meillä oli miehen kanssa hirveä riita... ensinäkin kun sanoin ettei tuo 1v nyt kerrasta traumatisoidu jos näkee meidän huutavan vaikka se kamalaa on tietysti, niin mies sanoi että mikä helvetin traumatisointiekspertti luulen olevani että entä jos traumatisoituu.. ja siis MINUN huudostani, ei meidän.. voitte kuvitella kuinka minä huudan ja mies puhuu hiljaa ja kauniisti vittu niin varmasti se menikin.. riita alkoi siis siitä kun nousin vauvan kanssa tuossa neljältä vittuuntuneena että kun taas piti herätä eikä se millään nukahda niin tultiin olkkariin.. mies vielä valvoi ja oli siis aimmenin illalla jo ollut vauvan kanssa kun se oli aiemminkin heräillyt ja ajattelin saavani sympatiaa tästä huonosta yöstä.. mutta ei.. sanoin että hitto kun sais joskus nukkua niin mies sanoi kaiken sivuuttaen että vittu kun hän sais joskus nukkua..!? sanoin että itsehän täälä valvot mutta mä menin ajat sitten nukkuun ja valvon silti.. eri asia valvoa vapaaehtosesti eli miks ei menny ajoissa nukkumaan.. muutenkin hän sai eilen nukkua kahteen kun mä heräsin vauvan kanssa 11 ja nyt oli illan kavereidensä kanssa joten olen siitäkin väsynyt kun oon vaan istunu kotona... hän sitten sanoi että mun ois pitänyt mennä sillon nukkuun kun vauvakin.. käsi ylös kuinka moni äiti ottaa oman ajan kun lapset menee nukkuun?! niimpä... miehen mielestä istun päivällä liikaa koneella joten sen ajan saisin käyttää hyödyllisemmin itseeni... vittu se on sitä mun omaa aikaa, en mä kaipaa mitään brunsseja ja kuntosalia vaan pieniä asioita.. oon siis muutaman tunnin päivässä/illassa koneella max ja pienissä erissä päivällä ja lopetan heti kun vauva näyttää taas tarvivan äitiä.. päivällä istun tosi vähän, sen kahvi kupin verran kun vauva leikkii vieressä, ei kai se kokoajan tarvi helistimen heiluttajaa enää 1v?? eli en saa illalla valvoa paria tuntia ottaen omaa aikaa vaan se on otettava aina yhtäkkiä keskeltä päivää etten ole väsynyt?? what..... en mä lapsen aikana osaa omaa aikaa ottaa! mies muutenkin nykyään suhtautuu muhun tosi oudosti ja vihjailee vähän väliä aiheettomasti kuinka teen sen ja sen väärin.. usein asioita jotka ei ollutkaan totta eli väärinkäsityksiä tms ja loukkaa suunnattomasti että mua edes epäillään tollasesta ja vihjataan huonoksi äidiksi.. vihaan myös sitä kun vihaisena lapselle puhutaan toisesta pahaa.. se jos joku traumatisoi lasta kun se hämmentyy täysin.. mies siis tuon viime riidan aikana, ei muuten kun ehkä kerran, puhui tuolle 1 veelle että ei äiti sua satuta ja vedän sitä vaikka turpaan jos se tulee vielä tänne huutaan ja ei oo mitään hätää.. mulle mies huusi että mee hoitoon oikeesti ja sen semmosta... vauvan valvomiset jäi siis ihan taka alalle, mua alko niin vituttaa että mies ei ymmärrä että oon väsyny ja haluan vaan ymmärrystä siltä, en miltään vitun terapeutilta vaan omalta vitun mieheltäni, onko se liikaa pyydetty?? sitenkö parisuhde toimii että kaikki ongelmat ratkaistaan keskenään kallonkutistajalla ja puolison ajatuksia ei edes haluta ymmärtää.. oon eniten siitä loukkaantunu että mua haukutaan hulluks ja paskaks äidiks kun oon väsyny eikä oma puoliso yritä edes ymmärtää!! :'( ja myös lapselle haukutaan jolle en tekis ikinä mitään pahaa vaikka miestä vihaankin tällä hetkellä.. sitten sanoin että jos nukun sitten tua sohvalla niin anna mun peitto ja tyyny niin mies paiskasi peiton mulle niin että meinasin kaatua ja huusin että älä saatana ikinä töni mua niin taas olin kuulemma hullu... iso mies ja pieni neinen, aina sama juttu, mies ei tajua miten paljon voimaa hänellä on muhun ja mua saa heitellä miten halutaan kun ollaan kiukkusia.. ja syy on mun koska oon niin heiveröinen että meinaan tollasesta kaatua.. sitten meni hermo ja huusin että entä jos hän onkin syy mun vittumaisuuteen eikä mikään yks yö, että ei tarvi haukkua huonoks äidiks kokoaikaa ja sitten miettiä miks mulla flippaa, haluan vaan vittu ymmärrystä en mitään ihmeitä! siis kertokaa yksikin arempi asia naiselle kuin oma äitiys.. niimpä... itselle ei tulisi mieleenkään haukkua häntä huonoksi isäksi eikähän tuo mukula sen murrosiässä tee itse sitten.. ei ollut ihan perustekstiä tänään mieheltä niin en tiedä miten jaksan enää... kuulen liian usein näitä huono äiti juttuja joita alan pian uskomaan ja siinä vaiheessa vedän itteni kyllä jojoon.. kuka vittu toikin homo on mun äitiyttä arvostelemaan tosi paha mieli on enkä tosiaan ihme ja kumma saa unta ja mietin vaan miehen sanoja kuinka olen huono äiti joka istuu vaan koneella (vittu en istu todellakaan saatana prkl hermo menee kun hän aina ton sanoo ja istuu ihan yhtä paljon ja vielä työhuoneessa jossa ei voi lapsen kanssa samalla olla mutta mä voin!) ja olen ylireagoiva paska joka traumatisoi oman lapsensa ja jolta omaa lasta pitää suojella.. tuli vähän pitkä teksti mutta samapa se nyt on.... miten helvetissä saan tuon miehen oleen purkamatta pahaa oloa mun äitiyteen ja ymmärtämään mua edes vähän