2veen eroahdistus. :(

Me ollaan miehen kanssa ihan ihmeissään meijän esikoisesta, joka on nyt 2v1kk vanha. Hän on aina ollut äärimmäisen kiltti (mun mielestä jopa liiankin kiltti välillä), ja on nukkunut täysiä öitä 8kk iästä lähtien. Nyt vasta vajaan kuukauden ajan on alkanut saada uhmakohtauksia. Semmosia itkuraivareita, jotka menee kyllä nopsaa ohi. MUTTA nyt se, mikä meitä hämmentää, on reilun viikon kestänyt vaikeus mennä nukkumaan. Ensin se alkoi yöunien kohdalla, ei olisi halunnut jäädä yksin nukkumaan. Ensin meni muutama ilta niin, että jäi kyllä sänkyyn hyvin, mutta hetken päästä alkoi itkeskellä. Illan aikana piti pariin kertaan käydä uusiksi peittelemässä, ja sitten nukahti normaalisti itsekseen. Nyt kuitenkin illat on vaikeutunu hurjasti, ja jää samantien itkemään lohdutonta itkua. Tää on meille ihan uutta, kun tosiaan hän on ikuisuuden käynyt unille niin, että on vaan viety sänkyyn ja on nukahtanut hetkessä yksikseen. Nyt vaikeus nukkumaanmenossa on tullut myös päiväuniaikaan. :( Ollaan nyt sitten jääty murun viereen hetkeksi, ja juteltu, että ei ole mitään hätää. Poika kyselee kaikki perheenjäsenet läpi moneen kertaan, eli tosiaan kokee hurjaa eroahdistusta. Siirsimme nyt jopa 9kk vanhan siskon nukkumaan samaan huoneeseen, jos se helpottaisi oloa. Mutta ei kyllä ole nukahtaessa auttanut. Ihan samalla lailla itkee heti, kun laittaa sänkyyn. Meille ei olisi mitään väliä, vaikka pitäisikin istua siinä murun vieressä hetki, ja odottaa, että toinen nukahtaa. Mutta kun poika on ikuisuuden tottunut nukahtamaan itsekseen, niin ei malta alkaa nukkua vaan alkaa höpötellä niitä näitä. Ja jos yrittää lähteä pois huoneesta, lohduton itku alkaa samantien, vaikka olisi jo ehtinyt rauhottua täysin. Nukahtamiseen on nyt mennyt joka ilta tunnin verran, ja kun siskokin on nyt samassa huoneessa, ei hänkään saa nukahdettua ennen veljeään (jos siis poika itkee kovasti). Kaipa tää on vaan joku ohimenevä vaihe... Tuntuu vaan niin jännältä, miten yhtäkkiä nukkumisjutut on heittäny ihan häränpyllyä. Toki tuo alkanut uhmaikä varmasti vaikuttaa osaltaan.. Raukalla on sisällään aikamoinen myllerrys päällä. :/ Onko muilla noin 2v lapsilla ollut tällaista? Ja kuinka nopeasti on mennyt ohi? Meillä muutaman ystävän lapset on kuulemma ihan samassa iässä alkaneet kokea vahvaa eroahdistusta, mutta toisilla se on mennyt nopeasti ohi, toisilla kestänyt pitkäänkin..

7.1.2013
mamskis
mamskis

Sehän on ihan itsestä kiinni. Sillon ku on heti alkanu huuto ni vähän pössiksestä riippuen oon jääny suoraan viereen rauhottaa tai lähteny pois. Yleensä tosin alkaa sit härväys jos jään suoriltaan joten käyn olkkarissa ja sen minuutin kaksi huutaa ennen ku meen takasi.

Ja joskus saa ihan tosissaan juosta edes takaisinkin. Koska aina jos alkaa härvää ni mä lähden. Koska nukkumaanmeno ei ole edelleenkään meillä leikki.

16.10.2013
misukka
misukka

Useinkaan tätä ei ole tarvinnut tehdä edes eroahdistuksen kanssa kovin kauaa. Parisen viikkoa suunnilleen ni tasottuu taas uomiinsa.

16.10.2013
misukka
misukka

Meillä nyt ikävöidään veikkaa ja illat on olleet itkuisia.

Mä olen laittanu nukkumaan ihan normaalisti ja kun huuto alkaa ni menny rauhottelee. Istun vieressä ja silittelen vaan. Sitten kun on rauhottunu ja alkaa olee ihan silmät lupallaan jo, ni olen rauhallisesti sanonut että nyt on uniaika ja nuku vaan. Toivottelen hyvät yöt ja vikaksi sanon että on rakas. Sitten rauhallisin liikkein pois huoneesta ja sinne tuo on jäänyt.

Sama kikka toiminut esikon kohdalla ja kuopuksella niin eroahdistus kuin ikävöintitilanteissakin.

Pointtina siis se, että ei sitten havahdu yöllä siihen, että äiti ei olekaan vieressä vaan nukahtaa lopulta ominpäin vaikka siihen ei menisikään poistuttuani kuin minuutti.

16.10.2013
misukka
misukka
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...