Monikulttuuriset suhteet

Ajattelinpas kirjoitella,ja itseasiassa kysellä mahdollisia kokemuksia siitä kuinka monikulttuurisessa suhteessa käsitykset,toiveet ja ajattelutavat ovat ristenneet raskauden myötä ja lapsen syntymän jälkeen. Elän itse monikulttuurisessa suhteessa,mieheni on kurdi. Yhdessä olemme olleet muutaman vuoden ja loppusyksystä esikoinen ilmoitti odottamatta tulostaan,vai voidaanko sanoa että "odottamatta"?-kyllähän aikuisena ihmisenä tiesimme ns. Riskin olevan. Ensi shokin jälkeen olemme molemmat kuitenkin hyvin onnellisia tapahumasta ja isäkin osoittaa paljon hoivaa ja kiinnostusta raskauden kulusta ja vauvan kehityksestä. Huomaan kuitenkinkulttuuripohjan säätelevän paljon sitä kuinka mieheni kokee naisen elämän muuttuvan raskauden myötä. Toisinaan ne ovat olleet jossain näärin kompastuskiviä,toki kaikesta voimme puhua,tosin tuntuu että tietyt periaatteet ja näkemykset ovat jossain alkukantaisissa geeneissä miehelläni ja juurikin oman kulttuurinsa ja sen muovaamana,mihin on oppinut ja kasvanut. Niin,noinkohan kanssasisaria löytyisi :)

21.12.2012
Hunajapurkki
Hunajapurkki

Nail.f. Kiitos vastauksesta :)
Tämä se on ollut meilläkin päällimmäisenä tavoitteissa että rehellisen,itseään ja muita kunnioittavan ihmisen tahdomme kasvattaa ja itse olen sitä mieltä että tuo isän puoleinen kulttuuritausta tukee sitä varsin hyvin :) mielestäni kurdi kulttuuri tuo juuri niitä ns. Positiivisia esteitä lapsen toimimiselle,se mitä hyväksytään ja mitä ei,se onkin sellainen asia jota mielelläni tuen ja josta olemme samaa mieltä. :) uskonnon suhteen meillä ei ole ollut eripuraa,kuten tuossa alussa jo kirjoitin,sekä minä että mieheni olemme sillä kannalla että lapsi saa kuulla ja oppia molemmista uskonnoista,emme sido häntä mihinkään, toisaalta kotona jossain määrin noudatamme miehen uskoa,joka on alusta asti ollut luontevaa,mm. Ruokavalion suhteen. Lisäksi mieheni on toivonut että mikäli pojan saamme,että hänet ympärileikataan, eikä mulla ole mikään sitä vastaan,päinvastoin,näen sen ainoastaan positiivisena asiana. Odotettavasti eteen tulee monia,isoja taikka pieniä asioita joista tullaan vääntämään kättä,mutta onneksi olemme tässä oppineet ymmärtämään asioita jotka ovat toiselle kovin tärkeitä,ja joustamistahan se vaatiikin :)

26.12.2012
Hunajapurkki
Hunajapurkki

Kyllä se varmastikin juuri näin menee. Uskon sen molemmille sopivimman keskitien löytyvän kun vähän tai vähän enemmän sovitellaan asioita ja ajatuksia yhteen :)
Onneksi meillä molemmilla on tiettyjä asioita joista ollaan oltu alusta asti samaa mieltä,juurikin tämä tyttöjen "huivitus",jota molempien on vaikea ymmärtää. Uskonto asiat ja muut,juurikin se että lasta ei kasvateta mihinkään tiettyyn uskontoon,hän saa kuulla molempien vanhempien uskonnoista,osallistua uskonnolliseen kasvatukseen niinkuin se päiväkodeissa mainitaan,mutta osaltaan myös mieheni ja hänen sukunsa ja perheensä saavat opettaa ja kertoa omasta uskostaan. lisäksi olen itse halukas kasvattamaan lapseni kurdilaiseen kulttuuriin,siihen kuinka perhe pitää yhtä,vanhempia kunnioitetaan eikä oma napa olekkaan aina se tärkein. Toki lapselleni haluankin säilyttää tiettyjä asioita,joulu,pääsiäinen,juhannus,kevät ja joulujuhlat yms. Tulipas iltapahoinvointien myötä sekalaista tekstiä.huh :)

21.12.2012
Hunajapurkki
Hunajapurkki

mä sanoisin, että se riippuu niin ihmisistä, mukautuvaisuudesta ja halukkuudesta kompromisseihin.
sitä harvoin osaa omalta kohdaltaan ajatella millaisessa kulttuurissa ollaan kasvettu, etenkin jos edelleen itse elää siinä. sit taas sille, joka asuu vieraassa kulttuurissa, voi olla tarve tuoda jotain tuttua siihen.

ja kun me kuitenkin eletään niin vapaassa ja tasa-arvoisessa maassa, niin se voi toisille olla kauhistus. nyt ihan esimerkkinä, että mun mies, joka on Itä-Afrikasta,ei voi kuvitellakaan kutsuvansa ketään itseään vanhempaa sukulaista etunimellä, mä taas kutsun omaa isääni etunimellä. Se kunnioituksen osoitus on erilaista.

Me ollaan 6,5v selvitty yhdessä ja niistä 5,5v vanhempina :) Molemmilta vaatinu joustoa ja välillä isompia kiistoja, mut se kummalle asia on ollut tärkeämpi, on jaksanut sen puolesta enempi liputtaa ja taivuttu tekeen sillä tavalla. Molemmat ollaan opittu uusia asioita ja näkemään asioita uusista näkökulmista ja ymmärtämään miksi toinen ajattelee sillä tavalla kuin tekee.

Tunnen mäkin perheitä, jotka ei oo onnistunut tässä, eikä se ole aina edes kulttuurieroista kiinni vaan siitä, että toinen osapuoli haluaa niin tiukasti pitää omasta kasvatustavastaan tai ihanteestaan kiinni. Mut onneks on lähipiirissä myös muita onnistuneita pariskuntia. Meillä on myös se "etu" et molemmat ollaan samaa uskontokuntaa eli se peruskristillinen kasvatus on sama ja vaikka molemmat uskoo ja samalla tavalla, ei olla ääripäitä kumpaankaan suuntaan :)

21.12.2012
Mummy83
Mummy83

Juu näin kyllä useilla on,jotensakin vaikuttaa siltä,että uskontona islam on paljon "tärkeämpi" tai että helpommin luovutaan juurikin kristinuskosta. Meillä isäntä onneksi sitä mieltä että lapsi saa itse aikoinaan valita mihin uskoo vai uskooko mihinkään. Helpottaahan se tietysti sillä tavalla ettei tule ns. Erilaisuudentunnetta perheessä,tai että perheessä noudatettaisiin useampaa uskontoa.vaikka saattaa siitäkin omat hyvät puolensa löytyä :)

21.12.2012
Hunajapurkki
Hunajapurkki
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...