itse sain tyttäreni 16vuotiaana myös. nyt olen 17v ja tyttö 2kk :) kyllähän ihmiset pitkään katsoo ja jotkut paheksuu, mut riittää kun itse tietää olevansa hyvä äiti lapselleen ja kaikki menee hyvin :) ihmisillä on aina ennakkoluulonsa!

Mäkin ehdottomasti tekisin samoin, jos uudelleen pitäisi valita! Mitään en muuttaisi. Opiskelu ja äitiys on varmaan vaikeaa. Mulla oli viimeinen vuosi opiskeluja jäljellä, kun tyttöä odotin ja raskaus pahoinvointeineen ja väsymyksineen ei paljoa auttanut juurikaan mm.tuon opinnäytetyön kanssa?! Lisäks nuo työharjoittelut, jotka oli palkattomia...Pisti kyllä vihaksi. Hulluna teit töitä siellä ja sitten vielä oikeisiin töihin, että pärjäsi. Opintotuki, kun on mitä on. Menojalka täällä ei ole oikein koskaan vipattanut. Nautin olla iltaisin kotona elokuvan ääressä, kera hyvän seuran ja ruoan. Kumpikaan meistä ei juo, joten ei ole tarvetta mennä baariinkaan. Jaksamisia opiskelujen kanssa! Lopussa palkitaan

Mie olin himppu vajaa 18v kun esikoinen synty, oltiin keretty olla miehen kans 1,5v yhdessä. Ihme kyllä en muista yhtään ikään liittyvää kommenttia, jos ei äidin alkujärkytyskommenttia lasketa. :D Nyt 23v ja muksut on 5,5v ja 3,5v, kolmas olis haaveissa. Nii-in samalle miehelle. :D Naimisiin mentiin tasan kk miun 19v syntymäpäivistä, joten 4v hääpäivää vietettiin syyskuussa. Vihdoin ja viimein toukokuussa olis tarkoitus saada se eka ammatti itselle. Vähän on tietty ollu aika kortilla, kun oon tässä puoli vuotta tehnyt kokopäivätöitä ja opiskellut etänä samalla. Nyt varsinkin kun TOPit painaa päälle (etänä nekin) ja opinnäytetyö pitäisi myös tehdä. No kun kesä koittaa, niin koittaa mullekkin kuukauden pituinen eka OIKEA kesäloma, ilman töitä tai opiskeluja ja mikä parasta - täydellä palkalla. :D

Välillä on mulla meinannut menojalkaa vipattaa, oonkin siitä sanonut miehelle et ahdistaa kun ei voi mennä ja tulla miten huvittaa ja sillon mies on sanonutkin, että mene vaan, kyllä hän lapset hoitaa. Menojalka on onneks asettunut kun on päässyt kerran kunnolla tanssahtelemaan hyvässä seurassa. :) Mieskin on sit vastaavasti päässyt menoilleen silloin kun on halunnut. Ja mummot on hoitaneet lapsia jos on yhdessä käyty jossain. Kausittain useammin, mut esim nyt on mennyt taas monta kuukautta ettei olla käyty yhdessä missään. Ensi kuussa sit päästään jouluostoksille ja tytöt menee yökylään mummolaan, niin ei tarvii kiirettä pitää. :)

Jos saisin valita uusiksi, niin samoin tekisin. Helppoa ei ole ollut, mut onneks on mies joka on täysillä mukana arjessa. ♥

Itse olin juuri täyttänyt 19 kun esikoiseni syntyi. Nyt tyttö täyttää jo 10v. Ja kyllä minuakin aktsotaan.. mutta olen saanut myös paljon apalautetta vahoilta mieheiltä, kuin hienoa se on kun lapset tehdään nuorena. Silloin sitä vielä jaksaa. Kuopukseni syntyi kun olin 23-vuotias ja nyt odotan kolmatta, joka tulee syntymään juuri ennen kuin täytän 30. Minustakin nuorena lasten tekeminen on tietynlainen etuus. Oma äitini oli 16v kun meni naimisiin ensimmäisen kerran ja juuri täyttänyt 17 kun esikoisensa syntyi. En pidä tämmöistä siis mitenkään outona. Tai liian nuorena. On toki tapauksia, jotka eivät selvästikään ole valmiita vanhemmiksi nuorella iällä. Mutta meitä vanhemmiksi kypsiäkin on ja paljon.

Satumamma

Mä olen ollut mieheni kanssa nyt 6v ja viimeinkin menemme naimisiin. Ollaan tavattu, kun olen ollut...15v? Hän silloi 18v. Lapsia ei ihan heti oltu tekemällä tekemässä, koska haluttiin tutustua kunnolla ja elää hetki kaksin, katsoa onko suhteessa mitään järkeä. Kun olin 17, tein positiivisen raskaustestin. Poika syntyi kuitenkin viikoilla 15 ja näin ollenon nyt pilven reunalla suojelemassa meitä vanhempia ja pikku sisaruksia. Jatkoin siis opiskeluja ja pätimme hetken pitää taukoa. Kumpikaan ei halunnut ymmärtää, miksi meidän pojalla oli rakennevika. Olisiko se seuraavilla jne. Kun opiskelin viimeistä vuotta, päätimme lapsen antaa tulla, jos on tullakseen. Tyttö ilmoitti tulostaan jouluna ja on nyt 1v 3kk. Olin siis tytön saadessani täyttänyt 20v. Nyt meille on tulossa toinen (kolmas) lapsi, la 02/14.

Kiitos vastauksista. :) Vähän valitettavasti jäänyt viimeaikoina tämä täällä oleminen.. :/

Nnaa_: Anna mennä vaan jos sille tuntuu! Aina kannattaa kuunnella sydämen ääntä :) Toki kannattaa myös harkita ja pohtia asiaa tarkkaan yhdessä puolison kanssa. Se opiskelu asia on kyllä sellanen joka kandee miettiä tarkkaan että malttaako sit kuitenki odottaa opiskelujen loppuun asti, opiskelu on rankkaa pienen kanssa.. Mutta jos oikeesti sitä haluaa niiin todellakin eikun menoks vaan :) Tosin voi olla että oletkin jo raskaana kun on jo puol vuotta vastauksestasi ;)
kisu8: Pakko sanoa että itse ainakin kävin koulun vaikka oli lapsi, ja valmistumisen jälkeen suoraan menin töihin äitiyslomaan asti. Toki vakituista paikkaa en heti saanut, mutta työkokemusta sain ja on paljon helpompi hakea muualle töihin työkokemuksen ansiosta. :) Ja me asumme myös omistusasunnossa. En itse ainakaan näe asiaa niin että lapsi olisi este millekkään edellämainituille asioille, päinvastoin lapsi/lapset tekee kaiksesta vaan paljon ihanampaa :) 3

Moi! Mun mielestä ikä ei katso sitä milloin on valmis äidiksi. Itse olen 19-vuotias, kun saan ensimmäisen lapseni ja mielestäni olen niin valmis kuin vain voi olla! :) Ajatelkoon muut mitä ajattelee!

En voi olla vastaamatta Maarualle: kyllä lapsi pitää ottaa vastaan silloin, kun se ilmoittaa tulostaan. Moni odottaa liian kauan valmistumisten, talouden parantumisen ym. kanssa, ja sitten onkin jo liian myöhäistä. Eli: olen täsmälleen päinvastaista mieltä Maaruan kanssa.

Tässäpä näitä onkin hauska lukea, että miten monta samassa tilanteessa olevia täältäkin löytyy :) Ikää mulla siis 17 ja esikoistytär tulossa nyt kolmisen viikon sisällä :) Tällasella pienellä paikkakunnalla nämä paheksuvat katseet sattuu aina näin nuoriin äiteihin, ja en tajua miksei nuorikin voisi olla äiti? Kerran bussissa istui pari vanhaa mummoa ihan etupenkissä ja ojensi korttia kuskille niin nämä mulkkasivat ensin mahaani ja sitten katsoivat ylimielisesti nenänvarttaan pitkin. :P


Muuten olis kiva saada juttuseuraa nuoremmista äideistä, kuten 16-19 vuotiaista ja kuulla kokemuksia :)

JES!! Vihdoin löysin ihmisiä jokka on minun iässä synnyttäny =) Itsehä oon siis vasta 16vuotias, mutta haluan kovasti tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen kihlattuni kanssa, joka täyttää 19 ja itse siis täytän 17. Ollaan oltu 2vuotta yhdessä ja puoli vuotta kihloissa. Asiat meillä on mallillaan siinä mielessä, että kaikki yleensä ajattelee, että nuoret vaan ryyppää ja rellestä... Me EI :)

Olen pohtinut raskaaksi tulemista jo pitkään ja tunnen olevani valmis lapsen kasvattamiseen. Onhan sitä tullu monesti hoieltua sukulaisten ja isosiskon pikkusia :)♥ Eli kokemusta on. Lapsenlikka hommat alotin jo 10vuotiaana ja siitä asti minua on monesti pyyetty lapsenlikaksi.

Nyt haluan kuitenki alkaa hoitamaan omaa pienokaista =) Harmittaa vaan, että opiskelu vähän kärsii sen takia, mutta käyn koulut parhaani mukaan loppuun asti!

Isäni tietää jo minun ja kihlattuni vauva suunnitelmista ja otti asian tosi hyvin vastaan. Äitilleni en ole uskaltanu vielä mennä kertomaan ja kerron ilmeisesti vasta sitten ku näkyy kaks punasta viivaa :)

Toivottavasti kukaan ei nyt tulis sanomaan, että minun pitäis miettiä vielä kaks kertaa. Oon miettiny asiaa aivan tarpeeksi ja perehtyny asiaan !! Kyllä, oon nuori äidiksi, mutta ikä on vaan numeroita, se ei kerro henkistä kypsyyttä ! Jos joku on tätä asiaa vastaan voi piettää mielipiteensä itellään...

Miusta on hurjaa, että alaikäiset saa lapsia. Kyllä minusta on lähinnä sääli, että noin nuorena menee tekemään lapsia. Itsellä ei 16 vuotiaana olisi ollut todellakaan minkäänlaista kypsyyttä lähteä kasvattamaan lasta. Mutta totta on että lapsi kasvattaa vanhempiaan.

Ja nostan hattua niille nuorille äideille jotka hoitavat vastuunsa kunnialla sen sijaan, että heitetään lapsi pitkin viikkoa ja joka viikonloppu muualle hoitoon ku halutaan vielä mennä ja tulla miten huvittaa vaikka onkin se lapsi josta pitäisi huolehtia.

Ja mie en pahalla katso nuoria äitejä, lähinnä ehkä ihmetellen, että voiko noin nuorella olla noin iso lapsi.

Tunnustan, et mie taivastelen sitäkii et 25-vuotiaalla on taapero. Heh. Sen niin helposti unohtaa et olinpa itsekin VAAN 23 ku esikoiseni sain.

itse sain ensimmäisen lapsen 18v. tällä hetkellä hän on 3,5kk.
raskaana ollessani kaupassa sai tuntemattomilta ihmisiltä katseita ja tuttavat kyselivät olenko miettinyt loppuun asti lapsen pitämisen ja olenko valmis vielä äidiksi ja kaikkea muuta.
mielestäni olen kyllä hoitanut hommani hyvin ja ja olen mielestäni hyvä äiti.

varsinkin pienellä paikkakunnalla kaupassa käynnit pienen lapsen kanssa nuorena vanhempana saa katseita ja kommenteja mutta en ole niistä kovinkaan paljon välittänyt. minulle on aivan sama mitä ihmiset minusta puhuvat, jokaisella on oma elämä josta itse määräävät eivätkä muut siihen voi kovinkaan paljoa vaikuttaa.

tällä hetkellä olen yksin pienokaisen kanssa, kun puolisoni on armeijassa

 

ois kiva saaha nuorista äideistä juttukaveria kun lähipiirissä sellaisia ei ole.

Olen itse 16v. ja raskaana, täytän maaliskuussa 17 ja laskettu aika on huhtikuussa, että aikalailla sama tilanne :D Mutta joo, kyllä se vaan on niin että kun on ''hieman'' muita äitejä nuorempi, niin tuomitaan samantien!! Ihan samalla tavalla kaikki ovat esikoisensa kanssa peloissaan ja hädissään.. Ei kukaan ole ''huono'' äiti, koska siihen ei voi opetella vaan äitiksi tullaan sydämellä!! :) Älä murehdi muiden mielipiteitä, sillä sinulla on maailman tärkein rooli, nimittäin lapsesi ÄITI :)

Kiitos ihanista kommenteista! Tosiaan en kauheammin välitä varsinkaan vieraiden kommenteista ja mielipiteistä, mutta eihän se kivalle tunnu kun kaupassa tuijotetaan jne. Monesti ihmiset katsovat kyllä tosiaan oudosti kun äitini sanoo itseään mummoksi, varsinkin vanhemmalle pojalleni joka on nyt 5. Äitini siis on pari kuukautta vaille 38. Eli tuli mummoksi jo 32 vuotiaana. Jäin yksinhuoltajaksi, vanhemman pojan ollessa vajaa vuoden ikäinen ja siitäkös ne kylän juorunaiset vasta alkoivatkin pölistä.Ei ihan heti, mutta sen jälkeen kun täytin 18 ja aloin käydä baarissa (poika siis joka toinen viikonloppu isällään) ja tavata "uusia" miehiä. Vieläkin saan välillä kuulla mitä ihmeellisimpiä juttuja joita olevinaan olen tehnyt ja sanonut. Raskaaksi tulin siis 2 viikon seurustelun jälkeen, tavallaan oli suunniteltu ja tavallaan ei. Olin siis vielä tuohon aikaan neitsyt ja emme käyttäneet ehkäistyä, niin tietäähän sen miten siinä käy. Tosin en olisi uskonut että ihan noin nopeasti kuitenkaan. Eli mitä siihen seksin harrastamiseen tulee, en kovin nuorena ole aloittanut, enkä tosiaan ymmärrä niitä jotaka jo 12 vuotiaana ihan täyttä päätä tuolla tekee "aikuisten juttuja".

Nuorempi poika taas oli aivan suunniteltu, vaikka en lapsen isän kanssa kauaa ollut seurustellu tullessani raskaaksi (taaskaan), mutta olimme tuntuneet jo kauan ennen seurustelua ja olimme molemmat täysin valmiit vanhemmuuteen. Tottakai puolisoa aluksi jännitti, koska hänelle ensimmäinen lapsi, mutta nyt palvoo täysin puoli vuotiasta poikaamme :) Ja me olemme onnellisesti kihloissa ja toivottavasti häät joskus tulee ja saadaan onnellinen loppu jne :D

Tottakai vieläkin kuulee ihmisten puhuvan että miten sitä nyt näin nuorena ollaan jo 2lapsen äiti ja häitä suunnitellaan.. Mutta en ymmärrä miksei jokainen saisi elää omaa elämäänsä juuri niinkuin tahtoo, ilman toisten paheksuntaa. Ja monet tuntuvat puhuvan siitä kun lapsillani on eri isät, että se tekee minusta kauhean h****n.. Mielestäni nykyään uusioperheet ovat yleisempiä kuin sellaiset joissa vanhemmat on yhdessä. Tottakai harmittaa ettei isomalla pojalla ole oma isä koko ajan läsnä (vain joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempään joskus) ja jouduin monta vuotta kasvattamaan yksin, mutta selvisin siitä ja se teki minun ja pojan suhteesta vain entistä vahvemman koska muita ei ollut. Ja nyt hän on ottanut hyvin vastaan "uuden" mieheni ja pikkuveljen :) Poika sai kyllä isän puolelta pikkusiskon myös muutamaa kuukautta ennen meidän pojan syntymää, että nyt on kaksi sisarusta ja kovasti tykkää halia ja hoitaa :)

Onhan uuteen elämään sopeutuminen ollut myös vaikeaa, varsinkin kun on tottunut olemaan äidin kanssa kaksin ja yhtäkkiä onkin uusi mies ja vielä pikkuveli tulossa, mutta onneksi kaikki on tosiaan mennyt todella hyvin eikä mustasukkaisuuttakaan ole ollut melkein ollenkaan :)

Tässä vähänvuodatusta tällä kertaa, lukekoon ken jaksaa ja olisin kiitollinen jos saisi jostakusta ihan pysyvämmänkin juttu kaverin, jolla on ollut samanlaisia tai samantyylisiä kokemuksia :) Toistan nyt vielä itseäni jälleen, mutta KIITOS!!! :)

Hei. Olin itse 16 kun tulin raskaaksi ja 17v kun tyttö syntyi. Itse en saannut mitään moitteita keneltäkään ainut oli että äitini olisi halunnut abortin alussa kun kuuli mutta tottu ajatukseen ja nyt onnellinen mummu :) veljeni sai heti muutaman vuoden jälkeen oman vauvan puolisonsa kanssa ja ikää hällä sillo 17v. Ja nyt jo kolmas lapsi tulossa heillä. Itse saan myös vauvan eli olen rv34+3 ja ikää nyt 25v . Ei niistä muiden ihmisten ajatuksista kannata välittää jos itse olet onnellinen ja muutenkin elämä sujuu niin nauti lapsistasi jotkut tekee ne nuorena toiset taas vanhempana :) ei sillä iällä merkitystä ole :) onnea odotukseen mahtava kuulla että täällä on toinenkin nuori äiti :) meillä on tuota tuijotusta ja kummastelua kaupassa esim jos minä,minun äitini ,minun tyttäreni ja vielä pikku siskoni huudellaan siskooo ja äitiii ja tämä tytttäreni huutelee mummoo :) eli pikku siskoni on 9v ja tyttäreni on 8v minä 25v ja äitini 44v yksi täti luuli kerran että ollaan kaikki muksut miun äitini lapsia :) kyllä siinä nauratti

Sain ekan lapseni, kun olin 19 ja todellakin sain kuulla olevani liian nuori. Itse oli niin innoissaan toivotusta raskaudesta, joten ei osannut edes ajatella kuinka moni ajattelisi niinkin negatiivisesti..  Suurin murhe oli ehkä se, miten vaikeasti lähipiiri otti niin iloisen asian. Joukossa ei ollut kovinkaan montaa, jotka olivat aidosti onnellisia puolestamme. Tuli kysymyksiä, että "Onko tää nyt suunniteltu? Oliko vahinko? Onko loppuun asti mietitty? Mitä nyt noin nuorena, nuoruushan siinä menee hukkaan?" jne. Ei kyllä kovinka moni miettiny miltä minusta tuollainen tuntui/tuntuu edelleen.

Parisen vuotta esikon jälkeen aloin odottaa toista, enkä nyt osaa sanoa oliko se vastaanotto paljoa sen parempi, ehkä hiukan myötämielisempi. Mutta mitään en muuttaisi elämässäni, molemmat lapset olivat/ovat todella toivottuja ja itsehän ne ollaan ruokittu, hoidettu ja kasvatetukin. Ammatti on kuitenki ollu ja töissäki kerenny olla+että rahallisestikin on menny ihan ok, ei varaa suurille sijoituksille, mutta pärjätty on... nii missähän se vika ?! :o Pelkissä numeroissa vai? (ikä)

Mikähän se hyvä ikä sitte olis hankkia niitä lapsia, johkuu tiettyy ikää asti oot liian nuori hankkimaa lapsia, sit sen jälkee taas liian vanha... ei tunnu oikeeta ikää lapsenhankinnalle enää olevan täs maailmas.. aina paheksutaan :o

no jos ryhdikkäästi hoitaa hommansa niin mikäs tuossa! en tietentahtoin ymmärrä jos joku haluaa vasiten äidiksi/isäksi 16 vuotiaana mutta jos se sitten käykin niin hyvä jos hoitaa hommansa niin että se homma toimii! hattuja nostan semmoselle!

Olin just täyttäny 19 kun sain esikoisen ja olen todellakin saanut siitä kuulla! Mulla oli kuitenkin jo ammatti hankittuna yms. 

Älä välitä ihmisten kommenteista! Sehän on hyvä, että hankit itselles ammatin! 

Pakko kysyä Jack, että minkä ikäsenä sitä seksiä sitten voi alkaa harrastamaan?

Mie olin just täyttäny 26 ku esikoinen synty ja sain itekkii kuulla olevani nuori äiti :D Nyt on kyllä totuuden nimissä sanottava että ois siinä kyllä nielemistä jos omat lapset tulisi vanhemmiksi 16-vuotiaana. Hienoa että olet pärjännyt!