelevat perheemme yhdessäolon puolesta, ehdottavat esim. että hakisin juttuseuraa naapureista. Minusta vain parisuhteen pitäisi olla se, mistä saadaan voimaa ja miehen tulisi olla keskustelukumppani. Ilmapiiri on usein hyvin painostava.

Yksi iso asia meillä on se, että äitini kuoli viisi vuotta sitten. Sain perinnön - noin 110 000 euroa - jota käytän elämiseen. Ruokaan, laskuihin tms. Ja jatkan kotona olemista, vaikka en saa kotihoidontukea enää. Olen sanoutumassa irti toisella paikkakunnalla olevasta työpaikasta, kun en a) jaksa kulkea lähes 100km työmatkaa ja b) en ole jaksanut hommata koko perheen muuttoa sinne. Uudesta työsta täällä kaupungissa ei ole tietoa, ja mies on siitä vihainen. Hänestä se on tosi vastuutonta lapsia kohtaan, kuten varmasti onkin.

Vaikea hänen on myöskään sulattaa sitä, että rahat tulivat nimenomaan minulle, ja kun meillä on avioehto, saan käyttää ne tahtoni mukaan.

11.2.2013
odottaja
odottaja

Vähättelemättä ajatuksiasi ja aloitustasi, oletko/oletteko olleet keskustelemassa ulkopuolisen tahon kanssa? Esim. pariterapia tai vastaava.

11.2.2013
PekkajaMatti
PekkajaMatti
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...