hookoo

Saanko kysyä sulta että mitä teillä tapahtui esikoisen kanssa? Ei ole pakko vastata jos siltä tuntuu. En halua sotkea tuota vauvakuumeiluketjua näillä asioilla.

29.1.2013
misukka
misukka

Mulla on tämä insinöörimäinen lähestymistapa tähänkin. Ja sen huomaa oikeastaan just siinä, että minua itseäni lohduttaa se ajatus, että me ei jouduttu kärsimään tämän enempää. Että se suru olisi ollut vielä raskaampi kantaa jos olisi pidemmälle päästy. Mutta toisten suru ei täälläkään lohduta, mutta vertaistuki jonka joku vastaavan kokenut voi tarjota. Se auttaa kyllä.

Ja arvostan myös sitä, että täällä voi tosiaankin puhua ja kertoa hyvin pitkälti kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja saa lohdutusta kun sitä tarvitaan, selkääntaputuksia onnistuessa ja niin edelleen.

Minä toivon, että teillä isännys suostuisi uuteen vauvaan. En tiedä mikä oli, että tuo meidän päänsä pyörsi. Mutta helpottavaa se kyllä oli. Ei joudu tuskailemaan sen asian kanssa että kun toinen ei ole yhtään samalla ajatuksella.

Kiitos kun vastasit. Arvostan sitä. Todella.

30.1.2013
misukka
misukka

Mä en mielelläni lähde vertaamaan että kenellä on pahiten käynyt. Jokainen menetys on perheelle ja varsinkin äidille se kaikista pahin taakka. Eikä se lohduta vaikka jollekin olisi käynyt vielä pahemmin. Tai ei minua ainakaan lohduta.

Meillä mies ei näytä vihreää valoa. Se on syy miksi on raskasta roikkua tuola kuumeilijat-palstalla. Täällä elävässä elämässäkin ne toisten vauvauutiset on vaan niin raskaita. Tää libben palsta on siitä hyvä että tämä ei ole pelkkää hehkutusta, vaan että niitä huonojakin uutisia saa kertoa ja niitä ei ohiteta kommentoimatta. Sinä misukka olet siitä hyvä esimerkki! Siksi käynkin täällä lukemassa ja toivon että pian minäkin saisin "virallisesti" liittyä kuumeilijoihin. Kuumeilijahan siis olen kuitenkin mutta yritystä ei vielä ole.

Voimia sullekin! Ja niitä plussatuulia!

30.1.2013
hookoo
hookoo

Teillä kävi sitten vielä paljon pahemmin kuin meillä. :( Sitä olen itselleni tolkuttanut että parempi, että menee kesken mahdollisimman aikaisin jos on mennäkseen, koska tuollainen on jotain ihan liian kamalaa koettavaksi. Todella ymmärrän, että sulla oli todella pakottava tarve saada vauva syliin. Jos on täälläkin. Jaksamisia sinne kovasti. Ei varmaan ole kovin helppoa vieläkään asiasta puhua.

Marraskuun 14. syntyi meidän pikkuinen eli 2,5kk tässä on mennyt päätä selvitellessä.

Meillä isäntä nyt kuitenkin näytti vihreää valoa uuden pienen yritykselle. Kokeillaan kuinka käy.

29.1.2013
misukka
misukka

Tuo viimeinen raskausviikko siis tarkoittaa viikkoa ennen laskettu aikaa.

29.1.2013
hookoo
hookoo

Tuota tuota... Tässä mietin että mitä kirjoittaisin. Mutta voin kyllä kertoakin. Esikoinen kuoli kohtuun viimeisellä raskausviikolla, aivan yllättäen. Hakeuduin itse sairaalaan kun vauvan liikkeet lakkasivat tuntumasta. Raskaus oli sujunut tuohon asti ihan normaalisti. Kohdunsisäinen kätkytkuolema siis on hänellä diagnoosina.

Kuten sanoin tuolla toisessa ketjussa, uusi raskaus oli pakkomielle. Meni neljä hirvittävän pitkää kuukautta ennen kuin plussauutiset tuli. Siis aikana tuo on lyhyt, mutta kun itsellä oli pakottava tarve saada tyhjään syliin joku. Käsivarsia pakotti. Minun kurja kehoni oli minut pettänyt, olin vajavainen kun en saanut edes kohdussani pidettyä vauvaa elossa. Raskaus oli tosi vaikea henkisesti, mutta se oli parasta terapiaa mitä voi kuvitella tuohon tilanteeseen. Elin uudelleen kaikki kauhunhetket. Iloinen odotus ei ollut, vaikka fyysisesti helppo.

Mitähän vielä kertoisin... No kysele vaan... Muistan lukeneeni sinun tarinasi. Kauankos menetyksestä nyt on?

Ja rj, moi sullekin! Mielessä olet usein.

29.1.2013
hookoo
hookoo

hookoo taitaa käydä täälä suht harvoin nykyään, tai sit pysyttelee taustalla aktiivisesti. Mut pidetään tää seinällä hookkanille. :) Minäkin sen juurikin tuolta kuumeilusta tiedän, mutta saa itse tulla puhumaan asiasta..

29.1.2013
RJ89
RJ89
3 years, 6-month-old toddler
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...