painajaisia ja lapsen käsitys kuolemasta

viime yönä elettiin jälleen meidän pari kuukautta sitten kuolleen hauvavauvan kuolinhetkiä. joskaan  tällä kertaa ei nähty riipaisevaa  sydänkohtausta, vaan jonkinnäköinen kauhukuva siitä, miten  pennulle oli  jäänyt napanuora joka  alkoi vuotamaan verta hirmusesti. kaasu pohjassa sitten ajettiin hirmusta kyytiä  eläinlääkäriin, ja muistan miten paniikissa vielä sidoin  narulla hirttosilmua tuohon napanuoraan ettei koira vuotaisi kuiviin, mutta sitten  verta alkoikin paineella ruiskuta napanuoran tyvestä x(( mie huusin ku syötävä ja auton sisusta värjäytyi verestä ja huh... ihan hiestä märkänä heräsin:/  en tiedä johtuiko toi siitä että pikkulikka  on  tauon jälkeen alkanu taas puhumaan koiran kuolemasta ikäänkuin  se oisi eilen tapahtunut. muutenkin vähän hakusessa, että kuinka 2,5vuotiaalle selittää kuoleman. likkahan   näki  koko traagisen kuoleman ja seurasi  järkyttyneenä meidän itkua ja huutoa  ja hautajaisetkin.  tällöin tuo oli selittänyt hoidossa tapahtuneen sanoin "vauva kuoli, äiti itki ja isi lähti" (joo-o, oli siinä hoitotädillä selventämistä muitten lasten vanhemmille etteivät käsittäneet väärin:D) tytti-koiran kuva meillä  on  jääkaapin ovessa ja nyt jälleen likka on alkanu puheleen että toiko se oli se  hauvavauva joka kuoli  ja äiti itki? eiolla hyssytelty asiaa ettei siitä tabu tule tytölle, vaan joka kerta selitetty että  hauvavauva muuttui enkeliksi kuoltuaan ja meni  hauvojen taivaaseen. tarviiko tämän  enempää  selventää tuon  ikäiselle? ei varmaankaan. mieltä vain painaa se,että likka  näki koko tapahtuman. että jostuo itellekkin vielätuo painajaisia, niin mitä se tekkee  lapselle joka ei ymmärrä tapahtunutta:(?

31.1.2013
Blanco
Blanco

misukka, no helpotti kuulla, että on olemassa myös sekin mahdollisuus, että mie olen ainut asiasta traumatisoitunut:)

kyllä meillä itkut itketään jokaisen jyrsijänkin kuoleman kohdalla, joskus kaverienkin elukoitten kohdalla, mutta tämä riipaisi harvinaisen pahasti minnuu. ehkä johtuen siitä, ettei koira kuollut vanhuuttaan taikka lopetuspiikkiin, vaan juuri terveen paperit saanut  sydänparka löy viimeiset tahtinsa.

huoh. en mie  oikein tiedä onko tämä edes normaaliakaan tällä tavalla tuntea  edelleen  ikävää  ja surua  koirasta, joka  ei pitkään rinnalla edes ehtinyt olla:/ tai  sitten tuo on vain merkki siitä,  että olen harvinaisen onnellisessa asemassa voidakseni parkua koiran kuolemaa, kun kaikki perheenjäsenet on edelleen rinnalla.

1.2.2013
Blanco
Blanco

Lapset palaa asioihin joskus pitkienkin aikojen jälkeen. Ei se tarkoita, että traumoja on jäänyt mutta asiat on saattaneet jäädä jonnekin takaraivoon mietityttämään ja joissakin tilanteissa vaan nousee uudelleen esiin.

Tosiaan lapselle on parasta vastata suoraan ja rehellisesti ikätason mukaisesti siihen mitä hän kysyy.

Meillä esikko kyseli yksissä hautajaisissa, että miksi xx kuoli. Ja minä vastasin, että xx:n sydän ei jaksanut enää. Tämmöset konkreettiset vastaukset helpottaa lasta käsittelemään vaikeita asioita. Hän myös kysyi siitä meidän keskenmenosta että miksi näin kävi ja ihan itse vastasi, että vauva ei kai vaan saanut tarpeeksi ruokaa. Se riitti hänelle vastaukseksi.

Sinulle jaksuja. Tuntuu, että se hauvavauvan menetys otti sinulle itsellesi tosi tiukasti kipeetä.

1.2.2013
misukka
misukka

meilläkin o tässä emmin aikana kuollut mun pappa, isotäti ja äidin koira. kerrottu vaan että olivat tosi kipeitä ja lähtivät taivaaseen, vaikka nyt en mihkää jumalaa uskokkaa. joskus tyttö kysele että ei kai äiti kuole jne mutta muuten ei oikeastaan oo kyselly mitään.

31.1.2013
odevenks
odevenks

näin myö ollaan tehty. vastattu nätisti, mutta sen  enempää tarinoimatta.

huomaan vain selkeän  eron, että esimerkiksi hamsterien  kuolemat  ei ole tytön mieleen jääneet vaikka niitäkin  on itketty ja haudattu. mutta tuo  koiran kuolema aiheutti varmaan  jotkut traumat.  tai ainakin miulle.

31.1.2013
Blanco
Blanco

up

31.1.2013
Blanco
Blanco
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...