kiva kuulla :)

tänään sain vastauksen kirjeeseen, viestillä. siis tulevalta isoäidiltä, keskustelee ensin poikansa kanssa ja sit palaa asiaan minun kanssa.. 

oli kuulema mennyt hämmätyksestä sanattomaksi kirjeestä :)

Hienoa. Sä oot oman osuutes nyt tehny ja siirtänyt pallon heille :)
Toivottavasti vastaavat ja haluavat pienen elämässä sitten olla mukana! :)

eilen sit sain itseäni niskasta kiinni ja vein kirjeen tuleville isovanhemmille.

nyt vaan odotan ottavatko yhteyttä vai ei :/ odottavan aika on pitkä

Peesaan janeccoa ja nakerottia kertomisen ajankohdasta.

kerron kyllä isovanhemmille lapsesta, mut en viel oo päättäny koska on sopiva hetki

nyt kun se on viellä sisälläni vai kun se syntyy??

Peesin edellisiä. Jos ovat ihan tolkullisia ihmisiä ni toki kerrot heille. Ihanaahan se vaan on, jos lapsella on useampia rakastavia ihmisiä ympärillään. Vaikka se biologinen isä ei välittäisikään. Ja jos lapsi saa pitää yhteyttä isovanhempiinsa ni ehkä se isikin joskus herää, että lasta olisi kiva tavata.

Todellakin kertoisin isän vanhemmille syntyvästä lapsesta. Tulevat isovanhemmat varmasti ilahtuvat, vaikka lapsen isä ei ilahdu, eikä halua olla lapsensa ja sinun elämässä läsnä. Samoin olisin rohkeasti tekemisissä lapsen isän siskon kanssa.

Kerro isän suhtautumisesta tulevaan lapseensa isovanhemmille. Rehellisesti ja liiottelematta.

isän siskolla on kaksi tyttö ja mä odotan poikaa eli suvun "jatkajaa" jos siis lapselle tulee isän sukunimi.

isän sisko tietää raskaudesta eikä uskalla olla tekemisissä, pelkäen isän reaktiota asiaan.

omasta mielestä kannatan kanssa sitä et isovanhemmilla on oikeus tietää lapsesta ja se olis lapsen edun mukaistaki et lapsi tietää juurensa jne...

Mulla se tilanne, että tämän tulossa olevan vaavelin isä teki heti selväksi, ettei halua ja pysty olla lapsen kanssa missään tekemisissä.. Hänen vanhempansa olen nähnyt kahdesti, molemmat vaavelin isän vanhemmat suoraan sanottuna rappioalkoholisteja ja vaavin isän isällä Alzheimerin tauti ja alkoholin vaikutuksen ja taudin myötä, ei hänelle oltu luvattu enää kovin paljon elinaikaa.. Voi olla, ettei näe edes ens vuotta.. 

Joten itse en ajattelut edes heille asiasta ilmoittaa, enkä tosiaan mistään heitä kiinni saisikaan, kun ei ole numeroja eikä osoitetta tai muutakaan ja eipä heistä ainakaan tälle lapselle hyötyä tulisi muutenkaan olemaan.. Että omalta osaltani parempikin, kun eivät tiedä edes asiasta mitään.. 

Mutta en oikeen osaa sun tapauksessa sanoa mitään, kun en tiedä, minkälaisia ihmisiä nämä tulevat isovanhemmat ovat.. Tee niinkuin itse parhaaksi näet! :)

ajattelin kirjoittaa kirjeen jossa kerron koko tarinan ja isän suhtautumisen tulevaan lapseen jne. sit ajattelin laittaa kopiot ultra kuvista mukaan

äidin olen tavannut, suhteen aikana muutamaan otteeseen. mukava ja ymmärtäväinen ihminen. otti mut ja lapseni hyvin vastaan jne. eli tiedän missä asuu, mut ei oo numeroo.

Mä kertoisin asiasta ihan suoraan ja kertoisin myös heidän poikansa suhtautumisesta asiaan ja ettei halua olla mukana ja toivoisin että edes he olisivat läsnä lapsen elämässä.

Mäki kertoisin tuleville isovanhemmille vaikkei lapsen isä kuvioissa oliskaan.

millä tavalla kertoisit heille tulevasta lapsesta?

Tuntus näin äkikseltään, että varmaanhan se olis kiva sentään isovanhemmat olla, vaikkei isä oliskaa?

Kyllä mä ainakin isovanhemmille kertoisin ja ottaisin heidät lapsen elämään, mikäli olisivat kiinnostuneita!!! Reilua mun mielestä ja vaikke isä kuvioissa olisikkaan..